Lapasboksi 2024 -haaste: huhtikuu

Huhtikuun lapasboksihaaste (Maarit O, Sweets & Socks -blogissa ja Instagramissa) pyytää neulomaan lapaset kotimaisen suunnittelijan ohjeella. Kiva juttu, ainoa ongelma on runsauden pula. Näillä leveysasteilla lapasille on käyttöä ja mielenkiintoisia ohjeita on saatavilla yllin kyllin. 

Silti menin (taas) yli siitä aidan matalimmasta kohdasta ja tartuin aika helppoon malliin:

Malli: Oranssit lapaset (Lankava)

Suunnittelija: Anneli Salo

Lanka: Novita Duo, väri 066 tiili

Puikot: 3,5 mm

Aloitussilmukat: 43 s.

Paino valmiina: 66 g.

Lapaset on kuvattu omalla pihalla, taustalla jatkuvasti satavaa takatalven lunta. 

Tein aivan ohjeen mukaan ja voin todeta, että intialainen peukalo tulee ohjeen mukaan neulottaessa liian lähelle kämmenselkää ja peukalosta tuli myös aika kapea. Muuten istuvuus on hyvä. Kiva yksityiskohta on ainaoikeinneule reunuksessa. Ensimmäinen kerros neulotaan nurin ja siitä muodostuu paremman näköinen reuna, kuin jos aloitettaisiin oikealla kerroksella.   

Nappaan tästä bingomerkinnän kohtaan: Lapaset keräykseen. 

Vihdoinkin jotain valmista

Käsityörintamalla on ollut rauhallista, vaikka kulisseissa on koko ajan ollut jotain tekeillä. 

Lienee tuttua tilanne, kun joku työ vaan töksähtää paikoilleen, eikä nappaa, ei sitten millään. On muka jotain tähdellisempää. Näin kävi kuvan vauvan siksak-myssyjen kanssa. Odottivat saumojen yhdistämistä ja solmimisnauhoja aivan luvattoman kauan.

Malli: Marttojen ohje itsenäisyyspäiväksi 2017, ohje sinivalkoisena

Langat: Drops Baby Merino, värit: 27 vanha roosa ja 41 luumu

Puikot: 3 mm

Aloitussilmukat: vasen 30 s., oikea 36 s.

Paino valmiina: vasen 18 g., oikea 22 g.

Lopulta otin itseäni siitä tunnetusta niskasta kiinni ja annoin ymmärtää, että mitään muuta käsityötä ei saa tehdä ennen kuin myssyissä on nauhat. Lopulta toteutuivat, eikä edes kestänyt kovin kauaa. Omituinen on ihmisen mieli välillä. 

Myssyt kuuluvat aiemmin valmistuneisiin setteihin junasukkia ja lapasia. Kuten nekin, toinen on vähän pienemmälle ja toinen vähän isommalle vauvalle. 

Mitä sinistä on elämässäsi - Repolaisen blogin haaste

Sinistä on vaikka miten paljon, se kun sattuu olemaan ehdoton ykkönen monen lempivärin joukossa. Nyt ei mennä merta edemmäs kalaan, vaan sinistä löytyy aivan läheltä. Ensimmäinen sininen on tässä aivan tietokoneen vieressä.

Kuvassa on tämän vuoden Bujo, eli Bullet Journal, eli kässäpäiväkirja. Viime vuonna oli samanlainen, toki erilaisella kannella. Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut kirjanpitäjä tms. tarkan kirjaamisen ihminen, kun yksi käsityön tuomasta nautinnosta on tarkasti kirjata bujoon, perustietojen lisäksi esim. langan menekki grammoina ja metreinä, väri ja sen numero ja värierän numero. Vielä teippaan mukaan kuvan tehdystä työstä ja pätkän käytettyä lankaa. Höppänää, mutta kivaa. 

Muistikirja on ostettu p:llä alkavasta marketista ja se on siitä kiva, että kansi on tasku ja siihen voi pujottaa minkälaisen tekstin/kuvan kuin vain haluaa. Lisäksi muistikirja on jaettu neljään osaan muovisilla välilehdillä. Sehän sopii: olen jakanut vuosineljänneksittäin. Kuvassa ei näy, mutta takakanteen on niitattu kuminauha. Jos bujo tulee liian täyteen, kuminauhan voi kääntää pitämään etukantta kiinni. 

Toinen sininen on yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Kuvan olen itse ottanut ja pidän sitä puhelimeni taustakuvana. - Ai että mitä tuo esittää. - Kun olin vielä töissä, nautin suunnattomasti valoilmiöstä, jota kutsutaan siniseksi hetkeksi. Tiedätte sen hetken kun lumi näyttää siniseltä aikaisin aamulla. Saatoin lähteä jopa aikaisemmin töihin tavoittaakseni tuon hetken.

Kuvassa on jalkakäytävällä olevaa lunta. Kun tarkkaan katsoo näkee, että lumessa näkyy kengän jälkiä. Yhden/jonkun/erään talviaamun sininen hetki.  

Huh-huhtikuu ja kolme kuva siitä

Vain kolme kuvaa, Kristiina K:n haaste on ehtinyt huhtikuuhun. Tällaisia terveisiä tästä lähiympäristöstäni. Huom. kuvat on otettu vähän aikaisemmin. Enää ei ole lunta:

Nämä edesmenneet pyörät olivat tuossa lähijunan aseman luona otsikolla Heikossa Hapessa.

 

Niinikään lähellä asemaa Sitratorilla on tämä Huomiota Herättävä Hökötys. Oikeasti kyseessä on taideteos nimeltään Unelma, jonka on tehnyt kuvataiteilija Oona Tikanoja. Ideana on ollut kuumailmapallo ja teos kuvastaa ihmisten halua ymmärtää luonnon mysteerejä ja tavoitella fyysisiä ja filosofisia korkeuksia. 

Kolmas H-asia on kaupunginosamme Kannelmäen kirkon alttaritaulu. Tässä yhteydessä se saa otsikokseen Hengellistä. Lasimaalauksen on tehnyt Hilkka Toivola ja sen nimi on Elämän puu. Alttaritaulu muodostaa kirkon takaseinän.

  

Kuvissa vielä samainen kirkko ulkoa lumen aikaan. Kirkko on valmistunut vuonna 1968 ja sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Marjatta ja Martti Jaatinen.


 

Pienille ihmisille ja Repolaiselle keltaista

Nämä lapaset ovat menossa Marttojen keräyksen kautta oikein pienille pikkuvauvoille. Sen verran toki on oma lehmä ollut ojassa, että ei haittaa, vaikka lankavarasto taas muutaman gramman pieneni. 

Malli: Fingering Baby Mittens (löytyy Raverlystä)

Suunnittelija: Christine Vogel

Puikot: 2,25 mm

Aloitussilmukat: vasen 32s + 4s, oikea 36s + 4s

Paino valmiina: vasen pari 10 g, oikea pari 11 g

Langat: 

Freija Yarn, Merino Single, turkoosi

Arwetta Classic, väri 101 luonnonvalkoinen

 

Repolaisen haasteessa on edetty keltaiseen. Kuinka sattuikaan, että yllä olevat lapaset on neulottu KnitPron 2,25 mm Zing-puikoilla. Kuva vääristää väriä; oikeassa todellisuudessa väri on tummempi keltainen. Oikein kivat puikot ovat, vaikka pieniin lapasiin vähän pitkät, eli 20 cm. 

Lapasboksi2024 - haaste: maaliskuu

Kalkkiviivoille meni, mutta ehdin kuitenkin. Maaliskuun lapashaasteen teema oli: "Neulo erilaisia kuvioita". Sai olla pintaneuletta, palmikoita tai kirjoneuletta.

Heti oli mielessä toteutusta odottanut ohje.

Malli : Yhdessä-lapaset / Taito - joulun neulelehti nro 2 (2020)

Suunnittelija: Merja Ojanperä

Koko: L

Lanka: Sierra Andina, väri 86 ruskea, 100% alpaca

Puikot: 3 mm

Aloitussilmukat: 48 s. 

Paino valmiina: 67 g

  

Aloitettuani työn, kaduin lankavalintaa välittömästi. En kuitenkaan antanut periksi, vaan vedin projektin loppuun. Ai miksi kaduin: lanka on pehmeää ja pörröistä. Pintaneuleen kuvio ei juurikaan näy, mikä on vahinko, koska se on oikein kaunis. Pehmeänä en usko lapasten olevan kovinkaan kestäviä.

Ehkä toteutan ohjeen kuvion joskus jollain toisella langalla, jotta kuvio pääsee oikeuksiinsa. Ohjeen mallilapaset oli neulottu Vuonuen Pentti -langasta. 

Mutta, tehty mikä tehty ja nyt uusia haasteita kohti. 

Bingo täydentyy kohtaan "Kotimainen suunnittelija".

Repolaisen haaste: Jotain vihreää

Repolainen reissaa ja räpeltää blogin Repolainen haastoi löytämään vihreitä asioita. Epäilen, että ajatus oli jotain kevääseen ja luontoon liittyvää, tai ehkä keittiöön: kaikki vihreä on terveellistä. 

Meidän maisemamme on tänään ollut valkoinen. Lunta on saanut ja tuullut oikein kunnolla. Vihreää ei näy missään, ellei sitten satu vihreä auto ajamaan ohi. Harvoin sattuu; autot ovat enimmäkseen aika tylsän värisiä.

Niin lähdin hakemaan vihreitä kuvia aivan muualta, eli internetistä kaappaamalla, eivät siis ole omiani. Toivottavasti en riko lakia tai pahoita kenenkään mieltä.

Mietin, mikä on vihreää. Jostain syystä Vihreät Baretit tuli mieleeni. Mitään kytköksiä baretteihin ei ole. Elokuvaa en ole nähnyt. Nimi nyt kuitenkin on vihreä.

Vihreät, siis puolue, tuli aika hakematta mieleen. Tässä kuva heidän saksalaisesta serkustaan, vai onko jopa äitipuoli, Die Grünen.

Tämä loikkasi eteeni, kun googlasin edellä mainittua Vihreät - siis puoluetta.

Tässä siis vastaus Repolaisen haasteeseen: Päivän Vihreät. 

 

Eriparisukat nro 2

Ykkösparista jäi sopivasti lankoja toiseen pariin ja se seuraa nyt. 

Malli: Matkittu jostain netistä 
Koko: 28
Puikot: 2,5 mm
Aloitussilmukat: 48 s
Paino valmiina: 31 g
Langat:
Regia Premium Silk, väri: 98 meleerattu antrasiitti
Katia United Socks, väri: Ecru luonnonvalkoinen
Lankafarmin Merino Sukka, väri: pioni
Freija Yarn mini, turkoosi

Malli on sen verran mieleen, että en ihmettelisi, vaikka niitä syntyisi vielä kolmaskin pari. 
 

Vauvojen juttuja

Vauvojen juttuja innostuin tekemään. Omassa perheessä ei aivan näin pieniä ole, mutta laitan Marttojen keräykseen. 

Alussa oli suunnitelma tehdä vauvan peitto. Suunnitelmilla on taipumus muuttua ja peittoidea jäi. Tilalle tuli sukkia ja lapasia. Lankaa on vielä joten näitä saattaa tulla lisää. Tai sitten tulee myssyjä. Ehkä.

Malli: Junasukat ja lapaset

Lanka: Drops Baby Merino, väri 41 luumu

Puikot: 2,5 mm

Aloitussilmukat: Sukat 40 s. Lapaset 36 s ja resorin jälkeen 40 s

Paino: Sukat 26 g, lapaset 21 g

Malli: Junasukat ja lapaset

Lanka: Drops Baby Merino, väri 27 vanha roosa

Puikot: 3 mm

Aloitussilmukat: Sukat 40 s. Lapaset 36 s ja resorin jälkeen 40 s 

Paino: Sukat 32 g, lapaset 19 g.

Malli: Junasukkalapaset

Lanka: Drops Baby Merino, väri 32 turkoosi ja vähän jotain valkoista

Puikot: 3 mm

Aloitussilmukat: 36 ja resorin jälkeen 40 s

Paino: 22 g

Junasukkien tositarina löytyy netistä ja liittyy sotavuosiin. Käykää lukemassa, jos ei vielä ole tuttu.

Junasukat saattavat näyttää vähän omituisilta, kun ne näkee ensimmäistä kertaa. Erikoisen näköinen varsi, jossa joustinneule vaihtelee nurjien ja oikeiden kerrosten kanssa saa aikaan sen, että sukka - ja varmaan lapanenkin pysyy paikoillaan, vaikka vauva kuinka sätkisi.

Bingoon tulee merkintä kohtaan: Jotain pientä

Neuloosisko-pipo

Pipon ohje on Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan kirjasta Neuloosisko.

Oikein kiva kirja. Oli kirjastolainana ja tämän pipon ohjeen sieltä bongasin. Mielestäni pipolla ei ollut muuta nimeä kuin Neuloosisko-pipo. Kirjasta ei ilmennyt kumpi siskoksista on mallin suunnitellut. Vanhin lapsenlapsi suostui malliksi:
 

        

Malli: Neuloosisko-pipo
Koko: Aikuinen
Puikot: 4 mm 
Aloitussilmukat: 74 s.
Paino valmiina: 97 g
Langat: 
Malabrigo, väri 96 Sunset
Lucky Omen Yarn, väri: Lievästi ruosteinen

Ei tuo mohair paljoa paksun langan seasta näy, mutta ajattelin sen pitävän paksun merinon paremmin kuosissa. Vielä pitää pestä kevyesti ja sitten keräykseen. Itse en käytä pipoja. 

Bingo kuittaantuu kohtaan: "Myssy tai pipo".

Vain kolme kuvaa - maaliskuu

Saako nämä kuvat laittaa nyt jo? Jos ei, niin pahoittelen, että menen asioiden edelle. Minun M-maaliskuuni alkaa näin ja nyt mennään kulttuuri edellä:

Macbeth - opus löytyy omasta kirjahyllystä. Kirjassa on kuvitus sekä kaksitoista Shakespearen näytelmää suorasanaisiksi kertomuksiksi muunnettuna:  Loppiaisaatto, Kuningas Lear, Myrsky, Venetsian kauppias, Miten äkäpussi kesytetään, Kuningas Richard toinen, Kuningas Henrik neljäs-ensimmäinen osa, Hamlet, Romeo ja Julia, Othello, Juhannusyön uni ja tietenkin Macbeth. 

Jos on menossa vaikka teatteriin katsomaan Shakespearen näytelmää, tai jokin näytelmä on kirjan, elokuvan tms. taustana, voi tästä teoksesta helposti päivittää tietämyksensä. Esim. lukiessani Margaret Atwoodin Noidan sikiö -kirjaa oli Myrsky-näytelmän lukemisesta suuri apu

M - kaupunki etsii murhaajaa (1931)

Tähän Fritz Langin elokuvaan liittyy tarina: Tuoreena avioparina asuimme jonkin aikaa vanhassa kerrostalossa, jonka asunnoissa ei ollut omaa vessaa, vaan kussakin kerroksessa oli kerroksen yhteinen vessa. Kyseisessä asunnossa katsoimme televisiosta tämän aivan kauhean pelottavan elokuvan, joka kaiken lisäksi tapahtuu kaupungissa. Arvatkaa, uskalsinko elokuvan jälkeen mennä yksin siihen vessaan. Onneksi henkivartija lähti mukaan. Onko tuttu elokuva? Onko kellään samanlaisia arkajalkareaktioita?

Mozart ja hänen Musiikkinsa

Kuvassa olevan Mozartin pään olen ostanut hänen kotimuseostaan, mutta mielestäni se ei ollut Wienissä. Yritin googlata, mutta löysin vain Wienin kotimuseon osoitteen. Ehkä se oli Wien, mutta tietääkö kukaan, onko Mozart-museoita muualla? 

Vuodatus-blogit eivät toimi

Hei ja hui kaikki vuodatuslaiset!

Muutaman viime päivän aikana Vuodatus-blogeista tulee vain tyly ilmoitus: Tämä sivu ei toimi juuri nyt.

Kuvittelin Rohean olevan kyseisen blogialustan ylläpitäjä ja niinpä kirjoitin sinne sähköpostin kysyen mikä mahtaa olla tilanne. Sain alla olevan vastauksen:

Vuodatus ei ole ollut omistuksessamme tai ylläpidossamme enää vuoden 2019 jälkeen eli useisiin vuosiin. Emme pysty siis valitettavasti auttamaan tämän asian suhteen tai kertomaan miten tai milloin tuo vika mahdollisesti korjautuisi... Vuodatuksella oli joskus facebook-ryhmä palautteita varten, en tiedä voisiko sitä kautta saada ylläpitoa kiinni, jos ko. ryhmä olisi edelleen olemassa.

Ei siis ole tietoa siitä, kuka on nykyinen ylläpitäjä, vai onko kukaan. 

Onko teillä kenelläkään mahdollisesti tietoa ylläpitäjästä tai siitä tuleeko tilanteeseen korjaus ja mitä tapahtuu blogeille ja niiden sisällöille?

Onnenkuplia ilman kuplia

Ihastuin Marika Salmisen ohjeeseen Onnenkuplia Taito - Joulun neulelehti nr 2:ssa. Sopiva lankakin oli löytyvinään, tämä inspiroi. 

Malli: Marika Salminen, yksinkertaistettu Onnenkuplia

Koko: korkeus 34 cm, ympärys 52 cm

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Aloitussilmukat: 156 s.

Paino: 73 g

Langat: 

Lankafarmin SuperSukka -mini, väri: syksyinen kanerva

Adelia Fibers, Merino Sock, väri: talvimarja

Vaihe 1. Jaoin minivyyhdin kahteen osaan resoreja varten. Resorin jälkeen alkoi pintaneule. Ohjeen mukaan piti tehdä nyppyjä - ne ovat niitä kuplia. Tein ohjeen mukaan: hermo meni. Hain Youtubesta toisenlaisen nyppyohjeen. Yritin: viimeinenkin hermo meni.

Vaihe 2. Päätin luopua nypyistä ja tehdä niiden sijaan pitsineuletta. Tein muutaman pitsikerroksen. Totesin, ettei pitsi ole edukseen, kun on niin kirjava lanka. Tässä vaiheessa olisi kannattanut purkaa pitsiosuus pois. En purkanut.

Vaihe 3. Jatkoin aina oikeaa niin kauan kuin lankaa riitti ja tein lopulta resorin. 

Koekäytin tekeleen ja totesin sen ahdistavan. Tulee liian lähelle kaulaa. Leveämpi malli saattaisi toimia. Matkaa siis seuraavaan sopivaan keräykseen. 

P.S. Muutamakin ystävällinen kommentoija ehdotti huivin kastelemista. Sen tein ja voilá!  lörpistyi juuri sopivasti, että saan sen käyttööni. Kiitos kaikille hyvästä neuvosta. 

Hassu juttu, että pitsineuleosuus leveni enemmän kuin muu huivi, mutta ei se käytössä haittaa.

Lapasia, lapasia

Sweets & Socks -blogissa on meneillään lapasboksihaaste. Helmikuun aihe on sydän. Otin tähän samaisen blogin pitäjän Maarit O:n ohjeen Sydänsade. Ohje löytyy Raverlystä ja on kokoa aikuinen. Muokkasin ohjetta, jotta sain lasten koon ja jätin pois resorin jälkeisen kuvion alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna. 

Malli: vasen: ei mallia, oikea: Maarit O:n Sydänsade (muokattu versio)

Koko: 120-130 cm lapsi

Puikot: 2,5 ja 3 mm

Aloitussilmukat: vasen: 36s + 4s, oikea: 48 s 

Paino: vasen: 40 g, oikea 48 g

Langat: 

Drops Puna, luonnonvalkoinen (1)

Drops Puna, vanha rosa (10)

Nalle, luonnonvalkoinen (010)

Uskaltauduin ryhtymään ohjeeseen, vaikka kyseessä oli kirjoneule, jossa olen edelleenkin apuluokkalainen. Oikeanpuoleisen lapasparin pallukat yrittävät esittää sydämiä. Kirjoneuleissa iskee epätoivo, kun ei tulee hyvää jälkeä, vaikka kuinka yritän. 

Kun olin sitten Sydänsade-lapaset saanut valmiiksi, lankaa riitti vielä suunnilleen toisiin samankokoisiin. Niistä tein sitten aivan perusversion. Drops Punaa jäi perusversiosta lopulta vähän, mutta ei tarpeeksi peukaloihin, joten ne tein Nallesta. Nalle tuntui todella karhealta Drops Punan jälkeen, joka on ihanan pehmeää 100% alpakkaa. 

Bingo saa merkinnän kohtaan: Kirjoneule

Vain kolme kuvaa - helmikuu

Nyt mennään herkut edellä helmikuuhun. 

Ensin ajattelin, että onkohan vähän liian proosallista kuvata hernekeittopurkki. Sitten muistin, että Hernekeittohan nimenomaan kuuluu helmikuuhun. Laskiaissunnuntai on ensi viikonloppuna, eli 11. päivä.

Kun on sitten aikansa seissyt laskiaismäen juurella vahtimassa lasten mäenlaskua ja tulee kotiin kylmissään, voi juoda vaikka kupillisen lämmintä teetä ja makeuttaa sen Hunajalla. 

Oli kuukausi mikä tahansa, niin Hedelmät ovat aina terveellisiä. 

Sukat sirkuspellelle

Kaikki alkoi tästä kirjasta:

Veera Jussilan uunituore Jämälankakekkerit - neuleita ylijäämälangoista (Tammi 2024) on aivan ihastuttava. Ensimmäisenä tartuin kirjan ohjeeseen Perhonen-sukat. Veera oli halunnut yhdistää hieman toisiinsa sopimattomia värejä. Kun sukat olivat valmiit hän pohti: "...voiko niitä edes kuvata." Veera pyysi siskoaan "neulomaan sukista myös hempeät versiot, ihan vain varmuuden vuoksi."

Veera kirjoittaa: "Kun otin kuvat juhannuksen ilta-auringossa, mieleni muuttui. Näistähän tuli aika päheät! Upeat ovat tosin myös ne hempeät versiot." 

Tässä kirjan kuvat molemmista versioista: 

Jämälankojahan riittää, joten ryhdyin neulomaan Perhosia. 

Hei, me päätellään!

Ohoh, me pääteltiin jo: 

 

Tällaiset niistä tuli. Aivan etsimättä tulee mieleen Pelle Hermanni. Hän varmaan pitäisi värikkäistä sukista. Pidän ne kuitenkin itse.

Veeran sukat ovat eriparisukat. Minulla oli niin hurjasti värejä, että yritin saada jotenkuten symmetrisen värityksen. Sukissa on käytetty 11 eri väriä. Kaikki muut ovat Nallea, paitsi vaaleampi keltainen, joka on Kaupunkilanka Rotvallia ja tummempi punaruskea, joka on Maijaa. 

Malli sinänsä on kiva ja helppo toteuttaa. Rauhallisemman version saa kolmella tai neljällä värillä; ehkä jopa kahdella. 

Sukat painavat valmiina 75 grammaa ja ovat kokoa 37-38.

Tästä eivät jämälankasukat jämemmiksi muutu, joten bingoon tulee merkintä kohtaan: Jämät käyttöön. 

Eriparisukat

Eriparisukat innostivat. Kokeilumielessä tein pienet. Pienin lapsenlapsemme 2v saa nämä sukat.

Malli: Idea matkittu jostain netistä

Koko: 26

Puikot: 2,25 ja 2,5 mm

Aloitussilmukat: 48

Paino valmiina: 32 g

Langat: 

Regia Premium Silk, väri: 98 meleerattu antrasiitti

Katia United Socks, väri: luonnonvalkoinen

Lankafarmin minit: Pioni ja Peikonlehti

Kaikkia lankoja jäi sen verran, että saisi vaikka toisenkin parin. 

Bingoon tulee merkintä kohtaan: Lapselle.

Vain kolme kuvaa - tammikuu

 Olifantin ja Enkulin blogeista luin tiedon Kristiina K:n aloittamasta haasteesta, jonka idea on julkaista joka kuukauden loppupuolella kolme kuvaa, joiden aihe alkaa samalla kirjaimella kuin kyseinen kuukausi. Tammikuussa siis t-kirjaimella. Haaste löytyy täältä. 

Tässä minun osuuteni:

Nämä Teekannut ovat enää koristeina. Lapsuudenkodissani ne olivat käytössä. Teelehdet haudutettiin pienemmässä kannussa ja isommassa oli kuumaa vettä, jolla tee laimennettiin sopivaksi. Kuvasta ehkä näkyy, että pienempi on liimattu kokoon, joten sitä ei voi enää käyttää. Isompi kannu on aivan ehjä.

Tämä purkki ei enää sisällä alkuperäisiä marketin Tusseja, vaan olen vähitellen korvannut ne paremmilla. Purkki on säilynyt ja onkin oikein kätevä säilytyspaikka tusseille. 

Tästä kuvasta voisi kuitata kaksikin t-kirjainta. TyrniTaulu on keittiömme seinällä. Sillä on vierellään neljä kaveria: mustikka, ruusunmarja, vadelma ja ahomansikka. 

Synkistellen

Tässä sukkapari, jonka vertaista synkkyydessä ei liene. 

Aloitin joulukuun alussa tarkoituksena tehdä teinille joululahjaksi sukat. Värikkäitä ei voi ajatella, eikä muitakaan krumeluureja, joten päädyin mustaan ja mahdollisimman huomaamattomaan pintaneuleeseen. Ohjeessa oli käytetty kahta eri väriä: resori, kantapää ja kärki oli ruskealla ja varsi ja terä olivat vaaleaa, jossa hentoa pintaneuletta. Olisinpa käyttänyt mukana toista väriä.  

Varren jälkeen totesin, että nämähän näyttävät aivan miesten perussukilta - eivät sovi ainakaan tähän tarkoitukseen. Niin työ jäi lepäämään ja nyt lopulta sain viimeisteltyä. 

Synkkää on. Pintaneule tuskin näkyy. Näitä sukkia ei pimeässä löydä. 

Ohje: Lakolk (Laine 52 x villasukat, osa II)

Suunnittelija: Lotta H. Löthgren

Lanka: Regia Premium 4-fädig Silk

Väri: 00098 Meleerattu antrasiitti

Aloitus: 63 s.

Puikot: 2,25 mm

Paino valmiina: 69 g

Sukkien loppusijoituspaikkaa en ole vielä päättänyt. Ehkä pidän itse tai laitan lahjalaatikkoon. 

Bingo saa merkinnän kohtaan: Ohje kirjasta. 

Variksenvärinen pipo

Taannoin Väriloikka-podcastin arvonnassa voittamani  Lankafarmin lanka pääsi pipoksi. Pipoon sovelsin kahta eri ohjetta. Silmukkamäärän otin Novitan Syksy 2020 -lehdessä olleesta ohjeesta ja päälaen kavennukset otin Nurjan Jaska-pipon ohjeesta, jonka on suunnitellut Johanna Ylästö.

Lanka: SuperSukka (Lankafarmin)

Väri: Varis

Puikot: 2,5 mm

Aloitussilmukoita: 156 s.

Paino valmiina: 57 g.

Pipo menee mieheni päähän. Edellinen samanlainen ja -värinen vaaleni pesussa helmenharmaaksi. Varmaan kannattaa pestä käsin, jotta väri pysyy. 

Jälkiviisaana mietin nyt, että olisi kannattanut tehdä tästä pidempi, jossa olisi ollut kaksinkertainen taitos. Lankaakin olisi riittänyt. Ehkä ensi kerralla... 

Tässä vaiheessa vuotta bingossa on vielä monta avointa kohtaa ja tämä pipo saa täyttää kohdan: "Miehelle".

Vuoden ensimmäinen

Vuoden ensimmäinen valmistunut työ on huovutetut lapaset. Nämä olivat ohjelmassa siksi, että Lankavan Into-lankaa oli juuri sopiva määrä varastossa ja nytpä sain sen hyötykäyttöön. Lapaset ovat minulle vähän isot, joten menevät seuraavaan sopivaan keräykseen. 

Lanka: Into (Lankava)

Puikot: 7 mm

Ohje: Niina Kaakkurivaara 

Aloitussilmukoita: 28 s

Paino valmiina: 73 g

Huovutus oli tällä kertaa työn takana. Kolme kertaa pyöritin pesukoneessa 40 asteen ohjelmalla ennen kuin sain ihmisen kokoiset lapaset. Seuraavaksi olisin laittanut 60 asteen ohjelmaan, mutta tämä riitti tällä kertaa. 

Nämä lapaset osallistuvat Sweets & Socks -blogin ja Instagramin haasteeseen #lapasboksi2024. Tammikuun lapasten aiheena on "talvi". Talvellahan on lunta - ainakin tänä talvena - ja nämä voivat olla nimeltään vaikka Lumilapio.

Bingo saa kuittauksen kohtaan: "Huovutusta". 

Maailman paras kerroslaskuri

Kaikkea ne markkinamiehet keksivät, vai mitä sanotte tästä? Joku on huomannut muokata lasten lelusta käsityöntekijän apuvälineen. Olen tähän apuvälineeseen aivan äärettömän ihastunut:

Näin kuvan Lamb Co -firman Instagram-julkaisussa ja syöksyin ensi tilassa hakemaan itselleni oman. Lamb Co (instassa lambco) on Neulemedian lankakauppa, jolla melko uusi kivijalkaliike Helsinginkadulla. Verkkokauppa on kuulemma tulossa. Tämä ei ole mainos, olen vaan itse tästä innoissani ja halusin teillekin esitellä. Härpäke on juuri nyt koekäytössäni - kaikki pisteet. 

Idea on, että kerroksen lopussa painetaan nappula alas. Numerot jatkuvat toisella puolella. Jos siis on isompi neule kyseessä, numeroita riittää 200 asti. Kuvasta ehkä erottaa, että alarivin nappuloita on sisään painettuina. Oikeasti sen näkee oikein selvästi. Laskurin koko on 20 x 20 cm: kömpelömmilläkin sormilla painelu onnistuu; testattu on. 

Katse ja/tai katsaus käsityökirjoihin

Tässä esiteltävät kirjat eivät ole omiani, vaan kirjaston. Ajattelin listata ne tänne muidenkin iloksi ja itselleni muistutukseksi kyseisten opusten sisällöstä.

Nämä kaksi japanilaisen neulesuunnittelijan Hitomi Shidan neulemalli-kirjaa ovat aivan iik-ihanat. Nämä ottaisin vaikka omaan hyllyyni.

Kuvassa vasemmanpuoleinen Japanilaiset neulekuviot - 260 erilaista kiehtovaa pintaneulemallia on julkaistu suomeksi 2019. Kirjassa on värikuvia neulepinnoista ja tarkat kaaviot ja merkkien selitykset. Lisäksi on muutama asusteohje: huivi, sukat, myssy, kämmekkäät ja irtokaulus.

Oikeanpuoleinen Japanilaiset neulekuviot - 250 kaunista pitsi- ja pintaneuletta. Kirja ilmestyi suomeksi 2022. Tässäkin on upeat värikuvat ja tarkat kaaviot. Asusteohjeita ei ole.

Niina Kaakkurivaara Pientä ja lämpöistä - Neulekirja käsineistä ja myssyistä (Otava 2021). Aivan kuin nimessä luvataan, tarjolla on lapasia, rannekkeita, pipoja, myssyjä, kämmekkäitä, kynsikkäitä ja vielä yksi baskerikin. Laskin, että ohjeita on 42 kpl. On palmikkoa, briossia, pitsiä, kirjoneuletta, patenttia, intialaista peukaloa ja sitten ihan peruslapaset. 

Nyt nappaan tästä kirjasta huovutettujen lapasten ohjeen, mutta uskon lainaavani kirjan vielä uudestaankin. Ainoa ihmetys on kirjan paksuus. Sivuja on 359, fontti on isoa ja rivinvälit harvoja. Myös tyhjää tilaa on paljon. Koko sivulla saattaa olla vain kyseisen mallin nimi ja pieni piirros. Varmaan tietoinen ratkaisu, mutta selaamisessa saa melkein käyttää käsivoimia.

Oikean puoleinen Sascha Blase-van Wagtendonkin Virkkaa pipoja & lapasia (Moreeni 2023). Sascha on hollantilainen, mutta en ole varma onko hän mies vai nainen, vaikka hänen perhettäänkin on kuvissa. Veikkaan nainen, koska alkulehdillä on koko sivun kuva, todennäköisesti hänestä. 

Malleja on 11: pipoja, myssyjä, lapasia, kämmekkäät, pari pantaa, ja kaikki tehty virkkaamalla. Tiesittekö, että palmikoita voi virkata? Nyörinkin voi virkata ja rusetin. Kiva pieni kirja. Nyt en ehdi tähän tarttua, mutta varmaan lainaan uudestaan ja kokeilen palmikkolapasia virkkaamalla. 

Sitten tulee kaikkien kirjoneulojien ihastus Villasukkabuffet - toinen kattaus (Readme.fi 2023). Tekijät ovat: Hanni Kaartoaho, Jonna Kalliomäki, Kati Mäkelä, Sinikka Nissi, Saara Viljanen, Heini Perälä ja Emma Wilson. Kirjassa on kultakin tekijältä 1-4 ohjetta, kaikki kirjoneuleita. Tämäkin kirja on iso, paksu ja painava; sivuja on 319, mutta tila on käytetty hyvin ja kirjoneuleiden kaaviot ovat isokokoisia ja selkeitä. Ohjeita on 19 kappaletta.

Viimeinen esiteltävä on Tarja Jussilan Just eikä melkein - eli miten neulotaan täydellisesti istuva villapaita (Moreeni 2023). Vielä en ole ikinä villapaitaa tehnyt, mutta jos/kun siihen joskus tartun, taidanpa ostaa tämän teoksen itselleni. Osa osalta neuvotaan miten laskea silmukkamäärät omaan vartaloon sopiviksi pääntiellä, hihoissa, kainaloissa ja mitä-niitä-kaikkia-onkaan. On laskukaavat oman tiheyden sovittamiseksi ohjeen tiheyteen. Vartalomallit on huomioitu ja se, haluaako tiukan, vähän  löysän vai oikein löysän lopputuloksen. Pisteet tälle.  

Mitä luit, mitä kuuntelit?

Blogiystävät ovat tehneet valtavan hienoja postauksia vuonna 2023 lukemistaan ja kuuntelemistaan kirjoista. Niitä on ollut kiva lukea - kiitos kaikille yhteisesti.

Minulla on nyt vaan ihan tylsä lista, mutta kysyn silti: 

Löytyykö sinulta samoja kirjoja tai samoja kirjailijoita.

Olen listaan tummentanut ne kirjat, jotka ovat jollain tavalla tehneet vaikutuksen.

Anneli Kanto: Rottien pyhimys - Kirja kertoo kuvitteellisen tarinan Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinäkuvien maalareista ajalla, jolloin Suomi oli osa Ruotsia ja katolinen. Mielenkiintoinen ja jännittävä kirja. Hämeenlinnan teatteri esittää kirjasta tehtyä näytelmää ja arvatkaa vaan, kuka on menossa sitä katsomaan.

Joel Haahtelan kirjoista olen aina pitänyt. Luin/kuuntelin trilogian kaksi osaa. Aiemmin olin lukenut tai kuunnellut Hengittämisen taito. 

Tommi Kinnunen on realististen tarinoiden kertoja. Suosittelen tätä tämän vuotista ja myös edellistä Ei kertonut katuvansa -kirjaa.

Lucinda Riley - pitkään yritin välttää Seitsemän sisarta -sarjaa, koska tiesin jääväni koukkuun, jos aloitan. Koukussa ollaan ja toinen osa odottaa kuuntelua. Ruotsinkielisessä versiossa oli mielestäni paha tyylivirhe. Puhutaan 1900-luvun alun brasilialaisesta luokkayhteiskunnasta ja kääntäjä on kääntänyt palvelijat sinuttelemaan esimiehiään! Senor se-ja-se, otatko kahvia? Ei näin ja jatkossa katson, että en ota kyseisen kääntäjän kääntämiä versioita. Englannin kielessä ei ole sinä ja te -pronomineja erikseen, mutta kyllä tuollainen olisi pitänyt huomata, vai eivätkö ruotsalaiset osaa enää teititellä?