Kaikki synnit - tammikuu

 Lankaa on niin, että mihinkään ei enää mahdu. Miksi silti sitä pitää hommata lisää?

Tammikuun syntilista näyttää tältä. Tai oikeastaan melkein; kuvasta puuttuu yksi 100 gramma kerä Socki Stonewashia, koska hän on jo jalostunut sukaksi.

Mutta ilman suunnitelmaa en osta lankaa, sen olen päättänyt. Näille kerille ja vyyhdeille suunnitelma onneksi on:

300 g Socki Stonewash - miesten koon sukat syntymäpäivälahjaksi. Tarve noin 120 g, eli tässä on kyllä yksi ylimääräinen kerä.

120 g Fibra Natura Raffia - tätä 100 % viskoosilankaa olin varannut Lankavasta. Näistä on tulossa kesähattu Lankavan ohjeen mukaan. 

300 g Everyday Sweater - näistä olisi tulossa huivi, ehkä Uumen. Lanka on 75% merinoa ja 25% nylonia, joten ei pitäisi kutittaa, mutta nylon ehkä pitää kuosissa paremmin kuin pelkkä merino. 

 

Huomenna hän tulee...

 ... sanotaan näytelmässä. Se ei kuitenkaan ole tämän mallin nimi, vaan pelkkä "Huomenna".

Malli on Niina Laitisen sukkakalenterin tammikuun malli. Kerrankin tein alusta loppuun mallin mukaan, vaikka edelleen olen sitä mieltä, että varsinkaan pitsineuletta ei kannattaisi neuloa kärkeen (siitähän menee varpaat läpi), vaan tasaista oikeaa kärkikavennusten ajan. Pitsikuvioita näissä sukissa riittää, monenlaista. Yleensä olen ehkä vähän rauhallisempien pitsimallien ystävä. No, tulipa harjoiteltua erilaisia kuvioita, eikä harjoittelusta ikinä haittaa ole.

Mallissa suositeltiin Kaupunkilanka Rotvallia. Sitä ei ollut, vaan käytin Novitan Muumitalo -lankaa, väri 507 Niiskuneiti, eli vaalean punainen. Pyrin siihen, että kaikki sukkakalenterin sukat neulon tänä vuonna jo olemassa olevista langoista, eli en osta tähän tarkoitukseen yhtään uutta lankaa. 

Puikot 3 mm. Valmis pari painaa 92 grammaa. 

Bingosta saan kuitattua kohdan "Pitsineulesukat".

Sohvalle

 Tavoitteeni tällä tilkkutyökurssin viimeisellä jaksolla on, että teen töistä jotain valmista. Viime kerran yhtenä aiheena oli pikatekniikka nimeltään ysiblokki. Taitavat kurssilaiset olivat tehneet näistä ysiblokeista raheja ja niissä kuvio pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun on laajempi pinta. Minä olin ihastunut tuohon sinapinkeltaiseen kankaanpalaan, mutta sitä ei ollut kovin paljoa, joten tyynynpäällisiin juuri ja juuri riitti, kun ompeli siniset reunat hirsimökkitekniikalla. 

Sää ulkona on mitä on. Käveleminen on taitolaji, eikä hiihtäminen onnistu, ainakaan nyt. Eilen miinusta, tänään plussaa. Mutta kyllä luonto vaan osaa tehdä pääkallokelistäkin taidetta. Vai mitä sanotte tästä eilisestä kuvasta lenkkipolun varrelta:

Tiukkapipoisuutta

 Tiukka on pipo ainakin tällä typyllä. Anelma-nukke on saanut uuden myssyn. Miksi näin?

                                    

Yritys oli tehdä "norjalaismyssy", alkuperäiseltä nimeltään Norwegian Sweet Baby Cap. Ohje löytyy ilmaisena Ravelrystä englanniksi ja myös suomeksi, esim. täältä tai täältä. Olisi kannattanut katsoa tarkemmin tuota enkunkielistä. Itse nimittäin yritin laskea silmukoita, tiheyksiä ja päänympäryksiä - hui, hai: pieleen meni.

Jo melko aikaisessa vaiheessa huomasin myssyn näyttävän tosi pieneltä. Sitten mietin, että pehmeän langan purkaminen ei kenties ole maailman paras idea, joten suosiolla päätin antaa myssyn nukelle. Kun tekele sitten valmistui, oli se jopa Anelmalle tosi pieni. Anelma-raukka joutui seisomaan yli yön märkä myssy päässään, jotta se edes vähän venyisi. I-cordia solmimisnauhoiksi en jaksanut alkaa, vaan ompelin leuan alle kuminauhan.

Aloitussilmukoita oli 84; olisi pitänyt olla enemmän. Käytin Filcolanan Arwetta Classic -lankaa kaksinkertaisena, 3 mm:n pyöröpuikko ja sukkapuikot. Tiukkaa tuli; olisi pitänyt käyttää 3,5 mm. Malli on sinänsä kiva ja istuu hyvin. Kiva vaihtoehto perinteiselle siksak-myssylle. 

Monta olisi-sanaa tässä tekstissä. Otan taas kerran tästäkin opikseni.

Kehtaako tämän laittaa bingoon kohtaan "Myssy tai pipo"? -Jospa laitan puolikkaan merkinnän?

Valmiin pipon paino on 24 grammaa.

Nuoskaa

 Nuoska-lapaset, ohje Rakkaudella Henna Instagramissa

Olen aika taitamaton Instagramin käyttäjä; tällaisen sieltä kuitenkin poimin. Alkuperäisessä mallissa oli valkoinen pohja ja kuviot kahdella värillä. Kivoja kuvia on näkynytkin ja hyvä tilaisuus upottaa pieniä jämiä. Puikot olivat 3,5 mm resorissa, yksivärisessä yläosassa ja peukaloissa ja 4 mm kuvio-osuudessa. Olisi kannattanut ottaa ohuemmat puikot, sen verran löysää jälkeä tuli.

Sinisen sohvan emäntä haastoi kuvaamaan kirjoneuleen nurjia puolia. Tässäpä se; löysää on.

Lankana 7-veljestä, värit 644 pihlaja ja 011 valkoinen. Valmiin parin paino on 75 grammaa ja siitä valkoisen osuus n. 15 grammaa. Sopivat minulle ja minulla on melko pieni käsi, tai oikeastaan lyhyt, mutta leveä. 

Nämä Nuoska-lapaset sopisivat useampaankin bingokohtaan, mutta vain yhden saa valita. Valitsen kohdan: Jokin kirjoneule. 

"Oi, sanoi siili. Olen eksynyt pieni siili."

Pieni siili lähti äitinsä kanssa metsään poimimaan mustikoita. Marjat unohtuivat, kun pieni siili lähti seuraamaan iloisesti leikkiviä perhosia. Äkkiä hän huomasi tulleensa pimeään metsään, eikä äitiä näy missään. Pelottaa.

Onneksi perhoset tuntevat metsän ja ne ohjaavat pienen poikasen takaisin tielle, missä äitisiili onnettomana jo huhuilee pienokaistaan. Sieltä he matkaavat yhdessä metsän valoisalle puolelle. Sinne, missä mustikat kasvavat.

Siis vielä yksi kassi, oma design. Käytetyt tilkkutyötekniikat: Viehättävät vuoret (siilien piikit), hirsimökki (kuvan reunat) ja sitten ihan tavallista ompelua. Vuorina on jäykkä huonekalukankaan pala, joten kassi pysyy melkein itsestään pystyssä. Kassi ei ole kovin iso, 24 x 30 cm.

                                       

Vielä yhdet siniset

 Vuoden kolmannet perussukat tässä esittelyssä.

Samalla langalla mennään kuin kaksi edellistäkin eli Adlibriksen Socki Stonewash, väri B119 Sapphire.

Aloitussilmukoita oli 42, joustin 2o 1n, 11,5 cm. Teräosuudella silmukoita 40. Pohja ennen kärkikavennuksia 17 cm ja koko pohja 20 cm. Pitäisi sopia 33 kokoiseen jalkaan 7-vuotiaalle pojalle. Puikot 3,5 mm. Valmiin parin paino on 65 grammaa.

Vielä pitää kertoa, että pitkästä aikaa otin ompelukoneen esiin. Alkuverryttelynä ompelin kiinni pari ratkennutta saumaa ja sitten tunsin olevani oikein ekologinen ihminen, kun ompelin kaupan kestomuovikassiin irronneen kahvan kiinni. Vähän jännitti, suostuuko kone, mutta hyvin luisti. 

Tällä viikolla alkaa viimeinen osa työväenopiston tilkkutyökurssia - etänä tietysti. Ehkä pääsen taas ompelun makuun.

 

Vihreät on vaatteheni kaikki

 no, ei aivan kaikki, mutta nämä sukat ovat melko vihreät.

Pakko oli nuo pienet jalanjäljet ottaa mukaan kuvaan, kun niin sopivasti sattui.

Lankana näissä on Adlibriksen Socki Stonewash, väri B125 Blue Tourmaline. Puikot 3,25 mm, aloitussilmukoita 44, varsi 12 cm, pohja ennen kärkikavennuksia 18 cm ja koko pohja 23 cm. Pitäisi sopia 34-35 kokoiseen jalkaan 9-vuotiaalle tytölle. Valmiin parin paino on 75 grammaa.

Vaan kuinkas kävi: neuloin yhden sukan Pony Rosewood -puikoilla ja toisen joillain vanhoilla nimettömillä. Puikot olivat puikkomittarin mukaan tiukasti 3,25 mm. Neuloin sukkia yhtäaikaa tai siis vuoronperään, varsi-varsi, kanta-kanta jne. joten kerrosmäärät ja silmukkamäärät pysyivät samoina. Kun olivat olleet yön kostutettuina plokeissa, näyttivät sukat eri kokoisilta. Apua!

Nyt mietin, kehtaanko antaa näitä ollenkaan. Arvelen, että kun ne joskus pestään, niin ne vetäytyvät eri kokoisiksi. En voi toista purkaakaan, kun enhän tiedä kumman olen neulonut milläkin puikoilla.

Tarinan opetus ainakin minulle: Parillisia (jalka-asiat/käsiasiat) neuloessa, käytä samoja puikkoja kumpaankin tai ainakin samanmerkkisiä. Yleensä näin teenkin ja mutta nyt testasin näitä. Rosewood-puikot olivat oikein miellyttävät käteen; harmi vaan, että niitä on vain tämä yksi setti.

Ja hui, saan bingoon merkinnän kohtaan: Sukat lapselle.

Eka kerta

 Ensimmäistä kertaa tänä vuonna kävin hiihtämässä.

Kaupunki vetää ainakin lumisina talvina hienot ladut läheiselle pellolle. Jos koko kehän kiertää, niin matkaa tulee noin viisi kilometriä. Hyvin luisti, mutta kuten suksista näkyy vähän oli liimautuvaa tuo lumi, kun asteita oli vain joku -3.

Kiitos kommenteista edelliseen ongelmaani bloggerin kanssa. Minä tätä vielä harjoittelen. 

Apua, neuvoja vailla

Hei te kaikki Bloggeria pidempään käyttäneet!

Osaatteko neuvoa, missä voi olla vika tai mikä asetuksissani voi olla väärin kun neuleystäväni Repu kertoi, että hän ei pääse kommentoimaan postauksiani. Näin Repu kirjoittaa:

Läppärillä en pysty kirjoittamaan kirjautuneena, enkä kirjautumatta. Kommentointilaatikko avautuu, mutta siihen ei voi kirjoittaa. Näin kännyllä näköjään onnistuu. Joku outo juttu. Muissa blogeissa en ole törmännyt 

En ole asetuksiin mielestäni merkinnyt mitään estoja, blogi on julkinen ja sitä saa kommentoida myös nimettömänä.

Missä voi olla vika ja onko kukaan muu törmännyt vastaavaan?

Ensimmäinen pari uunista ulos

Tämä sukkapari valmistui aika pikavauhtia, kun pitää saada postiin, jotta ehtii lapsen syntymäpäiväksi. Sormet eivät oikein tykkää kovin pitkistä neulesessioista, mutta onneksi on Burana.

Kuvattu omalla pihalla. On tuo puhdas lumi vaan niin kaunista. Eilisen plussakelin jälkeen pakkasta on 7 astetta. Ihan parasta. 

Lankana näissä on Socki Stonewash, ja väri on B119 Sapphire, puikot 3,5 mm. Aloitussilmukoita on 52, varressa ensin joustinta, sitten aina oikeaa ja nilkan kohdalla kahdella puikolla joustinta. Varren pituus 21 cm, pohja ennen kärkikavennusta 22 cm ja koko pohja 27 cm. Pitäisi siis sopia 42 kokoiseen jalkaan. 

Juhuu, ensimmäinen bingomerkintä: Sukat sukulaiselle.

Valmis pari painaa 120 grammaa.

Kirjat 2021 - luetut ja äänikirjat

Kavereiden listauksista innostuneena listasin minäkin viime vuonna luetut kirjat ja kuunnellut äänikirjat. Arvelin, että äänikirjoja olisi luettuja enemmän, mutta väärin luulin. Oikeastaan löysin äänikirjat vasta kuluneena vuonna ja nyt olen niitä kuunnellut samalla kun neulon - todella kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Noista luetuista/kuunnelluista 5 parasta ja joita mielelläni suosittelen ovat nuo tummemmalla merkityt.

Vuosi 2021 - kirjat

Elizabeth Strout: Amy & Isabelle
Marcus Rosenlund: Väder som förändrade världen
Tove Jansson: Resa med lätt bagage
Joel Haahtela: Hengittämisen taito
Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut
Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna
Terhi Rannela: Frau
Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät. Matkapäiväkirjani sivuilta

Nikki Grimes & Laura Freeman: Kamala Harris - Rooted in Justice

Enni Mustonen: Näkijä

Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia

Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö ja muita kertomuksia

Anu Kaaja: Katie-Kate

Ann-Luise Bertell: Heiman

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Kari Hotakainen: Tarina

Anne B. Ragde: Berliinin poppelit

Anne B: Ragde: Eremitkräftorna

Anne B: Ragde: Vila på gröna ängar

Anne B: Ragde: Det finns alltid förlåtelse

Anne B: Ragde: Det är min tur nu

Eero Huovinen: Äitiä ikävä

Vuosi 2021 äänikirjat:

Meri Valkama: Sinun, Margot
Rosa Liksom: Väylä
Max Seeck: Den trogne läsaren
Sakari Huovinen: Isän kädestä
Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Punainen vaate
Anna Kortelainen: Tulirinta

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Deborah Levy: Varm mjölk

Kristin Hannah: The Four Winds

Viveca Sten: Offermakaren

Elena Ferrante: De vuxnas lögnaktiga liv

Anne B: Ragde: Dottern

Käsityöbingo 2022

 Käsityöbingo 2022

No niin, vähän rytmitystä tällekin vuodelle. Viime vuonna samanlainen 25-osainen bingo täyttyi melkein, kaksi kohtaa jäi avoimeksi ja ne periytyivät tälle vuodelle.

Bingossa on se hyvä puoli, että sen on tehnyt itse. Näin voi olla valitsematta liian haastavia juttuja. Nämä valitsemani lienevät mahdollisuuksien rajoissa. 

Oletko sinä tehnyt bingon? Teitkö vain neuleista vai ehkä kirjoista? 

Joen tarina - osa 1 tammikuu

 

Kuvassa näkyvä Mätäjoki (ruotsiksi Rutiån) on kotimme lähellä virtaava kaupunkipuro. Joki virtaa Helsingin ja Vantaan alueella laskien lopulta Isoon Huopalahteen, joka on meren lahti. Mätäjoki on alueeltaan 24,2 km2 ja sen varrella asuu noin 72 000 ihmistä, kertoo Wikipedia.

Kaupunki kunnostaa jokea aktiivisesti ja sen varrella pidetään linturetkiä, näyttelyitä ja jokakeväinen Mätisfestari. Joen rannoilla on runsaasti pensaita, puita (tervaleppiä, pajuja, tuomia, saarneja ja kuusia) ja muuta kasvillisuutta, joiden ansiosta alueella elää vesimyyriä ja useita lintulajeja (satakieliä, tukkasotkia ja haapanoita, myös mustarastaita, sinisorsia ja lokkeja). Valkoposkihanhet käyttävät aluetta pysähdyspaikkanaan muuttomatkoillaan. 

Mätäjoki mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1690, mutta sen varrelta on löydetty merkkejä kivikaudesta. Helsingin 15 kivikautisesta asuinpaikasta 12 sijaitsee nykyisen Mätäjoen varrella.

Kuvassa on yksi kaupungin kunnostustoimenpiteen kohde, eli jokeen rakennetut kalaportaat. Joen kummallakin puolella on kävelyteitä ja näin talvisin hiihtolatuja. Seuraan tänä vuonna tuota kohtaa vuoden jokaisen kuukauden alussa. Tervetuloa mukaan luontoretkelle.