Vauvasetti

Uusi sukulainen, pieni poika syntyi n. kuukausi sitten. Tänään näin hänet ensimmäistä kertaa ja kyllä oli pieni. Ei sitä aina ole aivan uskoa, miten pienestä ihmisen matka alkaa. 

Hänelle olin valmistanut oheisen vauvasetin. Setistä puuttuu myssy, joka on vielä puikoilla ja lähtee valmistuttuaan postitse menemään vauvalle. Saimme kaikki paikalla olleet ehdottaa nimiä vauvalle ja se olikin oikein hauskaa. Jännä nähdä, tuleeko mikään ehdotetuista lopulta käyttöön.

Malli: Marttojen julkaisema 2017, eli Suomi 100 -malli

Lanka: Hjertegarn Armonia Superfine Merino

Värit: 1660 tumman sininen, 4307 siniharmaa

Puikot: 3 mm

Silmukat: Lapaset 36 s. Sukat 40 s, joustimen alusta 36 s.

Paino valmiina: Lapaset 13g, sukat 18 g

Myssy on samoista langoista ja samalla ohjeella, kunhan valmistuu. 

Lapasia ja puikkoja

Välillä vähän käsitöitäkin.

Tutkailin Lankamaailman tarjontaa, enkä löytänyt etsimääni Filcolanan Arwettaa. Tarkoituksena oli tehdä lapaset nuorimmalle, kohta 3v lapsenlapselle. Arwetta on pehmeää, vahvikkeellista merinolankaa, joka ei kutita herkkää ihoa. 

Onneksi sain ihmeteltyä asiaa kassalla ja myyjä vahvisti, että ovat vaihtaneet Arwettan toiseen lankaan. Nyt on tarjolla Armonia Superfine Merino, 75% Superwash Merino, 25% Nylon. Tähän tyydyin, kun en jaksanut lähteä Menitaan, jossa Arwettaa olisi ollut saatavilla. 

Malli: Ensilumi

Suunnittelija:  Veera Jussila

Koko: pienin

Lanka: Armonia Superfine Merino kaksinkertaisena

Puikot: 3 mm, resorissa 2,5 mm

Silmukat: 36 s, resorin jälkeen 32 s

Paino valmiina: 39g 

Lähdin näitä neulomaan niin Arwetta mielessä, että en huomannut langan olevan paksumpaa, eli 100g=400 m, kun Arwetta on 100g= 420m. Tuntui kyllä, että aika tiukkaa tuli ja olisi voinut olla vähän paksummat puikot. Lapaset voivat toki ollakin tiiviit, kunhan ei aivan haarniskaksi mene. Toivottavasti 3v kelpuuttaa. 

Ostin myös uudet puikot. Näistä kysyisin käyttökokemuksia, jos kellä on: Oletteko pitäneet näistä vai jääkö kummallisuuksien historiaan?

Testasin puikkoja meneillään olevaan säärystinprojektiin. Siihen eivät ainakaan sopineet, koska työssä on paljon silmukoita (84s) ja tuntui, etteivät oikein mahdu puikoille. 

Onko sinulla kokemuksia kolmiopuikoista? Peukku ylös vai peukku alas? Minkälaiseen työhön olet soveltanut? 

Vain kolme kuvaa - lokakuu - ja vähän muutakin

Lokakuuhun ollaan tultu ja haaste lähentelee kalkkiviivoja. L:llä alkavia asioita etsitään, kuten Kristiina K haasteessaan pyytää KLIK.

Tällä kertaa otin teemaksi kepit ja puut. Katsotaan, mihin tämä ajatus johti:

LUMIKEPPI on kuvattu tienvarresta vähän ennen Kilpisjärveä, käsivarren Lapissa. Keppi pääsi kuvaan, kun minua huvitti sen korkeus. Eihän sitä kuvasta näe, kun ei ole mihin vertaa, mutta keppi on valehtelematta yli kaksi metriä. Syynkin tietysti ymmärtää; hiukka enemmän lunta. Nämä meidän etelänvetelät keppimme ovat enintään metrin korkuisia, jos sitäkään.   

Seuraava keppi on LIPPUTANKO. Kuva on otettu tiistaina 1.10., joka oli Miina Sillanpään päivä. Ei tuulen virettäkään, että olisi koko lippu näkynyt, mutta varmaan voitte kuvitella sen tuossa kauniisti liehuvan. 

Viimeiset kepit ovat puita ja kuvaan pääsi LEHMUSKUJA. Kujan molemmin puolin on viljelyspalstoja ja kävelytiet risteilevät lähimaastossa eri suuntiin. Kujan päässä olevassa metsikössä on lisää lehmuksia ja keväällä niiden tuoksu on aivan huumaava, kun kukinta on parhaimmillaan.

Kolme kuvaa piti olla, mutta tässä tulee bonuksena vielä kuvasarja, jonka kuvasin samalla reissulla, kuin kaksi ylläolevaakin.

Nämä kaverit ovat täällä taas; tulossa jostakin, matkalla jonnekin.

 Yhtäkkiä koko porukka pyrähtää lentoon.

Kaartaa komeasti kuin parhaassakin lentonäytöksessä.

Ja laskeutuu veteen hurjasti kaakattaen. Olisinpa ottanut videon, tai olisipa kuvassa mukana ääni. 

Lapasboksi 9 - syyskuu - Kellon tarina

Sweets & Socks -blogin Maarit julkaisee Lapasboksi-haastetta KLIK. Tiesin heti, mihin tartun, kun syyskuun teema julkaistiin:

Kotonamme on vanha seinäkello. Olen asunut kellon kanssa samassa huushollissa, muutamaa nuoruuden harha-askelta lukuun ottamatta, koko ikäni. Kellon voi vetää myös lyömään. Se lyö täydet tunnit kyseisellä tuntimäärällä ja julistaa vielä puolet tunnit yhdellä lyönnillä. Lapsuudenkodissani kello oli aina vedetty lyömään. Löikö se myös yöllä, sitä en muista, mutta välitän tässä pahoittelut silloisille naapureille, jos näin oli. 

Lapsuudenkodissani kello oli olohuoneessa. Nykyisessä kodissani se on ollut eteisessä ja siitä on aina ollut hyvä katsoa, milloin pitää lähteä, jos mielii johonkin määrättyyn bussiin tai junaan. 

Kellon tarkkaa ikää en tiedä, mutta kuulemani mukaan se on ollut jo isoäidillämme, joten ajoittuu jonnekin 1900-luvun alkuun tai mahdollisesti jopa aikaisempaan. Jos joku kelloasiantuntija tietää, niin kertokaa ihmeessä. 

Tänä kesänä 2024 se sitten tapahtui: kello ei enää suostunut vedettäväksi. Vieteri oli ilmeisesti tullut tiensä päähän. Kello sai siirtyä uudelle kunniapaikalle vierashuoneeseen näyttämään ikuista keskipäivää tai vuorokauden vaihdetta. Eteisen paraatipaikalle hommattiin perusclasohlson, että jatkossakin ehditään bussiin tai junaan. 

Mistä sitten se inspiraatio? Halusin tehdä hyvin palvelleelle perheenjäsenelle kunniaa neulomalla samanväriset lapaset ja huomatkaa tuo kellon yläosa: sehän on kuin lapasen kärkikavennukset. 

Malli: Ensilumi

Suunnittelija: Veera Jussila

Koko: pienin koko, varmaan n. 1 vuotiaan

Puikot: 3 mm

Silmukat: resorissa 36 s, sitten 32 s.

Lanka: Sierra Andina 

Paino valmiina: 24 g

Näissä Veera Jussilan lapasissa on jujuna se, että peukalokiila tehdään toisen ja kolmannen puikon väliin (tai loop-tekniikalla vastaavaan kohtaan), molempiin lapasiin samaan kohtaan. Näin lapsi voi pukea lapaset kumpaan käteen vaan ja peukalo on aina oikeassa kohdassa. 

Ranteen joustinneule olisi kannattanut tehdä pienemmillä puikoilla, mutta niitä ei juuri sillä hetkellä ollut matkassa. 

Oranssia etsimässä

Repolaisen tämän kuun värihaaste on oranssi, löytyy täältä. Tätä pitää nyt lähteä etsimään. 

Katsotaan löytyykö kotoa. Värianalyysissä minulle julistettiin oranssi pannaan, joten kaikki oranssit vaatteet ja laukut on roudattu kirpputorille. Ei löydy siis vaatepuolta tässä värissä. Lankoja löytyisi, mutta ehkä jotain muuta.

Oranssi 1. 

Lähdetäänkö jumppaan? Olisipa oranssit sisälenkkarit, eikä tuollaiset tylsät mustat. Juomapullokin on aivan väärän värinen. Onneksi edes jumpparepussa on pieni pala oranssia. 

Oranssi 2. 

Jumpparepun vierestä löytyy koripallo. Tämä vasta oranssi on. Kyseinen koripallo on aiemmin esiintynyt täällä blogissa. Oli virkatun kassin täytteenä, silloin näkymättömissä, nyt livenä. 

Muuta ei osu silmään täällä kotona, mutta lähdetään kirjastoon. Löytyisikö sieltä jotain oranssia?

Oranssi 3. 

Varmaan olisi kirjankansia tms. mutta onneksi kirjastokortti on oranssi, tai siis puoliksi. Se pääsee kuvaan. Nyt lähdetään ulos etsimään oranssia. 

Oranssi 4.

Kuljen keräilylasia, keramiikkaa, astioita ym. myyvän kaupan ohi, kun silmiin osuu jotain oranssia. Ikkunan läpi kuvaan kahta hauskan näköistä kuppia. Hinta on 8 eur/kpl - eivät siis mitkä tahansa mukit. Mikä lienee noiden tarina? Miksi niiden kyljissä on kirjain J?

Oranssi 5. 

Tulen k-kirjaimella alkavaan lähikauppaamme. Täällä riittää oranssia, on appelsiinejä, porkkanoita ja vaikka mitä tuotteita, jotka haluavat päästä kuvaan. Karkkipussi vie voiton. 

Oranssi 6.

Tulen ulos kaupasta, kun ohitseni ajaa bussi. Haa, se vasta oranssi on. En ehdi ottaa kuvaa, pitää jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa. Kauaa ei tarvitse odottaa; nämä oranssinväriset runkolinjat kulkevat usein. No niin, seuraava vuoro tulee ja pääsee kuvaan. 

Jos tähän bussiin hyppää ja ajaa keskustaan, niin pääsee kuvaamaan oranssin värisiä metrovaunuja. En nyt kuitenkaan viitsi, vaan lähden kotiin. 

Oranssi 7. 

Kotona löydän vielä yhden kuvattavan, joka vähän liippaa tämän blogin pääasiaa, eli käsitöitä. 

Vielä en ole yhtään kirjan mallia hyödyntänyt, voi minua! Olisiko hyvä sellainen haaste, jossa pitäisi tehdä yksi käsityö jokaisesta ohjekirjasta, joka hyllystä löytyy - tai edes osasta niistä? Mitä mieltä tästä? Olisiko kiva haaste?

Tämä haaste ainakin on kiva. Mitähän värejä sieltä vielä on tulossa?

Viikko käsitöitä vuokramökillä

Jokasyksyinen viikko vuokramökillä on takana. Mies kalasti ja minä tein pääasiassa käsitöitä. Aloitin muutaman uuden ja edistin keskeneräisiä. Yksi valmistui.

Näillä eri puolille Suomea suuntautuvilla reissuilla yritän aina käydä paikallisilla kirpputoreilla. Nyt olimme Sysmässä ja kirpputoreja oli kaksi, kumpikin aika isoja. Toisesta niistä löysin pienen enkelin. Tapanani on myös ollut etsiä mökkipaikkakunnalta joku kaunis kivi ja tuoda se kotiin ikkunalaudalle. 

SukkalankaKAL-yhteisneulonnan puitteissa tuli neulottavaksi Maija- ja Pallas -lankojen jämistä sukat. Projekti sain nimekseen "Maijat ja muut".  Työssä oli monta vaihetta, jotka alla dokumentoituna.

Vaihe 1: Sukat valmiit, mutta en ole tyytyväinen. Piti tulla peppipitkätossumaiset moniväriset sukat, mutta näissä väritys on väärällä tavalla levotonta. 

Vaihe 2: Värinvaihtokohtaan on helppo poimia silmukat puikoille.

Vaihe 3: Sitten vaan saksimaan.

Vaihe 4: Ihan hyvin meni. Edesmenneen varren langat otin talteen, kastelin ja kerin seuraavaa harjoitusta varten. 

Vaihe 5: Uusi varsi samoilla väreillä kuin terässä niin pitkälle kuin lankoja riitti. Ei riittänyt kovin pitkälle.

Malli: "Maijat ja muut"

Suunnittelu: Ihan itse

Puikot: 3 mm

Silmukat: 56 s.

Langat: 

Maija, väri 281 vaalean ruskea

Pallas, väri 6 musta

Pallas, väri 16 pinkki

Pallas, väri 8 lila

Pallas: väri 24 vihreä

Mustaa mustempi musta

Repolaisen laukaiseman värihaasteen (täällä) tämänkertainen väri on musta. 

Tähän haasteeseen ei voi laittaa kuin yhden kuvan, koska se on niin pelottava. 

Taikametsä, jonka puut ovat mustia. Pohdin, kuka ne on mustiksi muuttanut: Yksi vaihtoehto olisi Veljeni Leijonamielen Katla-lohikäärme, joka piti Nangijalan asukkaita hirmuvaltansa alla. Ehkä todennäköisempi kuitenkin on Vaiana-elokuvan Te Ka -hirviö, joka on kadottanut sydämensä ja haluaa siksi tuhota kaiken elämän. Te Ka on muuttanut Vaianan kotisaaren Motunuin puut ja kasvit mustaksi tomuksi.

Ai että höpö-höpö, tavallinen auringonlaskuhan se siinä. Ei kuulkaa ole, vaan pelottava taikametsä.