Tuho mielessä...

... nimittäin jämälankojen. Projektia siivitti myös muutama alla mainittu KAL, eli yhteisneulonta. Jämien tuho tarkoittaa myös, että tyylipisteitä ei jaeta. Tällaiset niistä tuli:

  

Koko: 37-38

Puikot: 3,5 mm

Paino: 82 g

Silmukat: 48 s.

Langat: 

- Nako Pure Sock Plus, väri 569 luumu

- Vilma, väri 908 vaaleanpunainen

- Novita Välke, väri 591 karpalo

- 7 veljestä, väri 796 munakoiso

Käytetyt langanjämät loppuivat kokonaan, paitsi marjapuuro/luumu, eli Nako Pure Sock Plus. Sukkia ei ole kasteltu, eikä plokattu vaan - niin kuin kuvista näkyy - otettu heti käyttöön.

Tällä ns. välityöllä osallistun useampaan yhteisneulontaan: #svarvarrestgarnerkal, #stashistasukiksi26 (jossa tammikuun haasteena palkkiraitasukat), #jämälangoistaeroonkal ja #varastolangatneuleiksi.

HUOM. Jostain syystä en pääse vastaamaan kommentteihin. Selvitän asiaa: olen kokeillut vaihtaa selainta, tyhjentää välimuistia, sulkea konetta, mutta ei ole auttanut. Kysyin myös tekoälyltä ja nuo toimenpiteet mainittiin. Kommentit on "upotettu", niin kuin pitääkin olla. 

Onko joku muu huomannut samaa tänään 23.1.2026? Mitä vielä voisi yrittää?

Vähän sinnepäin

Sukkalaatikkohaasteesta tänä vuonna vastaa @johanna.wallius, Instagramin aihetunnisteella #sukkalaatikko2026. Tammikuun sukka, jonka ohje löytyy Raverlystä on nimeltään Vuodenvartijat. 

Tähän tartuin ja tein varren aivan ohjeen mukaan. Strömsö loisti taas poissaolollaan, eikä ole yhtään näköinen. Olen nähnyt muiden tekeleitä ja voi ei - katsokaa nyt tuota vartta: ei siinä näy ollenkaan nuo siniset pilkut, joita pitäisi. Tai jos näkyy, niin epätasaisesti. Mutta pää pystyyn: saa kelvata.

Ohjeen teräosuus olisi ollut yksivärinen. En ollut varma langan riittävyydestä, joten raidoitin ja hyvä niin: saavat sukat vähän ryhtiä surkean varren jälkeen. 

Malli: Vuodenvartijat

Suunnittelija: Johanna Wallius

Julkaistu: Raverly

Koko: 42

Silmukat:  56 -> 54

Paino valmiina: 116 g

Puikot: 3,5 mm

Langat:

- Lankavan Lysti, väri: 860 pesto

- 7 veljestä, väri: 390 kataja

Näillä sukilla osallistun siis yllä mainittuun sukkalaatikkohaasteeseen. Koska käytetyt langat ovat molemmat jämälankoja ja omasta varastosta, osallistun myös seuraaviin haasteisiin: #svarvarrestgarnerkal, #varastolangatneuleiksi. #jämälangoistaeroonKAL.

Tammikuun lapasboksi ja Repolaisen kk-haaste

Sweets and Socks -blogissa neulesuunnittelija Maarit O julkaisee nyt tammikuusta alkaen vuoden 2026 Lapasboksi-haastetta KLIK.  Tammikuun teema on: Uusi, valkoinen lumi. 

Haasteessa oli tarjolla Maarit O:n suunnittelema ohje Talvimarjat. Oikein kaunis malli ja joskus tulevaisuudessa lupaan olla tarpeeksi taitava uskaltaakseni yrittää nyppyjä, nyt valitsin yksinkertaisemman palmikkomallin vanhempaa vuosikertaa.

Malli: Palmikkoneulelapaset Novita Duo

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi

Julkaistu: Novita Syksy 2016

Puikot: 3.5 mm

Silmukat: 42 -> 49

Paino valmiina: 96 g

Langat:

- Lankava Lysti, väri 851 lumi

- Kremke Soul Wool Silky Kid, väri 001 lumenvalkoinen

Ohje on Novita Duo -langalle, jota ei käsittääkseni enää ole, mutta on samaa vahvuutta kuin 7V ja Lankavan Lysti. Ohjeessa ei ole mukana mohairia. Sen kun lisäsin, tuli lapasista vähän suuremmat, mutta sainpa mohairia vähän kulutettua. 

Ohjeessa on lisäksi jonkinlaiset tasselit roikkumassa, mutta en ymmärrä niiden tarkoitusta, joten jätin pois. 

Vuoden ensimmäiseen valmistuneeseen olisi sopinut useampikin bingon ruutu, mutta kuittaan nyt ruudun: Palmikoita. 

Tällaista olen TOUHUNNUT tammikuussa. Voin siis osallistua Repolaisen kuukausihaasteeseen KLIK, jossa on tarkoitus TOUHUTA jotain. 

Kuukauden hankinta/löytö - Kristiina K:n tammikuun haaste

Kristiina K aloitti 2026 vuoden kuukausihaasteen KLIK. Tammikuun haasteen otsikko on "Kuukauden hankinta/löytö". Poimin haasteesta tällä kertaa 2/3, eli "hankinta" ja "löytö". Kyseessä ei ole tässä kuussa hankittu ostos, ei edes tänä vuonna, eikä viime vuonnakaan. 

Tämän esineen olen jo aiemmin halunut esitellä täällä blogissa, koska se on ollut käsitöitä tekevälle löytö, korvaamaton, kätevä ja tyytyväisyyttä tuova. Kyseessä on Ateljé Margaretha -nettikaupasta ostettu virkkuukoukkukotelo. Säilytän täällä sellaiset virkkuukoukut, joilla ei ole omaa koteloa. 

Kotelo kulkee mukanani varsinkin reissussa, mutta myös kotona, kun siirryn huoneesta toiseen käsityöni kanssa. Tässä se tulee:

Kotelon koko suljettuna ja täynnä tavaraa on 17,5 x 15 x 5 cm. Kotelossa on kaksi vetoketjuilla aukeavaa osastoa:

Osasto 1. Virkkuukoukkuja, sakset ja kaksi vetoketjuilla aukeavaa pussia.

Osasto 2. Virkkuukoukkuja, jäätelötikku, kynä ja verkkopussi. 

    

Osasto 1:n pusseista löytyy: silmukkamerkkejä, puikkostoppareita, kerroslaskureita, kirjoneuleapuja (=poninhännänpidikkeitä eli hiuslenkkejä), mittanauha ja laastareita.

Osasto 2:n verkkopussissa majailevat: viivotin, puikkomitta, parsinneuloja, neulakirja, jossa myös hakaneula, kerroslaskuri ja neulenuppineuloja. 

Kotelo alkaa olla jo reissussa rähjääntynyt, mutta toimii vielä. Kun siitä aika jättää tai vetoketju pettää hankin ehdottomasti uuden samanlaisen. Niin kätevä tämä kotelo on ollut. 

EDIT: Huomaan yllä kirjoittaneeni viivotin. Nyt kun tarkistin, se on väärin: pitää kirjoittaa viivain tai viivoitin. Kumpikin kuulostaa minun korvaani kummallisilta. Entä sinun?

Tilinpäätös 2025. Entä mitä kävi bingoille? Uusi bingo

Vuoden alussa en asettanut itselleni ostorajoituksia, mutta ilmoitin pyrkiväni siihen, että lankavarasto ei ylittäisi 10 kg. Hui hai, toisin kävi! tässäpä vuoden tilasto: 

Ei nyt mikään järisyttävä määrä lankaa, runsas 11 kg. En nyt kuitenkaan aseta mitään kokonaistavoitteita tämän suhteen itselleni. Pappijaana julkaisi juuri Instagramissa kuvan itsestään lankojen keskellä ja liitti mukaan heillä kotona käydyn keskustelun:

- Onko sulla jo vähän liikaa noita lankoja?
- Ei, mä käytän niitä kaikkia.

Laskin nopeasti, mitä sitten on tullut tehtyä. Sukkia enimmäkseen, eli 21 paria. Entä muuta?

6 pipoa, tms. myssyä
5 paria lapasia
5 kpl jotain kotiin, koriste tms.
2 laukkua tai kassia
2 paria kämmekkäitä
2 nukenvaatetta Anelmalle
1 peitto

Miten sitten kävi 2025-vuoden kahdelle bingolle? Kaksi riviä tuli täyteen bingo 1:stä ja toisesta bingosta jäi yksi kohta täyttämättä. Nämä ei-toteutuneet suunnitelmat siirtyvät seuraavaan vuoteen, koska niille on olemassa suunnitelma ja langatkin.

                                            käsityöbingo 1 /2025

Toteutumatta jäivät siis sormikkaat, huivi, kauluri, säärystimet ja Raverlyn ohje. Ne siirtyvät uuteen, vuoden 2026 bingoon, joka näyttää tältä:

käsityöbingo 2026

Mitä luin vuonna 2025

Olen kirjannut lukemiani tai kuuntelemiani kirjoja yläpalkista löytyvälle Helmet 2025 sivulle. Helmet-lukuhaaste on kirjaston vuosittain julkaisema haaste, jossa on 50 kohtaa. Jos haluat tietää lisää jostain alla mainituista kirjoista, katso toisesta blogistani: https://kirjajasenkaveri.blogspot.com/

Nyt teen kuitenkin erilaisen yhteenvedon luetuista/kuunnelluista kirjoista. Kirjoja on kaikkiaan 46, joista 19 on äänikirjoja. Nyt mennään:

Erityisen vaikutuksen tänä vuonna tekivät:

Johanna Vuoksenmaa: Suuremmoinen matka. Kirjassa on kaksi aikatasoa. 1943 poikansa Saksan itärintamalla menettänyt Alma saa Hitlerilta kutsun vieraisille. Se on 13 lapsen äidin ensimmäinen ulkomaanmatka ja kaikki on uutta, suurta ja ihmeellistä. 2023 Alman lapsenlapsenlapsi Ilona saa käsiinsä Alman matkalta kirjoittamat kirjeet ja järkyttyy ihailevasta sävystä, jolla Alma kaikkea näkemäänsä kuvailee. Kun Ilonan ainoa lapsi, suomenvenäläinen Aku katoaa, herää pelko, onko tämäkin lähtenyt etsimään oman elämänsä rintamaa.

Milla Ollikainen: Mathilda. Mathilda Gylldén s. 1877 oli Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo. Avioliitto kariutuu kuitenkin pian, Mathilda saa keskenmenon ja masentuu siitä kovasti. 1904 Hvitträskissä on häät, kun Eliel avioituu Loja Geselliuksen kanssa ja Mathilda tämän veljen Herman Geselliuksen kanssa. Milla Ollikainen on toimittaja, joka lähtee tekemään Seura-lehteen artikkelia Hvitträskin kummituksesta, joka olisi keskenmenoaan sureva Mathilda. Hän kirjoittaa kaksikin artikkelia aiheesta, mutta halusi kirjoittaa Mathildasta vielä fiktiivisen romaanin. 

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu - nuoren lestadiolaisparin Viljan ja Aleksin tarina. Tiheään toisiaan seuraavat raskaudet väsyttävät Viljan niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun Viljan seuraava raskaus heittää hänen mielenterveytensä pahasti raiteiltaan, on Aleksin aika toimia. On ollut kovin myyty kirja. Tämä pokkari oli jo 12. painos.

     

Jos haluat tutustua kaukaisten maiden kulttuureihin, voin suositella seuraavia:

Vaula Norrena: Littana. Littana on tositarina kiellettynä lapsena Kiinassa syntyneestä tytöstä. Perheessä on jo tytär, eikä vanhemmilla ole lupaa hankkia toista lasta. Pingping on musikaalinen ja lahjakas, mutta häntä syrjitään oman perheen sisälläkin. Perhe muuttaa Suomeen Pingpingin ollessa 5-vuotias. Hän oppii nopeasti kielen, mutta elämä on vaikeaa koulussa ja kotona. Pingping, myöhemmin Jenni opiskelee kuitenkin ja on mukana politiikassa Vantaan kaupunginvaltuutettuna. Valtuustossa hän tutustuu Vaula Norrenaan, tämän kirjan kirjoittajaan.

Oyinkan Braithwaite: My Sister the Serial Killer ja samalta kirjailijalta The Baby is mine.  Nigerialaisen kirjailijan ensin mainittu on käännetty suomeksi Sisareni, sarjamurhaaja. Nimi kertoo mistä kirjassa on kysymys; jotenkin vaan käy, että ruumiita tulee. Toisessa The Baby is mine kaksi naista väittävät olevansa vauvan äiti. Absurdi ajatus, mutta sen ymmärtää, kun huomaa, miten erilaista kommunikointi on siihen verrattuna, mihin olemme tottuneet.

 

Jos jokin seuraavaksi mainituista kiinnostaa, käy lukemassa lisää toisesta blogistani:https://kirjajasenkaveri.blogspot.com/

Dekkareita on tullut luettua yhdeksän kappaletta:

Åsa Larsson: Till dess din vrede upphör

Anu Patrakka: Kiusaaja

Outi Pakkanen: Kuolema käy jatkoilla

Satu Rämö: Rakel

Outi Pakkanen: Seuralainen

Donna Leon: A Noble Radience

Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan

Camilla Läckberg: Isprinsessan

Outi Pakkanen: Peili

   

 

Kotimaista kirjallisuutta on kertynyt 11 kappaletta (yllä olevat kotimaiset eivät ole tässä mukana):

Enni Mustonen: Martan tarina

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

Petri Tamminen: Sinua, sinua

Jenni Linturi: Äärimmäisellä laidalla

Jari Tervo: Rautapää

Minna Lindgren: Sävelsinkö

Nura Farah: Lumimaa

Sisko Istanmäki: Yöntähti

Karin Collins: Snart har sommarn blommat ut

Juha Itkonen: Sivuraide

Annina Holmberg: Annabel Lee

                                                                                                                                                                            

                    

                                                                                             

Pohjoismaisten kirjailijoiden teoksia löytyy yllä mainittujen lisäksi viisi kappaletta:

 

Moa Herngren: Svärmodern

Moa Herngren: Skilsmässan

Moa Herngren: Syskonfejden

Trude Teige: Mormor dansade i regnet

Alex Schulman: Skynda att älska

  
 

             

                                                                                                                                                                      Kirjailijoilta Euroopasta ja kauempaa on tullut luetuksi yllä mainittujen lisäksi kuusi teosta.

Miranda Cowley Heller: The Paper Palace

Alan Bennètt: The Uncommon Reader

Èduard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Elizabeth Strout: The Burgess Boys

Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistoje valokuvaamo

     

      

 

Feel-good eli hyvänmielen kirjoja on vain kaksi. Pitäisikö niitä olla enemmän?

Clare Pooley: Ärlighetsprojektet
Tiina Kristoffersson & Vesa-Matti Toivonen: Kangaskauppa joen varrella

                          

             

Humoristisia kirjoja on niitäkin tarttunut mukaan vain kaksi. Lisää huumoria, vai?

Catharina Ingelman-Sundberg: Kaffe med rån

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan

                  

Viime aikoina olen jotenkin tykästynyt historiallisiin romaaneihin. Ikäkö tässä tekee tehtävänsä? En tiedä, mutta näiden parissa olen viihtynyt:

Pirkko Soininen: Signe
Heidi Köngäs: Sandra
Ingeborg Arvola: Kniven i elden
Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär
Tuomas Mustikainen & Jussi Sudenlehti: Vaiennut kaupunki

    

                 

Tällaisen listan tekeminen on siinä mielessä hankalaa - samoin kuin lukuhaasteen täyttäminen - että sama teos voi yhtä aikaa olla dekkari, pohjoismainen, historiallinen ja vaikka mitä. Tässä olen maininnut kunkin vain yhteen kertaan. 

Listasta saattaa saada käsityksen, että onpas monenlaista. Sille on syynsä: Osallistun kirjaston lukupiiriin ja sieltä tulee kaikenlaista luettavaksi mitä ei itse ole valinnut ja hyvä niin. Syksyllä osallistuin myös täällä blogimaailmassa Pöllön lukupiiriin, joka toivottavasti käynnistyy taas, kunhan pyhistä päästään. Yllä mainituista - jos oikein laskin - 14 on lukupiirikirjoja.