Retki lapsuuden kotiin ja siitä poikinut virkkaustyö

Vietin eilen syntymäpäivääni retkellä tosi erikoisessa paikassa. Jokin aika sitten huomasin sattumalta, että lapsuuden ja nuoruuden kotini kerrostalossa Helsingin keskustassa oli muuttunut turisteille vuokrattavaksi asunnoksi. Siitä syntyi idea vuokrata asunto kahdeksi päiväksi (minimiaika) juuri syntymäpäivän aikaan.

Oli outo kokemus, mutta mielenkiintoinen. Myimme siskojeni kanssa asunnon 47 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole käynyt koko talossa. Asuin siellä ensimmäiset 20 elinvuottani. Asunto oli toki muuttunut, ovia oli siirrelty ja sisustus tietenkin erilainen. Talossa on tehty täysi putkiremontti, jonka ansiosta kylpyhuone ja wc olivat hienoja ja moderneja. Muuten piha ja rappukäytävä, vintti ja kellari olivat lähes samanlaisia kuin ennen, kuin myös hissi. Melkein pelotti mennä tutisevaan, ties kuinka vanhaan veräjähissiin. Asuntomme ulko-ovi ja postiluukku olivat entiset.

Kävimme kahtena iltana ulkona syömässä. Ensin saksalaisessa Zinnkeller-ravintolassa, jossa söimme erittäin maukasta Gulaschsuppea. Toinen illallinen oli 70 vuotta vanhassa Kolme Kruunua -ravintolassa, Liisankadulla:

Olimme molemmat tyytyväisiä etenkin tähän viimeksi mainittuun, josta yllä oleva kuva. Minulla oli kuhaa, jossa sienikastike - aivan mahtavaa. Suosittelen.

Kun nyt huudeilla oltiin, kävin kaupunginmuseon kaupassa ostoksilla. Ostin kaksi keskusta-aiheista pientä tarjotinta lahjaksi ja meille kotiin saippuan. Halusin keltaisen, koska ennen pitkää on pääsiäinen ja pääsiäistipun väri kiehtoo kummasti juuri näinä aikoina. Siispä virkkasin tänään saippuakupille sävy-sävyyn alusliinan.

Liinan mallin otin kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Mallin nimi on Pieni simpukkaympyrä. Tosin seurasin mallia vain aluksi ja kun liinasta uhkasi tulla liian pieni jatkoin omin päin.

Tuollaiset liinat pitäisi virkata ohuesta puuvilla tms. langasta. Tipunkeltaista oli vain Novitan Muumitalo-lankana ja näin paaston aikaan se sai kelvata. Liinan paino on 14 grammaa, halkaisija on 15 cm ja koukku oli 3,5 mm. 

Lopuksi vielä maaliskuun alun bujo-sivu. Piti laittaa aikaisemmin, mutta unohdin. 

Terveisiä Kädentaidot messuilta 2023

Tänä viikonloppuna järjestetään kädentaitomessut Helsingin Katajanokan Wanhan Sataman -tiloissa. Olin mukana ensimmäistä kertaa. 

Paastossa kun ollaan, kiersin lankatarjoukset kaukaa. En edes pysähtynyt, vaikka kaikenlaista ihanaa oli esillä ja tarjouksiakin oli.

Yksi lankaostos oli pakollinen. Sain nimittäin tilauksen: lapsenlapsi pyysi tekemään Risto Räppääjä -elokuvissa olleen Alpo-kissan. Googlettamalla löysin kuvan ja eiköhän joku ohje siihen jostain löydy. Alpo-kissa on beige- ja ruskearaidallinen virkattu, pitkäkoipinen, etäisesti kissaa muistuttava otus. Beigeä puuvillalankaa oli omassa varastossa, mutta ruskeaa ei. 

Nyt lähtee siis nöyrä pyyntö paaston emäntä Olifantille:  Voiko tässä tapauksessa armo käydä oikeudesta? Mitään, en siis yhtään muuta lankaa ostanut messuilta, enkä mistään muualtakaan.

Voiko tämän poikkeaman korvata jonkinlaisilla katumusharjoituksilla?

Mitä siellä haahuillessani sitten ostin? 

*  Kaksi pientä ametistikiveä. Olen kala horoskoopissa ja ametisti on minun horoskooppikiveni. Kivet menevät takkien taskuihin.

* Aleksi Lydmanin kortteja. Osa on onnittelukortteja, merkkipäiville, uuteen kotiin, kihlajais- tms. ja vielä muutama joulukorttikin tuli mukaan.

* Mary's Art -kortteja.

* Ja se lanka:  Scheepjes Bamboo Soft Premium Blend, 50 g/150 m, väri: Smooth Cocoa.

* Sitten se kaikista ihanin ostos. Syntymäpäivälahja minulle, mies lupasi maksaa. Boutique Heeben on turkulainen yritys ja tämän mekon/tunikan valmistaja. Materiaali on puuvillaa, kestää 40 asteen konepesun ja värit kuulemma pysyvät. Tämä oli varsinainen heräteostos; en tuntenut yritystä ennestään.

Helmikuun lopun keskeneräiset

Näin kuun vaihteessa lienee terveellistä pysähtyä tarkistamaan mitä kaikkea on tullut aloiteltua ja missä vaiheessa ne ovat.

Tänä vuonna olen antanut itselleni luvan aloittaa kaikki käsityöt, mitä ikinä mieleen juolahtaa. Ennen pidin itselläni jotain rajoituksia, että en aloittaisi uutta työtä ennen kuin työ x olisi valmis. Sitten huomasin, että jos en aloita heti sitä mikä inspiroi, innostus laimenee ja unohtuu. Siksi aloituksia on nyt enemmän kuin koskaan.

Kesken ovat: kolme huivia, kahdet sukat, kahdet lapaset ja yksi laukku. Ne tuossa yllä paperikasseissaan. Etualalla oleva huivi saa luvan toteutua ensimmäisenä, koska on menossa lahjaksi.

Ompeluita on kesken: kuminauhakuja kahteen hameeseen sekä ulkoiluhousujen ja farkkujen lahkeiden lyhentäminen.

UFOja löytyy yhdet lapaset ja keskeneräinen virkattu kassi. Näiden kummankin kohtalo on vielä avoin.

Minkälaista politiikkaa olette, hyvät ystävät pitäneet? Onko rajoituksia uusien aloitusten suhteen, vai annatteko itsellenne luvan aloittaa silloin kun siltä tuntuu ja riippumatta keskeneräisten määrästä?

 

Nikolai-huivi nro 2

Toisen Nikolai-huivin väkertäminen oli aika pitkällinen homma. Aloitin nimittäin jo viime vuoden kesäkuussa. No, en tietenkään tehnyt tätä koko aikaa, mutta silti ärsyttävät noin pitkäkestoiset keskeneräiset. 

 

Jos vielä joskus puutun tähän malliin, teen sen paksummalla langalla. Nyt käytössä oli fingering-vahvuinen Freija Yarnin Merino single, väri 250122 Platinum ja puikot 2,75 mm. Valmiin huivin pituus on 150 cm ja levein/korkein kohta on 37 cm. Huivin paino on 158 grammaa.

Mallia voin suositella vaikka matka- tai televisionkatseluneuleeksi. Huiviosa on aina oikeaa, eikä pitsikuviokaan ole vaikea; samaa kahdeksaa kerrosta toistetaan ja lisäykset/kavennukset tehdään kerroksilla neljä ja kahdeksan.

Suunnittelija on Marysia Nodzykowska ja ohje löytyy Raverlystä. Marysia on antanut luvan käyttää ohjetta lohtuhuivien neulomiseen ja siihen tämäkin on menossa.

Bingoon merkitsen kohdan "Keskeneräinen neule valmiiksi", koska huivi oli vuodenvaihteessa kesken. Neulehaasteeseen bongaan kohdan 14. Neulo huivi.

Laskiaistiistai on täällä

Ainakin meillä vähän pakastui niin, että satanut nuoskalumi muuttui oikein kivaksi pakkaslumeksi. Pääsisikö tässä vielä edes kerran hiihtämään? Laskiaispullat on syöty, olisi siis syytä liikkuakin vähän. Toivottavasti teillekin on maistunut ja olette valmiita laskiaiskalenterin viimeisen luukun aukaisuun.

Viimeisen luukun kirja ei ole tältä vuosituhannelta. Mikä kirja on kyseessä, kuka sen on kirjoittanut ja minä vuonna?

Huomatkaa myös, että heti huomenna alkaa 44 päivän paasto. Sitä emännöi tänä vuonna Olifantti, blogissa Tikusta asiaa (repukoin.blogspot.com) Jos olon ja lankavaraston tms. keventäminen kiinnostaa, niin käykää tutustumassa ja liittymässä paastoon. 

Kisa on päättynyt. Viimeisen luukun kirja on, niin kuin eräät tiesivätkin Aino Ollilan Vohvelitöitä. Julkaisuvuosi on 1960. Kirja on varsinainen pyhäinjäännös, kansakouluajoiltani peräisin - olen mennyt ensimmäiselle luokalle vuonna 1967.

Ja arvatkaa mitä, minulla on tallella tuolloin väkertämäni pyyhe:

Toinen lähes pyhäinjäännös on arkku, vai sanotaanko sitä kirstuksi, jonka päällä pyyhe on kuvattuna. Arkku on peräisin lapsuudenkodistani.

Mutta asiaan: Kisan tulokset ovat alla. Tytti onnistui keräämään eniten tunnistettuja kirjankansia, eli 22. Toinen oli Saukkis 21 kirjankantta. Jaetulla kolmannella sijalla 19 kirjankantta ovat Purulaari ja Ruusuperhonen

Pääpalkinto on kisassakin mukana ollut Siskoni mun -kirja ja se lähtee Tytille. 

Toinen palkinto on joko kirja tai lehti, josta neuvottelen sähköpostitse Saukkiksen kanssa.

Kolmas palkinto (Purulaari ja Ruusuperhonen) on lehti (tai kirja)-

Vastaajien kesken arvoin suklaata. Tein sen numeroimalla osallistujat ja arpomalla Random Number Generatorilla. Tulokseksi tuli nro 7 eli Irkku.

Tytti, Saukkis, Purulaari, Ruusuperhonen ja Irkku: Lähettäkää sähköpostia osoitteeseen puikoillanikin at gmail piste com. Nimi, osoite ja varmuudenvuoksi puhelinnumero, jos ei lähde kirjeenä.

Iso kiitos kaikille mukana olijoille. Näitä on ollut kiva tehdä, voi olla että huomenna on jo ikävä, kun ei ole uutta luukkua aukaistavana.

 

Laskiaiskalenterin kahdeskymmeneskolmas luukku aukeaa

Kahdeskymmeneskolmas eli toiseksi viimeinen kalenterin luukku aukeaa tänään. 

Mustaa, punaista ja valkoista. Mikä kirja on kyseessä?

Maria Gullbergin kirja Maagiset mummonruudut vuodelta 2018 on tämä kirja. Ruotsinkielinen alkuteos on Virkad möstermagi vuodelta 2017. Nyt kun selasin kirjan uudelleen en oikein löytänyt mitään mielenkiintoista. Taitaa mennä poistoihin tämä yksilö. Tavoitteena on ilmeisesti ollut tehdä isoäidinneliöistä jotain uutta. 

Tietäjiä olivat: Purulaari, Tytti, Saukkis ja Ruusuperhonen. 

Laskiaiskalenterin kahdeskymmenestoinen luukku aukeaa

Laskiaiskalenterikisa käy kuumana ja kalkkiviiva häämöttää. Varmaan huomasitte, että tein muutaman korjauksen tarkistuksen jälkeen. Nyt lista on ajan tasalla, mutta jos huomaatte jotain virhettä, niin ilmoittakaa kommenteissa.

Kahdeskymmenestoinen (kielen pitää pysyä tiukasti keskellä suuta kun suomenkielen järjestyslukuja kirjoittaa) luukku aukeaa nyt:

Tämän luukun kirja on nimeltään Kauneimmat neulemallit vuodelta 2008. Kirjailija on Lesley Stanfield ja alkuteos on nimeltään The New Knitting Stitch Library vuodelta 2001.

Kirjassa on 332 kuviomallia alkaen helpoista oikealla ja nurjalla tehtävistä kuvioista vaativampiin pitsi- ja nyppykuvioihin. Palmikoita ja muita upeita kohokuvioita saa aikaan myös ristikkäisillä silmukoilla. Kirjan avulla voisi suunnitella vaikka huivin tai peiton.

Kirjan malleilla olen neulonut kaksikin vauvanpeitettä, joista tuoreimmasta on kuva alla.

Tietäjiä tämän luukun osalta olivat: Hepsi, Purulaari, Ruusuperhonen, Tytti, Olifantti ja Saukkis.