Vuoden viimeinen värihaaste - kulta

Repolaisen blogin värihaaste KLIK on edennyt vuoden mittaan ja viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä värinä on vuorossa kulta.

Nyt on tulossa vähän surullinen tarina, jonka lopussa seuraa kuitenkin pieni lohdutus.

Yli 50 vuotta sitten pääsin ripille ja sain isältäni lahjaksi ristin. Risti oli vähän erikoinen ja oikein kaunis. En käyttänyt sitä vakituisesti, vaan erilaisissa juhlissa ja etenkin uskontoon tai kirkkoon liittyvissä juhlissa, kuten ristiäisissä ym. Risti oli hyvässä kunnossa, ketjun olin jossain vaiheessa uusinut parempaan.

Viime vuoden kesällä oli taas tällainen tilaisuus tulossa ja vielä meidän läheisessä kirkossamme, johon on kävellen matkaa noin kilometri. Risti kiireellä kaulaan ja kirkolle ja nyt voitte arvata kuinka kävi: olin kiinnittänyt lukon huonosti ja kotiin tultuani huomasin, että risti ketjuineen puuttuu.

Hälytin papin, joka hälytti suntion, joka kävi kirkon sentti sentiltä läpi. Kävin sekä seurassa että yksin useamman kerran kävelemässä kyseisen reitin. Laitoin kadonnut-ilmoituksen kaikkiin mahdollisiin FB-ryhmiin, palkkionkin lupasin. Laitoin ilmoituslappuja, kerroin kaikille tuntemilleni lähistön ihmisille. Seurasin pitkään huuto.net ja tori.fi -sivustojen myydään ilmoituksia jne jne, mutta risti ketjuineen pysyi poissa.

Kun kerroin tapauksesta naapurillemme, hän sanoi: "Harmi, että sinulla ei ole kuvaa siitä. Voisit teettää uuden". 

Heti en reagoinut, mutta ajatus jäi elämään, kunnes keksin: "Minähän voin piirtää sen". Keräsin kaikki liikenevät romukullat, puolikkaat korvakorut ja muut rikkinäiset ja menin piirustukseni kanssa kultasepälle.

Nyt minulla on entisen mallinen risti. Eihän se sama ole, mutta samanlainen. Kuvia on kaksi, koska risti on toiselta puolelta kirkas ja toiselta matta. Alkuperäinen oli niin myös ja kultaseppä toteutti toiveeni. Risti on tehty niistä romuista, jotka vein kultasepälle. Ketju on uusi.

Jos teillä on kotonanne vastaavanlainen koru tai muu tunnearvoltaan merkittävä esine, ottakaa siitä kuva johonkin pilvipalveluun. Kuva saattaa olla tarpeellinen, jos jotain yllättävää sattuu. 

Silloin mustavalkoisena aikana...

Repolaisen joulukuun värihaaste on mustavalkoinen KLIK. Tässä tulee minun panokseni haasteeseen.

Muutama/aika monta syntymäpäivää sitten sain pojaltani tällaisen onnittelukortin. Ensin kortin etupuoli: 

Sitten kortin sisäpuoli:

Kuukauden väri : neon

Repolainen blogissaan  KLIK kysyi, mitä väriä läheltäsi löytyy ja marraskuun väriksi määräytyy nyt neon. Kiva valinta, kun muuten voi maisema olla aika harmaa näihin aikoihin. 

Onkohan meillä kotona mitään neonväristä? Korostuskynät tulee mieleen, ei juuri muuta:

Noista vihreä taitaa olla jo vähän kuivahtanut, mutta himmeää neonia sekin antaa.

Toisena tulee mieleen huomioliivit. Katsoin äskettäin Youtube-videon, jossa amerikkalainen mies listasi kymmenen asiaa, joita hän on ihmetellyt Suomessa. Yksi niistä oli todellakin huomioliivit (eikö niitä ole jenkeissä?).

Huomioliivejä ja muitakin huomioasuja näkee paljon tuolla kaupungilla. Niiden kuvaaminen voisi tosin aiheuttaa muutamankin kysymyksen:

Kuvaan parijonossa vaeltavaa päiväkotiryhmää.

    - Niin, olihan rouvalla lupa kuvata näitä lapsia?

Kuvaan rakennustyöläisiä.

    - Teollisuusvakoiluako mummo täällä harrastaa? Kamera pois ja heti.

Kuvaan vartijoita, järjestyksenvalvojia, poliiseja.

    - Milläs asialla rouva liikkuu? Täällä ei saa kuvata.

Päädyin helpompaan ratkaisuun. Puoliso nouti ystävällisesti autosta sinne kuuluvan huomioliivin. Liivi on vähän ryppyinen, koska se on ollut tiukassa paketissa. Onneksi sitä ei ole vielä koskaan tarvinnut.

 

Hurmaavan harmaa Helsinki

Repolaisen KLIK lokakuun värihaaste oli harmaa. Meikä vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Täältä siis pesee:

Hurmaavan harmaa Helsinki siinä kuvassa, tarkemmin sanottuna Pasilan virastotalo. 

Betoniarkkitehtuurista ollaan montaa mieltä, jopa rumaksi haukkuvat. Mutta eikö ole niin, että kun joku asia on tarpeeksi ruma, se alkaa kääntyä kauniin puolelle? Joskus on äänestetty ruminta rakennusta, enkä nyt muista oliko tämä kolossi kärkikahinoissa, saattaa olla. 

Tiedän olevani poikkeava, tai ainakin kuuluvani tosi pieneen ryhmään, sillä: rakastan marraskuuta ja jos vielä on kuvan mukainen räntäsade, niin se on kuin kirsikka kakun päällä. 

Tämä siis vähän myöhässä, koska nyt on jo marraskuu - ihan parasta!

Oranssia etsimässä

Repolaisen tämän kuun värihaaste on oranssi, löytyy täältä. Tätä pitää nyt lähteä etsimään. 

Katsotaan löytyykö kotoa. Värianalyysissä minulle julistettiin oranssi pannaan, joten kaikki oranssit vaatteet ja laukut on roudattu kirpputorille. Ei löydy siis vaatepuolta tässä värissä. Lankoja löytyisi, mutta ehkä jotain muuta.

Oranssi 1. 

Lähdetäänkö jumppaan? Olisipa oranssit sisälenkkarit, eikä tuollaiset tylsät mustat. Juomapullokin on aivan väärän värinen. Onneksi edes jumpparepussa on pieni pala oranssia. 

Oranssi 2. 

Jumpparepun vierestä löytyy koripallo. Tämä vasta oranssi on. Kyseinen koripallo on aiemmin esiintynyt täällä blogissa. Oli virkatun kassin täytteenä, silloin näkymättömissä, nyt livenä. 

Muuta ei osu silmään täällä kotona, mutta lähdetään kirjastoon. Löytyisikö sieltä jotain oranssia?

Oranssi 3. 

Varmaan olisi kirjankansia tms. mutta onneksi kirjastokortti on oranssi, tai siis puoliksi. Se pääsee kuvaan. Nyt lähdetään ulos etsimään oranssia. 

Oranssi 4.

Kuljen keräilylasia, keramiikkaa, astioita ym. myyvän kaupan ohi, kun silmiin osuu jotain oranssia. Ikkunan läpi kuvaan kahta hauskan näköistä kuppia. Hinta on 8 eur/kpl - eivät siis mitkä tahansa mukit. Mikä lienee noiden tarina? Miksi niiden kyljissä on kirjain J?

Oranssi 5. 

Tulen k-kirjaimella alkavaan lähikauppaamme. Täällä riittää oranssia, on appelsiinejä, porkkanoita ja vaikka mitä tuotteita, jotka haluavat päästä kuvaan. Karkkipussi vie voiton. 

Oranssi 6.

Tulen ulos kaupasta, kun ohitseni ajaa bussi. Haa, se vasta oranssi on. En ehdi ottaa kuvaa, pitää jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa. Kauaa ei tarvitse odottaa; nämä oranssinväriset runkolinjat kulkevat usein. No niin, seuraava vuoro tulee ja pääsee kuvaan. 

Jos tähän bussiin hyppää ja ajaa keskustaan, niin pääsee kuvaamaan oranssin värisiä metrovaunuja. En nyt kuitenkaan viitsi, vaan lähden kotiin. 

Oranssi 7. 

Kotona löydän vielä yhden kuvattavan, joka vähän liippaa tämän blogin pääasiaa, eli käsitöitä. 

Vielä en ole yhtään kirjan mallia hyödyntänyt, voi minua! Olisiko hyvä sellainen haaste, jossa pitäisi tehdä yksi käsityö jokaisesta ohjekirjasta, joka hyllystä löytyy - tai edes osasta niistä? Mitä mieltä tästä? Olisiko kiva haaste?

Tämä haaste ainakin on kiva. Mitähän värejä sieltä vielä on tulossa?

Mustaa mustempi musta

Repolaisen laukaiseman värihaasteen (täällä) tämänkertainen väri on musta. 

Tähän haasteeseen ei voi laittaa kuin yhden kuvan, koska se on niin pelottava. 

Taikametsä, jonka puut ovat mustia. Pohdin, kuka ne on mustiksi muuttanut: Yksi vaihtoehto olisi Veljeni Leijonamielen Katla-lohikäärme, joka piti Nangijalan asukkaita hirmuvaltansa alla. Ehkä todennäköisempi kuitenkin on Vaiana-elokuvan Te Ka -hirviö, joka on kadottanut sydämensä ja haluaa siksi tuhota kaiken elämän. Te Ka on muuttanut Vaianan kotisaaren Motunuin puut ja kasvit mustaksi tomuksi.

Ai että höpö-höpö, tavallinen auringonlaskuhan se siinä. Ei kuulkaa ole, vaan pelottava taikametsä.

Yleisön pyynnöstä vielä värihaasteeseen

Lila tai violetti on niin kaunis väri, että löytyyhän siitä vaikka mitä - tuolta omasta kaapistakin. Tässä siis vähän lisäkattausta aiheeseen - yleisön  pyynnöstä:

Tässä lienevät kaikki lilaan vivahtavat tämänhetkiset langat. Käyttöön tulevat kaikki.

Yksi lempikoruistani.

Kuvan housut odottavat, että lyhennän ne. Ensi viikolla sen teen, koska haluan ne päälle ystäväni juhliin. Housujen takaa vilahtavat niiden kanssa käyttöön tulevan pinkin t-paidan hihat. 

Juhlajakku vuosien takaa. Ollut monet kerrat päällä. On vähän kiiltävä ja kahiseva. Olen tykännyt. 

Tämä reppana kevytuntuva on ex-talvitakkini, koska olen sen viime talvena korvannut uudella. Pysyy käytössä vielä vaikka roskapussinviemistakkina, koska väri on lempparini. 

Kissan hännän nostolla värihaasteeseen

Onko vähän noloa laittaa Repolaisen värihaasteeseen (täällä) omia töitään? - No, on! Laitanpa kuitenkin. Tällä kertaa oli tarkoitus etsiä violettia väriä. Lila, sinipunainen, punasininen tai purppurakin olisi kelvannut.

Vuonna 2020 osallistuin Novitan Viola-palapeitto CALiin (Crochet along) ja siitä tuloksena kuvien peitto. Peitto elää vielä ja voi hyvin. On tällä hetkellä pinnasängyn päiväpeittona odottamassa seuraavaa yökyläilijää. 

Liitän alle vielä tekstin silloisesta blogistani:

Asiapenttiä ja vähän valkoista

Kesäkiireissä melkein unohdin kuvata heinäkuun värin, eli valkoisen (Repolaisen haaste). Tuossa alla tulee, vähän vaatimaton tällä kertaa, mutta välttänee. 

Raverlyn Lankalaatikko-ryhmässä on hauska KAL: Asiapenttivaate. Mikä kumma se on? Tässä copy/paste selitys:

Tervetuloa Asiapentti-KALiin! Tarkoitus on neuloa tylsänvärisiä, asiallisia vaatteita joita jokaisen vaatekaappi tarvitsee! Beige kaikissa rohkeissa sävyissään, ruskea, musta ja muut rohkeat sävyt ovat tänne tulleita ja kukin saa valita itse mitä neuloo, vaate on kuitenkin tämän KALin tarkoitus!

Tähän KALiin sopivat puolisolle syntymäpäivälahjaksi neulomani perussukat, yksiväriset, perusohje, ei mitään koristuksia tai kuvioita - voiko asiallisempaa olla? Mainio nimi mielestäni, tuo Asiapentti. Kuka lienee keksinyt; pisteet hänelle. 

Lanka: Nalle, väri 160 farkku

Puikot: 3 mm

Koko: 42

Aloitussilmukat: 60 s

Paino valmiina: 84 g

Bingoon tulee merkintä kohtaan: Sukat lahjaksi. Ja sitten vielä se värihaasteen kuva:

Ahkeraliisa tuossa omalla pihallamme, valkoisessa parvekelaatikossa ja taustalla valkoinen aita. 

Värihaaste: Sateenkaari

Repolaiset kapuaa -blogin tämänkertainen värihaaste on sateenkaari. Taas ajattelin, etten keksi mitään moniväristä kunnes.... ja tämäkin vähän myöhäisellä sytytyksellä, tajusin, että on Pride-viikko. 

Olin lastenlasten kanssa uimastadionilla ja sieltä olisin saanut upeita Helsinki Pride -lippujen kuvia; niitä oli monta rivissä. Ei siinä vaiheessa sytyttänyt. 

Toisena päivänä olimme sitten elokuvissa, jolloin vihdoinkin tajusin olevani keskellä sateenkaaren värejä. Nämä kuvat ovat elokuvateatterista Kinopalatsi:

Sittenkin löytyi ruskeita asioita

"En keksi mitään ruskeaa" ajattelin, kun Repolainen julkaisi haasteen tämänkertaisen värin. Olin jo jättämässä juttua väliin, mutta onneksi muistin - kuinka saatoinkaan unohtaa:

Lempimekkoni, talvinen juhlamekko, ostettu pop-up -myymälästä viime vuoden puolella. Mekko on kotimaista tuotantoa, eli Mekkoateljeen mallistoa. 

Ja olihan niitä ruskeita lankojakin, kun tarkkaan katsoo. Joulukalenterimineissä olisi ollut muutama lisää, mutta ne on niin siististi pakattu omiin pusseihinsa, että en jaksanut alkaa niitä avaamaan. 

Minit ovat jo muutaman vuoden takaisia Lankafarmin kalenterista ja ovat niin kauniita, että niitä vaan katselisi, eikä raaskisi käyttää mihinkään. Onko vika tässä päässä, vaiko Lankafarmissa, joka värjää liian kauniita lankoja?

Punaista näkyvissä ja häivähdys harmaata

Näetkö punaista? Jos et vielä, niin tässä tulee. Postaus on vastaus Repolaisen (https://repolainenreissaa.blogspot.com/) haasteeseen, jossa kuukauden väri on punainen. Ensin tuntui vaikealta väriltä, mutta sitten käänsin katseen tietokoneen ruudulta n. 30 astetta vasemmalle ja sieltä löytyi punainen sohva.

Kuvan sohva sijaitsee työhuoneessani ja on vuodesohva, jossa nukkuvat lapset yökylässä ollessaan. Samassa huoneessa on myös punaiset verhot ja tapetissa punaisia raitoja.

Kuvassa näyttää enemmän joulutontunpunaiselta, mutta se ei ole totta. Väri on lähempänä viininpunaista. 

Viime päivinä on ollut projektina siivota vanhat kirjat kellarista. Kirjat ovat lapsuudenkodistani, enimmäkseen isäni kirjoja - ja niitä on paljon. Kirjat käsittelevät toista maailmansotaa, presidenttejä, politiikkaa ynnä muita tuon ajan maailman tapahtumia. Sota- ja politiikka-aiheiset olen laittanut annetaan-menetelmällä Toriin ja niihin on ollutkin kiinnostuneita. Klassikkoja ja muuta kaunokirjallisuutta vien vähitellen kirjaston vaihtohyllyyn ja osa menee sitten ihan vaan roskiin.

Mutta punaisesta puheenollen samasta paikasta löytyi kolmen punaisen kirjan setti. Gunnar Mattsonin 1960-luvulla kirjoittamat Lapitip, Prinsessa ja Asunto Oy Eeden. Näistä Lapitip on hellyttävä tarina yksinhuoltajaisästä, jolla on 5-vuotias lapsi ja vauva. Isän ja 5-vuotiaan keskustelut ovat samaan aikaan hauskoja ja vakavia. Prinsessa on tositarina kirjailijan vaimon taistelusta syöpää vastaan. Asunto Oy Eeden kertoo varakkaiden ihmisten turhautumisesta. Nämä vien kirjaston vaihtohyllyyn.

Vielä se häivähdys harmaata. 

Malli: Meilahti

Suunnittelija: Leeni Hoimela, kirjassa Urban knit

Lanka 1: Freija Yarn, merino single, väri Platinum

Lanka 2:  Concept by Katia, väri 3 light grey, mohair

Puikot: 3,5 mm

Aloitussilmukat: 96 s.

Paino valmiina:  55g. 

Mitä sinistä on elämässäsi - Repolaisen blogin haaste

Sinistä on vaikka miten paljon, se kun sattuu olemaan ehdoton ykkönen monen lempivärin joukossa. Nyt ei mennä merta edemmäs kalaan, vaan sinistä löytyy aivan läheltä. Ensimmäinen sininen on tässä aivan tietokoneen vieressä.

Kuvassa on tämän vuoden Bujo, eli Bullet Journal, eli kässäpäiväkirja. Viime vuonna oli samanlainen, toki erilaisella kannella. Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut kirjanpitäjä tms. tarkan kirjaamisen ihminen, kun yksi käsityön tuomasta nautinnosta on tarkasti kirjata bujoon, perustietojen lisäksi esim. langan menekki grammoina ja metreinä, väri ja sen numero ja värierän numero. Vielä teippaan mukaan kuvan tehdystä työstä ja pätkän käytettyä lankaa. Höppänää, mutta kivaa. 

Muistikirja on ostettu p:llä alkavasta marketista ja se on siitä kiva, että kansi on tasku ja siihen voi pujottaa minkälaisen tekstin/kuvan kuin vain haluaa. Lisäksi muistikirja on jaettu neljään osaan muovisilla välilehdillä. Sehän sopii: olen jakanut vuosineljänneksittäin. Kuvassa ei näy, mutta takakanteen on niitattu kuminauha. Jos bujo tulee liian täyteen, kuminauhan voi kääntää pitämään etukantta kiinni. 

Toinen sininen on yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Kuvan olen itse ottanut ja pidän sitä puhelimeni taustakuvana. - Ai että mitä tuo esittää. - Kun olin vielä töissä, nautin suunnattomasti valoilmiöstä, jota kutsutaan siniseksi hetkeksi. Tiedätte sen hetken kun lumi näyttää siniseltä aikaisin aamulla. Saatoin lähteä jopa aikaisemmin töihin tavoittaakseni tuon hetken.

Kuvassa on jalkakäytävällä olevaa lunta. Kun tarkkaan katsoo näkee, että lumessa näkyy kengän jälkiä. Yhden/jonkun/erään talviaamun sininen hetki.  

Pienille ihmisille ja Repolaiselle keltaista

Nämä lapaset ovat menossa Marttojen keräyksen kautta oikein pienille pikkuvauvoille. Sen verran toki on oma lehmä ollut ojassa, että ei haittaa, vaikka lankavarasto taas muutaman gramman pieneni. 

Malli: Fingering Baby Mittens (löytyy Raverlystä)

Suunnittelija: Christine Vogel

Puikot: 2,25 mm

Aloitussilmukat: vasen 32s + 4s, oikea 36s + 4s

Paino valmiina: vasen pari 10 g, oikea pari 11 g

Langat: 

Freija Yarn, Merino Single, turkoosi

Arwetta Classic, väri 101 luonnonvalkoinen

Bingoon saan merkinnän kohtaan "Ohje Raverlystä". 

 

Repolaisen haasteessa on edetty keltaiseen. Kuinka sattuikaan, että yllä olevat lapaset on neulottu KnitPron 2,25 mm Zing-puikoilla. Kuva vääristää väriä; oikeassa todellisuudessa väri on tummempi keltainen. Oikein kivat puikot ovat, vaikka pieniin lapasiin vähän pitkät, eli 20 cm. 

Repolaisen haaste: Jotain vihreää

Repolainen reissaa ja räpeltää blogin Repolainen haastoi löytämään vihreitä asioita. Epäilen, että ajatus oli jotain kevääseen ja luontoon liittyvää, tai ehkä keittiöön: kaikki vihreä on terveellistä. 

Meidän maisemamme on tänään ollut valkoinen. Lunta on saanut ja tuullut oikein kunnolla. Vihreää ei näy missään, ellei sitten satu vihreä auto ajamaan ohi. Harvoin sattuu; autot ovat enimmäkseen aika tylsän värisiä.

Niin lähdin hakemaan vihreitä kuvia aivan muualta, eli internetistä kaappaamalla, eivät siis ole omiani. Toivottavasti en riko lakia tai pahoita kenenkään mieltä.

Mietin, mikä on vihreää. Jostain syystä Vihreät Baretit tuli mieleeni. Mitään kytköksiä baretteihin ei ole. Elokuvaa en ole nähnyt. Nimi nyt kuitenkin on vihreä.

Vihreät, siis puolue, tuli aika hakematta mieleen. Tässä kuva heidän saksalaisesta serkustaan, vai onko jopa äitipuoli, Die Grünen.

Tämä loikkasi eteeni, kun googlasin edellä mainittua Vihreät - siis puoluetta.

Tässä siis vastaus Repolaisen haasteeseen: Päivän Vihreät.