Takana viikko mökillä ja yksi valmistunut työ

Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta vähintään kerran vuodessa vuokraamme mökin ja yleensä eri paikoista. Tarkoituksena on rentoutua, mikä miehen mielestä tarkoittaa kalastamista ja minun mielestäni käsitöitä ja lukemista. Tällä kertaa suuntasimme Etelä-Savoon, Juvalle.

Minulla oli monta käsityötä mukana, yksi automatkalle ja lisäksi muutama aloitettu ja muutama ei-vielä-aloitettu. Menomatkan neuloin puuvillalankaista sytomyssyä. Perillä huomasin sen olevan korkeintaan mallia nukke, joten oli pakko purkaa melkein valmis pipo. Uudet silmukat, aloitus ja paluumatkan autoneule oli odottamassa.

Neuleaikaa oli lopulta yllättävän vähän, koska kävi sellainen ihme, että kalaa tuli aivan valtavia määriä. Olin siis kala-assistenttina niin veneessä kuin maissakin. Youtube-videon avulla harjoittelimme hauen fileoimista ruodottomaksi - melkein onnistui. Kalaa tuli siis syötyä lähes joka päivä. 

 

Järvestä nousi enimmäkseen haukia, mutta muitakin kaloja. Tässä muutama yksilö. Isoja haukia oli useampi ja yksi niistä vei vieheen suussaan mennessään. 

Olin lähtenyt mukaan Supersock World Championshipiin kuuluvaan Höntsälössiin, eli asenteella neulotaan jos neulotaan. Sieltä oli jo tullut ohjeet kahteen lämmittelymalliin. Tähän oli puikot ja langat mukana mökillä. Aloitin, en tykännyt. Ihan kiva malli kyllä, nimeltään Rattan, mutta lankani on niin tummaa, ettei kuvio oikein näkynyt siinä, joten purin pois ja aloitin perusratkaisulla: valepalmikkomalli. 

Toinen mukana ollut aloitus oli Kantalapun KevätKAL-sukat. Ne käynnistin ja jos joskus valmistuvat, saan bingoon merkinnän "varpaista aloitetut".

Ainoa, mikä lopulta valmistui. olivat kuvan lapaset. Laitan mukaan kuvan mallista - joo, aika kaukana minun toteutuksestani. Puolustukseksi sanon, että olisi pitänyt valita langat paremmin. Päävärin viininpunainen (väri 28) on Pallas-lankaa, joka on paksumpaa kuin Nalle, vaikka tiheys ja juoksevuus ovat samat. Muut ovat Nalle sininata (304), sahrami (285) ja azalea (539).

  

 

                         

Malli on siis Novitan Kevät 2023 -lehdestä nimellä Kevätkarkelo-lapaset. Suunnittelija on Sisko Sälpäkivi. Puikot 3 mm olisi ehkä kannattanut ottaa 3,25 tai 3,5 niin ei olisi tullut niin tiukkaa. Viininpunaista meni 44 grammaa ja muita tosi vähän: vaalean vihreää sininataa 8 g, sahramia 4 g ja azaleaa 5 g.

Resorissa on 48 s ja lapasosassa 52 s.

Lapasten mitat: koko pituus 26 cm, leveys 9,5 cm ja peukalo 6,5 cm. Valmis pari painaa: 60 grammaa.

Bingoon tulee merkintä kohtaan: "Ohje lehdestä".

p.s. Viimeksi pelkäsin lapasplokin vanerin venyvän kostean lapasen sisällä. Nyt keksin laittaa plokin muoviseen pakastepussiin ja sitten vasta lapasen.  

Kurkut purkissa

Seuraan kahta ruotsinmaalaista Youtube-kanavaa: Sofias garnprat ja Fröken Skoog. Ensin oli Sofia tehnyt lapaset, joista kiinnostuin ja kohta oli myös Fröken Skoog tehnyt samanlaiset vaikka eri väreillä. Pakkohan se ohje oli kalastaa, eli löytyy Raverlystä nimellä Gurkburk. Suunnittelija on Josefine Åkerström ja tässä ne nyt tulevat:

Väreinä oli vihreä ja valkoinen, mutta olisi kannattanut ottaa tumman ja vaalean vihreä, niin olisi enemmän näyttänyt kurkuilta. Lankana oli teetee Pallas, värit vihreä (24) ja valkoinen (9). Malli on oikein kiva. Noudatin sitä silmukkalukujen suhteen (56 s) ja tuli minun käteeni sopivat, eli aika pienet. Puikot 3 mm. Mitat valmiina: pituus 25,5 cm, leveys 9 cm, peukalo 7,5 cm. Paino valmiina on 71 grammaa, josta vihreän osuus 39 grammaa ja valkoisen 32 grammaa.

Ohje on fingering-paksuudelle. Jos olisi sitä noudattanut, olisi varmaan tullut lasten koko. Ehkä ryhdyn tähän vielä uudestaan 7V-paksuisella langalla - tulisi ihmisen kokoiset.

Jos muuten haluaa esimerkin lankadominassin merkityksestä, niin katsokaapa selkäpuolen alimmaista pallukkaa: tuossa kohdassa pidin vahingossa valkoista lankaa vasemmalla. Onneksi huomasin ja käänsin vihreän vasemmalle. Tein saman virheen toiseen lapaseen; olkoon siinä muistuttamassa asian tärkeydestä.

Olin jo aiemmin tilannut Kainorilta kuvan mukaiset lapasplokit ja nyt pääsin näitä kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Hyvin toimi, mutta kaikesta luonnonsuojelusta ja muovin välttämisestä huolimatta melkein uskallan luulla, että muovisena toimisi paremmin. Nimittäin, kun olin kosteat lapaset virittänyt plokkeihin ja kuivuttuaan otin ne pois totesin, että vaneri oli turvonnut jonkin verran. Aika näyttää palautuuko vaneri omaan kokoonsa, mutta jos ei, niin vaneri ei ehkä ole aivan paras materiaali tähän tarkoitukseen. 

Bingoon tulee merkintä kohtaan "Kirjoneulelapaset". 

Neulehaasteeseen merkitsen kohdan 10. Neulo kirjoneule.

Ompelutreenejä

Taloyhtiöstämme poismuuttava naapuri antoi minulle ison kasan toinen toistaan upeampia kankaita. Ohuista puuvillakankaista ompelin jo tyynyliinoja ja nyt vähän paksummista kankaista tuli kaksi isompaa ja kaksi pienempää koristetyynynpäällistä.

Näitä kumpaakin kangasta on vielä vaikka kuinka paljon, sekä muita ihanuuksia. Haaveissa olisi ommella laukkuja, pussukoita jne. Tyynynpäällisten harjoittelu taitaa nyt tältä erää riittää.

Käärystimillä kannustamaan Käärijää

Juuri ehdin saada valmiiksi kuvan mukaiset Käärystimet ennen ensimmäistä semifinaalia eilen, eli 9.5.2023 ja niinhän siinä kävi, että Suomi on jatkossa. Lauantain Eurovision laulukilpailusta on ennustettu Suomi-Ruotsi maaottelua - jännä nähdä kuinka käy. 

Tulipa epätarkka kuva. Otan uuden, kunhan käärystimet kuivuvat.

Ohje on Novitan ja suunnittelija on Minna Metsänen. Lanka on 7 veljestä, ja olisi pitänyt tietenkin olla neonvihreä, mutta otin omasta varastosta vaaleaa turkoosia (350) ja turkoosia (355). Ohjeen mukaan 42 kokoon langan menekki olisi 200 grammaa, eikä vaaleaa turkoosia olisi riittänyt, niin tein kaksivärisenä. Novitan ohjeissa on harmillisesti aina menekit ilmoitettu täysin kerin. Nyt meni pääväriä 87 grammaa ja resoriväriä 40 grammaa, eli yhteensä 127 grammaa. Aaargh, vaalea turkoosi olisi yksinään riittänyt!

Ohjeessa on koot 34,38 ja 42. Silmukkamäärät on ilmoitettu erikseen kullekin koolle, mutta kerrosmäärät ovat kaikille samat. Olisin itsekin voinut ajatella, että 42 koko saattaisi tarvita enemmän kerroksia kuin 34 koko, mutta tein kuitenkin ohjeen mukaan. Jos teen toiset, niin lisään ilman muuta kerroksia isompaan kokoon. Nyt käärystimien pituus on 29 cm.

Muuten kiva ohje ja sopii hyvin televisionkatselu- tms. helpoksi neuleeksi. Ensin neulotaan yksi valmistava kerros ja sen jälkeen toistetaan kahta kerrosta haluttuun pituuteen. Väliin tulee 1o 1n resori. Ohjeessa on kierrettyjä silmukoita - en tehnyt, kun en oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Toimii ilmankin.  

Bingoon kilahtaa merkintä kohtaan "Säärystimet".

Neulehaasteeseen merkitsen kohdat:

19. Neulo patenttineuleella
24. Neulo jotain, mitä et ole ikinä ennen neulonut
31. Tee kotimaisen suunnittelijan neule

Huivi, huivi ja liina

Melko yhtä aikaa valmistuivat alla esiteltävät kaksi huivia ja pieni liina. 

Ensin pisimpään työn alla ollut pitsihuivi. Malli on Novitan ikivanha, eli Talvi 2008 -lehdessä ollut, nyt arkistomalli nimeltään Pitsineulehuivi. Lankana on Drops Baby Merino, pyöröpuikko 80 cm, 4 mm. Valmiin huivin koko on 40 x 110 cm ja paino on 158 grammaa.

              

Pitsineulehuivin ansiosta saan kuitata bingoon kohdan "Novitan ohje" ja Neulehaasteesta kohdat: 18. Neulo pitsiä ja 27. Neulo kaaviosta. 

Toisen huivin ohje on Raverlystä. Suunnittelija on Helen Stewart ja mallin nimi on Tulle Shawl. Innostuin tästä mallista, kun näin Tulle Shawlin Raitalammas-blogissa; kiitos sinne vinkistä. Ohjeen lanka oli fingering-paksuista, minun lankani oli aivan erilainen ja vähän yritinkin muokata ohjetta lankani mukaiseksi.

        

Käytössä oli Novitan Elegia, väri 861 kinuski, puikko 4 mm pyörö. Valmiin huivin koko on 45 x 195 cm ja paino on 156 grammaa. Huivi on vähän liian pitkä tai siis leveä. Lisäsin ohjeen mukaisesti jokaisella oikealla kerroksella kumpaankin päähän kolme silmukkaa, eli yhteensä kuusi. Nyt huomaan, että kaksi (yht. neljä) olisi riittänyt.

Tulle Shawl antaa minulle bingoon merkinnän kohtaan "Ohje Raverlystä" ja Neulehaasteeseen kohdan 26. Neulo erikielisellä ohjeella. 

Vielä viimeisenä kylpyhuoneen sisustusta, eli pieni liina saippuakupin alle. Lankana on Maija, väri 239 kirkas oranssi, koukku nro 4. Valmis liina painaa 13 grammaa ja sen halkaisija on 15 cm.  Malli on omasta päästä, joten voin kuitata Neulehaasteen kohdan 30. Neulo jotain omasta päästä.

Miten pyöröpuikon jäykkä kaapeli kesytetään

Meitä hemmotellaan nykyään niin ihanilla pyöröpuikoilla (ChiaoGoo, Addi, Zing jne). Kaapeli ei kierry, vaan palautuu kauniin suoraksi, vaikka olisi ollut miten kierteellä kotelossaan. Nuo ihanuudet ovat sen verran hintavia, että en ole ainakaan vielä kaikkia pyöröpuikkojani korvannut uusilla, ainoastaan ne eniten käytetyt.  

Katsoin juuri kemiönsaarelaisen lankakaupan Garnhärvan viimeisimmän Youtube podcastin. Siinä kaupanpitäjät Tone ja Sara kertoivat muun kässäjuttelun ohessa, miten ennenvanhaisen pyöröpuikon kaapelin saa suoristettua. No eihän sitä usko, ennen kuin kokeilee.

Tässä lähtötilanne. Kyseessä on vuosikymmeniä vanha, Pony-merkkinen, 80 cm, 4 mm pyöröpuikko, joka kaiken lisäksi on äskettäin ollut huivityössä mukana, mutta sitkeästi vaan vetää itsensä kippuraan. 

Puikko kylpyhuoneen lavuaariin ja 1,5 litraa vettä kiehumaan vedenkeittimeen.

Aluksi pelotti koko juttu. Jätin tulpan auki ja kaadoin kiehuvan veden varovasti puikon päälle. Vesi valui tietysti heti pois. Kun huomasin, että suurempaa muutosta ei tapahdu, suljin tulpan ja laitoin uuden satsin vettä kiehumaan. Nyt annoin puikon levätä kuumassa vedessä ehkä minuutin ja ongin sen sitten haarukalla ylös.

Sama puikko kuvattuna liotuksen jälkeen samalla matolla. Jippii, onnistui!

Tarina ei kerro kuinka pysyvä tämä muutos on, mutta väliäkö sillä: prosessin voi suorittaa uudelleen, kun seuraavan kerran ottaa puikon käyttöön. Eihän tämä sama ole kuin ne ihanat punaiset pehmeät kaapelit, mutta varmaan liotusta voi jatkaa vähän pidempään, etenkin kun on näin vanha puikko kyseessä.

Minulle tämä oli aivan uutta. Miten on, onko tämä teille muille aivan tuttu juttu jo ennestään?

Testisukat

Tästä lähtee käyntiin empiiristieteellinen sukkatesti. Tencel-vahvikkeen, eli modaalikuidun kestävyydestä sukkakäytössä on kuulunut kokemuksia, että ei olisi riittävä. Sukkaboksissa tuli Novitan Woolly Wood -lankaa (70% modaali, 30% villa) ja lähden tätä nyt sitten testaamaan.

Koska halusin päästä pian liikkeelle ja testaamaan, jätin pitsineuleen toiseen kertaan ja sutaisin pikapikaa lyhytvartiset perussukat. Aloitin joustimen 52 silmukalla ja 3,5 mm puikoilla, mutta kun tuntui tulevan kovin löysää, vaihdoin teräosassa puikkoihin 3,25 mm. Woolly Wood sijoittuu juoksevuudeltaan Nallen ja 7-veikan väliin, eli 100 grammassa on 225 metriä lankaa. 

Neulomiskokemus oli miellyttävä. Lanka asettuu hyvin ja tasaisesti. Sen pinta on vähän kiiltävää ja kaapelimaisesti kudottuna lanka ei pölyä samoin kuin perus-Nalle tai 7V.

Sukkien koko on 37-38, koko pohjan pituus on 24 cm. Valmis pari painaa 66 grammaa.

Raportoin testin etenemisestä käytön jälkeen.

Tässä vielä alla varma kevään merkki: valkoposkihanhet levähtämässä pienellä uimakierroksella. Yritin kuvata lintuja edestä päin, mutta ennen kuin sain kameran esiin, ne ehtivät kääntää selkänsä.

Tämä pariskunta antoi kuvata itseään vähän lähempää:

   

 

Stay Soft -huivi

Vähän piti peruuttaa, kun olin lähteä aivan harhateille reunimmaisen osion sijoituksessa. Nyt huivi on kuitenkin valmis - tai oikeastaan vielä pesua vailla. 

Aluksi yritin tunkea oranssia osuutta aivan väärälle puolelle huivia. Nyt se on omalla paikallaan. 

Stay Soft -huivi on Veera Välimäen suunnittelema ja on alun perin julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä 10/2019. Ohje löytyy myös Raverlystä sekä Pikana puikoilta -kokoomajulkaisusta. 

Beige lanka on Hedgehog Stock Yarn, väri Silence. Muut kaksi ovat Black Elephant -lankaa väreissä Blossom Honey ja Cinnamon. Käytin pyöröpuikkoa 3,5 mm ja huivin mitat ovat 48 cm x 185 cm.

Valmis huivi painaa 237 grammaa ja bingoon kilahtaa merkintä kohtaan Huivi. Myös Neulehaaste saa kuittauksen kohtaan 47. Neulo väristä, jota vierastat. Ruskea ja oranssi vielä menisivät minullekin, mutta jos beigeä pukisin, häviäisin varmaan tapettiin. Huivi onkin menossa lahjaksi henkilölle, jonka lempivärejä kyseiset ovat. 

Sukkamestarin boksi nro 2

 Ensin kuva boksista. Älä siis lue eteenpäin, jos boksisi on vasta matkalla ja haluat säilyttää yllätyksen.

Ja sitten sisältö. Neljä kappaletta nahkaisia "Neulottu rakkaudella" -merkkejä, kolme kerää Earth Collection, Woolly Wood -lankaa, värissä 356 malakiitti (Vanuttunut villasukka kertoo blogissaan, mitä malakiitti tarkoittaa) ja vielä Merja Ojanperän ohje nimeltään Pitsilehti. Ohjeessa on kaksi varren pituutta ja kolme erilaista joustinvaihtoehtoa. 300 grammasta pitäisi tulla joko kahdet pitkävartiset tai yhdet pitkävartiset ja kahdet lyhytvartiset pitsineulesukat.

Saatekortti kertoo, että Woolly Wood on modaali-merinovillalankaa, joka on "hengittävä, kosteutta siirtävä ja biohajoava lanka, jonka kaapelikierteen ansiosta pitsit ja palmikot tulevat kauniisti esiin". 

Vyötteen mukaan vahvike on Tencel Modal Fibres. Olen ymmärtänyt, että Tencel ei olisi sukissa kestävää. Ajattelinkin nyt tehdä tieteellisen kokeen: Neulon näistä itselleni vaikka sitten lyhytvartiset sukat ja testaan kuinka käy. Olen lukenut, että laminaattilattia kuluttaisi sukkia enemmän kuin muunlainen lattia, joten Tencel joutuu kunnolla koetukselle, sillä meillä on nimenomaan laminaattilattiat.

Perästä kuuluu, jahka ensin saan ne sukat tehtyä.  

Alpo-kissa

Risto Räppääjä -elokuvista tuttu Alpo-kissa nyt  tällaisena versiona. Lapsenlapsi toivoi Alpo-kissaa itselleen, joten netistä löydetyn kuvan mallin mukaan virkkaamaan.

Vinkkiä hain kuvan lisäksi kirjastosta. Veikeät virkatut eläimet -kirjassa olikin hyviä vinkkejä kissan kokoamiseen.

Mutta kunnia sille, kelle kunnia kuuluu. Sormi meni nimittäin suuhun kokoamisen suhteen ja piti pyytää apua. Päätä virkattiin puolet  ja sitten piti aloittaa täyttäminen. Seurakunnan työtupatuttuni, joka on virkannut täytettäviä pehmoja ennenkin, tuli ystävällisesti apuun, virkkasi pään loppuun,  täytti ja kokosi kissan osat yhteen. Omaa ansiota on siis puolet päästä ja muiden ruumiinosien virkkaus.

Lankana Svarta Fåret Tilda, 50% puuvilla, 50% akryyli, väri beige 36 grammaa ja Scheepjes 100 % Bamboo Soft, väri Smooth Cocoa, 14 grammaa.

Alpo on 30 cm pitkä. 

52 x villasukat - Osa II

Laine Publishingin uusin julkaisu 52 x villasukat - osa II tuli juuri postista. Olin ennakkotilannut ja maksanutkin ennen paaston alkua, joten ei pilaa paastoani.

           

Alla muutama makupala. Kuvat ovat vähän haaleita, kun nyt juuri ei ole tilaisuutta ottaa parempia (lapsi nukkuu). Mukana on 47 suunnittelijaa, joista nopeasti laskien ainakin neljä suomalaista. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tietää, mistä maasta suunnittelijat ovat. Kuvan ruskeat sukat alla ovat Veera Välimäen suunnittelemat. 

On paljon erilaisia toteutuksia; on pitsineuletta, palmikoita, nyppyjä, raitoja, röyhelöitä ja kirjoneuletta. On myös helmillä koristellut sukat ja yhdet joogasukat. Suurin osa on ohjeista on ohuille langoille, mutta ainakin islantilaisen Sveina Björk Jóhannesdóttirin ohje näyttää olevan paksummalle langalle. 

Vielä on muutamat tossut, sekä erikoisuutena kantapäästä aloitettavat sukat (harmaat sukat alla) ja sivuttain neulottava malli (siitä pinkki/vaalean vihreä kuva alla) 

Sekä kaikenlaista kuviota, palmikkoa ja vaikka kirjaimia.

 

Valovuosi Strömsöstä

Usein ihmettelen, kun podcastien pitäjät kertovat purkaneensa joskus aivan kokonaisen, valmiin, isokokoisenkin neuleensa. Ja joku saattaa vielä aloittaa uudelleen saman työn. Ei taitaisi meitsiltä kyllä onnistua. Nyt olen kuitenkin saman edessä, vaikka suurensuuri työ ei olekaan kyseessä.

Veera Välimäen Stay Soft -huivi on tuossa tekeillä. Silmukkamääriä tosin muokkasin. Tuo oranssiosuus tehdään viimeiseksi ja sen jälkeen samalla langalla vielä I-cord-reunus. Mutta niin kuin kuvasta näkyy, lanka ei tule siihen riittämään.

Nyt pitäisi purkaa koko oranssi osuus ja tehdä siitä kapeampi, jotta lanka riittää. En mitenkään viitsisi. 

Vaihtoehto 1) Jätän tämän lepäämään. Kun harmitus joskus lakkaa, ryhdyn siihen uudestaan. 

Vaihtoehto 2) Otan lusikan, eikun puikot kauniiseen käteen, puran oranssin osuuden ja jatkan sitä kapeampana.

Sanomattakin on selvää, kumpi näistä olisi järkevämpää, mutta kun...

------

Unohtakaa, mitä yllä lukee.

Olipa hyvä että otin kuvan. Nyt vasta tajusin, että olen alkanut oranssia osuutta väärälle puolelle huivia. Sen olisi pitänyt tulla tuohon kuvassa ylempänä olevaan reunaan. Johan olisi lankakin riittänyt! Voi ei! Nyt ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa, kuin purkaa oranssi osuus.

No, onneksi en tehnyt loppuun asti.

Retki lapsuuden kotiin ja siitä poikinut virkkaustyö

Vietin eilen syntymäpäivääni retkellä tosi erikoisessa paikassa. Jokin aika sitten huomasin sattumalta, että lapsuuden ja nuoruuden kotini kerrostalossa Helsingin keskustassa oli muuttunut turisteille vuokrattavaksi asunnoksi. Siitä syntyi idea vuokrata asunto kahdeksi päiväksi (minimiaika) juuri syntymäpäivän aikaan.

Oli outo kokemus, mutta mielenkiintoinen. Myimme siskojeni kanssa asunnon 47 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole käynyt koko talossa. Asuin siellä ensimmäiset 20 elinvuottani. Asunto oli toki muuttunut, ovia oli siirrelty ja sisustus tietenkin erilainen. Talossa on tehty täysi putkiremontti, jonka ansiosta kylpyhuone ja wc olivat hienoja ja moderneja. Muuten piha ja rappukäytävä, vintti ja kellari olivat lähes samanlaisia kuin ennen, kuin myös hissi. Melkein pelotti mennä tutisevaan, ties kuinka vanhaan veräjähissiin. Asuntomme ulko-ovi ja postiluukku olivat entiset.

Kävimme kahtena iltana ulkona syömässä. Ensin saksalaisessa Zinnkeller-ravintolassa, jossa söimme erittäin maukasta Gulaschsuppea. Toinen illallinen oli 70 vuotta vanhassa Kolme Kruunua -ravintolassa, Liisankadulla:

Olimme molemmat tyytyväisiä etenkin tähän viimeksi mainittuun, josta yllä oleva kuva. Minulla oli kuhaa, jossa sienikastike - aivan mahtavaa. Suosittelen.

Kun nyt huudeilla oltiin, kävin kaupunginmuseon kaupassa ostoksilla. Ostin kaksi keskusta-aiheista pientä tarjotinta lahjaksi ja meille kotiin saippuan. Halusin keltaisen, koska ennen pitkää on pääsiäinen ja pääsiäistipun väri kiehtoo kummasti juuri näinä aikoina. Siispä virkkasin tänään saippuakupille sävy-sävyyn alusliinan.

Liinan mallin otin kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Mallin nimi on Pieni simpukkaympyrä. Tosin seurasin mallia vain aluksi ja kun liinasta uhkasi tulla liian pieni jatkoin omin päin.

Tuollaiset liinat pitäisi virkata ohuesta puuvilla tms. langasta. Tipunkeltaista oli vain Novitan Muumitalo-lankana ja näin paaston aikaan se sai kelvata. Liinan paino on 14 grammaa, halkaisija on 15 cm ja koukku oli 3,5 mm. 

Lopuksi vielä maaliskuun alun bujo-sivu. Piti laittaa aikaisemmin, mutta unohdin. 

Terveisiä Kädentaidot messuilta 2023

Tänä viikonloppuna järjestetään kädentaitomessut Helsingin Katajanokan Wanhan Sataman -tiloissa. Olin mukana ensimmäistä kertaa. 

Paastossa kun ollaan, kiersin lankatarjoukset kaukaa. En edes pysähtynyt, vaikka kaikenlaista ihanaa oli esillä ja tarjouksiakin oli.

Yksi lankaostos oli pakollinen. Sain nimittäin tilauksen: lapsenlapsi pyysi tekemään Risto Räppääjä -elokuvissa olleen Alpo-kissan. Googlettamalla löysin kuvan ja eiköhän joku ohje siihen jostain löydy. Alpo-kissa on beige- ja ruskearaidallinen virkattu, pitkäkoipinen, etäisesti kissaa muistuttava otus. Beigeä puuvillalankaa oli omassa varastossa, mutta ruskeaa ei. 

Nyt lähtee siis nöyrä pyyntö paaston emäntä Olifantille:  Voiko tässä tapauksessa armo käydä oikeudesta? Mitään, en siis yhtään muuta lankaa ostanut messuilta, enkä mistään muualtakaan.

Voiko tämän poikkeaman korvata jonkinlaisilla katumusharjoituksilla?

Mitä siellä haahuillessani sitten ostin? 

*  Kaksi pientä ametistikiveä. Olen kala horoskoopissa ja ametisti on minun horoskooppikiveni. Kivet menevät takkien taskuihin.

* Aleksi Lydmanin kortteja. Osa on onnittelukortteja, merkkipäiville, uuteen kotiin, kihlajais- tms. ja vielä muutama joulukorttikin tuli mukaan.

* Mary's Art -kortteja.

* Ja se lanka:  Scheepjes Bamboo Soft Premium Blend, 50 g/150 m, väri: Smooth Cocoa.

* Sitten se kaikista ihanin ostos. Syntymäpäivälahja minulle, mies lupasi maksaa. Boutique Heeben on turkulainen yritys ja tämän mekon/tunikan valmistaja. Materiaali on puuvillaa, kestää 40 asteen konepesun ja värit kuulemma pysyvät. Tämä oli varsinainen heräteostos; en tuntenut yritystä ennestään.

Helmikuun lopun keskeneräiset

Näin kuun vaihteessa lienee terveellistä pysähtyä tarkistamaan mitä kaikkea on tullut aloiteltua ja missä vaiheessa ne ovat.

Tänä vuonna olen antanut itselleni luvan aloittaa kaikki käsityöt, mitä ikinä mieleen juolahtaa. Ennen pidin itselläni jotain rajoituksia, että en aloittaisi uutta työtä ennen kuin työ x olisi valmis. Sitten huomasin, että jos en aloita heti sitä mikä inspiroi, innostus laimenee ja unohtuu. Siksi aloituksia on nyt enemmän kuin koskaan.

Kesken ovat: kolme huivia, kahdet sukat, kahdet lapaset ja yksi laukku. Ne tuossa yllä paperikasseissaan. Etualalla oleva huivi saa luvan toteutua ensimmäisenä, koska on menossa lahjaksi.

Ompeluita on kesken: kuminauhakuja kahteen hameeseen sekä ulkoiluhousujen ja farkkujen lahkeiden lyhentäminen.

UFOja löytyy yhdet lapaset ja keskeneräinen virkattu kassi. Näiden kummankin kohtalo on vielä avoin.

Minkälaista politiikkaa olette, hyvät ystävät pitäneet? Onko rajoituksia uusien aloitusten suhteen, vai annatteko itsellenne luvan aloittaa silloin kun siltä tuntuu ja riippumatta keskeneräisten määrästä?

 

Nikolai-huivi nro 2

Toisen Nikolai-huivin väkertäminen oli aika pitkällinen homma. Aloitin nimittäin jo viime vuoden kesäkuussa. No, en tietenkään tehnyt tätä koko aikaa, mutta silti ärsyttävät noin pitkäkestoiset keskeneräiset. 

 

Jos vielä joskus puutun tähän malliin, teen sen paksummalla langalla. Nyt käytössä oli fingering-vahvuinen Freija Yarnin Merino single, väri 250122 Platinum ja puikot 2,75 mm. Valmiin huivin pituus on 150 cm ja levein/korkein kohta on 37 cm. Huivin paino on 158 grammaa.

Mallia voin suositella vaikka matka- tai televisionkatseluneuleeksi. Huiviosa on aina oikeaa, eikä pitsikuviokaan ole vaikea; samaa kahdeksaa kerrosta toistetaan ja lisäykset/kavennukset tehdään kerroksilla neljä ja kahdeksan.

Suunnittelija on Marysia Nodzykowska ja ohje löytyy Raverlystä. Marysia on antanut luvan käyttää ohjetta lohtuhuivien neulomiseen ja siihen tämäkin on menossa.

Bingoon merkitsen kohdan "Keskeneräinen neule valmiiksi", koska huivi oli vuodenvaihteessa kesken. Neulehaasteeseen bongaan kohdan 14. Neulo huivi.

Laskiaistiistai on täällä

Ainakin meillä vähän pakastui niin, että satanut nuoskalumi muuttui oikein kivaksi pakkaslumeksi. Pääsisikö tässä vielä edes kerran hiihtämään? Laskiaispullat on syöty, olisi siis syytä liikkuakin vähän. Toivottavasti teillekin on maistunut ja olette valmiita laskiaiskalenterin viimeisen luukun aukaisuun.

Viimeisen luukun kirja ei ole tältä vuosituhannelta. Mikä kirja on kyseessä, kuka sen on kirjoittanut ja minä vuonna?

Huomatkaa myös, että heti huomenna alkaa 44 päivän paasto. Sitä emännöi tänä vuonna Olifantti, blogissa Tikusta asiaa (repukoin.blogspot.com) Jos olon ja lankavaraston tms. keventäminen kiinnostaa, niin käykää tutustumassa ja liittymässä paastoon. 

Kisa on päättynyt. Viimeisen luukun kirja on, niin kuin eräät tiesivätkin Aino Ollilan Vohvelitöitä. Julkaisuvuosi on 1960. Kirja on varsinainen pyhäinjäännös, kansakouluajoiltani peräisin - olen mennyt ensimmäiselle luokalle vuonna 1967.

Ja arvatkaa mitä, minulla on tallella tuolloin väkertämäni pyyhe:

Toinen lähes pyhäinjäännös on arkku, vai sanotaanko sitä kirstuksi, jonka päällä pyyhe on kuvattuna. Arkku on peräisin lapsuudenkodistani.

Mutta asiaan: Kisan tulokset ovat alla. Tytti onnistui keräämään eniten tunnistettuja kirjankansia, eli 22. Toinen oli Saukkis 21 kirjankantta. Jaetulla kolmannella sijalla 19 kirjankantta ovat Purulaari ja Ruusuperhonen

Pääpalkinto on kisassakin mukana ollut Siskoni mun -kirja ja se lähtee Tytille. 

Toinen palkinto on joko kirja tai lehti, josta neuvottelen sähköpostitse Saukkiksen kanssa.

Kolmas palkinto (Purulaari ja Ruusuperhonen) on lehti (tai kirja)-

Vastaajien kesken arvoin suklaata. Tein sen numeroimalla osallistujat ja arpomalla Random Number Generatorilla. Tulokseksi tuli nro 7 eli Irkku.

Tytti, Saukkis, Purulaari, Ruusuperhonen ja Irkku: Lähettäkää sähköpostia osoitteeseen puikoillanikin at gmail piste com. Nimi, osoite ja varmuudenvuoksi puhelinnumero, jos ei lähde kirjeenä.

Iso kiitos kaikille mukana olijoille. Näitä on ollut kiva tehdä, voi olla että huomenna on jo ikävä, kun ei ole uutta luukkua aukaistavana.

 

Laskiaiskalenterin kahdeskymmeneskolmas luukku aukeaa

Kahdeskymmeneskolmas eli toiseksi viimeinen kalenterin luukku aukeaa tänään. 

Mustaa, punaista ja valkoista. Mikä kirja on kyseessä?

Maria Gullbergin kirja Maagiset mummonruudut vuodelta 2018 on tämä kirja. Ruotsinkielinen alkuteos on Virkad möstermagi vuodelta 2017. Nyt kun selasin kirjan uudelleen en oikein löytänyt mitään mielenkiintoista. Taitaa mennä poistoihin tämä yksilö. Tavoitteena on ilmeisesti ollut tehdä isoäidinneliöistä jotain uutta. 

Tietäjiä olivat: Purulaari, Tytti, Saukkis ja Ruusuperhonen.