Mökkitiellä

Näiden sukkien lanka ja malli ovat peräisin viimeisimmästä Novitan sukkaboksista. Niina Laitisen suunnittelema malli on nimeltään Mökkitie.

Malli on helppo ja sen oppii nopeasti. Minua miellyttävät tuollaiset graafiset ja rauhalliset mallit. 

Ainoa vähän tökkivä juttu näissä oli muutenkin Niina L:n malleissa usein toistuvat takareunasta neulotut oikeat silmukat. Olen kruunaamaton maailmanmestari pudottamaan silmukoita. Tiedätte, millaista on yrittää poimia tuollaista takareunasta neulottua oikeaa silmukkaa. Arrggh! Sitä paitsi en vaan saa niistä nättiä. Minua lohduttaa, että OranssiHanna (nykyään nimellä Väriloikka) on sanonut, ettei hänkään saa kyseisestä joustimesta nättiä. Minulla oikea jää kovin kireäksi ja nurja paistaa välistä aivan liikaa. 

Lankana sukissa on Nalle, väri 068 metsäsieni, puikot 3. Neuloin looppaamalla, mutta kantapään ja kärjen päättelyt tein normipuikoilla.

Koko on miehen 41-42. Valmiin parin paino on 85 grammaa.

Ja, jippii: ensimmäinen bingorivi on täynnä, kun tästä kilahti merkintä kohtaan: Sukat miehelle.

Käynti Snurressa

Kaupunki tarjosi neljännen koronarokotteen tällaisille aikuisten ikäisille. Suuntasin paikalle ja tarkoitus oli piipahtaa Snurressa - siinä matkan varrella. Mutta mitä ihmettä; Snurre on muuttanut, enkä minä ole huomannut mitään. No ei se kauas mennyt, nimittäin Yrjönkadulle, eli lähemmäksi aivan ydinkeskustaa ja parempien yhteyksien päähän.

Huivilankoja katselin, vaan en vielä löytänyt. Maltoin olla ostamatta muutakaan lankaa, mutta yhden ostoksen tein. Näitä härpäkkeitä olen kaivannut kauan. Sukkia neuloessani kierrätän mielelläni puikkoja ja silloin näistä on apua. Pysyvät puikkojen välit kohdallaan. Olen käyttänyt hakaneulamallisia, mutta ne jäävät aina kiinni johonkin väärään paikkaan. Aika tyytyväinen olen ostokseen, vaikka ei se edullinen ollut: hinta 14,60 eur.

Samalla matkalla ilahdutin itseäni lisää ostamalla uudet uimalasit ja uimatossut.

Kässäjumi ja risti hukassa

Huh, on ollut aikamoinen heinäkuu. Vaihteleva määrä lapsenlapsia on ollut hoidossa kolmen heinäkuun viikon aikana. Kun viimeiset vilkutettiin kotimatkalleen ilmeni, että olemme altistuneet koronalle ja nyt jännätään muutama päivä, että tuliko bingo vai ei.

Onneksi oli aivan o.k. säät ja pääsimme moneen kertaan lasten kanssa uimaan. Maauimalasta onnistuin saamaan punkin, mutta jälki on jo vaalentunut, eikä rengasta näy, joten varmaan pääsin pelkällä säikähdyksellä. Rokotus vakavampaan tautiin on otettuna, mutta olen aiemmin sairastanut melko rankan borrelioosin, josta ei ilman jälkiseurauksia selvitty. 

Iltaisin menin aika pian lasten jälkeen nukkumaan, joten neuleaikaa oli tosi vähän. Yhdellä automatkalla sain huivia jatkettua jonkin verran ja Niina Laitisen Mökkitie-sukkia myös vähän. 

Sitten se tylsempi juttu: Menin rippikoulua käyvän lapsenlapseni seuraksi kirkkoon sunnuntain messuun. Panostin tilanteeseen kiinnittämällä kaulaani oman rippiristini. Kun sitten palasimme kotiin, risti ketjuineen oli poissa! Voi itku! Laskin, että risti on ollut minulla 52 vuotta ja sain sen isältäni rippilahjaksi. Etsitty on joka paikasta, ilmoituksia laitettu jne jne. Surettaa, mutta en ole vielä menettänyt toivoa. Sanotaanhan, että kulta palaa omistajalleen... 

Joen tarina - osa 8 - elokuu

 

Nyt on taivaalta tullut vettä, vaikka ei vieläkään aivan tarpeeksi. Vesi kuitenkin virtaa ja ulpukat kukkivat. Yritin zoomata niitä ja kaislikon sorsia, mutta tuli kovin epätarkkoja kuvia. Kaksi naarassorsaa siellä kuitenkin uiskenteli ja yksi mustavalkoinen kokosukeltelija. Oli niin vikkelä, että en nähnyt tarkemmin. Pohjalla lienee paljon syötävää tai sitten niillä oli muuten vaan ruokatunti. 

Stay Soft

Veera Välimäen Stay Soft -huivi.

                             

Tästä versiosta tuli harjoituskappale. Opin aika pian, että jos on tarkoitus raidoittaa, ei kannata valita kirjavaa lankaa: raidoitus ei erotu. Käytin samaa juoksevuutta olevaa lankaa kuin ohjeessa, mutta pienemmillä puikoilla, eli 3,5 mm. Testasin 4 mm puikkoja, mutta mielestäni tuli liian löysää. Huivista tuli näin pienempi. Aivan riittävän kokoinen kuitenkin.

Ruskeaan alareunaan käytin edellisestä huivista jäänyttä Freija Yarn Merino Single, väriä Bronze. Epäilin langan riittävyyttä, joten tein reunuksesta kapeamman eli lopetin jossain vaiheessa lisäämästä silmukoita. Epäilys oli oikea; bronzea jäi vain 3 grammaa. 

Pojanpoika 8v osallistui kuvaussessioon puhaltamalla somisteeksi saippuakuplia. 

Käytetyt langat ovat: Uschitita Merino Single, väri Silence, Freija Yarn Merino Single, värit 150122 Polte ja mainittu 011121 Bronze.

Valmis huivi painaa 187 grammaa ja muut mitat ovat: 160 x 85 x 110 cm.

Malli löytyy Raverlystä sekä Suuri käsityö 10/2019 ja Suuren käsityön julkaisusta Pikana puikoilta. 

Jos ketä kiinnostaa ryhtyä tähän kahden viimeksi mainitun ohjeen perusteella, niin pieni lisäys ohjeeseen: Reunuksen parilliset, eli nurjan puolen kerrokset, ohjeessa lukee: Neulo o, kunnes 3 s puikolla.... Tähän tulee jatko: ,siirrä lanka työn eteen ja...

Laitoin tästä ohjetiedustelun ja Veera Välimäki vastasi itse ja vahvisti, että kyllä, langan pitää tuossa vaiheessa olla työn edessä. 

Hildur - rikoksia ja villapaitoja

Nyt on aivan pakko esitellä teille, hyvät kässäkaverit, juuri kuuntelemani kirja:

Jaa että miksi esittelen tämän uuden sarjan aloittavan dekkarin, jonka päähenkilö Hildur toimii rikosetsivänä Islannin Länsivuonoilla: No siksi, että tässä kirjassa neulotaan.

Eikä neulo kuka tahansa, vaan ahkerasti salilla käyvä, raamikas ja parrakas poliisimies. 

Suomalainen Jakob haluaa aloittaa uuden elämän. Hän vaihtaa biologian opettajan ammattinsa Tampereen poliisikouluun. Jakobilla on takanaan vaikea avioero ja huoltajuuskiista. Rauhoittaakseen mieltään ja kokeiltuaan jo kaikkea muuta, hän marssii Tampereen Ilmarinkadulla sijaitsevaan lankakauppaan ja kertoo haluavansa ostaa ohjeen, langat ja puikot villapaitaan.

Neulottuaan jo useamman villapaidan hän hakeutuu poliisien yhteispohjoismaiseen vaihto-ohjelmaan ja päätyy Hildurin kollegaksi Islannin Länsivuonoille. 

En nyt kerro juonesta tuon enempää. Dekkarista on kysymys ja olen ymmärtänyt, että sarja jatkuu.

Satu Rämö on suomalainen, hän on islantilaisen miehen kanssa naimisissa ja asuu samoilla seuduilla, kuin mistä tarina kertoo. Hän on kirjoittanut muitakin teoksia Islannista, matkailusta siellä sekä kertonut elämästä lapsiperheen näkökulmasta. Hildur on hänen ensimmäinen fiktiivinen tarinansa.   

p.s. Kuuntelin Hildurin äänikirjana, mutta onneksi olin ladannut teoksen puhelimeeni myös luettavana. Oli kiva käydä katsomassa, miten islanninkieliset nimet ja sanat on oikeasti kirjoitettu. Muun muassa piti etsiä pitkän neulevillatakin nimi, joka luettuna kuulosti "Fleigyr", mutta olikin tekstissä "Fleygur". Raverlystä löytyy.

p.p.s. Sunnuntain 17.7.2022 Helsingin Sanomissa on koko aukeaman juttu Satu Rämöstä ja Hildur-kirjasta. Tekeillä on trilogia ja toinen osa ilmestyy näillä näkymin ensi maaliskuussa. 

Heinäkuun alun lupaukset

Voisi myös sanoa rehellisemmin: keskeneräiset. Mutta tuloillaan ovat nämä kaikki. UFOja en ole tähän listaukseen päästänyt.

Nyt juuri olen neulomassa Stay Soft -huivia, kellertävä hökötys tuossa keskellä. Olisi menossa myöhästyneeksi synttärilahjaksi. Pyrin siis samaan valmiiksi ensi tilassa.

Kiireellisyysjärjestyksessä toinen on ruskea sukanalku. Niina Laitisen Mökkitie-malli. Saajan syntymäpäivä on elokuun puolessa välissä, joten siihen...

Valkoinen on autoneule, jota jatkan taas kun ajetaan pidempää matkaa. Malli on Novitan ja todellakin nimeltään Pitsineulehuivi. Menee seurakunnalle lohtuhuivikeräykseen. Ei ole kiireellinen, kunhan syksyksi.

Harmaa huivinalku on niin ikään seurakunnan lohtuhuivikeräykseen ja nimeltään Nikolai-huivi. Malli sama, jonka olen tehnyt kerran ennenkin. Syksyksi saisi luvan valmistua.

Last but not least: perussukat Venlan jämistä. Nyt mennään bingo edellä: haluan saada merkinnän kohtaan Sukat varpaista alkaen.

Tiedän, että moni selättäisi nuo hyvinkin reippaassa tahdissa. Olen aika hidas neuloja, niin minulta ei niin kovin nopeasti onnistu, vaikka joka päivä neulonkin.