Lapasboksi 2024 - heinäkuu

Pitkästä aikaa jotain valmistuukin. Syynä on ollut kesäkiireet lastenlasten kanssa - viimeksi eilen seitsemän tuntia Linnanmäellä. Tänään tuntuu kuin olisi juossut maratonin. Jotain pientä on kuitenkin ollut tekeillä ja ensimmäisenä valmistuivat heinäkuun lapasboksi-lapaset.

Lapasboksin heinäkuun haasteena oli käyttää omaa lempiväriä. Minulla on monta lempiväriä, joista yksi on lila. Tukuwool Sockin lila valikoitui tähän, kun tavoitteena oli myös käyttää pois pitkään odottanut lanka.

Malli: Yhdessä, julkaistu Taito joulun neulelehdessä nro 2

Suunnittelija:  Merja Ojanperä

Lanka: Tukuwool Sock, väri 192 haave

Aloitussilmukoita: 44 s

Puikot: 3 mm

Paino valmiina: 51 g

Tämä Tukuwool Sock on Titityyn varhaisempaa tuotantoa ja todella rouheaa lankaa. Helppo neuloa, vaikka langassa on paksuuseroja ja tikkujakin välillä. Malli on oikein kiva ja erityisesti pidän ranteen nirkkoreunasta. 

Alfama - virkattu laukku

Keväällä 2024 Novita julkaisi Virkkauslehden. Tästä lehdestä olen - mutkan kautta, mutta kuitenkin - aiemmin toteuttanut Miradouro-topin. Eniten lehdessä ihastuin Alfama-laukkuun. Kivoja nimiä neuleilla, mutta mitä ne tarkoittavat? Google kertoo, että Miradouro on portugalia ja tarkoittaa näköalapaikkaa (topin nimi). Alfama taas on yksi Lissabonin kaupunginosa. 

Ohje: Novitan Virkkauslehti 2024

Suunnittelija: Sisko Sälpäkivi

Langat: DK-vahvuisia puuvillalankoja

Puikko: 3 mm

Koko: Yksittäisen palan koko 23x23 cm ja paino 37 g

Paino valmiina: 273 g

Ohje on 7V-langalle, mutta mielestäni puuvillalanka sopii tarkoitukseen paremmin: ei kutita, eikä jousta niin kuin villalanka. Ohjeessa ei mainittu, mutta ajattelin ommella laukkuun kangasvuorin. Laukun viisi palaa valmistuivat yllättävän nopeasti. Tylsin vaihe oli mustan yläreunan ja kahvojen virkkaaminen. Kaiken kaikkiaan kiva työ. 

Kuvausta varten laukun sisällä on koripallo. Vanhin lapsenlapsi on mallina.  

Vain kolme kuvaa: heinäkuu

Miten voi olla jo heinäkuu? Vastahan tämä kuvahaaste alkoi. Mutta asiaan: heinäkuun kuvat.

Hautova 

Toukokuisella vuokramökillä ollessamme menin pihan vajaan etsimään pitkää keppiä, jonka avulla voisin onkia terassin lautojen väliin pudonneen silmukkamerkin. Sivusilmällä näin jotain roskaa ovensuussa, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, vaan keskityin kepin etsintään. Arvatkaa oliko sydän pysähtyä, kun tajusin, että roskakasalla on silmät, ja ne seuraavat jokaista liikettäni. Poistuin varovasti ulos. Palasin kuitenkin myöhemmin hipihiljaa ottamaan kuvan ja yritin parhaani mukaan olla häiritsemättä tulevaa äitilintua. 

Hauki on kala, hauki on kala, mikä hauki on?

Eikö tuollainen loru ollut joskus? Sitten muistan sellaisen runon, jonka kesäpaikassamme Porvoon saaristossa kuulin lapsena: Lite kan jag finska tala, gäddan heter haukikala.

Hurjan vaarallista

Kaskeaminen on wikipedian mukaan alkukantainen maanviljelytekniikka. Kun tuota kuvaa katsoo voi vain kuvitella miten kuumaa ja vaarallista tuolla on työskennellä. Miten estää palon leviäminen, jos yhtäkkiä alkaa tuulla? Miten usein vaatteet syttyvät palamaan? Ja huomaatteko: työtä tekevät sekä naiset että miehet.

Kuva on Kustaa Vilkunan kirjasta Isien työ - meren ja maan viljaa, arkityön kauneutta. Kuvat on ottanut Eino Mäkinen ja kirja on ilmestynyt 1953. On muuten mielenkiintoisia kuvia. Kirjaa löytyy myös kirjastoista.   

Värihaaste: Sateenkaari

Repolaiset kapuaa -blogin tämänkertainen värihaaste on sateenkaari. Taas ajattelin, etten keksi mitään moniväristä kunnes.... ja tämäkin vähän myöhäisellä sytytyksellä, tajusin, että on Pride-viikko. 

Olin lastenlasten kanssa uimastadionilla ja sieltä olisin saanut upeita Helsinki Pride -lippujen kuvia; niitä oli monta rivissä. Ei siinä vaiheessa sytyttänyt. 

Toisena päivänä olimme sitten elokuvissa, jolloin vihdoinkin tajusin olevani keskellä sateenkaaren värejä. Nämä kuvat ovat elokuvateatterista Kinopalatsi: