Palataan hetkeksi arkeen eli Vain kolme kuvaa - joulukuu

Pitkään mietin voiko näin arkisia kuvia laittaa tänne ollenkaan; onhan kysymyksessä joulukuu. Tässä kuussa on monta juhlapäivää, on itsenäisyyspäivä, Lucian päivä, sitten itse joulu ja lopulta uuden vuoden aatto. 

Tässä välissä on kuitenkin arkipäiviä, joten päätin rohkaistua ja julkaista. Nämä kuvat toimisivat ehkä paremmin tammikuussa, kun on sen tunnetun ryhtiliikkeen aika.

Juomapullo mukaan. Lähdetään jumppatunnille.

Muista ottaa myös jumppakengät.

Kuntokeskuksessa meitä tervehtii juoksumattorivi. Se ei liene aivan oikea nimi näille vempeleille, mutta pidetään tämä nyt tässä yhteydessä.

Kiitos vielä Kristiina K haasteen järjestämisestä. Näitä on ollut mukava miettiä.

Vain kolme kuvaa - marraskuu

M niin kuin marraskuu ja teemaksi otin M niin kuin muistomerkit.

Ensimmäinen muistomerkki on kesäiseltä vuokramökkimatkaltamme Sysmään: 

Sysmän oma poika Olavi Virta (1915-1972) on saanut muistomerkkinsä Sysmän keskustaan. Muistomerkin nimi on "Hopeinen kuu", joka on yksi Virran tunnetuista kappaleista. Wikipedia tietää kappaleesta seuraavaa:

"Hopeinen kuu" on Olavi Virran vuonna 1960 levyttämä kappale. Sen on säveltänyt ja alkuperäiset sanat on kirjoittanut Gualtiero Malgoni. Suomenkielinen teksti on Reino Helismaan. Kappaleen alkuperäinen nimi on "Guarda che luna".

"Hopeinen kuu" mielletään usein tangoksi, mutta todellisuudessa se on pikemminkin hidas foxtrot. Kappaleesta julkaistiin uusi versio tammikuussa 2024. Virran laulu irrotettiin levytyksen säestyksestä tekoälyn avulla ja levytyksen säestys on uusi. 

Toinen muistomerkki on syksyiseltä Lapin matkaltamme mm. Kilpisjärvelle:

Laatan teksti: "Jalkaväkirykmentti 1 kävi toisen maailmansodan viimeisen taistelun Suomen kamaralla tällä raja-alueella 27.4.1945. Pohjan prikaatin kilta 1975."

Kivi laattoineen sijaitsee Kilpisjärvellä, Saana-tunturin juurella. 

Viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta ja Lapin sota päättyi 27.4.1945. Tuona päivänä eversti Oinosen johtama osasto hiihti Kilpisjärven yli ja kohotti siniristilipun kolmen valtakunnan rajapyykille. Päivää juhlitaan kansallisena veteraanipäivänä. 

Kolmas muistomerkki on niin ikään Lapin matkaltamme, nyt Pelkosenniemeltä: 

Täällä on Pelkosenniemen oma poika Antti Hulkko (1962 -), eli Andy McCoy saanut näköispatsaan. Patsas on veistetty männystä ja sen on taiteillut McCoyn setä Matti Hulkko vuonna 2009.

En tosin ole varma voiko puhua muistomerkistä, kun henkilö on vielä elossa, mutta jos ei, niin onhan hän kuitenkin M niin kuin muusikko. 

Vain kolme kuvaa - lokakuu - ja vähän muutakin

Lokakuuhun ollaan tultu ja haaste lähentelee kalkkiviivoja. L:llä alkavia asioita etsitään, kuten Kristiina K haasteessaan pyytää KLIK.

Tällä kertaa otin teemaksi kepit ja puut. Katsotaan, mihin tämä ajatus johti:

LUMIKEPPI on kuvattu tienvarresta vähän ennen Kilpisjärveä, käsivarren Lapissa. Keppi pääsi kuvaan, kun minua huvitti sen korkeus. Eihän sitä kuvasta näe, kun ei ole mihin vertaa, mutta keppi on valehtelematta yli kaksi metriä. Syynkin tietysti ymmärtää; hiukka enemmän lunta. Nämä meidän etelänvetelät keppimme ovat enintään metrin korkuisia, jos sitäkään.   

Seuraava keppi on LIPPUTANKO. Kuva on otettu tiistaina 1.10., joka oli Miina Sillanpään päivä. Ei tuulen virettäkään, että olisi koko lippu näkynyt, mutta varmaan voitte kuvitella sen tuossa kauniisti liehuvan. 

Viimeiset kepit ovat puita ja kuvaan pääsi LEHMUSKUJA. Kujan molemmin puolin on viljelyspalstoja ja kävelytiet risteilevät lähimaastossa eri suuntiin. Kujan päässä olevassa metsikössä on lisää lehmuksia ja keväällä niiden tuoksu on aivan huumaava, kun kukinta on parhaimmillaan.

Kolme kuvaa piti olla, mutta tässä tulee bonuksena vielä kuvasarja, jonka kuvasin samalla reissulla, kuin kaksi ylläolevaakin.

Nämä kaverit ovat täällä taas; tulossa jostakin, matkalla jonnekin.

 Yhtäkkiä koko porukka pyrähtää lentoon.

Kaartaa komeasti kuin parhaassakin lentonäytöksessä.

Ja laskeutuu veteen hurjasti kaakattaen. Olisinpa ottanut videon, tai olisipa kuvassa mukana ääni. 

Vain kolme kuvaa - kylttejä ja julisteita

Kolme kuvaa syyskuulta. Teemana tällä kertaa on kyltit ja julisteet:

Ei, en ala paasata SAASTEISTA. Kaikki me tiedämme, mitä ne ovat. Itämeri on matala ja vähäsuolainen meri, jonka suojeluun on syytä osallistua. Voimme ostaa erilaisia asioita tai osallistua arpajaisiin, joiden tuotto käytetään Itämeren suojeluun.

SAAMENKIELI on hieno juttu, jonka arvo nykyään onneksi ymmärretään. Wikipedia kertoo, että saamelaiskieliä on yhdeksän, joista kuudella on kirjakieli. Näillä on yhteinen kantakieli eli kantasaame, joka ei kuulu itämerensuomalaisiin kieliin niin kuin suomi ja viro, vaan on niille kaukaisempaa sukua. Suomen alueella puhutaan kolmea eri saamenkieltä.

Olisi hauska osata jotain näistä? Kerro, osaatko sinä saamen kieltä ja mitä niistä.

Jos näet tämän kyltin, ja nenäsi osoittaa pohjoiseen, tiedät olevasi SUOMESSA, koska Ruotsi on tuolla vasemmalla. 

Arvaatko, mistä kuva on otettu?

Vain kolme kuvaa - Historian naisia

Elokuu alkaa e:llä ja Kristiina K:n "Vain kolme kuvaa"-haaste etsii e-asioita. Tällä kertaa otin kuukauden teemaksi historian naiset. 

Eva "Evita" Perón (1919-1952) oli Argentiinan presidentin Juan Perónin puoliso. Hän oli miehensä politiikan tukena sen monessa eri vaiheessa kunnes sairastui nopeasti edenneeseen kohtusyöpään ja menehtyi vain 33 vuotiaana. Hänen elämästään on tehty Andrew Lloyd Webberin säveltämä musikaali. Musikaalista on tehty elokuva, jossa Evitaa näytteli Madonna. Evitan tarinaa kertoo myös ikivihreä Don't cry for me Argentina, jonka on suomeksi levyttänyt upeaääninen Seija Simola: Et itkeä saa Argentiina.   

Elvira Madigan (1867-1889) oli tanskalainen sirkustaiteilija ja nuorallatanssija. Aatelismies ja armeijan luutnantti Sixten Sparre näki tuolloin 21-vuotiaan Elviran esiintyvän ja rakastui tähän silmittömästi. Kreivi Sparre oli kuitenkin naimisissa ja kahden lapsen isä. Suhdetta sirkuksen nuorallatanssijaan ei olisi hänen piireissään katsottu suopeasti, ja niin Elvira ja Sixten Sparre karkasivat yhdessä. He majoittuivat hotelleissa ja majataloissa Ruotsissa ja Tanskassa, mutta rahanpuutteessa karkasivat maksamatta. Paluuta ei ollut, rahat olivat lopussa ja niin, vain vajaan kahden kuukauden karkumatkan jälkeen Sixten ampui ensin Elviran ja sitten itsensä.

Elvira Madiganin ja Sixten Sparren tarinasta on tehty balettiesityksiä, teatteriesityksiä, elokuvia ja musikaaleja, viimeksi Ruotsissa 1990-luvulla. Tarinasta on kirjoitettu kirjoja ja ruotsalainen metalliyhtye on ottanut nimekseen Elvira Madigan. Suomessa esitettiin aikoinaan 1967 valmistunutta ruotsalaista elokuvaa, pääosissa Pia Degermark ja  Thommy Berggren. Youtubesta löytyy ainakin pätkä tästä elokuvasta. 

Eleanor Rigby on yksinäinen ihminen. Hän kerää häiden jälkeen riisit kirkon portailta. Hän siivoaa kirkkoa, jonka pappi Father McKenzie on yhtä yksin. Eleanor kuolee yksinäisenä, eikä hänen hautajaisiinsa tule kukaan. Onko Eleanor Rigby ollut todellinen henkilö?

Yksinäisistä ihmisistä kertovan Beatles-kappaleen nimeen on olemassa virallinen selitys: Help-elokuvassa näytteli Eleanor Bron ja etunimi olisi häneltä lainattu. Rigby nimi löytyi Bristolissa sijainneen yrityksen nimestä. Mutta.... onko kuitenkaan näin? Selitys tuntuu kaukaa haetulta ja kovin arkiselta.

Eleanor Rigbyn hauta löydettiin 1980-luvulla St Peter's Churchin hautausmaalta Liverpoolin Wooltonissa - vain muutaman metrin päässä paikalta, missä John ja Paul tapasivat ensimmäistä kertaa vuonna 1957. On varmaa, ettei Paul saanut ajatustaan suoraan tästä hautakivestä, mutta olisiko mahdollista, että hän olisi sen teini-ikäisenä nähnyt ja että nimen sointi olisi jäänyt hänen alitajuntaansa siihen asti, kunnes laulu toi sen esille. Paul on sanonut: "Etsin luonnollista nimeä. Eleanor Rigby kuulosti luonnolliselta." (Steve Turner: Kovan päivän kirja) 

Eleanor Rigby kuoli 10.10.1939 Liverpoolissa 44 vuoden ikäisenä.

Vain kolme kuvaa: heinäkuu

Miten voi olla jo heinäkuu? Vastahan tämä kuvahaaste alkoi. Mutta asiaan: heinäkuun kuvat.

Hautova 

Toukokuisella vuokramökillä ollessamme menin pihan vajaan etsimään pitkää keppiä, jonka avulla voisin onkia terassin lautojen väliin pudonneen silmukkamerkin. Sivusilmällä näin jotain roskaa ovensuussa, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, vaan keskityin kepin etsintään. Arvatkaa oliko sydän pysähtyä, kun tajusin, että roskakasalla on silmät, ja ne seuraavat jokaista liikettäni. Poistuin varovasti ulos. Palasin kuitenkin myöhemmin hipihiljaa ottamaan kuvan ja yritin parhaani mukaan olla häiritsemättä tulevaa äitilintua. 

Hauki on kala, hauki on kala, mikä hauki on?

Eikö tuollainen loru ollut joskus? Sitten muistan sellaisen runon, jonka kesäpaikassamme Porvoon saaristossa kuulin lapsena: Lite kan jag finska tala, gäddan heter haukikala.

Hurjan vaarallista

Kaskeaminen on wikipedian mukaan alkukantainen maanviljelytekniikka. Kun tuota kuvaa katsoo voi vain kuvitella miten kuumaa ja vaarallista tuolla on työskennellä. Miten estää palon leviäminen, jos yhtäkkiä alkaa tuulla? Miten usein vaatteet syttyvät palamaan? Ja huomaatteko: työtä tekevät sekä naiset että miehet.

Kuva on Kustaa Vilkunan kirjasta Isien työ - meren ja maan viljaa, arkityön kauneutta. Kuvat on ottanut Eino Mäkinen ja kirja on ilmestynyt 1953. On muuten mielenkiintoisia kuvia. Kirjaa löytyy myös kirjastoista.   

Vain kolme kuvaa - kesäkuu

Pitkään on jo tuntunut kesältä, mutta nyt se vasta alkaa: tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä.

K on aika yleinen kirjain suomen kielessä ja nyt tuntuikin, että olisi tarjolla vaikka mitä, mutta pysytään nyt kuitenkin ajankohtaisissa asioissa:

Kielo (Convallaria majalis) on kaunis ja ihanan tuoksuinen, mutta kovin myrkyllinen alkukesän kukka. Wikipedia kertoo, että kielo valittiin vuonna 1967 kansanäänestyksellä Suomen kansalliskukaksi. Tiesin sen olevan Suomen kansalliskukka, mutta olisiko aiheesta todella järjestetty kansanäänestys? Voiko olla?

Tämä Iso K ei esittelyä kaipaa, mutta tehdään kuitenkin pieni testi:

1) Mikä on Suomen yleisin lehtipuu?
2) Mikä puu ja sen oksat liittyvät suomalaiseen juhannuksen viettoon ja myös saunomiseen?
3) Minkä puun kukinta kiusaa allergikkoja keväisin?

Tulos: Jos kaikki vastuksesi alkoivat K-kirjaimella, olet voittaja. Onneksi olkoon! Jos vastasit kuusi, niin yritä uudelleen. 

Tämä kuva kallellaan olevasta aitasta on otettu toukokuisella viikollamme vuokramökillä. 

Hyvää alkanutta kesäkuuta teille hyvät blogiystäväni! 💕

 

Kolme kuvaa toukokuussa

Kun tätä kirjoitan, on todella lämmin - lähes kuuma päivä. Olin ajatellut aloittaa toukokuun T-gallerian takatalvipostauksella, ja otsikolla Tahtomattamme täällä. Nyt ei huvita se asia enää ollenkaan, mutta kun on kerran kuvattu, laitan kuvan tuohon alle viimeiseksi. Hävetköön siellä!

Linnanmäki on tältä vuodelta korkattu. TAIGA-laitteessa en ollut, eikä myös mukana ollut 12-vuotias - sen verran hurja se oli. Linnanmäellä on monta oikein kivaa laitetta, joissa ei mennä kovaa, ympäriämpäri ja pää alaspäin. Vuoden uutuus Swingi oli järkyttävän pelottava, mutta tosi suosittu ja monet varsinkin nuoret juoksivat heti edellisestä ajosta irti päästyään uudelleen jonoon.  

Tulevana lauantaina on taloyhtiössämme TALKOOT. Ilmoituksessa ei tällä kertaa mainita, mutta talkoisiin kuuluu myös tarjoilua ja talkoosauna. Tarjolla on grillimakkaraa, salaatteja, kahvia, pullaa/keksejä, olutta, siideriä, mehua ja limsaa. 

Kuten sanottu, tänään on lämmin eli kuuma päivä ja TULPPAANIT aukeavat vähän liikaa. Melkein toivoisi kevyempiä kelejä, etteivät kupsahda aivan liian aikaisin.  

Huh-huhtikuu ja kolme kuva siitä

Vain kolme kuvaa, Kristiina K:n haaste on ehtinyt huhtikuuhun. Tällaisia terveisiä tästä lähiympäristöstäni. Huom. kuvat on otettu vähän aikaisemmin. Enää ei ole lunta:

Nämä edesmenneet pyörät olivat tuossa lähijunan aseman luona otsikolla Heikossa Hapessa.

 

Niinikään lähellä asemaa Sitratorilla on tämä Huomiota Herättävä Hökötys. Oikeasti kyseessä on taideteos nimeltään Unelma, jonka on tehnyt kuvataiteilija Oona Tikanoja. Ideana on ollut kuumailmapallo ja teos kuvastaa ihmisten halua ymmärtää luonnon mysteerejä ja tavoitella fyysisiä ja filosofisia korkeuksia. 

Kolmas H-asia on kaupunginosamme Kannelmäen kirkon alttaritaulu. Tässä yhteydessä se saa otsikokseen Hengellistä. Lasimaalauksen on tehnyt Hilkka Toivola ja sen nimi on Elämän puu. Alttaritaulu muodostaa kirkon takaseinän.

  

Kuvissa vielä samainen kirkko ulkoa lumen aikaan. Kirkko on valmistunut vuonna 1968 ja sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Marjatta ja Martti Jaatinen.


 

Vain kolme kuvaa - maaliskuu

Saako nämä kuvat laittaa nyt jo? Jos ei, niin pahoittelen, että menen asioiden edelle. Minun M-maaliskuuni alkaa näin ja nyt mennään kulttuuri edellä:

Macbeth - opus löytyy omasta kirjahyllystä. Kirjassa on kuvitus sekä kaksitoista Shakespearen näytelmää suorasanaisiksi kertomuksiksi muunnettuna:  Loppiaisaatto, Kuningas Lear, Myrsky, Venetsian kauppias, Miten äkäpussi kesytetään, Kuningas Richard toinen, Kuningas Henrik neljäs-ensimmäinen osa, Hamlet, Romeo ja Julia, Othello, Juhannusyön uni ja tietenkin Macbeth. 

Jos on menossa vaikka teatteriin katsomaan Shakespearen näytelmää, tai jokin näytelmä on kirjan, elokuvan tms. taustana, voi tästä teoksesta helposti päivittää tietämyksensä. Esim. lukiessani Margaret Atwoodin Noidan sikiö -kirjaa oli Myrsky-näytelmän lukemisesta suuri apu

M - kaupunki etsii murhaajaa (1931)

Tähän Fritz Langin elokuvaan liittyy tarina: Tuoreena avioparina asuimme jonkin aikaa vanhassa kerrostalossa, jonka asunnoissa ei ollut omaa vessaa, vaan kussakin kerroksessa oli kerroksen yhteinen vessa. Kyseisessä asunnossa katsoimme televisiosta tämän aivan kauhean pelottavan elokuvan, joka kaiken lisäksi tapahtuu kaupungissa. Arvatkaa, uskalsinko elokuvan jälkeen mennä yksin siihen vessaan. Onneksi henkivartija lähti mukaan. Onko tuttu elokuva? Onko kellään samanlaisia arkajalkareaktioita?

Mozart ja hänen Musiikkinsa

Kuvassa olevan Mozartin pään olen ostanut hänen kotimuseostaan, mutta mielestäni se ei ollut Wienissä. Yritin googlata, mutta löysin vain Wienin kotimuseon osoitteen. Ehkä se oli Wien, mutta tietääkö kukaan, onko Mozart-museoita muualla? 

Vain kolme kuvaa - helmikuu

Nyt mennään herkut edellä helmikuuhun. 

Ensin ajattelin, että onkohan vähän liian proosallista kuvata hernekeittopurkki. Sitten muistin, että Hernekeittohan nimenomaan kuuluu helmikuuhun. Laskiaissunnuntai on ensi viikonloppuna, eli 11. päivä.

Kun on sitten aikansa seissyt laskiaismäen juurella vahtimassa lasten mäenlaskua ja tulee kotiin kylmissään, voi juoda vaikka kupillisen lämmintä teetä ja makeuttaa sen Hunajalla. 

Oli kuukausi mikä tahansa, niin Hedelmät ovat aina terveellisiä. 

Vain kolme kuvaa - tammikuu

 Olifantin ja Enkulin blogeista luin tiedon Kristiina K:n aloittamasta haasteesta, jonka idea on julkaista joka kuukauden loppupuolella kolme kuvaa, joiden aihe alkaa samalla kirjaimella kuin kyseinen kuukausi. Tammikuussa siis t-kirjaimella. Haaste löytyy täältä. 

Tässä minun osuuteni:

Nämä Teekannut ovat enää koristeina. Lapsuudenkodissani ne olivat käytössä. Teelehdet haudutettiin pienemmässä kannussa ja isommassa oli kuumaa vettä, jolla tee laimennettiin sopivaksi. Kuvasta ehkä näkyy, että pienempi on liimattu kokoon, joten sitä ei voi enää käyttää. Isompi kannu on aivan ehjä.

Tämä purkki ei enää sisällä alkuperäisiä marketin Tusseja, vaan olen vähitellen korvannut ne paremmilla. Purkki on säilynyt ja onkin oikein kätevä säilytyspaikka tusseille. 

Tästä kuvasta voisi kuitata kaksikin t-kirjainta. TyrniTaulu on keittiömme seinällä. Sillä on vierellään neljä kaveria: mustikka, ruusunmarja, vadelma ja ahomansikka.