Kirjallisuuskatsaus eli ostosten syntilista

Pakko tunnustaa: olen ostanut lankaa. Kaksi lankaostosta oli pakollisia, eli paikkausta kesken työn loppuneeseen lankaan. Yksi ostos oli lankeamista tarjoukseen, voi ei. 

Mutta se langoista. Seuraavat teokset olen hankkinut tämän syyskuun aikana:

Novita & Fazer sukkalehti

Kovasti odotettu ja mielenkiintoinen lehti. Sisältää 48 mallia. Joukossa on tämänkin blogin lukijoiden malleja. Ihanaa ja onnittelut teille, jotka olette saaneet mallinne julkaistua tai jonka malleja tulee kakkosjulkaisuun. Suurin osa ohjeista on minulle vielä liian haastavia. Laskin nopeasti, että mahdollisuuksien rajoissa, eli helpompia on noin kahdeksan. Kiva noita olisi tehdä lahjaksi ja siihen mukaan vastaava karkkipussi. Olen silti tyytyväinen ostokseen. Tästä jää haastetta tulevaisuuteenkin.

Siskoni mun. Minna Metsänen Design perustuen Niina Laitisen malleihin  

Tämän teoksen ostin ikään kuin kannatuksen vuoksi. Tiesin, että malleista suurin osa on puseroita/paitoja, ja niin asia onkin. Kirjassa on 21 mallia, joista yhdeksän on puseroita, neuletakkeja on kolme. Sitten on yksi baskeri, huiveja kolme, yhdet lapaset, yhdet kämmekkäät, yksi toppi, yksi mekko  ja yksi torkkupeitto. 

Seija, Hetkiä Heimolassa -podcastista esitteli tätä kirjaa ja totesi, että ruutupiirrokset ovat niin pieniä, että niistä pitää skannata tai kopioida suurennos. Allekirjoitan tämän täysin. Kaikista haastavin lienee torkkupeiton ruutupiirros. 

Minulle sopivaa neulottavaa on vain lapasten malli ja luulenkin, että kopioin sen itselleni ja laitan kirjan sitten kiertoon.

Salt & Timber - Knits from the Northern Coast

Tähän haksahdin, kun sitä hehkutettiin podcasteissa. Kirjan on julkaissut Laine Publishing, tekijä Lindsey Fowler on amerikkalainen ja tämä on hänen esikoisteoksensa. Kirjassa on kaunis kuvitus, joka puhuttelee varmasti kaikkia merta ja rannikkoa rakastavia.

Kirjassa on 15 mallia: on sukkaa, myssyä, pipoa, huiveja, yksi villapaita, yksi villatakki ja vielä torkkupeitto. Minulle mahdollisuuksien rajoissa on kuusi ohjetta - aika hyvä osumaprosentti! Kirja on englanninkielinen ja Laineen tapaan ohjeet on sarjoitettu useaan kokoon, joten silmä saa olla tarkkana, kun niitä seuraa. Tähän ostokseen olen tyytyväinen ja suosittelen ainakin selaamaan.

Helppo versio JonSukista

Neulomani kirjoneuleet ovat vielä sen verran säälittäviä, että pitää keksiä oikopolkuja. Niin nytkin. 

1-vuotiaan sukulaispojan syntymäpäiville tuli tällaiset JonSukkia jäljittelevät pienet sukat.

Lankana on Nalle, värit 159 järvenselkä, 99 noki ja 010 luonnonvalkoinen. Puikot 3 mm. Aloituksessa 40 s, resorin jälkeen 44 s ja sitten taas kavennettiin. Koko pohjan pituus 16 cm, varsi 9 cm.

Valmis pari painaa 39 grammaa. 

Hyvästi Välke-lanka, tai ei sittenkään

Pyhä pyrkimys oli käyttää loppuun kauan muhineet Novitan Välke-langat. Tarkoista laskelmista huolimatta suunnitelma ei toteutunut, vaan ennen viimeisen parin peukaloita lanka loppui. Välke-lankaa ei taida enää olla myynnissä, mutta onneksi Kässäkirpusta sitä löytyi. Peukalot tuli tehtyä, ja taas jäi lankaa. Ehkä seuraavalla yrityksellä parempi onni.

Tässä he ovat kaikki. Nyt menevät laatikkoon ja lopulta keräykseen (esim. Lankavan katalogissa on keräysosoite). Langat ovat siis Novitan Välke-lankaa, värit 591 karpalo ja 506 vanamo. Langassa on 2 grammaa polyamidia, josta muodostuu kiiltävä säie. Ei erotu kuvissa, mutta pientä kiiltoa näkyy luonnossa. 

Alla oleva pari valmistui ensimmäisenä. Koko on noin 130 senttisen lapsen. Ihan itse suunnittelin (olenko minä nyt neulesuunnittelija?). Puikot 3,5 ja 4 mm. Resorissa 36 silmukka ja kämmenosassa 40 silmukkaa. Valmiin parin paino on 55 grammaa.

Toisessa parissa on kiilapeukalo ja selkäpuolella pintaneule, jonka perusteellinen ohje löytyy seuraavanlaisesta osoitteesta: https://risusydan.blogspot.com/2011/11/ohje.html

Ohje on todellakin vuodelta 2011, mutta siellä se vieläkin on ja vilahtelee aika ajoin Pinterestissä. Tässä kuvassa vähän näkyvät nuo välkkyvät pilkut. Koko on noin 140 cm kokoisen lapsen, aloituksessa 40 s, puikot 3,5 mm ja valmis pari painaa 55 grammaa.

 

Kolmas tuhoamisyritys tuotti nämä noin 150 cm kokoisen lapsen raitalapaset. Aloitussilmukoita 40 ja valmiin parin paino on 58 grammaa. 

Lankaa jäi vielä 90 grammaa ja vähän tuota vaaleampaa. Niistä saa yhdet isot ja yhdet pienet lapaset, mutta se projekti jää nyt ainakin hetkeksi odottamaan. 

Lapsuuden muistoja

 Olifantti heitti tällaisen haasteen. 

1.       Missä synnyit?
-          Synnyin Helsingin Naistenklinikalla vanhempieni iltatähtenä. Äiti oli 40-vuotias ja isä 47.

2.       Onko sinulla sisaruksia?
-          Minulla on kaksi vanhempaa siskoa, 10 ja 11 vuotta minua vanhemmat.

3.       Olitko päivähoidossa?
-          Ensin olin puistotädillä ja varmaan viimeisen vuoden ennen koulua päiväkodissa.

4.       Kuuluiko lapsuutesi lemmikkieläimiä?
-          Kyllä vaan, kilpikonna nimeltään Elisabeth ja sen jälkeen valkoinen hiiri, nimeltään Tea. Tea kävi kylässä kaverini hiiren luona ja äkkiä niitä olikin monta.

5.       Muistatko vielä aikaa, kun ei ollut turvavöitä, turvaistuimia eikä pyöräilykypäriä?
-          Tottahan toki. Silloin myös tupakoitiin joka paikassa, busseissa, autoissa, työpaikoilla jne.

6.       Millaisia leikkejä leikit, muistatko lempileluasi?
-          Tykkäsin tehdä esityksiä, esim. jouluevankeliumin luin aina enkeliksi pukeutuneena ja Anelma-nukke oli Jeesus-lapsena.

7.       Mika sinusta piti tulla isona?
-          Näyttelijä tai poliisi. Näyttelijäksi ei taitaisi olla lahjoja, ja poliisiksi olen liian lyhyt. Olen kuitenkin vieläkin sitä mieltä, että minusta olisi tullut hyvä poliisi.

8.       Olitko kiltti vai kauhukakara?
-          Hämäsin olevani kiltti. Vaikka luokan pahikset olivat kavereitani, en lähtenyt kaikkiin hölmöilyihin mukaan ja hoidin kouluni hyvin.

9.       Olitko avainkaulalapsi, vapaa tulemaan ja menemään? Vai tiesivätkö vanhemmat tarkkaan, missä milloinkin liikuit?
-          Siihen maailmanaikaan Helsingin keskustakaupunginosissa kaikki olivat avainlapsia ja isommat hoitivat pienempiään. Lasten menemisiä ei tarkkailtu niin kuin nykyään. Maailma oli kovin erilainen, ehkä turvallisempi – ainakin liikenne vähäisempää kaupungissakin.

10.   Oliko sinulla rakas unikaveri, entä valot pois vai päällä nukkuessasi?
-          Tästä ei ole muuta muistikuvaa, kuin että pelkäsin olla yksin kotona.

11.   Millainen oli ensimmäinen koulupäiväsi – mitä siitä muistat?
-          Ensimmäistä en muista, mutta toisena päivänä oksensin pulpetille ja viisas opettaja kysyi, teinkö sen tahallani!

12.   Lempiaineesi koulussa?
-          jossain vaiheessa oli ongelmia matematiikassa ja piti ottaa yksityistunteja. Löysin sitten aivan fantastisen opettajan, joka olikin aikamoinen legenda – opetti aivan eri tavalla kuin koulussa. Hänen luonaan kävin laskemassa vielä lukioaikanakin sillä seurauksella, että kirjoitin lopulta matematiikasta laudaturin – kiitos isän kustantamien matikantuntien.

13.   Kiusattiinko sinua koulussa – tai kiusasitko itse muita?
-          minussa oli vähän maailmanparantajan vikaa ja enemmän olin puolustettavien puolella

14.   Mieleen jäänyt koulumuisto?
-          no se oksentamien toisena koulupäivänä ensimmäisellä luokalla

15.   Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
-          tykkäsihän siitä jotenkin automaattisesti. Hänen nimensä on nyt jonkinlaisena pin-koodityyppisenä turvasanana, vaikka en muista mihin.

16.   Millaisia ystävyyssuhteita syntyi varhaislapsuudessasi?
-          ollaan vieläkin kavereita ja tavataan harvoin, mutta säännöllisesti

17.   Keräilitkö jotain?
-          Keräsin Catherine Deneuven, ja myöhemmin muidenkin filmitähtien kuvia. Cherbourgin sateenvarjot -elokuva oli tässä innoittajana. Muutkin kaverini keräsivät ja kuvilla käytiin kovaa vaihtokauppaa. Vihot, joihin niitä liimasin, ovat tallella vieläkin. 

18.   Harrastuksesi?
-          Lainasin kirjastosta kassikaupalla kirjoja. Talvella luisteltiin ja elokuvissa käytiin usein ja määrätyt elokuvat katsottiin moneen kertaan kuten Cherbourgin sateenvarjot ja Sound of Music.

19.   Mitä kuului perheesi loma-aikoihin?
-          Kun äiti vielä eli teimme kuten Suomisen perhe, eli muutimme kesäksi maalle Porvoon saaristoon. Myöhemmin kävin paljon leireillä. NNKY järjesti erilaisia leirejä; oli hiihtoleiriä, englannin leiriä ja sitten ihan vaan kesäleiriä. Viihdyin hyvin, kun oli kavereita ja siksi kävin mielelläni leireillä.

20.   Olitko äidin vai isän tyttö, kumpi piti kuria?
-          Ei meillä mitään kuria ollut. Äitimme kuoli, kun olin 9-vuotias ja siskot muuttivat jo omilleen. Asuin siis kahden isämme kanssa ja erilaiset kotiapulaiset hoitivat kotia, mutta ei minua kukaan määräillyt. Myöhemmin olen tajunnut olleeni erityisessä syynissä koulussa. Oli varmaan harvinaista, että lapsi asuu kahden isänsä kanssa ja minusta pidettiin koulun kautta hyvää huolta.

21.   Oliko perheessäsi tupakoivia, entä käytettiinkö alkoholia – koska itse kokeilit ensimmäisen kerran?
-          Kohtuullisesti kumpaakin. Omia kokeiluja ei huvita muistella. Turhan aikaisin ne kuitenkin olivat.

22.   Lempiruoat lapsuudessa?
-          Lemppareita ei ollut, inhokkeja sitäkin enemmän: makaronivelli, pinaattikeitto, silakkalaatikko.

23.   Saitko pukeutua mieleisiisi vaatteisiin, vai puettiinko sinut lapsuudesta nuoruuteen asiaan kuuluvasti?
-          Pienempänä jompikumpi siskoista kävi kanssani vaateostoksilla. Myöhemmin isällä oli tili silloiseen Teinitalo/Ajanmies -vaatekauppaan ja siellä sain käydä vaateostoksilla itsekseni.

24.   Suosikkisi telkkarista ja C-kasetilta?
-          Meille tuli televisio aika myöhään, amerikkalaisia sarjoja katsottiin: Lahjomattomat, Bonanza, Minä vakooja. C-kasetteja ei minun lapsuudessani vielä ollut. Kaverilla oli nauhuri ja siitä kuunneltiin Ernos-yhtyettä. Maria-Louiza on vieläkin ihana kappale.

25.   Lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen?
-          Kyllähän se oli tuo äidin aikainen kuolema. Moni asia määräytyi sen mukaan ja monta tärkeää päätöstä olisi ehkä tehty eri tavalla erilaisessa tilanteessa.

Joen tarina - osa 9 - syyskuu

 

Mätäjoki jatkaa elämäänsä. Vettä on vähän, kun sääennusteista huolimatta on edelleen satanut tosi vähän. Luonto kellastuu, niin kuin tähän aikaan kuuluukin. Kuvauspäivänä on kaunis auringonpaiste, mutta aikaisesta ajankohdasta johtuen, aurinko ei ole aivan vielä kääntänyt katsettaan joelle. Lämpötila kuvan ottohetkellä +9 C.

Ensimmäinen islantilaisvillapaitani

Melkein laitoin otsikkoon: ... ja viimeinen. Olen kovin taitamaton kirjoneuloja. Langat eivät pysy sormella, vaan niitä joutuu koko ajan säätämään uudestaan asentoonsa, varsinkin kun lankoja on enemmän kuin kaksi. Mämmikoura siis tässä suhteessa.

Täällä nettiyhteisössä olen ihaillut muiden kuvia, selaillut kirjoja ja lehtiä ja todennut, että kauniita ovat. Itse olen kuitenkin sen verran lämminverinen (vai onko se kylmä-?), että haen vaatteiltani mieluummin viileyttä kuin lämpöä. En omista yhtään villapaitaa ja pään yli vedettävä umpinainen moninkertainen villavaate ahdistaa jo ajatuksenakin. Edestä avoin villatakki saattaisi tulla kysymykseen, mutta ei sekään saisi olla liian kuuma. Silti on tehnyt mieli ryhtyä johonkin tällaiseen.

Tämä teos pelasti minut tästä ahdistuksesta. Kirjassa on nimittäin ohje Dísa - neulepaita nukelle. Ohje on selkeästi kirjoitettu, joten uskallan olettaa, että kirjan muutkin ohjeet ovat sitä. Kirjassa ei ole vain paitoja, vaan myös hattuja, pipoja, lapasia ja säärystimiä. 

Ei muuta kuin Anelma kehiin ja vaatevarastoaan kartuttamaan. 

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan ompelukoneella niskaan halkio helpottamaan pukemista. Meidän neitimme kädet eivät taivu, joten päätin avata koko selän. Ohjeen mukaan olisi pitänyt virkkaamalla reunustaa avattu halkio. Testasin, mutta tuli tosi ruma. Ompelin selkään vinokaitaleen. Jotenkin onnistuin saamaan toisesta puolesta pidemmän kuin toisesta - jee. Napitusta en vielä keksinyt. Ehkä laitan jonkinlaiset koukut, tai käy se noinkin. Pysyy päällä pitämättäkin.

Saukkishan sen keksi: tätä voi pitää etuperinkin:

                         

Lankana on 7-veljestä, värit 099 noki, 692 kahvipapu, 009 nutria ja 011 valkoinen. Puikot 3,5 ja 4,5 mm. Tekele painaa valmiina 53 grammaa.

Bingoon tulee kuittaus kohtaan: Ohje neulekirjasta.

 

Voiko lankoja olla liikaa?

Pitääkö olla huono omatunto, kun lankamäärä kasvaa, vaikka sitä pitäisi pienentää? Minulla on, enkä tiedä, miten siitä pääsisin. 

Novitan sukkaboksi tuli ja Nallen lankasaldo sen kuin kasvaa. Paketissa niitä oli neljä, kaksi luonnonvalkoista ja värit messinki ja saniainen. Ihanat syksyn värit. Mukana oli vielä puikkojen suojat ja Lumenen kosteusnaamio sekä tietysti myös Niina Laitisen ohje kyseisille langoille. Ohje on polvisukille ja kun en polvisukkia käytä, menevät langat johonkin muuhun tarkoitukseen. Ohjeessa positiivista on, että siinä on huomioitu kolmea eri pohkeen paksuutta.

Käynti Snurressa tuli niin arvokkaaksi, että ihan hirvittää. Palvelu oli tosin hyvää ja avuliasta. Langoista on tarkoitus neuloa lahjahuivi, joten ehkä se pyhittää omaatuntoa edes vähän. Ostin Black Elephant -sukkalankaa väreissä Blossom Honey ja Cinnamon, sekä Hedgehog Fibersin Silence-lankaa. Langat ovat merinoa, mutta niissä on nylon vahvike. Vielä mukaan tarttui ympyränmuotoisia silmukkamerkkejä isommassa koossa kuin mitä aiemmin ostin. 

 Nyt en kyllä vähään aikaan osta yhtään mitään.