tiistai 20. syyskuuta 2022

Kirjallisuuskatsaus eli ostosten syntilista

Pakko tunnustaa: olen ostanut lankaa. Kaksi lankaostosta oli pakollisia, eli paikkausta kesken työn loppuneeseen lankaan. Yksi ostos oli lankeamista tarjoukseen, voi ei. 

Mutta se langoista. Seuraavat teokset olen hankkinut tämän syyskuun aikana:



Novita & Fazer sukkalehti

Kovasti odotettu ja mielenkiintoinen lehti. Sisältää 48 mallia. Joukossa on tämänkin blogin lukijoiden malleja. Ihanaa ja onnittelut teille, jotka olette saaneet mallinne julkaistua tai jonka malleja tulee kakkosjulkaisuun. Suurin osa ohjeista on minulle vielä liian haastavia. Laskin nopeasti, että mahdollisuuksien rajoissa, eli helpompia on noin kahdeksan. Kiva noita olisi tehdä lahjaksi ja siihen mukaan vastaava karkkipussi. Olen silti tyytyväinen ostokseen. Tästä jää haastetta tulevaisuuteenkin.

Siskoni mun. Minna Metsänen Design perustuen Niina Laitisen malleihin  

Tämän teoksen ostin ikään kuin kannatuksen vuoksi. Tiesin, että malleista suurin osa on puseroita/paitoja, ja niin asia onkin. Kirjassa on 21 mallia, joista yhdeksän on puseroita, neuletakkeja on kolme. Sitten on yksi baskeri, huiveja kolme, yhdet lapaset, yhdet kämmekkäät, yksi toppi, yksi mekko  ja yksi torkkupeitto. 

Seija, Hetkiä Heimolassa -podcastista esitteli tätä kirjaa ja totesi, että ruutupiirrokset ovat niin pieniä, että niistä pitää skannata tai kopioida suurennos. Allekirjoitan tämän täysin. Kaikista haastavin lienee torkkupeiton ruutupiirros. 

Minulle sopivaa neulottavaa on vain lapasten malli ja luulenkin, että kopioin sen itselleni ja laitan kirjan sitten kiertoon.

Salt & Timber - Knits from the Northern Coast

Tähän haksahdin, kun sitä hehkutettiin podcasteissa. Kirjan on julkaissut Laine Publishing, tekijä Lindsey Fowler on amerikkalainen ja tämä on hänen esikoisteoksensa. Kirjassa on kaunis kuvitus, joka puhuttelee varmasti kaikkia merta ja rannikkoa rakastavia.

Kirjassa on 15 mallia: on sukkaa, myssyä, pipoa, huiveja, yksi villapaita, yksi villatakki ja vielä torkkupeitto. Minulle mahdollisuuksien rajoissa on kuusi ohjetta - aika hyvä osumaprosentti! Kirja on englanninkielinen ja Laineen tapaan ohjeet on sarjoitettu useaan kokoon, joten silmä saa olla tarkkana, kun niitä seuraa. Tähän ostokseen olen tyytyväinen ja suosittelen ainakin selaamaan.




sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Helppo versio JonSukista

Neulomani kirjoneuleet ovat vielä sen verran säälittäviä, että pitää keksiä oikopolkuja. Niin nytkin. 

1-vuotiaan sukulaispojan syntymäpäiville tuli tällaiset JonSukkia jäljittelevät pienet sukat.


Lankana on Nalle, värit 159 järvenselkä, 99 noki ja 010 luonnonvalkoinen. Puikot 3 mm. Aloituksessa 40 s, resorin jälkeen 44 s ja sitten taas kavennettiin. Koko pohjan pituus 16 cm, varsi 9 cm.

Valmis pari painaa 39 grammaa. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Hyvästi Välke-lanka, tai ei sittenkään

Pyhä pyrkimys oli käyttää loppuun kauan muhineet Novitan Välke-langat. Tarkoista laskelmista huolimatta suunnitelma ei toteutunut, vaan ennen viimeisen parin peukaloita lanka loppui. Välke-lankaa ei taida enää olla myynnissä, mutta onneksi Kässäkirpusta sitä löytyi. Peukalot tuli tehtyä, ja taas jäi lankaa. Ehkä seuraavalla yrityksellä parempi onni.

Tässä he ovat kaikki. Nyt menevät laatikkoon ja lopulta keräykseen (esim. Lankavan katalogissa on keräysosoite). Langat ovat siis Novitan Välke-lankaa, värit 591 karpalo ja 506 vanamo. Langassa on 2 grammaa polyamidia, josta muodostuu kiiltävä säie. Ei erotu kuvissa, mutta pientä kiiltoa näkyy luonnossa. 


Alla oleva pari valmistui ensimmäisenä. Koko on noin 130 senttisen lapsen. Ihan itse suunnittelin (olenko minä nyt neulesuunnittelija?). Puikot 3,5 ja 4 mm. Resorissa 36 silmukka ja kämmenosassa 40 silmukkaa. Valmiin parin paino on 55 grammaa.


Toisessa parissa on kiilapeukalo ja selkäpuolella pintaneule, jonka perusteellinen ohje löytyy seuraavanlaisesta osoitteesta: https://risusydan.blogspot.com/2011/11/ohje.html
Ohje on todellakin vuodelta 2011, mutta siellä se vieläkin on ja vilahtelee aika ajoin Pinterestissä. Tässä kuvassa vähän näkyvät nuo välkkyvät pilkut. Koko on noin 140 cm kokoisen lapsen, aloituksessa 40 s, puikot 3,5 mm ja valmis pari painaa 55 grammaa.
 

Kolmas tuhoamisyritys tuotti nämä noin 150 cm kokoisen lapsen raitalapaset. Aloitussilmukoita 40 ja valmiin parin paino on 58 grammaa. 


Lankaa jäi vielä 90 grammaa ja vähän tuota vaaleampaa. Niistä saa yhdet isot ja yhdet pienet lapaset, mutta se projekti jää nyt ainakin hetkeksi odottamaan. 

torstai 8. syyskuuta 2022

Lapsuuden muistoja

 Olifantti heitti tällaisen haasteen. 

1.       Missä synnyit?
-          Synnyin Helsingin Naistenklinikalla vanhempieni iltatähtenä. Äiti oli 40-vuotias ja isä 47.

2.       Onko sinulla sisaruksia?
-          Minulla on kaksi vanhempaa siskoa, 10 ja 11 vuotta minua vanhemmat.

3.       Olitko päivähoidossa?
-          Ensin olin puistotädillä ja varmaan viimeisen vuoden ennen koulua päiväkodissa.

4.       Kuuluiko lapsuutesi lemmikkieläimiä?
-          Kyllä vaan, kilpikonna nimeltään Elisabeth ja sen jälkeen valkoinen hiiri, nimeltään Tea. Tea kävi kylässä kaverini hiiren luona ja äkkiä niitä olikin monta.

5.       Muistatko vielä aikaa, kun ei ollut turvavöitä, turvaistuimia eikä pyöräilykypäriä?
-          Tottahan toki. Silloin myös tupakoitiin joka paikassa, busseissa, autoissa, työpaikoilla jne.

6.       Millaisia leikkejä leikit, muistatko lempileluasi?
-          Tykkäsin tehdä esityksiä, esim. jouluevankeliumin luin aina enkeliksi pukeutuneena ja Anelma-nukke oli Jeesus-lapsena.

7.       Mika sinusta piti tulla isona?
-          Näyttelijä tai poliisi. Näyttelijäksi ei taitaisi olla lahjoja, ja poliisiksi olen liian lyhyt. Olen kuitenkin vieläkin sitä mieltä, että minusta olisi tullut hyvä poliisi.

8.       Olitko kiltti vai kauhukakara?
-          Hämäsin olevani kiltti. Vaikka luokan pahikset olivat kavereitani, en lähtenyt kaikkiin hölmöilyihin mukaan ja hoidin kouluni hyvin.

9.       Olitko avainkaulalapsi, vapaa tulemaan ja menemään? Vai tiesivätkö vanhemmat tarkkaan, missä milloinkin liikuit?
-          Siihen maailmanaikaan Helsingin keskustakaupunginosissa kaikki olivat avainlapsia ja isommat hoitivat pienempiään. Lasten menemisiä ei tarkkailtu niin kuin nykyään. Maailma oli kovin erilainen, ehkä turvallisempi – ainakin liikenne vähäisempää kaupungissakin.

10.   Oliko sinulla rakas unikaveri, entä valot pois vai päällä nukkuessasi?
-          Tästä ei ole muuta muistikuvaa, kuin että pelkäsin olla yksin kotona.

11.   Millainen oli ensimmäinen koulupäiväsi – mitä siitä muistat?
-          Ensimmäistä en muista, mutta toisena päivänä oksensin pulpetille ja viisas opettaja kysyi, teinkö sen tahallani!

12.   Lempiaineesi koulussa?
-          jossain vaiheessa oli ongelmia matematiikassa ja piti ottaa yksityistunteja. Löysin sitten aivan fantastisen opettajan, joka olikin aikamoinen legenda – opetti aivan eri tavalla kuin koulussa. Hänen luonaan kävin laskemassa vielä lukioaikanakin sillä seurauksella, että kirjoitin lopulta matematiikasta laudaturin – kiitos isän kustantamien matikantuntien.

13.   Kiusattiinko sinua koulussa – tai kiusasitko itse muita?
-          minussa oli vähän maailmanparantajan vikaa ja enemmän olin puolustettavien puolella

14.   Mieleen jäänyt koulumuisto?
-          no se oksentamien toisena koulupäivänä ensimmäisellä luokalla

15.   Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
-          tykkäsihän siitä jotenkin automaattisesti. Hänen nimensä on nyt jonkinlaisena pin-koodityyppisenä turvasanana, vaikka en muista mihin.

16.   Millaisia ystävyyssuhteita syntyi varhaislapsuudessasi?
-          ollaan vieläkin kavereita ja tavataan harvoin, mutta säännöllisesti

17.   Keräilitkö jotain?
-          Keräsin Catherine Deneuven, ja myöhemmin muidenkin filmitähtien kuvia. Cherbourgin sateenvarjot -elokuva oli tässä innoittajana. Muutkin kaverini keräsivät ja kuvilla käytiin kovaa vaihtokauppaa. Vihot, joihin niitä liimasin, ovat tallella vieläkin. 

18.   Harrastuksesi?
-          Lainasin kirjastosta kassikaupalla kirjoja. Talvella luisteltiin ja elokuvissa käytiin usein ja määrätyt elokuvat katsottiin moneen kertaan kuten Cherbourgin sateenvarjot ja Sound of Music.

19.   Mitä kuului perheesi loma-aikoihin?
-          Kun äiti vielä eli teimme kuten Suomisen perhe, eli muutimme kesäksi maalle Porvoon saaristoon. Myöhemmin kävin paljon leireillä. NNKY järjesti erilaisia leirejä; oli hiihtoleiriä, englannin leiriä ja sitten ihan vaan kesäleiriä. Viihdyin hyvin, kun oli kavereita ja siksi kävin mielelläni leireillä.

20.   Olitko äidin vai isän tyttö, kumpi piti kuria?
-          Ei meillä mitään kuria ollut. Äitimme kuoli, kun olin 9-vuotias ja siskot muuttivat jo omilleen. Asuin siis kahden isämme kanssa ja erilaiset kotiapulaiset hoitivat kotia, mutta ei minua kukaan määräillyt. Myöhemmin olen tajunnut olleeni erityisessä syynissä koulussa. Oli varmaan harvinaista, että lapsi asuu kahden isänsä kanssa ja minusta pidettiin koulun kautta hyvää huolta.

21.   Oliko perheessäsi tupakoivia, entä käytettiinkö alkoholia – koska itse kokeilit ensimmäisen kerran?
-          Kohtuullisesti kumpaakin. Omia kokeiluja ei huvita muistella. Turhan aikaisin ne kuitenkin olivat.

22.   Lempiruoat lapsuudessa?
-          Lemppareita ei ollut, inhokkeja sitäkin enemmän: makaronivelli, pinaattikeitto, silakkalaatikko.

23.   Saitko pukeutua mieleisiisi vaatteisiin, vai puettiinko sinut lapsuudesta nuoruuteen asiaan kuuluvasti?
-          Pienempänä jompikumpi siskoista kävi kanssani vaateostoksilla. Myöhemmin isällä oli tili silloiseen Teinitalo/Ajanmies -vaatekauppaan ja siellä sain käydä vaateostoksilla itsekseni.

24.   Suosikkisi telkkarista ja C-kasetilta?
-          Meille tuli televisio aika myöhään, amerikkalaisia sarjoja katsottiin: Lahjomattomat, Bonanza, Minä vakooja. C-kasetteja ei minun lapsuudessani vielä ollut. Kaverilla oli nauhuri ja siitä kuunneltiin Ernos-yhtyettä. Maria-Louiza on vieläkin ihana kappale.

25.   Lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen?
-          Kyllähän se oli tuo äidin aikainen kuolema. Moni asia määräytyi sen mukaan ja monta tärkeää päätöstä olisi ehkä tehty eri tavalla erilaisessa tilanteessa.


lauantai 3. syyskuuta 2022

Joen tarina - osa 9 - syyskuu

 


Mätäjoki jatkaa elämäänsä. Vettä on vähän, kun sääennusteista huolimatta on edelleen satanut tosi vähän. Luonto kellastuu, niin kuin tähän aikaan kuuluukin. Kuvauspäivänä on kaunis auringonpaiste, mutta aikaisesta ajankohdasta johtuen, aurinko ei ole aivan vielä kääntänyt katsettaan joelle. Lämpötila kuvan ottohetkellä +9 C.

maanantai 29. elokuuta 2022

Ensimmäinen islantilaisvillapaitani

Melkein laitoin otsikkoon: ... ja viimeinen. Olen kovin taitamaton kirjoneuloja. Langat eivät pysy sormella, vaan niitä joutuu koko ajan säätämään uudestaan asentoonsa, varsinkin kun lankoja on enemmän kuin kaksi. Mämmikoura siis tässä suhteessa.

Täällä nettiyhteisössä olen ihaillut muiden kuvia, selaillut kirjoja ja lehtiä ja todennut, että kauniita ovat. Itse olen kuitenkin sen verran lämminverinen (vai onko se kylmä-?), että haen vaatteiltani mieluummin viileyttä kuin lämpöä. En omista yhtään villapaitaa ja pään yli vedettävä umpinainen moninkertainen villavaate ahdistaa jo ajatuksenakin. Edestä avoin villatakki saattaisi tulla kysymykseen, mutta ei sekään saisi olla liian kuuma. Silti on tehnyt mieli ryhtyä johonkin tällaiseen.

Tämä teos pelasti minut tästä ahdistuksesta. Kirjassa on nimittäin ohje Dísa - neulepaita nukelle. Ohje on selkeästi kirjoitettu, joten uskallan olettaa, että kirjan muutkin ohjeet ovat sitä. Kirjassa ei ole vain paitoja, vaan myös hattuja, pipoja, lapasia ja säärystimiä. 

Ei muuta kuin Anelma kehiin ja vaatevarastoaan kartuttamaan. 

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan ompelukoneella niskaan halkio helpottamaan pukemista. Meidän neitimme kädet eivät taivu, joten päätin avata koko selän. Ohjeen mukaan olisi pitänyt virkkaamalla reunustaa avattu halkio. Testasin, mutta tuli tosi ruma. Ompelin selkään vinokaitaleen. Jotenkin onnistuin saamaan toisesta puolesta pidemmän kuin toisesta - jee. Napitusta en vielä keksinyt. Ehkä laitan jonkinlaiset koukut, tai käy se noinkin. Pysyy päällä pitämättäkin.



Saukkishan sen keksi: tätä voi pitää etuperinkin:




Lankana on 7-veljestä, värit 099 noki, 692 kahvipapu, 009 nutria ja 011 valkoinen. Puikot 3,5 ja 4,5 mm. Tekele painaa valmiina 53 grammaa.

Bingoon tulee kuittaus kohtaan: Ohje neulekirjasta.





 

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Voiko lankoja olla liikaa?

Pitääkö olla huono omatunto, kun lankamäärä kasvaa, vaikka sitä pitäisi pienentää? Minulla on, enkä tiedä, miten siitä pääsisin. 

Novitan sukkaboksi tuli ja Nallen lankasaldo sen kuin kasvaa. Paketissa niitä oli neljä, kaksi luonnonvalkoista ja värit messinki ja saniainen. Ihanat syksyn värit. Mukana oli vielä puikkojen suojat ja Lumenen kosteusnaamio sekä tietysti myös Niina Laitisen ohje kyseisille langoille. Ohje on polvisukille ja kun en polvisukkia käytä, menevät langat johonkin muuhun tarkoitukseen. Ohjeessa positiivista on, että siinä on huomioitu kolmea eri pohkeen paksuutta.


Käynti Snurressa tuli niin arvokkaaksi, että ihan hirvittää. Palvelu oli tosin hyvää ja avuliasta. Langoista on tarkoitus neuloa lahjahuivi, joten ehkä se pyhittää omaatuntoa edes vähän. Ostin Black Elephant -sukkalankaa väreissä Blossom Honey ja Cinnamon, sekä Hedgehog Fibersin Silence-lankaa. Langat ovat merinoa, mutta niissä on nylon vahvike. Vielä mukaan tarttui ympyränmuotoisia silmukkamerkkejä isommassa koossa kuin mitä aiemmin ostin. 


 Nyt en kyllä vähään aikaan osta yhtään mitään. 

maanantai 22. elokuuta 2022

Venlojen uho ja tuho

Kauran värinen Venla ei vaan ottanut loppuakseen. Nyt sain sen selätettyä:


Sukat aloitin kärjestä ja niin sain tuhottua kauan uhonneen laivaston (väri 170) värisen Venlan. Sitten otin käsittelyyn kauran (väri 658). Sitä niin kauan kuin häntä riitti ja loppuun vielä silaus sahramia (väri 285). Venloista ei siis vieläkään päästy, vaan sahramia jäi kokonaiseen sukkapariin ja vähän yli.

Projektilla oli kaksi tavoitetta: 
1. Saada bingosta kuitattua kohta "Sukat varpaasta alkaen". 
2. Testata valekiilakantapäätä. Ohje löytyy Suuri käsityölehden numerosta 6-7/2022.  

Aivan kuin normaalissa tiimalasikantapäässä, lankoja pitää kiristää, jotta ei tule reikiä. No en kiristänyt, ainakaan tarpeeksi ja niin sain kursia reikiä kokoon. Omaan käyttöön tulevat, joten tyylipisteitä ei tarvita. 

Valmis pari painaa 58 grammaa. 

torstai 11. elokuuta 2022

Kun värit riitelevät...

Kerrankin päätin olla ekologinen ja neuloa uudet terät vanhoihin sukkiin. Syyskuussa 2018 olin neulonut itselleni kotikäyttöön 7-veikasta villasukat. Neljän vuoden aikana olen kävellyt pohjat puhki, mutta varsi oli mielestäni vielä aivan priima. 

Varoitus: Jos olet kauniisti yhteen sointuvien värien ystävä tai silmiisi jopa sattuu katsella huonoja yhdistelmiä, älä katso alla olevaa kuvaa. En minäkään katso.


Punasävyisiä lankoja hain kätköistäni. Valikoimaa ei oikein ollut, niin päädyin - huh - näihin: 7-veljestä väri 549 joulu ja kun sitä ei riittänytkään, jatkoin Novita Duo, väri 065 tiili.

Lankaa meni 41 + 10 grammaa, eli 51 grammaa. Puikot 3,5 mm.

Omaan kotikäyttöön menevät, joten ehkä kestän nuo värit. 

Bingoon napsahti merkintä kohtaan "Jämät käyttöön". 

tiistai 9. elokuuta 2022

Mökkitiellä

Näiden sukkien lanka ja malli ovat peräisin viimeisimmästä Novitan sukkaboksista. Niina Laitisen suunnittelema malli on nimeltään Mökkitie.


Malli on helppo ja sen oppii nopeasti. Minua miellyttävät tuollaiset graafiset ja rauhalliset mallit. 

Ainoa vähän tökkivä juttu näissä oli muutenkin Niina L:n malleissa usein toistuvat takareunasta neulotut oikeat silmukat. Olen kruunaamaton maailmanmestari pudottamaan silmukoita. Tiedätte, millaista on yrittää poimia tuollaista takareunasta neulottua oikeaa silmukkaa. Arrggh! Sitä paitsi en vaan saa niistä nättiä. Minua lohduttaa, että OranssiHanna (nykyään nimellä Väriloikka) on sanonut, ettei hänkään saa kyseisestä joustimesta nättiä. Minulla oikea jää kovin kireäksi ja nurja paistaa välistä aivan liikaa. 

Lankana sukissa on Nalle, väri 068 metsäsieni, puikot 3. Neuloin looppaamalla, mutta kantapään ja kärjen päättelyt tein normipuikoilla.

Koko on miehen 41-42. Valmiin parin paino on 85 grammaa.

Ja, jippii: ensimmäinen bingorivi on täynnä, kun tästä kilahti merkintä kohtaan: Sukat miehelle.



maanantai 8. elokuuta 2022

Käynti Snurressa



Kaupunki tarjosi neljännen koronarokotteen tällaisille aikuisten ikäisille. Suuntasin paikalle ja tarkoitus oli piipahtaa Snurressa - siinä matkan varrella. Mutta mitä ihmettä; Snurre on muuttanut, enkä minä ole huomannut mitään. No ei se kauas mennyt, nimittäin Yrjönkadulle, eli lähemmäksi aivan ydinkeskustaa ja parempien yhteyksien päähän.

Huivilankoja katselin, vaan en vielä löytänyt. Maltoin olla ostamatta muutakaan lankaa, mutta yhden ostoksen tein. Näitä härpäkkeitä olen kaivannut kauan. Sukkia neuloessani kierrätän mielelläni puikkoja ja silloin näistä on apua. Pysyvät puikkojen välit kohdallaan. Olen käyttänyt hakaneulamallisia, mutta ne jäävät aina kiinni johonkin väärään paikkaan. Aika tyytyväinen olen ostokseen, vaikka ei se edullinen ollut: hinta 14,60 eur.


Samalla matkalla ilahdutin itseäni lisää ostamalla uudet uimalasit ja uimatossut.




maanantai 1. elokuuta 2022

Kässäjumi ja risti hukassa

Huh, on ollut aikamoinen heinäkuu. Vaihteleva määrä lapsenlapsia on ollut hoidossa kolmen heinäkuun viikon aikana. Kun viimeiset vilkutettiin kotimatkalleen ilmeni, että olemme altistuneet koronalle ja nyt jännätään muutama päivä, että tuliko bingo vai ei.

Onneksi oli aivan o.k. säät ja pääsimme moneen kertaan lasten kanssa uimaan. Maauimalasta onnistuin saamaan punkin, mutta jälki on jo vaalentunut, eikä rengasta näy, joten varmaan pääsin pelkällä säikähdyksellä. Rokotus vakavampaan tautiin on otettuna, mutta olen aiemmin sairastanut melko rankan borrelioosin, josta ei ilman jälkiseurauksia selvitty. 

Iltaisin menin aika pian lasten jälkeen nukkumaan, joten neuleaikaa oli tosi vähän. Yhdellä automatkalla sain huivia jatkettua jonkin verran ja Niina Laitisen Mökkitie-sukkia myös vähän. 


Sitten se tylsempi juttu: Menin rippikoulua käyvän lapsenlapseni seuraksi kirkkoon sunnuntain messuun. Panostin tilanteeseen kiinnittämällä kaulaani oman rippiristini. Kun sitten palasimme kotiin, risti ketjuineen oli poissa! Voi itku! Laskin, että risti on ollut minulla 52 vuotta ja sain sen isältäni rippilahjaksi. Etsitty on joka paikasta, ilmoituksia laitettu jne jne. Surettaa, mutta en ole vielä menettänyt toivoa. Sanotaanhan, että kulta palaa omistajalleen... 

Joen tarina - osa 8 - elokuu

 


Nyt on taivaalta tullut vettä, vaikka ei vieläkään aivan tarpeeksi. Vesi kuitenkin virtaa ja ulpukat kukkivat. Yritin zoomata niitä ja kaislikon sorsia, mutta tuli kovin epätarkkoja kuvia. Kaksi naarassorsaa siellä kuitenkin uiskenteli ja yksi mustavalkoinen kokosukeltelija. Oli niin vikkelä, että en nähnyt tarkemmin. Pohjalla lienee paljon syötävää tai sitten niillä oli muuten vaan ruokatunti. 



perjantai 22. heinäkuuta 2022

Stay Soft

Veera Välimäen Stay Soft -huivi.




                             

Tästä versiosta tuli harjoituskappale. Opin aika pian, että jos on tarkoitus raidoittaa, ei kannata valita kirjavaa lankaa: raidoitus ei erotu. Käytin samaa juoksevuutta olevaa lankaa kuin ohjeessa, mutta pienemmillä puikoilla, eli 3,5 mm. Testasin 4 mm puikkoja, mutta mielestäni tuli liian löysää. Huivista tuli näin pienempi. Aivan riittävän kokoinen kuitenkin.

Ruskeaan alareunaan käytin edellisestä huivista jäänyttä Freija Yarn Merino Single, väriä Bronze. Epäilin langan riittävyyttä, joten tein reunuksesta kapeamman eli lopetin jossain vaiheessa lisäämästä silmukoita. Epäilys oli oikea; bronzea jäi vain 3 grammaa. 

Pojanpoika 8v osallistui kuvaussessioon puhaltamalla somisteeksi saippuakuplia. 

Käytetyt langat ovat: Uschitita Merino Single, väri Silence, Freija Yarn Merino Single, värit 150122 Polte ja mainittu 011121 Bronze.

Valmis huivi painaa 187 grammaa ja muut mitat ovat: 160 x 85 x 110 cm.

Malli löytyy Raverlystä sekä Suuri käsityö 10/2019 ja Suuren käsityön julkaisusta Pikana puikoilta. 

Jos ketä kiinnostaa ryhtyä tähän kahden viimeksi mainitun ohjeen perusteella, niin pieni lisäys ohjeeseen: Reunuksen parilliset, eli nurjan puolen kerrokset, ohjeessa lukee: Neulo o, kunnes 3 s puikolla.... Tähän tulee jatko: ,siirrä lanka työn eteen ja...
Laitoin tästä ohjetiedustelun ja Veera Välimäki vastasi itse ja vahvisti, että kyllä, langan pitää tuossa vaiheessa olla työn edessä. 

torstai 7. heinäkuuta 2022

Hildur - rikoksia ja villapaitoja

Nyt on aivan pakko esitellä teille, hyvät kässäkaverit, juuri kuuntelemani kirja:


Jaa että miksi esittelen tämän uuden sarjan aloittavan dekkarin, jonka päähenkilö Hildur toimii rikosetsivänä Islannin Länsivuonoilla: No siksi, että tässä kirjassa neulotaan.

Eikä neulo kuka tahansa, vaan ahkerasti salilla käyvä, raamikas ja parrakas poliisimies. 

Suomalainen Jakob haluaa aloittaa uuden elämän. Hän vaihtaa biologian opettajan ammattinsa Tampereen poliisikouluun. Jakobilla on takanaan vaikea avioero ja huoltajuuskiista. Rauhoittaakseen mieltään ja kokeiltuaan jo kaikkea muuta, hän marssii Tampereen Ilmarinkadulla sijaitsevaan lankakauppaan ja kertoo haluavansa ostaa ohjeen, langat ja puikot villapaitaan.

Neulottuaan jo useamman villapaidan hän hakeutuu poliisien yhteispohjoismaiseen vaihto-ohjelmaan ja päätyy Hildurin kollegaksi Islannin Länsivuonoille. 

En nyt kerro juonesta tuon enempää. Dekkarista on kysymys ja olen ymmärtänyt, että sarja jatkuu.

Satu Rämö on suomalainen, hän on islantilaisen miehen kanssa naimisissa ja asuu samoilla seuduilla, kuin mistä tarina kertoo. Hän on kirjoittanut muitakin teoksia Islannista, matkailusta siellä sekä kertonut elämästä lapsiperheen näkökulmasta. Hildur on hänen ensimmäinen fiktiivinen tarinansa.   

p.s. Kuuntelin Hildurin äänikirjana, mutta onneksi olin ladannut teoksen puhelimeeni myös luettavana. Oli kiva käydä katsomassa, miten islanninkieliset nimet ja sanat on oikeasti kirjoitettu. Muun muassa piti etsiä pitkän neulevillatakin nimi, joka luettuna kuulosti "Fleigyr", mutta olikin tekstissä "Fleygur". Raverlystä löytyy.

p.p.s. Sunnuntain 17.7.2022 Helsingin Sanomissa on koko aukeaman juttu Satu Rämöstä ja Hildur-kirjasta. Tekeillä on trilogia ja toinen osa ilmestyy näillä näkymin ensi maaliskuussa. 



sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Heinäkuun alun lupaukset

Voisi myös sanoa rehellisemmin: keskeneräiset. Mutta tuloillaan ovat nämä kaikki. UFOja en ole tähän listaukseen päästänyt.


Nyt juuri olen neulomassa Stay Soft -huivia, kellertävä hökötys tuossa keskellä. Olisi menossa myöhästyneeksi synttärilahjaksi. Pyrin siis samaan valmiiksi ensi tilassa.

Kiireellisyysjärjestyksessä toinen on ruskea sukanalku. Niina Laitisen Mökkitie-malli. Saajan syntymäpäivä on elokuun puolessa välissä, joten siihen...

Valkoinen on autoneule, jota jatkan taas kun ajetaan pidempää matkaa. Malli on Novitan ja todellakin nimeltään Pitsineulehuivi. Menee seurakunnalle lohtuhuivikeräykseen. Ei ole kiireellinen, kunhan syksyksi.

Harmaa huivinalku on niin ikään seurakunnan lohtuhuivikeräykseen ja nimeltään Nikolai-huivi. Malli sama, jonka olen tehnyt kerran ennenkin. Syksyksi saisi luvan valmistua.

Last but not least: perussukat Venlan jämistä. Nyt mennään bingo edellä: haluan saada merkinnän kohtaan Sukat varpaista alkaen.

Tiedän, että moni selättäisi nuo hyvinkin reippaassa tahdissa. Olen aika hidas neuloja, niin minulta ei niin kovin nopeasti onnistu, vaikka joka päivä neulonkin. 

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Joen tarina - osa 7 - heinäkuu

 

Tukahduttavan kuuma, mutta pilvinen päivä. Missä sade viipyy? Joki kuivuu, puut ja pensaat huutavat vettä. Nyt saisi sataa oikein kunnolla. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Kesäkuumalla pipo

Outoa neuloa pipoa, kun ulkona kesä on kauneimmillaan. Vaan kun tämä innosti, niin annoin inspiraation viedä.


Tilasin Freija Yarnilta huivia varten lankoja ja yksi vyyhti oli väärän värinen. Tai siis oma vika: valitsin aivan väärin. En sitten alkanut palautuksen kanssa voimistelemaan ja tässä siitä nyt on osa.

Lanka siis Freija Yarn Merino Single, väri 041021 Kelo. Kaveriksi tuli marketista ostettu Red Heart Mohair Mix, väri 00208 White. 

Ohje on Suuri käsityö -lehdestä 1/2022. Suunnittelija on Fiia Harju-Säntti, Snurresta. Ohjeessa on aivan eri langat ja kolminkertainen neule. Onneksi tuli tehtyä pieni mallitilkku ja sen kautta päädyin kaksinkertaiseen neuleeseen ja 3,5 mm puikkoihin, ja niin sain tiheyden lähelle ohjetta. 

Pipo painaa valmiina 81 grammaa, josta merino singlen osuus on vajaa 50 grammaa ja mohairin runsas 30 grammaa. 

Itse en pipoja käytä, joten tämä yksilö menee syksyllä asunnottomien keräykseen. On tiivis ja lämmin, eikä kutita edes minua. 

Bingoon napsahti merkintä kohtaan "Suuri käsityö -ohje".

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Ohjelmavinkki Areenasta

Ajattelin laittaa tänne teillekin, hyvät kässäkaverit tiedoksi. Ehkä olette nähneet, tai ehkä ette huomanneet, kun ei ole Youtubessa, vaan ihan Areenassa. Kuvakaappauksen nappasin.

Löytyy haulla: Pakko neuloa tai på svenska Jag måste sticka. Sisältää kuusi lyhyttä jaksoa, omaa pohdiskelua, juttelua muiden neulojien kanssa, tutkijoiden haastatteluja, messuhaastatteluja, lammastilalla käyntiä. Katsoin putkeen kaikki jaksot.

Ihan kivaa pohdiskelua ja asiaa neulomisesta.

 


maanantai 13. kesäkuuta 2022

Kesähattu ihan itselle

 


Kesähattu on virkattu Fibra Natura Raffia -langasta. Tai en tiedä voiko sitä sanoa langaksi. Ehkä niini olisi oikeampi termi. Materiaali on 100% viskoosia. Ohje on Lankavan ilmaisohje, löytyy täältä.  Koukkuna 3,5 mm ja kiinteillä silmukoilla mennään. 

Tein aika ohjeen mukaan, mutta isopäisenä lisäsin sekä silmukoita että kerroksia. Olisi pitänyt lisätä enemmänkin: hattu voisi olla tilavampi tai ainakin syvempi, jotta se istuisi paremmin. Vanhin lapsenlapsemme suostui malliksi ja hänen päähänsä istuikin paremmin. Kyllä se aurinkosuojana minullekin toimii ja jos ei pysy päässä, laitan siihen jonkinlaisen nauhan.

Hattu painaa 91 grammaa. Lankaa meni siis 205 metriä. Vielä jäi 29 grammaa, eli 65 metriä. Ehkä siitä jonkun pienen penaalin saisi, mutta ajattelin käyttää tulevana jouluna lahjanaruna.

Bingoon saan merkinnän kohtaan: Jotain itselle. 


sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Kolmas sukkaboksi

Boksi ehti jo huhuilla postista ennen kuin tänään pääsin noutamaan:


Tämä boksi miellytti enemmän kuin kaksi edellistä: neljä kerää Nallea, kasvonaamio, pikkulaatikossa on silmukkamerkkejä ja sitten vielä ohjeet.

Ohjevihossa on neljä ohjetta, kaikki nimellä Mökkitie. Vauvan ohjeessa on kolme kokoa, lapsen ohjeessa kolme kokoa, naisen ohjeessa kaksi ja miehen ohjeessa neljä. Boksin langoilla saisi periaatteessa neljät erikokoiset sukat. Pintaneuleiden kaaviot ovat kiitettävän kokoiset; plussaa siitä.

Tästä paketista uskon toteuttavani ainakin miesten sukat. Malli miellytti. 

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Tiina Kuu: Tuhansien villasukkien maa

Nyt on pakko esitellä tämä kirja, kun ihastuin siihen ikihyviksi. Tiina Kuu: Tuhansien villasukkien maa. Moreeni. Otava. 2019. Sivuja 143.


Olen yrittänyt järkeistää käsitöihin liittyviä ostokäytäntöjäni esimerkiksi kirjojen osalta niin, että en tilaile umpimähkään kivalta vaikuttavaa kirjaa, vaan tilaan kyseisen opuksen ensin kirjastosta. Jos kirjassa on esim. vain yksi malli joka kiinnostaa, otan mallista kopion ja palautan kirjan. Jos kiinnostavaa on enemmän, harkitsen kirjan ostamista, nukun yön yli (niin kai) ja tilaan/ostan sitten. 

Tästä teoksesta löytyi monenmonta kaunista mallia ja niinhän sen sitten tilasin. Kuvan yksilö lähtee takaisin kirjastoon muidenkin iloksi.

Kirjassa on 20 mallia, jotka kaikki ovat kirjoneuletta, mutta useampi on toteutettavissa myös yksivärisenä pintaneuleena, eli näissä kirjoneuleen osa ei ole kovin suuri. Osa ohjeista on varresta aloitettavia ja osa kärjestä. Kirjan alussa on tekniikkaosio, jossa neuvotaan ohjeiden tulkintaa, ja myös englanninkielisten ohjeiden lukemista. Paksuista langoista ei tässä kirjassa ole ohjeita. Fingering-paksuudelle 100 g = 400-420 m on nopeasti laskien 15 ohjetta. Loput ovat Sport-vahvuudelle. Pitsineulesukkia ei tässä kirjassa ole. 

Erityinen kiitos reilunkokoisista kaavioista.

Minua innostavat juuri nyt ohuet langat. Saa nähdä toteutuvatko suunnitelmani, mutta juuri nyt en malta olla ihailematta näitä kauniita malleja. 

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Joen tarina - osa 6 - kesäkuu

 


Kesä on tullut Mätäjoellekin. Nyt pääsin kuvaamaan ilta-auringossa. Vesi on vähän noussut. Muutama sorsa siellä uiskentelee, ruoho vihertää ja puissa ja pensaissa on lehdet. 

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Blogiperjantai - menneitä muistellen

Luin Sweets & Socks -blogista, että tänään olisi blogiperjantai. Tämä tieto laukaisi nostalgisia ajatuksia ja innosti pohtimaan bloggaamista omasta näkökulmastani.

Miksi bloggaan, enkä tee videopodcasteja? 1) Tämä sopii minulle paremmin. 2) Podcastien tekijät neulovat tosi paljon ja osa heistä on ammattilaisia tai ainakin lähellä sitä. Minun neulomisharrastukseni ei ole niin mittavaa.

Historian havinaa:

Noin 2009-2010 lueskelin käsityöblogeja netistä. Lopulta rohkaistuin itsekin avaamaan blogin, jonka nimeksi tuli lopulta Puikko, koukku ja ompelukone. Ensimmäisen postauksen pvm on 17.8.2010. Otsikkona oli "Mittavin suoritus tähän mennessä" ja sitä se olikin - mitään noin suurta en ollut aiemmin tehnyt. Huivi on mohair-lankaa Novitan ohjeen mukaan ja meni ystäväni 60-vuotislahjaksi. 


Samoihin aikoihin bongasin SNY-toiminnan, eli salainen neuleystävä -ringin, joka aika lailla perustui blogikirjoituksiin. Syksyllä 2010 otin sitten osaa kyseiseen rinkiin ja ensimmäinen SNY-paketti saapui syyskuussa:


Noihin aikoihin tehtiin ns. Etiopia-nuttuja ja tässä niistä ensimmäinen. Myöhemmin tein lisääkin, kunnes touhu loppui tulliongelmiin, ja nuttujen lähettäminen Etiopian synnytyssairaaloihin ei enää onnistunut.


Kaikenlaista pientä tuli tuolloin tehtyä, mutta eniten huvittavat seuraavat kaksi kuvaa. Nämä työt ovat nimittäin edelleen laatikossa samassa vaiheessa kuin mitä kuvasta näkyy. Ensimmäisestä tulee joskus kassi ja toisesta piti tulla peitto, mutta ehkä siitä tulee vain laukku.



Historiasta nykypäivään 

Kyseinen ensimmäinen blogini on edelleen olemassa osoitteessa https://virtuaalineuloja.vuodatus.net/ , mutta en päivitä sitä enää vaan tämän vuoden 2022 alussa aloitin tämän nykyisen, jota juuri luet. Syy muuttoon oli, että halusin parempaa muokattavuutta ja olen ollut valintaani tyytyväinen 

Kiva, että olette mukana pitämässä tällaista etäseuraa. Luen mielelläni teidän juttujanne ja seuraan päivityksiänne. Jatketaan samaan malliin.

Nyt on kesä. Nautitaan.

tiistai 31. toukokuuta 2022

Lapasia ja ketunleipiä

 Mitäpä sitä kauniina toukokuun päivänä neuloisi kuin paksuja lapasia?


Nämä ovat menossa syksyn asunnottomien keräykseen ja toivottavasti sieltä löytyy isoja miehiä tai naisia. Kokoa nimittäin riittäisi vaikka yhden edesmenneen presidenttimme käteen. Koko lapanen on 30 cm pitkä, ja pituutta ranteesta kärkeen on 22 cm. Peukalokin on kokonaista 8 cm pitkä. 

Ohje löytyi Suuri käsityö -lehden kokoomajulkaisusta Pikana puikoilta (2020).

Bingosta saan kuitattua kohdan: Lapaset keräykseen.

Puikot 3,5 mm. Lankana Novitat Nature ja Venla sekä muutama sekalainen jämä. Valmiin parin paino on 143 grammaa, josta Naturea 99 g, Venlaa 41 g ja muita 3 g.


Sadepäivänä löytyi muutama ketunleipä maisteltavaksi. Kuittaan siis kohdan 14. Retki ketunleipiä maistellen. Maistoin myös yhden kuusenkerkän; oli aika samaa suolaista makumaailmaa kuin ketunleivätkin. Yhden tosiaan vain otin, kun olen ymmärtänyt, että niitä ei pitäisi katkoa. 


torstai 26. toukokuuta 2022

Retkiä: pisaroita poskilla ja metsän eläimiä

Retkihaaste on nytkähtänyt uudelleen liikkeelle, kiitos teidän hyvät kässäkaverit. Tänään pystyimme tekemään vähän pidemmän kävelylenkin, kun sade sitoo pahimmat siitepölyt maahan.

Venytänkö tässä nyt vähän mutkia suoriksi, mutta kuittaan saavutetuksi kaksi retkihaastetta:


Haaste nro 46. Pisaroita poskilla -retki. 

Tällainen sade on ihan parasta; ei sada kaatamalla, vaan hiljaa ja pitkään. Sade ehtii imeytyä maahan, eikä valu suoraan viemäreihin. Ilma on raikas ja puhtaan tuntuinen. 


Haaste nro 22. Retki, jolla tarkkailet metsän eläimiä.

Käykö kaupungin eläimet? Tarkkailin siis etanoita, kastematoja, oravia ja citykaneja. Varmaan kelpaa tähän haastekohtaan.