maanantai 29. elokuuta 2022

Ensimmäinen islantilaisvillapaitani

Melkein laitoin otsikkoon: ... ja viimeinen. Olen kovin taitamaton kirjoneuloja. Langat eivät pysy sormella, vaan niitä joutuu koko ajan säätämään uudestaan asentoonsa, varsinkin kun lankoja on enemmän kuin kaksi. Mämmikoura siis tässä suhteessa.

Täällä nettiyhteisössä olen ihaillut muiden kuvia, selaillut kirjoja ja lehtiä ja todennut, että kauniita ovat. Itse olen kuitenkin sen verran lämminverinen (vai onko se kylmä-?), että haen vaatteiltani mieluummin viileyttä kuin lämpöä. En omista yhtään villapaitaa ja pään yli vedettävä umpinainen moninkertainen villavaate ahdistaa jo ajatuksenakin. Edestä avoin villatakki saattaisi tulla kysymykseen, mutta ei sekään saisi olla liian kuuma. Silti on tehnyt mieli ryhtyä johonkin tällaiseen.

Tämä teos pelasti minut tästä ahdistuksesta. Kirjassa on nimittäin ohje Dísa - neulepaita nukelle. Ohje on selkeästi kirjoitettu, joten uskallan olettaa, että kirjan muutkin ohjeet ovat sitä. Kirjassa ei ole vain paitoja, vaan myös hattuja, pipoja, lapasia ja säärystimiä. 

Ei muuta kuin Anelma kehiin ja vaatevarastoaan kartuttamaan. 

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan ompelukoneella niskaan halkio helpottamaan pukemista. Meidän neitimme kädet eivät taivu, joten päätin avata koko selän. Ohjeen mukaan olisi pitänyt virkkaamalla reunustaa avattu halkio. Testasin, mutta tuli tosi ruma. Ompelin selkään vinokaitaleen. Jotenkin onnistuin saamaan toisesta puolesta pidemmän kuin toisesta - jee. Napitusta en vielä keksinyt. Ehkä laitan jonkinlaiset koukut, tai käy se noinkin. Pysyy päällä pitämättäkin.



Saukkishan sen keksi: tätä voi pitää etuperinkin:




Lankana on 7-veljestä, värit 099 noki, 692 kahvipapu, 009 nutria ja 011 valkoinen. Puikot 3,5 ja 4,5 mm. Tekele painaa valmiina 53 grammaa.

Bingoon tulee kuittaus kohtaan: Ohje neulekirjasta.