Kasseja Almalle - Osa 2 - korjausta

Kiitos taas ihanat ystäväni, kun aina jaksatte kannustaa minua.💕💕

Edellisessä postauksessa totesin, että olin ommellut kassin kahvat väärin päin. Nyt korjasin:

En ratkonut kahvoja irti; ne olivat nimittäin erittäin tiukasti ommeltu ja tuettu paikoilleen useammalla tavalla.

Leikkasin pohjan auki. Käänsin tekeleen niin, että kahvat tulivat oikealle puolelle ja ompelin pohjan kiinni. Kassi lyheni vähän; ei kuitenkaan liikaa ja nyt ovat entiset sivusaumat keskellä. Kahvojen etäisyys toisistaan on vähän liian iso, mutta saa kelvata. Tästä tulee minulle kirjastokassi. 

Loppu siis hyvin ja lupaan oppia tästä jotain. 

Kasseja Almalle

Kassi-Alma nosti pitkästä aikaa päätään, eli iski kassi-innostus. Edellisen kassi-innostuksen aikana kiertelin kirpputoreja ja varsinkinkin hyväksi koettuja Kierrätyskeskuksen, Fidan ja Pelastusarmeijan myymälöitä etsimässä lähinnä sisustustyynyjen päällisiä. Ne ovat usein tavallista puuvillakangasta jäykempää tai paksumpaa tekoa ja soveltuvat siten kassikäyttöön erinomaisesti.

Alkuverryttelynä syntyi pieni kassi. Tämä kangas on peruspuuvillakangasta, ei siis kovin paksua, mutta kevyeksi pikkukassiksi sopiva retrokuosinen kangas. Tässä hän on edestä...

... ja takaa. Käyn muun muassa sellaisessa jumpassa, jossa välillä vaihdetaan sukat jalkaan. Kassiin mahtuu juuri hyvin vaihtosukat, vesipullo ja pieni pyyhe. Käyttöön siis tulee. 

Sitten varsinaiseen projektiin. Finlaysonin kangas on edellisessä elämässään ollut jonkun sohvatyynyn päällisenä, tai oikeastaan kahden tyynyn. Näistä kahdesta kankaasta ryhdyn siis ompelemaan kassia.

Kassi edestä...

... ja takaa. Tässä voi nähdä pienen värieron eri puolien välillä. Toinen on tyynynä vielä ollessaan saanut vähän enemmän aurinkoa ja haalistunut hieman.

Tässä he ovat molemmat. HUOMAATKO MOKAN?

Isommassa kassissa olen ommellut kahvat väärin. Kummankin kahvan pitäisi olla samalla puolella kassia. Nyt kun kassin ottaa olalleen keskelle asettuu reunasauma. Voi ei!! Ja niin huolellisesti yritin tehdä! 

Hiukka harmittaa. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen ompelemani kassi, ja kuitenkin haksahdan aivan aloittelijan mokaan. Pienemmässä kassissa kahvat ovat oikeilla puolilla. 

Jos kassi-innostus vielä jatkuu suunnittelen testaavani vuorellisen kassin ompelua ja kenties vielä vetoketjullisen sisätaskun tekoa. Mutta nyt ripottelen hetken aikaa tuhkaa päälleni . 

Bingoon tulee merkintä kohtaan: Laukku tai kassi.

Virkkasin

Pinterestin algoritmi on paiskonut eteeni virkattuja pieniä laukkuja jo pidemmän aikaa. Rauhoittuukohan se, kun nyt matkin sieltä yhden usein toistuneen mallin.

 

Malli: Pinterestistä matkittu

Lanka: Kalalankaa, ehkä 12 säikeistä
Koukku: 3,5 mm
Lankaa kului: 100 g.
Laukun mitat:   20 x 23 cm 

Halusin lopputulokseen vähän väriä, kun pelkkä luonannonvärinen on vähän pliisu. Napista se lähti ja nyt on vuorikin pinkkiä kangasta. Pinkin hihnan tilasin kotimaisesta nettikaupasta.

Näin hellepäivinä tulee mieleen, että kalalankaa kestää virkata vaikka helteellä. Villalankaneuleita olisi kyllä odottamassa, mutta niihin ei nyt kykene tarttua.  

Bingo saa merkinnän kohtaan. "Jotain virkattua".

Kalalankaa riittää vielä. Hyvät ystävät, onko ehdotuksia? Sängynpeittoa en ala virkkaamaan. 

Pitkään se kesti:

Tämän työn valmistuminen nimittäin. Aloitin 31.7.2024. Olisihan se ollut tyylikästä lopettaa 31.7.2025, mutta en halunnut olla niin tyylikäs. Nyt on kova tarve saada keskeneräiset kuosiin.

Kevään ajan on Instagramissa ollut menossa "WIPit valmiiksi" -haaste (WIP = work in progress), eli keskeneräiset valmiiksi tai purkuun. En osallistunut haasteeseen, mutta nyt olen tehnyt itselleni aivan oman WIPit valmiiksi -projektin. Tästä se lähtee ja toivottavasti voin pian kertoa lisää.

Jossain vaiheessa olen ostanut KässäKirpusta mustaa puuvillalankaa. Lanka on varmaan todella vanhaa, vai mitä mieltä olette etiketin ulkonäön perusteella? Teksti lupaa langan olevan "Puuvillaa - pehmeää ja kiiltävää". Langan juoksevuus on 50 g = 93 m, aavistuksen paksumpaa siis kuin Novitan 7 veljestä. 

Omasta kirjahyllystä löytyy kauan sitten ostamani kirja. Olen kirjaa hyödyntänyt ennenkin ja tällä kertaa poimin ohjeen nro 81 Granny Bag. Kirjaa näkyy olevan saatavissa Amazonista ja osa sen ohjeista löytyy Raverlystä. 

Malli: Granny Bag

Suunnittelija: ei löydy henkilön nimeä
Julkaistu: 100 Purses to Knit and Crochet
Koukku: 4 mm
Langat: 
- Karstadt Ag Baumwolle, väri 02 musta
- Perfect Cotton, väri 099 musta
- sekalaisia joulukalenteriminejä

Jonkin verran poikkesin ohjeesta: Palat olisi pitänyt virkata isoäidinneliöistä; minun neliöni ovat pylväsneliöitä. Lisäksi ompelin laukkuun vuorin.

Jos vielä ryhdyn tähän ohjeeseen, valitsen vähän kevyemmän langan. Nyt koko hökötys kiristysnauhoineen ja vuorineen päivineen painaa 175 g.

Bingo 1 saa merkinnän kohtaan "Keskeneräinen valmiiksi" ja bingo 2 kohtaan "Ohje kirjasta".

Laukku osallistuu #neulekirjakal2025 yhteisneulontaan Instagramissa. 

Alfama - virkattu laukku

Keväällä 2024 Novita julkaisi Virkkauslehden. Tästä lehdestä olen - mutkan kautta, mutta kuitenkin - aiemmin toteuttanut Miradouro-topin. Eniten lehdessä ihastuin Alfama-laukkuun. Kivoja nimiä neuleilla, mutta mitä ne tarkoittavat? Google kertoo, että Miradouro on portugalia ja tarkoittaa näköalapaikkaa (topin nimi). Alfama taas on yksi Lissabonin kaupunginosa. 

Ohje: Novitan Virkkauslehti 2024

Suunnittelija: Sisko Sälpäkivi

Langat: DK-vahvuisia puuvillalankoja

Puikko: 3 mm

Koko: Yksittäisen palan koko 23x23 cm ja paino 37 g

Paino valmiina: 273 g

Ohje on 7V-langalle, mutta mielestäni puuvillalanka sopii tarkoitukseen paremmin: ei kutita, eikä jousta niin kuin villalanka. Ohjeessa ei mainittu, mutta ajattelin ommella laukkuun kangasvuorin. Laukun viisi palaa valmistuivat yllättävän nopeasti. Tylsin vaihe oli mustan yläreunan ja kahvojen virkkaaminen. Kaiken kaikkiaan kiva työ. 

Kuvausta varten laukun sisällä on koripallo. Vanhin lapsenlapsi on mallina.  

Myssy ja pussi

Anelma on jo yli kaksi vuotta odottanut asuunsa kuuluvaa myssyä. Nyt hän sen sai.

Palasia arjestamme -kanavan Riikka Pirnes on suunnitellut Alku-myssy -nimisen vauvan myssyn. Tämän ohjeen puitteissa lähdin liikkeelle, toki aivan eri langasta ja nukelle mitoitettuna. Mutta minne ihmeeseen on minun matikkapääni kadonnut, kun taas kerran onnistuin laskemaan tarvittavat silmukat väärin: Myssystä tuli liian pieni ja jouduin neulomaan resorista paljon korkeamman. Myös myssyn syvyys on liian pieni. Olisin purkanut, jos olisi ollut ihmislapselle menossa, mutta Anelma saa nyt luvan kelpuuttaa.

Jos alkaa liikaa harmittamaan, teen uuden. 

 

Lankana on Louhittaren luolan Kipinätär, väreissä jalokivi ja karpalo. Näistä kummastakin olen muinoin tehnyt kummallekin siskolleni huivit. Puikot 2,5 ja 2,25 mm ja valmis pipo painaa 19 grammaa.

Ja sitten se pussi: Ompelin poismuuttavalle naapurille läksiäislahjaksi kenkä- tai käsityöpussin. Sain häneltä muuttosiivouksen yhteydessä ison kasan kankaita ym. ompelutarvikkeita ja pussi ja sen vuori on tehty tuon kasan kankaista. Päällimmäinen kangas on afrikkalaista batiikkia ja kerrankin puhelimen kamera toistaa kauniin kuvion värit aivan oikein. 

Bingo sai kuitin kohtaan "Jotain pientä" ja näin täydentyy ensimmäinen bingorivi. Neulehaasteen kuittaan kohtiin 22. Neulo minivaate ja 39. Neulo Barbien tai nuken vaate. 

Kiitos vinkeistä ystävät

Näin joulun alla voisi vaikka leipoa tai tehdä muuta hyödyllistä, vaan kun pitää mennä sinne, minne inspiraation nenä näyttää.

Kiitos vinkeistä Olifantti, Saukkis, Satu ja kaikki muutkin edellisen postauksen kommentoijat! 

Minulla oli kymmenen isoäidin neliötä, joista piti joskus tulla peitto. Kahdeksasta tuli pieni laukku, mutta kaksi jäi vielä käyttämättä. Nyt niistä tuli pieni kukkaro.

                        

Kukkarossa on vuori (samaa kangasta kuin laukussakin, mutta ilman koviketta), vetoketju ja pohjaan on ommeltu nyöri, johon voi pujottaa avaimen/avaimet. Siis avainkukkaro. Kukkaron koko on 11 x 11 cm.

Nyt on kevyt olo, kun kaikki neliöt poistuivat keskeneräisten laatikosta. 

Tästä piti tulla peitto

Vuonna 2010 aloitin entisen blogini kirjoittamisen. Siellä postasin kuvan kymmenestä isoäidin neliöstä otsikolla: "Tästä tulee vielä joskus peitto". Tarina ei siis kerro milloin palaset on virkattu; ehkä vuonna 2010 tai sitten aikaisemmin.

Tänään, vuonna 2022 palasia on edelleen kymmenen. Ei tullut peittoa, tuli laukku.

 

Laukkuun sain upotettua kahdeksan palaa. Kaksi jäi siis orvoiksi, enkä tiedä mitä niillä tekisin. Lankana on ollut 7-veljestä ja samalla mustalla virkkasin tuohon läpän, joka on mustalla napilla kiinni. Mustan kuvaaminen on yhtä hankalaa, kuin sen ompeleminen, neulominen tai virkkaaminen - ei oikein erotu kuvasta. 

Laukun sisäosassa on vuori miesten paitakankaasta. Vuori on kaksipuolisella miksikä-sitä-sanotaan-kankaalla silitetty kiinni toiseen valkoiseen kankaaseen, joten kokonaisuus on vähän jäykempi kuin muuten olisi. Laukun koko on 21 cm x 21 cm.

Mutta mikä tärkeintä, saan kuitattua bingoruudun "Keskeneräinen virkkaustyö valmiiksi". Alimmainen bingorivi on nyt täynnä.

Mitäpä muuta kuin...

Kevään viimeisellä työväenopiston kässäkurssilla tein, mitäpä muuta kuin laukun. Tämän mallin nimi on hyvin informatiivinen: Pieni olkalaukku.

Laukku on huonekalukangasta, eli jäykkää ja paksua. Sisällä on vuori. Olisi pitänyt tehdä vetoketjullinen tasku joko päällimmäiseen kankaaseen tai vuoreen, mutta en nyt tällä kertaa tehnyt. Hihnanpidikkeiden ompelu oli aika vääntämistä, kun kangas on niin jäykkää. Tulipahan tehtyä tällainenkin. 

Laukun ulkomitat ovat n. levein kohta 25 cm ja korkeus 22 cm. 

 

Paastokuulumisia ja sillä varjolla kassiesittely

Vielä ei olla aivan puolessa välissä paastoa, mutta se lähenee. Toivottavasti kaikki voivat hyvin, ja motivaatio on säilynyt. Itse olen onnistunut olemaan ostamatta lankaa tai kankaita - muuta en luvannutkaan. Paasto on opettanut menemään suunnitelmiin lanka/kangas edellä. Ei ollenkaan huono juttu. Lanka/kangas käteen ja siitä miettimään, mitähän tästä tulisi. 

Mitä sinun paastoosi kuuluu?

Tällä aasinsillalla pääsen esittelemään tilkkutyökurssin toiseksi viimeisen tekeleen, joka jalostui jälleen kerran kassiksi. 

Tämän harjoituksen nimi oli "perinteiset kaaret". Tarkoitus oli saada veden virtaamista jäljittelevä kuvion kulku. No, jotain sinne päin. Näitä kasseja nyt riittää. Kurssi päättyi ja nyt lienen täysin oppinut. Kyseessä oli kolmen jakson kokonaisuus, joka alkoi jo vähän ennen kuin korona alkoi. Välillä oltiin erilaisissa muodostelmissa etänä. Viimeiset kerrat kuitenkin onneksi lähiopetuksena, tai oikeastaan hybridinä. Oikein hyvä kurssi oli. Kiitos vaan Helsingin työväenopistolle ja kurssin taitavalle  ja innostavalle opettajalle.

"Oi, sanoi siili. Olen eksynyt pieni siili."

Pieni siili lähti äitinsä kanssa metsään poimimaan mustikoita. Marjat unohtuivat, kun pieni siili lähti seuraamaan iloisesti leikkiviä perhosia. Äkkiä hän huomasi tulleensa pimeään metsään, eikä äitiä näy missään. Pelottaa.

Onneksi perhoset tuntevat metsän ja ne ohjaavat pienen poikasen takaisin tielle, missä äitisiili onnettomana jo huhuilee pienokaistaan. Sieltä he matkaavat yhdessä metsän valoisalle puolelle. Sinne, missä mustikat kasvavat.

Siis vielä yksi kassi, oma design. Käytetyt tilkkutyötekniikat: Viehättävät vuoret (siilien piikit), hirsimökki (kuvan reunat) ja sitten ihan tavallista ompelua. Vuorina on jäykkä huonekalukankaan pala, joten kassi pysyy melkein itsestään pystyssä. Kassi ei ole kovin iso, 24 x 30 cm.