Körttiläiset

Lankavan malli Körttisukat on ollut jo pitkään mielessä. Kun sitten Marjo neuloo -blogin Marjo alkoi näitä tuottamaan, pääsi malli lopulta toteutuksen asteelle minullakin. 

Aluksi oli tarkoitus tehdä n. 42-kokoiset sukat, mutta arvioin silmukkamäärän väärin. Kuvio vaatii lisäksi löysempää neulosta, kuin mitä tavallisesti teen, niin jo varsivaiheessa totesin näistä tulevan paljon paljon suuremmat. Niin tein teräosasta sitten kokoa 46. Meillä ei noin isokenkäisiä asu, niin tämä pari matkaa joko myyjäisiin tms. keräykseen. 

Ohje on ilmainen ja löytyy Lankavan sivuilta. Suunnittelija on Marja-Liisa Hast-Hautala. Ohjeen lanka on Lankavan Inka, 100 g = 224 m, joka Novitan langoissa vastaisi Muumi-lankoja. Minulla oli käytössä Nalle, niin siinä menin jo heti metsään silmukoiden laskemisessa.

Kuvio muodostuu mosaiikkineuloksesta, jota ohjeessa nimitetään jättöneuleeksi ja joissain muissa ohjeissa kerrosrivinousuksi. Rakkaalla lapsella monta nimeä - kiva tapa, nimitti sitä sitten miksi vaan. 

Painoa valmiilla parilla on 110 grammaa, josta mustan osuus 70 grammaa. Puikot 3 mm. Varsi 15 cm ja pohja ennen kavennuksia 25 cm ja koko pohja 30 cm. Aloitussilmukoita oli 64. 

Lankana Nalle, värit 099 noki ja 068 metsäsieni.  Bingo kuittaantuu kohtaan: Sukat keräykseen. 

Niin lilaa, niin lilaa

Valmistuivatpa nämäkin vielä tälle kuulle. Projektina on ollut selättää keskeneräiset. Vielä ei olla aivan maalissa, mutta kalkkiviivat lähestyvät.

Näistäkin piti tulla kesäisen sukkakisan malli nimeltään Rattan, suunnittelija Renate Kamm. En pysynyt mallineuleen kyydissä ja niin tein jälleen oman version, eli perusvalepalmikkosukat.

Lankana Austermann Step Classic, väri 1021 punavioletti. (Hassu nimi: käsittääkseni lila on enemmän punertava ja violetti on enemmän sinertävä). Puikot 2,5 mm ja aloitussilmukoita 64. Sukkien koko on n. 38 ja valmis pari painaa 63 grammaa. 

Kun fingering-langasta tekee varresta varpaisiin sukat, pitää kärjen viimeiset silmukat silmukoida umpeen. Tähän saakka olen ohjeiden mukaan käyttänyt neulaa ja on ollut lieviä vaikeuksia hahmottaa, mihin päin ollaan menossa. Nyt löysin Käsityökekkereiden tekemän videon ja kirjallisen ohjeen neulomalla silmukointiin, eli kolmella sukkapuikolla. Löytyy täältä. Näin pystyin paljon paremmin hahmottamaan, mihin suuntaan ollaan menossa: takakautta vai etukautta, oikeaa vai nurjaa. Samahan neulalla toki tehdään, mutta ajatus saattaa karata ainakin minulta, enkä enää tiedä, minne päin viimeksi menin. 

Bingo kuittaantuu kohtaan "Sukat lahjaksi", eli jouluksi menevät. 

Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen - Annin tarina jatkuu

Tervehdys kaverit! Kai olette jo huomanneet, että Kaisa Ikola on kirjoittanut jatko-osan aiemmin ilmestyneeseen Oikein nurin -kirjaansa. Jatko-osa on nimeltään Kaksi oikein yhteen ja se on ilmestynyt nyt syyskuussa kaikissa formaateissa. 

Nämä kaksi Kaisa Ikolan kirjaa lienevät ainoat suomalaiset neuleromaanit. Kerro ihmeessä, jos tiedät tai tunnet jonkun vastaavan. Kate Jakobs on kirjoittanut lankakauppakirjoja, mutta onko kukaan suomalainen Kaisa Ikolan lisäksi?

Kuuntelin juuri äänikirjana ja pidin kirjasta.

Päähenkilönä on sama Anni, joka ensimmäisessä osassa innostui käsitöistä, niistä bloggaamisesta ja neuletapaamisissa käymisestä. Samalla Anni etsi itseään, ammatillista identiteettiään ja pohti tyytyväisyyttään parisuhteeseensa.

On kulunut 15 vuotta ja Annin työkuviot ovat vakiintuneet pestiin koulutusyrityksessä tiedottajana. Käsityöt ovat jääneet, eikä neuletapaamisissakaan ole enää tullut käytyä. Annin arki muuttuu, kun paras ystävä Ninni pyytää Annia ottamaan luokseen tyttärensä Liinan kesäloman alkuviikoiksi. Lapsiin tottumaton Anni jännittää aluksi elämää huppariinsa hautautuvan ongelmateinin kanssa, mutta yllättävä yhteinen sävel löytyy käsitöistä.

Sosiaalinen media on muuttunut, eivätkä blogit enää ole ainoa kanava, jossa seurustella samanhenkisten kanssa. Facebook ja Instagram sekä videoblogit, vlogit ovat nykypäivää, vaikka blogit elävät kyllä edelleen omaa elämäänsä. 

Mukavaa kuunneltavaa tutusta aiheesta. 

Viikko vuokramökillä

Vuokramökkiviikko Etelä-Savossa on takana. Miehelle kyse oli kalastusviikosta, minulle käsityöviikosta. Kalaa tuli, sitä syötiin ja harjoiteltiin taas kerran hauen fileointia ruodottomaksi Youtube-videon avulla.  Kyllä se melkein onnistui; paljon tosin jäi hyvän näköistä lihaa kiinni selkärankaan. Useammin pitäisi harjoitella, että oppisi.

Marjat oli joku varmaan käynyt keräämässä, kun näkyi vain yksittäisiä kappaleita. Sieniä oli tosi paljon. Bongailin niitä kännykän tunnistusohjelman avulla. Löytyi myrkyllisiä, mutta myös ruokasieniä. Ainoa osaamani sieniruoka on kanttarellikastike. Muita en ole opetellut, vaikka kyllä sietäisi. Kanttarelleja en nähnyt yhtään. Muita sitäkin enemmän.

 

Otin mukaan kaikki kuusi keskeneräistä käsityötä. Kolme niistä sain valmiiksi ja neljättä hyvän matkaa edistettyä. Viidenteen en ehtinyt tällä reissulla tarttua, kuudes sai purkutuomion - siinä en tykkää väristä, eikä malli enää nappaa. 

 

Ensimmäinen valmistunut on pipo Katia Azteca -langasta. Tämän oli tarkoitus mennä asunnottomien keräykseen, mutta ei nyt mene. Pipo on niin löperönlötkönlöysä, että hyvä jos pysyy päässä, ainakin venyy ja paukkuu. Kunhan joskus innostun, niin puran tämän ja teen uudelleen lisäämällä jonkun tiukemman, ohuen langan mukaan, joka pitää pipon kuosissaan paremmin. 

Onko ehdotuksia? Mikä lanka minun kannattaisi ottaa tuollaisen lötkön langan kaveriksi, että saan siitä tiukemman tuloksen. Katia Azteca on paksua lankaa, käytin 5 mm puikkoja. 

Neulehaasteen kohta 29. Neulo uudenlaisesta langasta täyttyy. 

Toinen valmistunut on Käärijä-säärystimet vanhusten keräykseen. Siellä toivottiin joskus isoja kokoja ja nämä ovat valmiina 42 cm pitkät ja painavat valmiina 192 grammaa. Otin kuvan vähän ennen valmistumista, kun oli kaunis päivä, ja ennuste lupasi runsasta sadetta seuraavaksi. Kuvassa väri on kauniimpi kuin luonnossa. On oikeasti paljon haaleampi. Lanka on 7V Nummi, väri 948 Kelo ja resoreissa ja keskiosassa 7V väri 053 marjapuuro. Silmukoita on 60 ja puikot 3,5 mm. 

 

Viimeinen valmistunut on oma versioni sukkakisan (Supersock World Championship) ohjeesta nimeltään Shenanifriends Socks (löytyy Raverlystä). Ohjeen varsi ja terä ovat samat kuin minun versiossani, mutta resori, kantapää ja kärki tehdään kahdella värillä pystyraitaa. Yritin, mutta en saanut hyvää jälkeä varsinkaan kantapäästä ja purin pois. Olin siis jo tehnyt koko pitkän varren, kun todellakin päätin siinä vaiheessa purkaa resorin. Jos kuka on joskus yrittänyt purkaa neulosta väärin päin tietää, että se ei aivan hetkessä onnistu.

Tässä sitä nyt sitten ollaan vähän erilaisten sukkien kanssa. Nämä menevät ehkä lahjaksi, koko on nimittäin 39-40 eli minulle liian suuri. Lankoina ovat Alize Superwash, värit 139 avocado ja 92 ruskea. Silmukoita 64, puikot 2,5 varressa ja terässä 2,25. Paino valmiina 78 grammaa.

Ai miksi kuvassa on Muumi- ja Star Wars -laastaripaketteja. Seuraa suositus: Me puikkoilijat tiedämme miltä tuntuu, kun terävä puikko puhkoo reikiä etusormeen ja kun koukku, lanka tai puikko repii toistakin etusormea. Aikuisten laastarit ovat jäykkiä, tekevät sormista kömpelöt ja tunto häviää. Lisäksi ne jättävät tylsiä liimajälkiä. Lasten laastarit ovat pehmeitä ja joustavia. Tunto sormissa säilyy. Ne myös irtoavat helposti, eivätkä jätä mitään jälkiä. 

Aluksi ajattelin vain käyttää lapsilta jääneet laastarit pois, mutta aion ostaa näitä kyllä lisääkin, niin hyvin toimivat sormien suojana käsityötarkoitukseen.  

Aalloilla keinuu myssy

Kesäinen autoneule valmistui melkein kesällä. Pyöröpuikkoneule on ainoa autossamme sallittu neule, mutta  toisena motiivina on ollut puuvillalankojen tuhoaminen - niitä kun riittää.

 

Malli ja ohje löytyivät Raverlystä. YaYa Lovestoknit -nimimerkkinen suunnittelija on julkaissut todella monta pipo-ohjetta ja kaikki ilmaisia. Henkilö nimimerkin takana lienee jenkki, koska esim. puikkokoot ilmoitetaan US-mitoilla ja senttien sijaan puhutaan incheistä. Ainakin tämä ohje on selkeä ja helppo.

Vaikka olen vain lyhyen matematiikan lukenut, osaan mielestäni vieläkin laatia yhtälön. Sen avulla saan laskettua silmukkamäärän, kun oma lanka on aivan eri paksuista kuin ohjeessa. Pieleen meni siinä mielessä, että tarkoitus oli tehdä aikuisen koko, mutta tuli joko hyvin pienipäisen aikuisen tai sitten lasten koko. Valitettavasti lapsetkin saattavat tarvita sytomyssyä, joten tämä saa olla näin. Ehkä joku pieni tyttö haluaakin juuri pinkin myssyn päähänsä. 

Mallin nimi on Making Waves. Lanka on Schachenmayrin Catania Originals, väri Himbeer (256) eli vadelma. Puikko resorissa 2,75 ja sen jälkeen 3 mm. Aloitussilmukoita 110 ja resorin jälkeen 120. Valmiin myssyn paino on 45 grammaa. 

 

Uhon jälkeen tuho

Hyvin riittoisa lanka Novitan Runo päätyi viimeistä säiettä myöten hyötykäyttöön, eli lapasiin. 

Kuva on sen verran tarkka, että Runo-langan riittäminen erottuu kuutena alimmaisena ruskeana raitana. Livenä eroa ei näe noin selvästi. Ylimmäiset kuusi raitaa ovat Nallea värissä Metsäsieni yhdistettynä Lankafarmin joulukalenterimineissä ollutta Super Sukkaa värissä Yyteri. Musta on 7-veljestä -lankaa.

Aloitin ohjeen mukaan naisten kokoa, silmukkamäärä 44, mutta loppupelissä lapasista tuli niin isot, että mahtunevat isommankin miehen tai naisen käteen. Valmiin parin paino on 81 grammaa.

Kirjasto on taas syksyn tullen avannut asunnottomien keräyksen. Helsingissä keräys kestää marraskuun loppuun. Espoossa ja Vantaalla keräyksen aikataulut vaihtelevat eri kirjastoissa, mutta lapaset, pipot, säärystimet ym. jaetaan 17.10. asunnottomien yön tapahtumissa. Tämä pari matkaa kyseiseen keräykseen.  

Runon uho

Minulla on outo tarve saada tuo Runo pois päiväjärjestyksestä. Pipon jäljiltä sitä jäi vielä 22 grammaa, eli 44 metriä. Sain hyviä vinkkejä teiltä, hyvät neuleystävät - kiitos niistä kaikista. Lapasia ehdotettiin, resoria ym. 

Tartuin Novitan ohjeeseen nimeltään Tuulenvire. Ohje on julkaistu Kevät 2020 -lehdessä ja löytyy Novitan arkistosta. Kiinnostuin siitä, koska ohje on 7V-paksuiselle langalle ja siinä on intialainen peukalo. Oikein hyvä perusohje ja kokoja on 110 cm, 150 cm, nainen, mies. 

Olifantin aiemmin antaman vinkin (kiitos Olifantti siitä) mukaan, en tehnyt nauhakavennusta, vaan sädekavennuksen. Nauhakavennus säätelee peukalon paikkaa enemmän, eikä välttämättä osu aivan kohdalleen. Sädekavennuksen pyöreä muoto antaa peukalon löytää oman paikkansa.

Mutta arvatkaa mitä. Ei loppunut Runo tähänkään! Puolet vain meni. 

Tein lasten 110 cm koon, koska en uskonut Runo-langan riittävän. Väärin luulin - olisi riittänyt vaikka miesten kokoon. Toinen lanka on mustaa 7-veljestä. Valmis pari painaa 39 grammaa. Menevät seuraavaan sopivaan keräykseen. 

Taistelu Runoa vastaan siis jatkuu. Tämä oli toinen erä. Kolmas saa luvan olla voitto. 

Runot pois

Sukkamestarin viime boksissa tuli mm. Novitan Runo-lankaa värissä kahvi (859). Sen halusin saada pois maailmankaikkeudesta, lue: lankalaatikostani. Hyvä yritys, mutta vielä mokomaa jäi. No, tuli pipo:

  

Tarja K kertoi Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogissaan neuloneensa samaisesta Runo-langasta pipon ja jakoi siitä myös ohjeen, löytyy täältä. Kiitos, Tarja K ohjeesta! Ohjetta noudattaen toivoin koko kerän menevän, koska en tykkää langasta ja vielä vähemmän väristä. Vaan kuinka kävi: kuin kiusaksi lankalaatikossa on vielä 22 grammaa kyseistä Runo-lankaa.

Novitan arkistosta löytyy yksi lapasohje, mutta siihenkin tarvittaisiin 50 grammaa. Heitänkin ilmoille kysymyksen: miten saan 22 grammaa (44 metriä) Runo-lankaa tuhottua tai vaihtoehtoisesti haluaisiko/tarvitsisiko joku tuollaisen nöttösen. Voin mielelläni lähettää sen vaikka kirjekuoressa, eikä maksa mitään. 

Pipo on aikuisen - ei kovin isopäisen kokoinen, aloitussilmukoita oli 120, puikot 3,5 mm ja valmis tekele painaa 78 grammaa. 

Itse en käytä pipoja, joten tämä lähtee asunnottomien tms. sopivaan keräykseen. 

Bingo saa kuittauksen kohtaan: Myssy tai pipo

Hyvästi kaatopaikkamorkkis ja siniset

Jämälankanöttösiä on vuosien varrella siunaantunut. Keräsin kaikki sinisävyiset 7V-jämät yhteen, josko niistä tulisi sukkia. Meillä on aika kylmät lattiat ja etenkin talvisaikaan paksuille sukille on tarve. Inventoin vanhan sukkakasani ja totesin monen olevan huonossa kunnossa, vähän epäsopivia, muotonsa menettäneitä jne. jne. Viisi paria sai lopullisen tuomion; mikä nyt eteen?

Onneksi enää ei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa vaatteiden tms. poisheittämisestä, kun on olemassa poistotekstiilien keräys. Ehkä ei ole vielä aivan joka paikassa, mutta ainakin meidän kirjastomme aulassa nököttää tämän näköinen laatikko:

Poistotekstiilit jalostetaan mekaanisesti kierrätyskuiduksi. Kierrätyskuidusta voidaan valmistaa uusia tuotteita, kuten vaatteita, lankaa, suodatinkankaita, eristemateriaalia tai esimerkiksi akustiikkalevyjä. Kuidulle etsitään jatkuvasti uusia käyttökohteita. Poistotekstiilien käsittelyn eri vaiheet tehdään kaikki Suomessa. 

Sukkien lisäksi pussiin lähti vähän muutakin tiensä päähän tullutta tekstiiliä. Yleensä olen esim. t-paidoista, yöpaidoista ym. trikoovaatteista ommellut siivousrättejä, mutta niitä riittää jo vaikka harakoille jakaisi. 

Näin sitten väänsin tulevaksi talveksi itselleni kolme paria sukkia ja sain kaikki siniset 7V-jämät käytettyä. Vasemmanpuoleisessa parissa oleva vihreä (väri 390 kataja) piti korkata kokonaisesta kerästä, muuten eivät langat olisi riittäneet. En osaa enää laskeakaan montaako eri väriä sukissa on, kaikki on kuitenkin 7-veljestä paitsi vasemmanpuoleisessa ja keskimmäisessä näkyvä tumma kirkas turkoosi on Adlibriksen Socki Stonewash -lankaa. Tästä voin sivunmennen sanoa, että pesee  käyttökestävyydeltään 7-veljestä -langan mennen tullen. 

Kaikissa on aloitussilmukoita 48, puikot 3,5 mm, varsi 12-13 cm, pohja ennen kavennuksia 20,5 ja koko pohja 24 cm.

Painot vasemmalta oikealle: 94 g, 96 g ja 94 g.

Seuraavaksi hyökkään punaisten jämien kimppuun, mutta ehkä teen välillä jotain muuta. 

Bingoon tulee merkintä kohtaan: "Jämät käyttöön" ja neulehaaste saa merkinnän kohtaan: "Tee jämälankaneule".

  

Häkkyrä!

Kirpputorilta tarttui mukaan hintaan 1,50 € neuleiden kuivausteline. Teline oli muovipussissa, jonka koko oli 24 x 26 cm. Pussissa oli tällainen etiketti mukana:

Otin härpäkkeen pussista ja huomasin, että sen ympärillä oli kuminauha. Vapautin kuminauhan ja esiin pomppasi kuvan mukainen häkkyrä. Häkkyrässä on kaksi kerrosta, se on ilmeisen käyttämätön ja sen halkaisija on 62 cm, eli aika iso, kuva alla.

Ongelma on, että emme ole keksineet, miten häkkyrän saa takaisin mahtumaan pieneen pussiinsa. Etiketissä on kuva jonkinlaisesta taittamisesta, mutta ei ole ainakaan vielä onnistunut, kun aivan väkisinkään ei viitsisi vääntää.

Internetistä ei löytynyt apua. Onko hyvät ystävät, kenelläkään kokemusta kuvan mukaisesta häkkyrästä? Saako sitä enää koskaan mahtumaan pussiinsa?

Oi ostoja, vau voittoja ja sukkaboksi nro 4

Tuossa alempana tulee kuva sukkaboksin nro 4 sisällöstä, joten älä lue eteenpäin jos omasi on vielä matkalla ja haluat säilyttää yllätyksen.

Mutta ensin muihin ostoksiin. Juuri nyt minua inspiroivat jämälangat ja niistä on parhaillaan tekeillä sukat. Inspiraatio lähti kuitenkin sen verran lapasesta, että innostuin tilaamaan Kässä Kirpusta omien jämien lisäksi muiden jämiä. Tämä on nyt tunnustettava. Kasasta kuva alla:

Eniten pidän tuollaisista epämääräisistä vajaista keristä, muut ovat sitten plussaa. Lähdin rakentamaan tilausta Väskor och kassar -kirjan ympärille. Ajatuksissa on ollut ommella laukkuja ja kasseja - kunhan kerkiän. Sitten lähdin klikkailemaan erilaisia lankapusseja ja siinä ne nyt ovat. Vähän nolottaa; omia jämiä on kyllä aivan riittämiin. 

Langat pakkasin muovipusseihin ja laitoin ne pakastimeen. Raverlyn keskustelupalstoilla luin jutun, jossa kotiin oli lankojen mukana kulkeutunut koita (siis mikä on koi-sanan monikon partitiivi?). Viikko pakastimessa pitäisi riittää nitistämään mahdolliset ei-toivotut elukat. 

Lisää lankaa tuli myös, kun voitin Väriloikka -videopodcastin arvonnassa aivan ihanan Hannan lähettämän yllätyspaketin:

Karkkeja oli paljon enemmän kuin mitä kuvassa näkyy, pari sekoituspussia ja vielä vaahtokarkit. Paketillinen Teetaivas -teepusseja ja sitten ne ihastuttavat langat: Lankafarmin SuperSukka-vyyhti, musta-ruskea 20 gramman mini ja sitten vielä ihan lemppariväri kullankeltainen Handun vyyhti. Kiitin Hannaa jo Raverlyn kautta, mutta jos satut lukemaan tätä niin tusen tack eli kiitos aivan hirveästi. 

Sitten sukkaboksiin, kuva alla. Ohjeena on Sisko Sälpäkiven polvisukat. 

Kaksi luonnonvalkoista seiskaveikkaa, yksi Runo-lanka ja yksi Soft Merino 4-ply. Polvisukat ovat nimeltään Syksy saapuu ja ruskealla Runo-langalla on tarkoitus tehdä koivunlehtikuvioita. Minusta ajatus vähän ontuu; eivät koivun lehdet ole missään vaiheessa ruskeita vaan syksyisin keltaisia. No, taiteilijan vapaus on taiteilijan vapautta. Merinolanka on mukana maistiaisena. On ilmeisesti uutuuslanka. Tämä väri on 120 vesi.

Ohjeessa neuvotaan kolme eri kantapäätä: ranskalainen-, tiimalasi- ja jälkikäteen tehty kantapää.

Jotain joskus valmistuukin

Kyllä vaan, vihdoinkin jotain valmista, eikä vaan uusien aloituksia. Nämä sukat valmistuivatkin minun mittakaavassani nopeasti, kun neuloin vain näitä ja annoin muiden odottavien levätä. Sukat ovat menossa siskolle syntymäpäivälahjaksi. 

Malli on nimeltään Cougar Ridge ja sen on suunnitellut Lori Wagner. Ohje on saatavilla Raverlystä ja se on julkaistu Laineen 52 x villasukat II -julkaisussa. Ohje on hyvin kirjoitettu ja ruutukaavio on selkeä ja riittävän kokoinen.

Lankana minulla oli Regia Premium Silk 4-ply, väri 53 farkku. Aloitin puikoilla 2,5 mm, mutta tuli niin löysää, että aloitin uudelleen puikoilla 2,25 mm. Kivan tuntuinen lanka, ei halkeile, eikä pölyä. Aloituksessa silmukoita 66. Lankaa meni 78 grammaa, 312 metriä.

Koko on naisen 37-38 -kokoiseen jalkaan. Varsi 16 cm, pohja ennen kärkikavennuksia 20,5 cm ja koko pohja 24 cm.

Se erikoisuus ohjeessa oli, että vahvistettu kantapää tehtiin nostamalla joka toinen silmukka nurjalla puolella. Oikea kerros neulottiin sitten kokonaan. Siinä olikin keskittyminen, kun vanhasta muistista olisi nostanut silmukan oikealla kerroksella. 

Bingo herää henkiin pitkästä aikaan ja saa merkinnän kohtaan: Sukat sukulaiselle.

Sadepäivän retki Hattulan Pyhän Ristin kirkolle

Rottien pyhimys -kirjan (Anneli Kanto 2021) innoittamana halusin tietysti nähdä Hattulan Pyhän Ristin keskiaikaisen kirkon, joka toimii tuon kirjan tapahtumapaikkana. Vielä on suunnitelmissa syksyn mittaan hakeutua Hämeenlinnan teatteriin katsomaan kirjan tapahtumista dramatisoitua näytelmää. 

Niin kuin kuvista näkyy, päivä oli pilvinen ja sateinen. Paluumatkalla satoi oikein kunnolla.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla Suomen ollessa katolinen ja osa Ruotsia. Sisäseinien kalkkimaalaukset on tehty 1500-luvun alkupuolella. Kuvien tekijöistä ei ole tietoa; kuvia ei ole signeerattu. Rottien pyhimys -tarina on fiktiota. Kirja ei kerro pyhimyksistä, vaan päähenkilöt ovat kirkon kuvien maalareita. Ympäristö, maalaukset ja kirjassa mainitut ajan tunnetut historialliset henkilöt ovat oikeita. 

Alla muutama kuva seinä- ja kattomaalauksista. Puhelimen kameralla ei hämärässä kirkossa saa mitään mestariteoksia. Kannattaa mennä katsomaan omin silmin. 

Seiniä kiertävät raamatun tapahtumat Aatamin ja Eevan luomisesta ja syntiinlankeemuksesta alkaen. Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta on useampi kuva. Lisäksi on kuvattu erillisiä tapahtumia,  pyhimyskertomuksia ja Pyhän Ristin legendaa. Maailman loppu ja viimeinen tuomio kuvataan valtavan pedon kitana. 

   

Rottien pyhimys -kirjan nimen innoittajana ollut rottien pyhimys Kakukylla näkyy alla, vihreäpukuinen naishahmo  ikkunasyvennyksessä. Juonta voin sen verran raottaa, että kyseisen pyhimyksen tarinalla on kytkös kirjan tarinaan. 

Oppaana oli asiaan hyvin perehtynyt Vilppu Vuori. Kierroksen lopuksi hän lauloi ja soitti meille itse rakentamiaan neljää keskiaikaisen mallin mukaista instrumenttia. Kuvassa hän soittaa puista "huilua". Hyvin yksinkertaisen näköinen soitin, mutta aivan uskomattoman kaunis ääni siitä lähti. 

Muita soittimia olivat kuvassa näkyvät kaksi erilaista jousisoitinta, esseharppa ja jouhikko sekä vielä säkkipilli.

Kaikki kirkon kuvat eivät ole uskonnollisia. Heti sisäänkäynnin yläpuolella kuvataan vanhaa niskalenkkileikkiä. 

Kirkon lähellä on pop-up kahvila - suosittelen. Kahvin lisäksi maistuivat Brita-torttu ja vohveli. Parkkipaikan luona on kotiseutupuoti, jossa myydään paikallisten neulojien ja muiden taiteilijoiden töitä. Ostin oikein kauniin käsin maalatun kortin.

Kuukauden keskeneräiset

Eikä vain tämän kuun. Tässä niitä tulee. Jestas, onko niitä noin monta?

Tämä viimeksi aloitettu on kaikista kiireellisin. Havahduin kovin myöhään siskon lähestyvään syntymäpäivään. Taitaa sukkakisa jäädä, kun olen aika hidas neuloja, vaikka aikaa olisikin. Malli on 52 x villasukka II -kirjasta ja nimeltään Cougar Ridge. Katsotaan kuinka käy - onko minulle liian vaativa.

Näistä tulossa Käärijä-nimiset säärystimet tulevaan mahdolliseen Neulomuksia sydämestä -keräykseen. Lankana 7V Nummi. Ei kiire. 

Oma versio SWC-sukkakisan Shenanifriends Socks -ohjeesta. Yritin, pieleen meni, purin ja teen oman version. Kiva pintaneule: pientä valepalmikkoa. Ei kiire.

Tammikuussa aloitettu Niina Laitisen Encore-sukat. Ohjeesta olen tehnyt ennenkin ja se on aivan o.k., mutta nyt ei nappaa ollenkaan tämä aloitus. Menee purkuun ja lanka (Nalle) muuhun käyttöön.

Myös sukkakisan seurauksena aloitettu omaa versiota valepalmikkovarrella. Menee jatkoon, mutta ei kiire. 

Aloitettu Kantalapun sivustolla olleen KevätKAL-ohjeen mukaisia sukkia Regian Premium Silk -langasta. Malli on kiva ja ohje hyvä, lankakin on aivan jees, mutta väri ei miellytä. Väri on nimeltään ruosteenpunainen, mutta minusta näyttää siltä, miltä jotkut sanovat mämmin näyttävän. Ei tuon värisiä sukkia kehtaa kenellekään antaa. Varmaan teen itselleni eli jatkoon menee. Saanpa harjoiteltua kärjestä aloitettua malli. 

Sytomyssyn aloitus odottaa seuraavaa pidempää automatkaa. Ei kiire.

Lisää kirjoja

Pitkästä aikaa, mutta silti: olen ostanut kaksi kirjaa. Pienenä synninpäästönä pitää lisätä, että lähetin juuri jonkin verran kässäkirjoja Kässä Kirppuun myytäväksi ja tyhjensin kirjahyllyä muutenkin. Sain myös luvan lähettää Finlandia kirjalle hyllyn kevennystä (sinne pitää ensin lähettää kuvat tarjolla olevien kirjojen selkämyksistä ja sitten hyväksyvät jos hyväksyvät). Neljä banaanilaatikollista kirjoja lähti. Jee.

Nämä kaksi tilasin Adlibriksestä. Ja sitten ne kootut selitykset:

Knit this - Veronika Lindberg, Kutovakika. 2022. Cozy Publishing. 191 sivua.

Kun kirja oli kirjastosta lainassa, päätin ostaa sen itselleni. Muutama malli kiinnosti ja tuntui toteuttamiskelpoiselta; esim. Honey-villatakki, Lazy Cat -neuletakki tai Sprinklify-lapaset.

Kirjassa on toki muutakin, esim. pipo-ohjeita on neljä kappaletta, sukkia kaksi ja erilaisia paitoja jopa kymmenen ohjetta. 

Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. 2022. WSOY. 160 sivua

Tämä paljon huomiota saanut kirja pääsi mukaan melkein vain jakamaan postikuluja - no ei sentään. Siggan ja Satun kirjan olin myös lainannut jo aikaisemmin ja sen muistin perusteella otin sen tähän kyytiin. 

Vaan arvatkaa mitä: väärin muistin. Muistin nimittäin islantilaispaitaohjetta, jossa paita steekataan auki takiksi. Sitä ohjetta ei tässä kirjassa ole, vaan jossain muussa, jota olen lainannut. 

Islantilaistyylinen kaarrokepaita kutsuu minua oudosti puoleensa ja innostaisi aloittaa. Kysyn kuitenkin  itseltäni, että miksi ihmeessä:

 

- ajatuskin kutittaa

- ajatus pään yli vedettävästä neuleesta ahdistaa

- ajatus neulekauluksesta kurkulla kuristaa

- en ole ikinä omistanut villapaitaa, enkä siis käyttänyt

- missä sitä edes käyttäisin?

- en ole vilukissa; helpommin tulee liian kuuma kuin liian kylmä

- kukaan lähipiiristä ei käytä villapaitoja (paitsi Anelma-nukke, mutta hänellä on jo)

Mietin vaihtoehtoja:

- teen Anelmalle toisen paidan, mutta sen ohje on eri kirjassa (Vésdis Jónsdóttir: Islantilaisia neuleita)

- teen tästä kirjasta lasten koon ja laitan johonkin sopivaan keräykseen.

- hommaan steekkausohjeen ja sovellan sitä johonkin tämän kirjan ohjeeseen. Vetoketjullinen, takkimallinen saattaisi tulle kysymykseen. Se ei ehkä ahdistaisi, vaikka missä sitäkään käyttäisin 

- ilmoittaudun työväenopiston Strömsö-kurssille; ehkä siellä saa steekata

- laitan kirjan myyntiin tai lahjaksi arvontaan tms. 

Ihanat kuvat kirjassa on joka tapauksessa. Henkeäsalpaavia maisemia ja selkeitä kuvia paidoista. Ruutukaaviot ovat hyvän kokoisia, eivät mitään piperrystä, jota joskus näkee. Monta kaunista paitaa siis on, mutta jos joku pitäisi valita, niin se olisi tämä - myös Satu Rämön itsensä suosikki - paita nimeltään 3X. Nimi viittaa kolminkertaiseen lankaan, joten omalta osaltani menee ei-mahdollisuuksien-rajoissa-laariin. Kirjoneuletta kolminkertaisella langalla - ehkä ensi elämässä. 

 

Anelma paitoineen halusi myös päästä kuvaan. Hän on meidän perheemme ainoa villapaidan omistaja:

Vielä yksi autoneule, eli sytomyssy

Sytomyssyt ovat nyt vakiintuneet minulle autoneuleeksi. Tarkoitukseen sopivuutta auttavat neuleen pieni koko, helppo malli ja mahdollisuus käyttää pyöröpuikkoa. 

Mallina jo tuttu Unelma, jonka ohje löytyy vuonna 2018 päivitetystä blogista: 

https://kirjavalanka.blogspot.com/2018/01/unelma-myssy-ohje.html 

Minulla tässä lankana Schachenmayr Catania Originals -100% puuvilla, väri 261 Regatta. Resorissa puikko 2,75 ja muuten 3 mm. Aloitussilmukoita 116 ja resorin jälkeen 126. 

Valmis myssy painaa 52 grammaa.