Lapasboksi 9 - syyskuu - Kellon tarina

Sweets & Socks -blogin Maarit julkaisee Lapasboksi-haastetta KLIK. Tiesin heti, mihin tartun, kun syyskuun teema julkaistiin:

Kotonamme on vanha seinäkello. Olen asunut kellon kanssa samassa huushollissa, muutamaa nuoruuden harha-askelta lukuun ottamatta, koko ikäni. Kellon voi vetää myös lyömään. Se lyö täydet tunnit kyseisellä tuntimäärällä ja julistaa vielä puolet tunnit yhdellä lyönnillä. Lapsuudenkodissani kello oli aina vedetty lyömään. Löikö se myös yöllä, sitä en muista, mutta välitän tässä pahoittelut silloisille naapureille, jos näin oli. 

Lapsuudenkodissani kello oli olohuoneessa. Nykyisessä kodissani se on ollut eteisessä ja siitä on aina ollut hyvä katsoa, milloin pitää lähteä, jos mielii johonkin määrättyyn bussiin tai junaan. 

Kellon tarkkaa ikää en tiedä, mutta kuulemani mukaan se on ollut jo isoäidillämme, joten ajoittuu jonnekin 1900-luvun alkuun tai mahdollisesti jopa aikaisempaan. Jos joku kelloasiantuntija tietää, niin kertokaa ihmeessä. 

Tänä kesänä 2024 se sitten tapahtui: kello ei enää suostunut vedettäväksi. Vieteri oli ilmeisesti tullut tiensä päähän. Kello sai siirtyä uudelle kunniapaikalle vierashuoneeseen näyttämään ikuista keskipäivää tai vuorokauden vaihdetta. Eteisen paraatipaikalle hommattiin perusclasohlson, että jatkossakin ehditään bussiin tai junaan. 

Mistä sitten se inspiraatio? Halusin tehdä hyvin palvelleelle perheenjäsenelle kunniaa neulomalla samanväriset lapaset ja huomatkaa tuo kellon yläosa: sehän on kuin lapasen kärkikavennukset. 

Malli: Ensilumi

Suunnittelija: Veera Jussila

Koko: pienin koko, varmaan n. 1 vuotiaan

Puikot: 3 mm

Silmukat: resorissa 36 s, sitten 32 s.

Lanka: Sierra Andina 

Paino valmiina: 24 g

Näissä Veera Jussilan lapasissa on jujuna se, että peukalokiila tehdään toisen ja kolmannen puikon väliin (tai loop-tekniikalla vastaavaan kohtaan), molempiin lapasiin samaan kohtaan. Näin lapsi voi pukea lapaset kumpaan käteen vaan ja peukalo on aina oikeassa kohdassa. 

Ranteen joustinneule olisi kannattanut tehdä pienemmillä puikoilla, mutta niitä ei juuri sillä hetkellä ollut matkassa. 

Oranssia etsimässä

Repolaisen tämän kuun värihaaste on oranssi, löytyy täältä. Tätä pitää nyt lähteä etsimään. 

Katsotaan löytyykö kotoa. Värianalyysissä minulle julistettiin oranssi pannaan, joten kaikki oranssit vaatteet ja laukut on roudattu kirpputorille. Ei löydy siis vaatepuolta tässä värissä. Lankoja löytyisi, mutta ehkä jotain muuta.

Oranssi 1. 

Lähdetäänkö jumppaan? Olisipa oranssit sisälenkkarit, eikä tuollaiset tylsät mustat. Juomapullokin on aivan väärän värinen. Onneksi edes jumpparepussa on pieni pala oranssia. 

Oranssi 2. 

Jumpparepun vierestä löytyy koripallo. Tämä vasta oranssi on. Kyseinen koripallo on aiemmin esiintynyt täällä blogissa. Oli virkatun kassin täytteenä, silloin näkymättömissä, nyt livenä. 

Muuta ei osu silmään täällä kotona, mutta lähdetään kirjastoon. Löytyisikö sieltä jotain oranssia?

Oranssi 3. 

Varmaan olisi kirjankansia tms. mutta onneksi kirjastokortti on oranssi, tai siis puoliksi. Se pääsee kuvaan. Nyt lähdetään ulos etsimään oranssia. 

Oranssi 4.

Kuljen keräilylasia, keramiikkaa, astioita ym. myyvän kaupan ohi, kun silmiin osuu jotain oranssia. Ikkunan läpi kuvaan kahta hauskan näköistä kuppia. Hinta on 8 eur/kpl - eivät siis mitkä tahansa mukit. Mikä lienee noiden tarina? Miksi niiden kyljissä on kirjain J?

Oranssi 5. 

Tulen k-kirjaimella alkavaan lähikauppaamme. Täällä riittää oranssia, on appelsiinejä, porkkanoita ja vaikka mitä tuotteita, jotka haluavat päästä kuvaan. Karkkipussi vie voiton. 

Oranssi 6.

Tulen ulos kaupasta, kun ohitseni ajaa bussi. Haa, se vasta oranssi on. En ehdi ottaa kuvaa, pitää jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa. Kauaa ei tarvitse odottaa; nämä oranssinväriset runkolinjat kulkevat usein. No niin, seuraava vuoro tulee ja pääsee kuvaan. 

Jos tähän bussiin hyppää ja ajaa keskustaan, niin pääsee kuvaamaan oranssin värisiä metrovaunuja. En nyt kuitenkaan viitsi, vaan lähden kotiin. 

Oranssi 7. 

Kotona löydän vielä yhden kuvattavan, joka vähän liippaa tämän blogin pääasiaa, eli käsitöitä. 

Vielä en ole yhtään kirjan mallia hyödyntänyt, voi minua! Olisiko hyvä sellainen haaste, jossa pitäisi tehdä yksi käsityö jokaisesta ohjekirjasta, joka hyllystä löytyy - tai edes osasta niistä? Mitä mieltä tästä? Olisiko kiva haaste?

Tämä haaste ainakin on kiva. Mitähän värejä sieltä vielä on tulossa?

Viikko käsitöitä vuokramökillä

Jokasyksyinen viikko vuokramökillä on takana. Mies kalasti ja minä tein pääasiassa käsitöitä. Aloitin muutaman uuden ja edistin keskeneräisiä. Yksi valmistui.

Näillä eri puolille Suomea suuntautuvilla reissuilla yritän aina käydä paikallisilla kirpputoreilla. Nyt olimme Sysmässä ja kirpputoreja oli kaksi, kumpikin aika isoja. Toisesta niistä löysin pienen enkelin. Tapanani on myös ollut etsiä mökkipaikkakunnalta joku kaunis kivi ja tuoda se kotiin ikkunalaudalle. 

SukkalankaKAL-yhteisneulonnan puitteissa tuli neulottavaksi Maija- ja Pallas -lankojen jämistä sukat. Projekti sain nimekseen "Maijat ja muut".  Työssä oli monta vaihetta, jotka alla dokumentoituna.

Vaihe 1: Sukat valmiit, mutta en ole tyytyväinen. Piti tulla peppipitkätossumaiset moniväriset sukat, mutta näissä väritys on väärällä tavalla levotonta. 

Vaihe 2: Värinvaihtokohtaan on helppo poimia silmukat puikoille.

Vaihe 3: Sitten vaan saksimaan.

Vaihe 4: Ihan hyvin meni. Edesmenneen varren langat otin talteen, kastelin ja kerin seuraavaa harjoitusta varten. 

Vaihe 5: Uusi varsi samoilla väreillä kuin terässä niin pitkälle kuin lankoja riitti. Ei riittänyt kovin pitkälle.

Malli: "Maijat ja muut"

Suunnittelu: Ihan itse

Puikot: 3 mm

Silmukat: 56 s.

Langat: 

Maija, väri 281 vaalean ruskea

Pallas, väri 6 musta

Pallas, väri 16 pinkki

Pallas, väri 8 lila

Pallas: väri 24 vihreä

Mustaa mustempi musta

Repolaisen laukaiseman värihaasteen (täällä) tämänkertainen väri on musta. 

Tähän haasteeseen ei voi laittaa kuin yhden kuvan, koska se on niin pelottava. 

Taikametsä, jonka puut ovat mustia. Pohdin, kuka ne on mustiksi muuttanut: Yksi vaihtoehto olisi Veljeni Leijonamielen Katla-lohikäärme, joka piti Nangijalan asukkaita hirmuvaltansa alla. Ehkä todennäköisempi kuitenkin on Vaiana-elokuvan Te Ka -hirviö, joka on kadottanut sydämensä ja haluaa siksi tuhota kaiken elämän. Te Ka on muuttanut Vaianan kotisaaren Motunuin puut ja kasvit mustaksi tomuksi.

Ai että höpö-höpö, tavallinen auringonlaskuhan se siinä. Ei kuulkaa ole, vaan pelottava taikametsä.

Vain kolme kuvaa - kylttejä ja julisteita

Kolme kuvaa syyskuulta. Teemana tällä kertaa on kyltit ja julisteet:

Ei, en ala paasata SAASTEISTA. Kaikki me tiedämme, mitä ne ovat. Itämeri on matala ja vähäsuolainen meri, jonka suojeluun on syytä osallistua. Voimme ostaa erilaisia asioita tai osallistua arpajaisiin, joiden tuotto käytetään Itämeren suojeluun.

SAAMENKIELI on hieno juttu, jonka arvo nykyään onneksi ymmärretään. Wikipedia kertoo, että saamelaiskieliä on yhdeksän, joista kuudella on kirjakieli. Näillä on yhteinen kantakieli eli kantasaame, joka ei kuulu itämerensuomalaisiin kieliin niin kuin suomi ja viro, vaan on niille kaukaisempaa sukua. Suomen alueella puhutaan kolmea eri saamenkieltä.

Olisi hauska osata jotain näistä? Kerro, osaatko sinä saamen kieltä ja mitä niistä.

Jos näet tämän kyltin, ja nenäsi osoittaa pohjoiseen, tiedät olevasi SUOMESSA, koska Ruotsi on tuolla vasemmalla. 

Arvaatko, mistä kuva on otettu?