Tervetuloa Uusi Vuosi 2023

Pikkupihamme lyhdyt halusivat tulla kuviin. Näiden kuvien myötä toivotan teille, hyvät ystävät, Hyvää Uutta Vuotta 2023. Kiitän kommenteistanne ja kannustuksesta nyt päättyvän vuodan aikana. 

Toivon teille kaikille iloa, valoa ja inspiraatiota tulevan vuoden aikana. Toivon montaa muutakin asiaa: 

- että Ukrainaan tulee rauha
- että Suomen NATO-jäsenyys etenee
- että terveydenhoitoalan ongelmiin saadaan ratkaisu

Nämä tulevat nyt päällimmäisinä mieleen, mutta ei maailma tänäkään vuonna tullut valmiiksi.

Käsityöt jatkuvat tulevana vuonna. Niiden suhteen toivon itselleni:

- että en lankeaisi - ainakaan liikaa - lankojen alennusmyynteihin
- pyrin käyttämään jo laatikoissani olevia lankoja
- pyrin harjoittelemaan kirjoneuletta

Vielä vinkkinä tulevaan: Olifantin joulukalenterin innoittamana olen valmistelemassa kirjankansien tunnistuskisaa. Kannet tulevat olemaan käsityökirjojen kansia. Ajankohta ei ole vielä tarkentunut, onko se pääsiäiskalenteri, laskiaiskalenteri tms. Pysy kanavalla, jos haluat osallistua. 

Vuoden viimeinen

Jossain vaiheessa piti tulla sukat joulupakettiin, mutta suunnitelmilla on taipumus muuttua, kun muuta tekemistä tunkee edelle. Nyt siis lopulta vuoden vihoviimeisenä valmistuivat nämä sukat.

Ohje on Niina Laitisen ja nimeltään Emiliat. Malli löytyy 2021 sukkakalenterista ja aikuisten versiona myös Raverlystä. Ohje ja oma tarkoitus oli neuloa 37-kokoiset sukat. Samalla ajattelin testata, minkälaista jälkeä tulee 2,75 puikoilla, kun yleensä käytän Nalle-langalle 3 mm puikkoja. Tuli pienemmät. Lopputuloksen koko on 34-35, kun koko pohjan pituus on 22 cm. 

Malli on kiva ja helppo oppia. Neljää kerrosta toistetaan puikoilla 2 ja 3. Muuten joustinta ja pohjassa sileää oikeaa.

Lankana siis Nalle, väri 285 sahrami, puikot 2,75 mm ja valmiin parin paino on 70 grammaa.

Jippii! Bingo täynnä!

 Bingo on täynnä. Jee! Viime vuonna ei onnistunut, mutta nyt sain kaikki ruudut kuitattua.

Viimeinen, eli keskimmäinen ruutu oli haastavin, kun piti vähentää Novitan lankoja. Tänä päivänä Novitan lankoja on 3864 grammaa, siis alle 4 kg. Vielä on tämän vuoden puolella valmistumassa sukat Nallesta, joten saldo tulee tästäkin paranemaan. 

Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että bingo on tehty vähän oma häntä kainalossa. Samaa periaatetta aion noudattaa ensi vuoden bingon suhteen. Mitään liian vaativaa en lupaa. 

Maijan ratkaisu ja pari ihanaa joululahjaa

Edellisessä postauksessa Maija Myöhäinen pähkäili joulunpunaisen pienen liinan virkkaamista kylpyhuoneeseen, saippua-astian alle. Viisas Saukkis-täti neuvoi ystävällisesti Maijaa: virkkaa vaan siitä paksummasta langasta, ja jätä pienemmäksi.

- Kas kun en itse tuota keksinyt, sanoo Maija ja alkaa virkata.

Seurasin Kauniit Käsityöt -kirjan ohjetta vain aluksi, ja sitten piti alkaa keksiä itse, muuten kuvio ei olisi toiminut. Nyt on pieni liina saippua-astian alla ja kunhan pääsen kauppaan, ostan lisää virkkauslankaa ja teen varsinaisen liinan. Tämä pieni liina valmistui jouluaattona, hetkeä ennen Joulurauhan julistusta. Lankana on Perfect Cotton, koukku 3, ja liinan paino on 14 grammaa.

Olen koko vuoden ollut erityisen kiltti, ainakin mitä voi päätellä saamistani lahjoista. Oli kosmetiikkaa, karkkia, vihreitä kuulia, herkkupaketteja, muumimukeja, pyyheliinoja. Pyynnöstäni sain kauan toivomani esineen, ja tässä se on:

Kyseessä siis ladattava nypynpoistaja - ei paristokäyttöinen. En ole raaskinut itse ostaa, kun on mielestäni turhan hintava. Joululahjaksi kehtasin pyytää. No, itse sen kyllä tilasin. En muista maksoinko omalta tililtäni vai miehen, mutta hän sen kuitenkin paketoi ja niin siitä tuli joululahja. 

Toinen ihana joululahja on itseltäni itselleni. Kun Kaarama Studion Tiina ilmoitti lopettavansa ja siirtyvänsä Taito-lehteen halusin hyödyntää heidän loppuunmyyntiään.

Aivan ihastuttava sukkalankatarvikepaketti. Jenna Kostetin ohjekirjanen on mukana. Tulisiko tästä minun ensimmäinen kirjoneulesukkakokeiluni? Tai ehkä pitää kuitenkin harjoitella jollain vähän edullisemmalla langalla.

Maija Myöhäinen herää huomaamaan, että on joulu

Jouluvalmisteluja ei ole paljoakaan tehty Maija Myöhäisen kotona; pipareita tai torttuja ei ole paistettu, kortit ja lahjat ovat onneksi sentään kuosissa. Joulukuusi on haettu varastosta ja koristeltu. Muitakin koristeita on ripoteltu omille paikoilleen, kun Maijan sisäinen pieni jouluihminen herää. Tortut ehtivät sentään vielä, siihen kaupasta taikinaa. Kylpyhuonekin pitää koristella, enkeleitä ja joulupukkeja muistuttamaan juhlan lähestymisestä.

- Mutta kyllä on kalpean näköinen tuo saippua-astia. Aina sama valkoinen liina siinä alla, miettii Maija.

Liinan pitää olla punainen, että saippuakin saa arvoisensa juhla-asun. Mars markettiin ostamaan puuvillalankaa. Sopiva ohje löytyy kirjahyllystä: Kauniit käsityöt. 3 mm virkkuukoukku käteen ja Maija virkkaa innoissaan virtuaalinen tonttulakki päässään. 

- Mutta apua, en minä ole mitään mattoa tässä virkkaamassa. Tästähän tulee valtava!

- Luepas Maija ohjetta vähän tarkemmin. Mitä siellä sanotaan?

- Ei! Sanotaan että virkkauslanka nro 8 ja 1,25 mm puikot! En kyllä ala!

- Älä nyt kiukuttele, vaan katso, mitä laatikosta löytyy.

Ja löytyyhän sieltä: nro 8 virkkauslankaa, vaan ei punaisena. Punaisena löytyy vajaa vyyhti nroa 5. Se on vähän paksumpaa kuin nro 8, mutta saa kelvata. Koukku löytyy 1,5 mm, saa kelvata. 

Maija virkkaa, mutta lanka loppuu aika nopeasti. Mikä nyt eteen, huomenna on aatto?

Vaihtoehto 1) syöksyä keskustan Menitaan, joka menee kiinni klo 14 tai vaihtoehto 2) tilata nettikaupasta.

Tässä vaiheessa Maijalla on sen verran jäitä tonttulakissaan, että aletaan järkeilemään. Kumpi tulee kalliimmaksi, matka keskustaan ja takaisin vai nettikaupan postimaksu? Kumpi on nopeampaa, tilata vai mennä itse Menitaan? Ratkaisu: Matka keskustaan on sekä halvempi, että nopeampi.

Maija rauhoittuu: Saippua-astia saa odottaa uutta asuaan. Tuskin se mitään eroa huomaa.

Maija ja minä toivotamme teille, hyvät neuleystävät, Rauhallista Joulua ja mukavaa Uuden Vuoden odotusta. 

Vielä yksi kässäkirja

Käsityökirjoja ilmestyy kuin sieniä sateella, mutta tässä tulee yksi, jossa ei ole yhtään ohjetta. Det blå garnet - En bok om att sticka sekä sen käännös Sininen lanka - Mitä tiedän neulomisesta (Ulla Lempinen) on molemmat julkaistu vuonna 2022, julkaisija Schildts & Söderströms.

                        

Sininen lanka - Mitä tiedän neulomisesta -kirjaa on jo esitelty muissakin blogeissa, mm. Maarit blogissa Sweets & Socks. Satuin näkemään kirjan kaupassa ja siitä sitten kirjastoon tilaamaan. Ruotsinkieliseen oli lyhyempi jono, otin sen.

Karin Erlandsson (s. 1978 Uusikaarlepyy) on ahvenanmaalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja, jännitystä ja fantasiaa ja ollut ehdolla useiden kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hänen teoksiaan on suomennettu runsaasti. Det blå garnet - En bok om att sticka kertoo jostain aivan muusta.

Karin ostaa syntymäpäivänsä kunniaksi Ahvenanmaan maaseudulla sijaitsevasta Lottas stickstuga -lankakaupasta yhdeksän vyyhtiä sinistä lankaa eri sävyissä, aina myrskynsinisestä kesätaivaansiniseen. Karin ei ole neulojana mikään vasta-alkaja; hän oppi neulomaan jo kolmannella luokalla ollessaan. Sinisistä langoista tulisi pusero. Mitään mallia tai ohjetta ei ole, sen on tarkoitus kehittyä itsestään.

Kirjassa on paljon asiaa, osa meille neulojille tuttua, osa uutta. On tietoa erilaisista langoista, puikoista, nimityksistä, lammasroduista, pintaneuleista ja kuvioneuleista. On asiaa neuletyyleistä, neuleyhteisöstä ja internetin tuomista mahdollisuuksista pitää yhteyttä muihin neulojiin. 

Fair Isle -kirjoneuletyyli on monille tuttu. 1920-luvulla Fair Isle -villapaidat tarvitsivat nostetta. Apuun tuli Walesin prinssi, myöhemmin Edward VIII, joka teetti itselleen skottiruutuisen golfpaidan (liivin?). Prinssi antoi kuvata itseään paita päällä ja mainitsi sen elämänkerrassaankin ja näin Fair Isle -kirjoneule jäi elämään. 

Yllä olevan kaltaisia anekdootteja on paljon. Mielenkiintoisinta on käsityön, lähinnä neulomisen historiaosuudet. Näiden lomassa kulkee tarina sinisten lankojen päätymisestä neuleeksi. On monta aloitusta ja aloituksen purkua. Jännityksellä odotan, mikä on lopputulos. Kirjassa ei tosin ole kuvia.

Asiapitoisuuden takaa kirjan lopussa viisi ja puoli sivua pitkä lähdeluettelo. Toimittaja on tutkinut asiaa; mistään mu-tu-kirjailijasta ei ole kysymys. Kirja löytyy myös äänikirjana, kuten moni muukin saman kirjailijan teos.  

p.s. Talvi Knitsin Susanna julkaisee parhaillaan Fair Isle -tyylistä Knit Along -ohjetta.

Kiitos vinkeistä ystävät

Näin joulun alla voisi vaikka leipoa tai tehdä muuta hyödyllistä, vaan kun pitää mennä sinne, minne inspiraation nenä näyttää.

Kiitos vinkeistä Olifantti, Saukkis, Satu ja kaikki muutkin edellisen postauksen kommentoijat! 

Minulla oli kymmenen isoäidin neliötä, joista piti joskus tulla peitto. Kahdeksasta tuli pieni laukku, mutta kaksi jäi vielä käyttämättä. Nyt niistä tuli pieni kukkaro.

                        

Kukkarossa on vuori (samaa kangasta kuin laukussakin, mutta ilman koviketta), vetoketju ja pohjaan on ommeltu nyöri, johon voi pujottaa avaimen/avaimet. Siis avainkukkaro. Kukkaron koko on 11 x 11 cm.

Nyt on kevyt olo, kun kaikki neliöt poistuivat keskeneräisten laatikosta. 

Tästä piti tulla peitto

Vuonna 2010 aloitin entisen blogini kirjoittamisen. Siellä postasin kuvan kymmenestä isoäidin neliöstä otsikolla: "Tästä tulee vielä joskus peitto". Tarina ei siis kerro milloin palaset on virkattu; ehkä vuonna 2010 tai sitten aikaisemmin.

Tänään, vuonna 2022 palasia on edelleen kymmenen. Ei tullut peittoa, tuli laukku.

 

Laukkuun sain upotettua kahdeksan palaa. Kaksi jäi siis orvoiksi, enkä tiedä mitä niillä tekisin. Lankana on ollut 7-veljestä ja samalla mustalla virkkasin tuohon läpän, joka on mustalla napilla kiinni. Mustan kuvaaminen on yhtä hankalaa, kuin sen ompeleminen, neulominen tai virkkaaminen - ei oikein erotu kuvasta. 

Laukun sisäosassa on vuori miesten paitakankaasta. Vuori on kaksipuolisella miksikä-sitä-sanotaan-kankaalla silitetty kiinni toiseen valkoiseen kankaaseen, joten kokonaisuus on vähän jäykempi kuin muuten olisi. Laukun koko on 21 cm x 21 cm.

Mutta mikä tärkeintä, saan kuitattua bingoruudun "Keskeneräinen virkkaustyö valmiiksi". Alimmainen bingorivi on nyt täynnä.

Viimeinen sukkaboksi

 

Tässä sen sisältö. Kolme kerää 7 veljestä -lankaa, joista yksi on valkoinen ja kaksi sukkaboksia varten värjättyä erikoiserää värissä 587 karpalo - oikein kaunis väri. Lisukkeina oli pussi kofeiinitonta Rooibos-yrttiteetä, viisi neuleaiheista korttia, omiin luomuksiin kiinnitettävä vyöte ja tietenkin Niina Laitisen ohje. 

Ohje on nimeltään Talven taikaa ja kyse on polvisukista, koko 39. En ole vielä neulonut yksiäkään polvisukkia ja sellaisten aloittaminen kirjoneuleena ei taida vielä onnistua. Langat tulevat kyllä muuhun käyttöön.

Wheel of Joy

Nyt mennään aidan yli siitä matalimmasta kohdasta. Tarkoitus nimittäin on saada bingo täyteen ja mitäpä sitä ei bingon eteen tekisi - joustoa tarvitaan.

Kun alun perin kirjoitin bingon kohtaan "Ohje Raverlystä" oli ajatuksena jotain aivan muuta, jotain suurempaa. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja alkuperäinen ajatus saa siirtyä ensi vuoteen.

Neulepodcastaajien joulukalenterissa 2.12.2022 Virkkuumania-kanavan Heidi Hovi näytti vaihe vaiheelta miten virkataan kuvan mukaisia ilon kärrynpyöriä. Hyvä oli, että näytti, muuten en varmaan olisi osannut virkata "pitkää kohopylvästä etukautta", jossa piileekin tämän jutun juju.

Kuvasta voi päätellä, että ensimmäinen yritys - keskellä valkoista - meni vähän omaksi säätämiseksi. Toiset kaksi onnistuivat enemmän ohjeen mukaan, mutta ovat silti jotenkin erinäköisiä kuin ohjeen kuvassa. Saavat luvan kelvata. Sitten loppui onneksi lanka.

Näistä voisi saada kivoja kuusenkoristeita vaikka hopea- tms. langasta. Kärrynpyörän voi myös kovettaa, mutta en tiedä miten.

Tavoite on kuitenkin saavutettu: Käsityöbingosta kohta "Ohje Raverlystä" on kuitattu ja sen myötä koko ylimmäinen rivi.  

Virkkaaminen on kivaa. Miksiköhän tulee niin vähän virkattua?

Käytössä oli Järbon Mini Bomull -keristä punainen ja valkoinen, virkkuukoukku 3. Pyörylöiden halkaisija on n. 7 cm. Paino yhteensä 9 grammaa.

 

52 x helpot neuleet

Tällainen tipahti tänään postiluukusta. 

Onhan tämän ilmestymistä rummutettukin. Jossain vaiheessa tuli joku ennakkotilaajan tarjous, johon tartuin ja tässä se nyt on.

Selasin kirjan läpi. Alussa on hyvin perusteellisesti selitetty neulomiseen ja ohjeiden lukemiseen liittyviä asioita; langan vaihtamisesta toiseen, oikean koon valitsemisesta ohjeesta, langan/puikkojen valitsemisesta ym. ym. 

Ohjeita on perinteisesti 52 kpl ja "helpot" on merkitty punaisella pallolla.

En nyt juuri ehdi mihinkään näistä tarttua, mutta ei kuitenkaan kaduta tämän kirjan hankinta. Oli muutama mielenkiintoinen ohje. Katson sitten ajan kanssa. Ehkä minä joskus vielä teen itselleni puseron. 

Mukana on useampi kotimainen suunnittelija, joista muutamalla on kirjassa useampi ohje.

Erityinen maininta on kirjan lopussa oleva "Hakemisto neuletyypeittäin". Harvemmin näkee näin lueteltuna - hyvä juttu.

Paitaohjeita (en oikein osaa tuota paita-sanaa käyttää; puserohan se on) on ohjeista eniten, eli 15 kpl. Huiviohjeita on 13 kpl. Hatut ja baskerit 7 kpl, lapaset ja kynsikkäät 4 kpl, liivit 4 kpl, neuletakit 3 kpl, huput 2 kpl, pannat 2 kpl ja sukat 2 kpl . 

 

Itsenäisyyspäivänä mökkitielle

Hauskasti kävi, että nämä sukat valmistuivat juuri itsenäisyyspäiväksi. Maassa on lunta, joten sain kuvan aivan päivän teeman mukaisin värein. 

 Jotain muutakin sinivalkoista piti saada kuvaan; lasinen joutsenkoriste saa nyt toimittaa sitä virkaa.

Lumessa näkyvät varpaanjäljet ovat pikkupihassamme päivystävän mustarastaan jättämiä. Hän se löytää lumenkin alta nokittavaa.

Sukkien malli on aiemmasta Sukkaboksista Niina Laitisen ohje nimeltään Mökkitie. Lankana on Nalle, väri 160 farkku. Puikot 3 mm ja valmis pari painaa 84 grammaa.

Malli on muuten kiva, mutta etenkin varressa on paljon takareunasta poimittavia oikeita silmukoita ja ainakin minun kömpelöillä käsilläni se hidastaa neulomista sen verran, että päätös kypsyi: never again. 

Muuten pidän tuosta etupuolelle syntyvästä kuviosta. Neuloin tällä mallilla aiemmin miesten sukat boksin mukana tulleella 068 metsäsieni -värisellä Nallella. Nämä siniset sukat menevät joulupukin pakettiin.

Terveisiä Tukholmasta

Pitkästä aikaan hankkiuduttiin Tukholman risteilylle. Silja Symphonyllä katsottiin kaikki esitykset mennen tullen. Perusbändin ja trubaduurin lisäksi oli yhtenä erikoisuutena Tribute-show, joka oli menomatkalla Tribute to Queen ja paluumatkalla Tribute to Abba - tästä pisteet järjestäjille; en jaksa katsoa samaa ohjelmaa molemmilla matkoilla.

Tribute-iltoihin piti oikein varata pöytä etukäteen. Queen-ohjelmassa oli enemmän muuta musiikkia kuin Queeniä. Oli tanssia ja laulua - ihan katsottava. Paremmin onnistui kuitenkin toisen illan Tribute to Abba. Kaikki esitetyt kappaleet olivat Abbaa ja Abban musiikki sopii ehkä paremmin tanssiryhmän tanssittavaksi. Melkein hyvin olivat kappaleet valinneet, mutta esimerkiksi The Winner Takes It All olisi kannattanut korvata jollain helpommalla, vaikka Waterloo tai Fernando olisivat onnistuneet paremmin. Agnetha Fältskogin äänialalle tehtyä voimabiisiä ei kuka tahansa pysty laulamaan niin, ettei se kuulosta huutamiselta.    

Kiva yllätys ja vähän poikkeava risteilyohjelma oli Il Divo -kvartetilta innoituksensa saanut Il Quattro -kvartetti. Aivan ihania klassikoita espanjaksi, italiaksi ja englanniksi laulettuna - ja jälleen kumpanakin iltana eri ohjelma. Tästä tykkäsin. 

Jos olette matkustaneet Tukholmaan Tallink-Siljan laivoilla, ette ole voineet välttyä näkemästä muovista tehtyä taideteosta Värtahamnen-terminaalin seinällä.

Taideteoksen on tehnyt ruotsalainen taiteilija Matthias van Arkel. Materiaali on silikonikumia ja se on suuri, koko seinän peittävä. Yllä oleva kuva on vai pieni lähikuva teoksesta. 

No mitä sitten Tukholmassa. Kävin vain ostoksilla ja mies jäi Cityterminalen-asemalle odottamaan. Jos olisin ollut fiksumpi olisin selvittänyt etukäteen, että Skansenilla olisi ollut joulumarkkinat. Sinne näkyi suuntaavan suuri määrä ihmisiä. Harmin paikka. Olen ensi kerralla fiksumpi.

Halusin käydä Hemköp-kaupassa, joista yksi sijaitsee Åhléns-tavaratalon pohjakerroksessa. Sieltä käyn aina ostamassa maailman parasta näkkileivän ja suolakeksin välimuotoa. Katso kuvaa, suosittelen:

Åhléns on myyty uudelle omistajalle ja siellä oli alennusmyynti. Kiersin koko kaupan, mutta ainoa ostos leipien lisäksi oli lopulta kaksi pakettia joulukortteja.

Joen tarina - osa 12 - joulukuu

Joen tarina päättyy tähän, mutta joki jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, luonnon kiertokulun mukaan. 

Jos olisin kuvannut muutama päivä sitten, olisi lunta ollut enemmän. Muutama lämpimämpi päivä verottaa lumikerrosta välittömästi. Kuvan vasemmalla puolella näkyi jonkun ensimmäisen innokkaan jälkeen jääneet suksien ja sauvojen jäljet.

Ensi viikolla pitäisi taas pakastaa ja silloin joki jäätyy. Voimakkaimmin virtaava kohta jää toki avoimeksi kovallakin pakkasella. 

Joki kiittää seurasta kuluneen vuoden aikana. Hyvää loppuvuotta kaikille. 

Varsinaiset pesukarhun poikaset

Jonkun vanhan oppikirjan nimi oli Övning ger färdighet. Ärsyttävä nimi, mutta niin totta. Toinen pesukarhuyritys onnistui jo paljon paremmin, kun kaikki sudenkuopat oli jo pohjia myöten koluttu.

 

Suurin ulkonäköön vaikuttava seikka on silmien sijoittelu. Harjoituksessa ovat liian kaukana. Nyt ovat enemmän ohjeen mukaisessa paikassa. Ohje on Satun Tuulia -blogin Satun. 

Lankana on tällä kertaa Nalle, värit 043 kivi ja 099 noki. Valkoinen on Muumitalo, väri 007 valkoinen. Puikot 3 mm ja aloitussilmukoita 44. Mitat: varsi 12,5 cm ja koko pohja 14,5 cm eli lienee kokoa 22. Meidän kohta 1-vuotiaallemme aavistuksen isot.

Valmis pari painaa 44 grammaa. 

Pesukarhun poikaset -harjoitus

Satu blogista Satun Tuulia lähetti minulle ystävällisesti ohjeen suunnittelemaansa malliin Pesukarhun poikaset. Kiitos vielä siitä!

Tällaiset tuli ensimmäisestä versiosta:

Ohjeeseen kuului vielä korvat, mutta ne jäävät nyt odottamaan. Tämä oli samalla kokeilu, miten toimivat 2,75 mm puikot. Liian kireää tulee, neule ei jousta. Puikoilla on nyt toinen versio Pesukarhun poikasista, nyt Nalle-langasta ja 3 mm puikoilla.

Tässä kokeilussa on käytetty Novitan Muumitalo -lankaa, värit 401 harmaa ja 007 valkoinen. Musta on Teeteen Pallasta, väri 6.

Nämä kaverit saivat kuin saivatkin sitten korvat. Ulkonäkö muuttui mielestäni lähemmäs hiirtä, mutta tämä olikin harjoitus.

Sukkien paino on 46 grammaa, josta harmaan osuus n. 42 grammaa. 

Joen tarina - osa 11 - marraskuu

Luonto valmistautuu talveen. Joen vesimäärä vaihtelee sen mukaan onko satanut vai ei. Kuivalta näyttää; koko vuoden on satanut todella vähän.

Mutta missä ovat kaikki vesilinnut? Ne eivät tunnu oikein pitävän tästä kivirakennelmasta. Sorsat saattavat istuskella kivillä joskus, kun vesi on oikein matalalla.

Sorsat pitävät enemmän vain muutaman kymmenen metsin päässä olevasta joen kohdasta. Ehkä siitä löytyy enemmän syötävää.

 

Vielä ehtii

Vielä viime viikon pidimme eräänlaista koronakaranteenia, eli enimmäkseen kotoilua, mikä taas tarkoittaa enemmän neulonta-aikaa. Näin sain viimeiset Lankavan pakettiin menevät neuleet valmiiksi. Seuraavaksi paketoin ne postiin ja sen jälkeen keskityn joulupukkiasioihin - onhan se on jo korkea aika!

Nämä pienet lapaset eivät luonnossa ole näin punaiset, vaan lähempänä viininpunaista. Lanka on 7V Välke, väri 591 karpalo. Langassa kulkee värikäs polyesterisäie, joka tekee pientä välkettä (ei näy kuvassa) ja ajattelin, että joku pikkutyttö saattaa pitää glitteristä lapasessa. Malli on tässäkin blogissa kyläilevän Maarit O Design ja löytyy Lankajengin tai Raverlyn sivuilta nimellä Amanda-lapaset. Koko on noin 7-vuotiaan ja valmis pari painaa 42 grammaa.

Toisen lapasparin kohdalla valo onkin taittunut lähemmäs oikeaa. Samaa 7V Välke lankaa on käytetty ja karpalon lisäksi mukana on 506 vanamo. Selkämyksen ohje löytyy täältä. Koko on 4-6 -vuotiaan ja lapaspari painaa 40 grammaa.

Jonain päivänä inspiroi jämäkerien käyttö. Käytetyt langat ovat Socki Stonewash, väri B121 Olive Jade ja 7-veikat 523 puolukka, 366 nokkonen, 288 tähkä, 644 pihlaja ja 260 hiekka. Muuten kiva projekti, mutta langanpätkien päättelyyn meni enemmän aikaa kuin itse neulomiseen. Koko on 30-32 ja valmis pari painaa 61 grammaa.

Viimeisenä valmistui perussukkapari kokoa 34. Lanka on viimeisimmästä sukkaboksista tullutta 7 veikka Nummi-sarjaa, väri 948 Kelo. Nummi-sarjan tavoitteena lienee ollut tweed-vaikutelma ja langan sisään on sinne tänne kudottu erivärisiä hippuja. Kelo-nimeä ihmettelen. Varsinkin kun saman sarjan oikeaa keloa väriltään muistuttava lanka on nimeltään Moreeni. Kalpea marjapuuro voisi tälle olla osuvampi nimi, ei kyllä taitaisi olla kovin myyvä.  Valmis pari painaa 76 grammaa. 

Kirjaa ja lankaa

Novitan viides sukkaboksi on kotiutettu. Ihan kiva sisältö: lankojen lisäksi maistiaispussi uutuuskahvia, kangaspussi neuleille (tai kengille) ja Niina Laitisen Rakkauslaulu-niminen neuleohje palmikkopolvareille ja lyhytvartisille sukille. 

Langat ovat niin ikään uutuuksia: 7-veljestä Nummi, väreissä 948 Kelo (2 kpl) ja 946 Moreeni (1 kpl). Kelon taidan tuosta napata ihan perussukkiin. Palmikkopolvarit eivät juuri nyt innosta.

Viimeisin kirjahankintani on Gudrun Hannele Henttisen Islantilaisia lapasia. Tällä kertaa etenin harkiten, eli lainasin teoksen ensin kirjastosta tutustumista varten, sitten vasta tilasin ja sattui vielä olemaan tarjouksessa.

Teoksessa on 25 mallia, jotka perustuvat Blönduosin tekstiilimuseon pysyvään kokoelmaan kuuluviin lapasiin. Museolapasista on kuva joka mallin yhteydessä. Kaikkien mallien historiaa ei tunneta, mutta osasta tiedetään neuloja ja hänen elinaikansa, sekä ajankohta, milloin lapaset on lahjoitettu museolle. Ohjeet ovat selkeitä ja perusteellisia. Kaksi ohjetta on sormikkaisiin, kaksi yksivärisiin pitsineulelapasiin, muut neulotaan kirjoneuleena. Kirjan on islanninkielestä kääntänyt Heli Mäntyranta. 

Olen tästä kirjasta aika innostunut. Yritän ensi vuoden haasteeksi ottaa kirjoneuleet. Uskon tämän kirjan, sekä aiemmin ostamani Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan palvelevan tätä tarkoitusta.   

Kotiin paluu ja evakkoretken satoa

Ihanaa tulla takaisin kotiin, vaikka siivottavaa riittää. Remontti myöhästyi vain yhden päivän ja vuokra-ajan pidennys onnistui, mutta nyt: kotona taas!

Lisähaastetta tarjosi meille molemmille positiivinen koronatesti. Harmillisesti sattui lastenlasten syyslomaviikon ajaksi. Kaikki sovitut ja suunnitellut menot sekä lasten kanssa, että ilman, piti peruuttaa ja keskittyä sairastamaan. Minä olen toistaiseksi selvinnyt aika pienin oirein, miehellä on ollut hankalampaa; korkeaa kuumetta, väsymystä, yskää ja nuhaa.

Vaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kun ei ollut menoja, eikä ohjelmaa, oli aikaa neuloa ja siitä tässä alla: rivi evakossa valmistuneita sukkia:

Ensimmäisenä valmistuivat siniset miesten sukat, jotka ovat menossa lahjaksi. Lankoina 7-veikka, väri 170 laivasto ja Socki Stonewash, väri B119 Sapphire. Viimeksi mainittua meni koko jäljellä oleva määrä 22 grammaa. Puikot 3,5 mm, silmukat 52, varsi 20 cm ja terä 29 cm. Koko on 43 ja paino valmiina 130 grammaa. 

Toisena otin käsittelyyn viime vuoden puolella aloitetun, keskeneräisen parin. Näistä piti alun perin ja ohjeen mukaan tulla miesten 42 numeron sukat, mutta jo varren neulottuani totesin sukat kovin pieniksi ja jätin odottamaan. Näistä tuli nyt 36-37 kokoiset sukat ja saavat mennä keräykseen. Varsi on 20 cm ja terä 23 cm. Puikot 2,5 mm. Ohje on Irja Mäkisen ja julkaistu Kauneimmat käsityöt - Sukat -lehdessä. Lanka on Austermann Step, väri 0016 siniraidallinen farkku. Näillä sukilla saan kuitattua bingosta kohdan: "Keskeneräinen neule valmiiksi". Väri ei luonnossa ole aivan noin vaalea; kuva huijaa. Valmis pari painaa 85 grammaa. 

Vielä ehdin osallistua asunnottomien keräykseen ja samalla pienentää 7V-varastoani. Lankana 7-veikat, 047 jäkälä ja 099 noki. Silmukoita 56, puikot 3,5 mm. Koko on 46 ja paino valmiina 132 g.

 

Nämä pienet sukat valmistuivat viimeisenä. Mukana olleet langat alkoivat olla lopussa, vain vähän harmaata ja sinistä jäljellä ja sitten mustaa. Mustan neulominen on, tiedättehän: mustan neulomista. Vähän auttaa, kun käyttää valkoisia puikkoja (Prym Ergonomics). Lankana edellisten jämiä 7-veikkoja: 047 jäkälä, 170 laivasto ja 099 noki. Keräykseen menevät. Koko on 34 ja paino valmiina 75 grammaa. 

Raidoituksen idean olen matkinut Lankapirtin blogin Matleenalta - lupa on kysytty. Kiitos tästä Matleena!

Evakkomatkalla

Taloyhtiömme sukitus- eli putkiremontti ajoi meidät kolmeksi viikoksi evakkoon. Kauas ei pitänyt matkustaa, vaan vuokrasimme kalustetun kaksion heti naapurikaupungista, eli Vantaalta. On saatu kävellä vähän erilaisissa maastoissa ja ihailla syksyn värejä. 

Uutta kokemustakin tulee tästä evakkomatkasta; asunto sijaitsee kuudennessa kerroksessa. Ikinä en ole asunut niin korkealla - mielenkiintoista. Olemme myös lähempänä lentokenttää ja sen huomaa: lentokoneita näkyy ja varsinkin kuuluu. 

Kovasti etsimme tilapäiskotimme lähellä sijaitsevaa Mika Häkkisen aukiota. Ei löytynyt. Lopulta oli pakko kysyä neuvoa; kuulimme, että aukion paikalle oli rakennettu talo - aivan tuohon uimahallia vastapäätä ja paikalla ollut Mika Häkkisen pylväs oli siirretty carting-radan viereen, jonnekin lentokentän pohjoispuolelle. -aukiota ei siis ole enää. 

Paikallinen uimahalli on testattu. Oikein sympaattinen, pieni halli; yksi iso allas ja yksi lasten allas. Eli varsin riittävä minulle. 

Välillä piti käydä kotona vakoilemassa, miltä remontti näyttää. Tuo sininen lienee se sukka, joka putkiin puhalletaan ja jonka pitäisi antaa putkiraukoille jatkoaikaa edes muutaman vuosikymmenen ennen oikeaa putkiremonttia.

Muutama remonttikuva lisää. Hurjan näköistä on: