Joen tarina - osa 12 - joulukuu

Joen tarina päättyy tähän, mutta joki jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, luonnon kiertokulun mukaan. 

Jos olisin kuvannut muutama päivä sitten, olisi lunta ollut enemmän. Muutama lämpimämpi päivä verottaa lumikerrosta välittömästi. Kuvan vasemmalla puolella näkyi jonkun ensimmäisen innokkaan jälkeen jääneet suksien ja sauvojen jäljet.

Ensi viikolla pitäisi taas pakastaa ja silloin joki jäätyy. Voimakkaimmin virtaava kohta jää toki avoimeksi kovallakin pakkasella. 

Joki kiittää seurasta kuluneen vuoden aikana. Hyvää loppuvuotta kaikille. 

Varsinaiset pesukarhun poikaset

Jonkun vanhan oppikirjan nimi oli Övning ger färdighet. Ärsyttävä nimi, mutta niin totta. Toinen pesukarhuyritys onnistui jo paljon paremmin, kun kaikki sudenkuopat oli jo pohjia myöten koluttu.

 

Suurin ulkonäköön vaikuttava seikka on silmien sijoittelu. Harjoituksessa ovat liian kaukana. Nyt ovat enemmän ohjeen mukaisessa paikassa. Ohje on Satun Tuulia -blogin Satun. 

Lankana on tällä kertaa Nalle, värit 043 kivi ja 099 noki. Valkoinen on Muumitalo, väri 007 valkoinen. Puikot 3 mm ja aloitussilmukoita 44. Mitat: varsi 12,5 cm ja koko pohja 14,5 cm eli lienee kokoa 22. Meidän kohta 1-vuotiaallemme aavistuksen isot.

Valmis pari painaa 44 grammaa. 

Pesukarhun poikaset -harjoitus

Satu blogista Satun Tuulia lähetti minulle ystävällisesti ohjeen suunnittelemaansa malliin Pesukarhun poikaset. Kiitos vielä siitä!

Tällaiset tuli ensimmäisestä versiosta:

Ohjeeseen kuului vielä korvat, mutta ne jäävät nyt odottamaan. Tämä oli samalla kokeilu, miten toimivat 2,75 mm puikot. Liian kireää tulee, neule ei jousta. Puikoilla on nyt toinen versio Pesukarhun poikasista, nyt Nalle-langasta ja 3 mm puikoilla.

Tässä kokeilussa on käytetty Novitan Muumitalo -lankaa, värit 401 harmaa ja 007 valkoinen. Musta on Teeteen Pallasta, väri 6.

Nämä kaverit saivat kuin saivatkin sitten korvat. Ulkonäkö muuttui mielestäni lähemmäs hiirtä, mutta tämä olikin harjoitus.

Sukkien paino on 46 grammaa, josta harmaan osuus n. 42 grammaa. 

Joen tarina - osa 11 - marraskuu

Luonto valmistautuu talveen. Joen vesimäärä vaihtelee sen mukaan onko satanut vai ei. Kuivalta näyttää; koko vuoden on satanut todella vähän.

Mutta missä ovat kaikki vesilinnut? Ne eivät tunnu oikein pitävän tästä kivirakennelmasta. Sorsat saattavat istuskella kivillä joskus, kun vesi on oikein matalalla.

Sorsat pitävät enemmän vain muutaman kymmenen metsin päässä olevasta joen kohdasta. Ehkä siitä löytyy enemmän syötävää.

 

Vielä ehtii

Vielä viime viikon pidimme eräänlaista koronakaranteenia, eli enimmäkseen kotoilua, mikä taas tarkoittaa enemmän neulonta-aikaa. Näin sain viimeiset Lankavan pakettiin menevät neuleet valmiiksi. Seuraavaksi paketoin ne postiin ja sen jälkeen keskityn joulupukkiasioihin - onhan se on jo korkea aika!

Nämä pienet lapaset eivät luonnossa ole näin punaiset, vaan lähempänä viininpunaista. Lanka on 7V Välke, väri 591 karpalo. Langassa kulkee värikäs polyesterisäie, joka tekee pientä välkettä (ei näy kuvassa) ja ajattelin, että joku pikkutyttö saattaa pitää glitteristä lapasessa. Malli on tässäkin blogissa kyläilevän Maarit O Design ja löytyy Lankajengin tai Raverlyn sivuilta nimellä Amanda-lapaset. Koko on noin 7-vuotiaan ja valmis pari painaa 42 grammaa.

Toisen lapasparin kohdalla valo onkin taittunut lähemmäs oikeaa. Samaa 7V Välke lankaa on käytetty ja karpalon lisäksi mukana on 506 vanamo. Selkämyksen ohje löytyy täältä. Koko on 4-6 -vuotiaan ja lapaspari painaa 40 grammaa.

Jonain päivänä inspiroi jämäkerien käyttö. Käytetyt langat ovat Socki Stonewash, väri B121 Olive Jade ja 7-veikat 523 puolukka, 366 nokkonen, 288 tähkä, 644 pihlaja ja 260 hiekka. Muuten kiva projekti, mutta langanpätkien päättelyyn meni enemmän aikaa kuin itse neulomiseen. Koko on 30-32 ja valmis pari painaa 61 grammaa.

Viimeisenä valmistui perussukkapari kokoa 34. Lanka on viimeisimmästä sukkaboksista tullutta 7 veikka Nummi-sarjaa, väri 948 Kelo. Nummi-sarjan tavoitteena lienee ollut tweed-vaikutelma ja langan sisään on sinne tänne kudottu erivärisiä hippuja. Kelo-nimeä ihmettelen. Varsinkin kun saman sarjan oikeaa keloa väriltään muistuttava lanka on nimeltään Moreeni. Kalpea marjapuuro voisi tälle olla osuvampi nimi, ei kyllä taitaisi olla kovin myyvä.  Valmis pari painaa 76 grammaa. 

Kirjaa ja lankaa

Novitan viides sukkaboksi on kotiutettu. Ihan kiva sisältö: lankojen lisäksi maistiaispussi uutuuskahvia, kangaspussi neuleille (tai kengille) ja Niina Laitisen Rakkauslaulu-niminen neuleohje palmikkopolvareille ja lyhytvartisille sukille. 

Langat ovat niin ikään uutuuksia: 7-veljestä Nummi, väreissä 948 Kelo (2 kpl) ja 946 Moreeni (1 kpl). Kelon taidan tuosta napata ihan perussukkiin. Palmikkopolvarit eivät juuri nyt innosta.

Viimeisin kirjahankintani on Gudrun Hannele Henttisen Islantilaisia lapasia. Tällä kertaa etenin harkiten, eli lainasin teoksen ensin kirjastosta tutustumista varten, sitten vasta tilasin ja sattui vielä olemaan tarjouksessa.

Teoksessa on 25 mallia, jotka perustuvat Blönduosin tekstiilimuseon pysyvään kokoelmaan kuuluviin lapasiin. Museolapasista on kuva joka mallin yhteydessä. Kaikkien mallien historiaa ei tunneta, mutta osasta tiedetään neuloja ja hänen elinaikansa, sekä ajankohta, milloin lapaset on lahjoitettu museolle. Ohjeet ovat selkeitä ja perusteellisia. Kaksi ohjetta on sormikkaisiin, kaksi yksivärisiin pitsineulelapasiin, muut neulotaan kirjoneuleena. Kirjan on islanninkielestä kääntänyt Heli Mäntyranta. 

Olen tästä kirjasta aika innostunut. Yritän ensi vuoden haasteeksi ottaa kirjoneuleet. Uskon tämän kirjan, sekä aiemmin ostamani Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan palvelevan tätä tarkoitusta.   

Kotiin paluu ja evakkoretken satoa

Ihanaa tulla takaisin kotiin, vaikka siivottavaa riittää. Remontti myöhästyi vain yhden päivän ja vuokra-ajan pidennys onnistui, mutta nyt: kotona taas!

Lisähaastetta tarjosi meille molemmille positiivinen koronatesti. Harmillisesti sattui lastenlasten syyslomaviikon ajaksi. Kaikki sovitut ja suunnitellut menot sekä lasten kanssa, että ilman, piti peruuttaa ja keskittyä sairastamaan. Minä olen toistaiseksi selvinnyt aika pienin oirein, miehellä on ollut hankalampaa; korkeaa kuumetta, väsymystä, yskää ja nuhaa.

Vaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kun ei ollut menoja, eikä ohjelmaa, oli aikaa neuloa ja siitä tässä alla: rivi evakossa valmistuneita sukkia:

Ensimmäisenä valmistuivat siniset miesten sukat, jotka ovat menossa lahjaksi. Lankoina 7-veikka, väri 170 laivasto ja Socki Stonewash, väri B119 Sapphire. Viimeksi mainittua meni koko jäljellä oleva määrä 22 grammaa. Puikot 3,5 mm, silmukat 52, varsi 20 cm ja terä 29 cm. Koko on 43 ja paino valmiina 130 grammaa. 

Toisena otin käsittelyyn viime vuoden puolella aloitetun, keskeneräisen parin. Näistä piti alun perin ja ohjeen mukaan tulla miesten 42 numeron sukat, mutta jo varren neulottuani totesin sukat kovin pieniksi ja jätin odottamaan. Näistä tuli nyt 36-37 kokoiset sukat ja saavat mennä keräykseen. Varsi on 20 cm ja terä 23 cm. Puikot 2,5 mm. Ohje on Irja Mäkisen ja julkaistu Kauneimmat käsityöt - Sukat -lehdessä. Lanka on Austermann Step, väri 0016 siniraidallinen farkku. Näillä sukilla saan kuitattua bingosta kohdan: "Keskeneräinen neule valmiiksi". Väri ei luonnossa ole aivan noin vaalea; kuva huijaa. Valmis pari painaa 85 grammaa. 

Vielä ehdin osallistua asunnottomien keräykseen ja samalla pienentää 7V-varastoani. Lankana 7-veikat, 047 jäkälä ja 099 noki. Silmukoita 56, puikot 3,5 mm. Koko on 46 ja paino valmiina 132 g.

 

Nämä pienet sukat valmistuivat viimeisenä. Mukana olleet langat alkoivat olla lopussa, vain vähän harmaata ja sinistä jäljellä ja sitten mustaa. Mustan neulominen on, tiedättehän: mustan neulomista. Vähän auttaa, kun käyttää valkoisia puikkoja (Prym Ergonomics). Lankana edellisten jämiä 7-veikkoja: 047 jäkälä, 170 laivasto ja 099 noki. Keräykseen menevät. Koko on 34 ja paino valmiina 75 grammaa. 

Raidoituksen idean olen matkinut Lankapirtin blogin Matleenalta - lupa on kysytty. Kiitos tästä Matleena!