Tilinpäätöstä

Lankaostoista annoin itselleni jo synninpäästön, mutta silti vähän harmittaa, miten pakkasen puolelle on mennyt lankatilastointi. Olen ilmeisesti nopeampi ostelemaan kuin kuluttamaan lankoja ja siltä tilastokin näyttää.

Viime 2022 vuoden lopussa olin saanut loppusaldon pienemmäksi, kuin mitä se oli alkuvuonna. Tänä vuonna - hui hai - ei sinne päinkään. Alkusaldo oli 9,730 kiloa. Nyt vuoden viimeisenä päivänä lankoja on 11,776 kiloa - siis melkein 12 kiloa! 

Kunhan uusi vuosi tuosta pyörähtää käyntiin syöksyn kyseisen 11,776 kilon kimppuun ja tavoitteeni on vuoden loppuun mennessä saada saldo edes 10 kilon paremmalle puolelle. - Ei luulisi olevan mahdoton tehtävä.

Mitä sitten olen saanut aikaan, muuta kuin hankintoja:

26 paria sukkia

8 paria lapasia

6 pipoa tai myssyä

6 sisustusjuttua

4 huivia

4 nukenvaatetta tai lelua

kolmet ranteenlämmittimet

kahdet säärystimet

yhden pannan

yhden pussukan

Miten sinulla on kulunut vuosi mennyt? Pysyykö lankaveneesi tasapainossa vai kallistuuko jompaankumpaan suuntaan?

 

Tulkoon kaikki lumet tupaan

Ostin lankoja, kuinkas muuten. Tällä kertaa minulla on hyvät (teko)syyt:

1. Voitin Kässä Kirpun onnenpyörässä toimituksen ilman toimitusmaksua

2. Minulla oli Kässä Kirpun omalla tililläni rahaa, jonka en halunnut vanhentuvan

Nämä sieltä tuli:

 

Kyllä näille jotain suunnitelmantynkääkin on. Joukossa on alpakka- ja villalankoja mahdollisiin pipoihin sekä Kid Silkiä fingering-lankojen kavereiksi pipoihin ja lapasiin. Sain koko tilillä olevan rahan käytettyä, kun lisäsin vielä yhden Taito-lehden.

Uuden vuoden lupaus:

Keskityn olemassa oleviin lankoihin ja haen niistä inspiraatiota. Kokonaan en lupaa olla ostamatta lankoja. Pitäähän talouden rattaiden pysyä pyörimässä ja lankakauppiaiden pitää pysyä leivän syrjässä kiinni. Olkoon mottoni siis:

Lankojen ostaminen ei ole syntiä. 

Tiimalasitaistelu ja bingon voitto

Vuosi lähenee loppuaan ja bingosta puuttuu vielä yksi kuittaus: Sukat varpaista varteen. Kohdan täyttämisessä on ollut monivaiheinen taistelu.  

Vaihe 1. Pitsineulesukat

Projekti alkoi toukokuussa, kun lähdin neulomaan pitsineulesukkia varpaista varteen. Lahjaksi oli tarkoitus, mutta kun tarpeeksi katsoin langan väriä, ei lahjaksi antaminen tuntunut ollenkaan hyvältä idealta. Näin neule jäi kesken ja sen kohtalo harkintaan. Kuvassa on vain projektin alku. Tein toista sukkaa lähes kantapäähän asti.

Vaihe 2. Kirjoneulesukat

Aikansa tuomiotaan odottaneen neuleen pitsikuvio ei enää innostanut, mutta eräs kirjoneuleohje kiinnostikin. Jätin tekeleen kärjet jäljelle, purin pitsineuleen ja lähdin kirjoneuleen kimppuun. Enpä huomannut ottaa vähän paksumpia puikkoja ja jonkin matkaa neulottuani totesin kirjoneuleen kiristävän kovasti. Kesken jäi ja kohtalo mietintään. Tästä vaiheesta ei valitettavasti ole kuvaa. 

Vaihe 3. Oma versio 

Taas purkua kärkiin asti ja siitä eteenpäin joustinneuletta kantapäähän saakka. Uskoin tiimalasin olevan yksinkertaisin ratkaisu ja niin kaivoin esiin ohjeen, katsoin videoita ja valmistauduin taisteluun.

Ensimmäisen kantapään jälkeen olin kadottanut kahdeksan silmukkaa jonnekin. Toista tehdessäni piti sitten vähentää silmukoita vastaavasti. Vartta tuli lopuksi 5 cm verran.

Valmiit ovat, mutta kantapään paikan arviointi ei mennyt aivan nappiin (kyllä, katsoin ohjeesta 5 cm ennen koko pituutta) ja niin sukista tuli minulle liian pitkät. Ehkä päätyvät vaikka yösukiksi.

Lankana on Regia Premium Silk 4-fädig, väri 85 ruosteenpunainen. Puikot 2,5 mm ja valmis pari painaa 49 grammaa. 

Pääasia kuitenkin on, että bingo on täynnä - juhuu!!

Neljäs adventti

Adventit ovat seuranneet toisiaan nopeasti ja ollaan päästy jouluun. Neljäs kynttilä on sytytetty.

Viimeinen Adelia Fibersin adventtikalenteri luukku piti sisällään nämä:

Värin nimi on Misteli. Kuvasta ei varmaan näy, mutta pohjaväri on vaalea turkoosi ja siinä mukana ruskeaa ja viininpunaista. Riittäisiköhän tämä minulle kauluriin tai pieneen liinaan? Sopisi takkini väriin. Mukana on vielä kolme silmukkamerkkiä ja lahjakoodi lankaostoksille. 

Sitten vielä yhteenvetona kaikki adventtikalenterin langat:

Kaikki kalenterin langat ovat samaa 75% Superwash Merino, 25% Nylon, 50 g = 212 m. Käsinpesu haaleassa vedessä. Kivat langat; olen oikein tyytyväinen näihin ja innostavat miettimään tulevia projekteja. 

Joulu-ukkomme toivottaa kaikille blogitutuille Hyvää Joulua!

 

Vielä ehti

nimittäin joulupukin säkkiin ehkä vuoden viimeinen tai toiseksi viimeinen sukkapari

Mallina aiemminkin käyttämäni Lankavan Körttisukat. Suunnittelija on Marja-Liisa Hast-Hautala. Nalle-lankaa ovat molemmat värit: 099 noki ja 068 metsäsieni. Aloitussilmukoita on 60 ja koko on miesten n. 42. Valmis pari painaa 86 grammaa.

Tämä Nallen metsäsieni-lanka ei lopu, ei sitten millään. Lankaa tuli 200 grammaa viime vuoden kesällä sukkaboksista. Tästä määrästä on tehty yhdet miesten 42 koon sukat, körttisukat kokoa 46 ja nyt körttisukat kokoa 42. Kaiken järjen ja matematiikan mukaan langan olisi pitänyt loppua ajat sitten, mutta vielä jäi 36 grammaa. Joku jossain on laskenut väärin. 

Viimeinen eli kuudes Sukkamestarin boksi

Tähän on tultu, viimeinen sukkamestarin boksi on käsillä. Arvatenkin teema on jouluaiheinen, toki jos kuvan polvisukat haluaisi jouluksi saada, ei taitaisi vuorokauden tunnit riittää. Tai ehkä ne on tarkoitus tehdä ensi jouluksi.

Paketissa on kolme kerää Nalle-lankaa, värit 010 luonnonvalkoinen, 347 saniainen ja 523 puolukka. Lisäksi mukana on kuvassa näkyvät silmukkamerkit. Ohje on Minttu Wikbergin käsialaa ja nimeltään Joulumetsä-villasukat.

Langat tulevat muuhun käyttöön, koska en harrasta polvisukkia. Näin on käynyt muidenkin boksien langoille, kun ohjeet ovat järjestään olleet polvisukille. 

Kovasti Novita houkuttelee ennakkotilaamaan seuraavaa boksisarjaa, mutta aion pysyä tiukkana. Lankaa riittää vaikka muille jakaa, eivätkä ohjeet ole olleet minulle sopivia. Vaativista kirjoneuleista pitävälle boksit ovat varmasti olleet paremmin mieleen ja tulleet käyttöön. Minä olen tässä vaan roikkunut itseäni paremmassa seurassa, joten bokseja en arvostele ollenkaan.

 

Kolmas adventti

Huh, miten tämä joulukuu menee niin nopeasti. Vielä äsken oli aikaa vaikka kuinka, vaan kohta alkaa lähtölaskenta. Kolme kynttilää, eikun lediä palaa.

Muu rekvisiitta on varhaiselta huovutuskaudeltani. Kunnianhimoinen suunnitelma oli tehdä huovutettuja sydämiä enemmänkin, mutta kolmeen jäi. Tonttu-ukko on myös huovutettu ja ohje oli jostain postimyynnistä, olisiko ollut Knitting room tai Ateljee Margaretha tms. 

Kolmannen adventin lankakalenterin sisältö on tässä: 

Adelia Fibersilta tällä kertaa tällainen. Väri on nimeltään Kultainen joulupallo. Lankapohja on samaa kuin edellisissäkin: 75% superwash merino ja 25% nylon. Lankaa on 50 grammaa, 212 metriä. Olen enemmän vahvempien värien ystävä, mutta ehkä tällekin jonkun paikan keksii. 

Pitkästä aikaa jotain valmista

Kaiken aikaa tässä jotain yritetään ja sitten joskus jotain valmistuukin. 

Kolme lahjaksi menevää sukkaparia on ollut tekeillä. Ensimmäinen valmistui nyt. Toinen tulossa ehkä vielä ajoissa. Kolmas odottaa vielä kohtaloaan. Ai niin yksihän olikin jo, mutta jäi omaan käyttöön, kun joulupukki ei kelpuuttanut.

Vanha kunnon "Helpot pitsisukat" -ohje Pappilan mummolta. Lankana Nalle, väri 742 syreeni. Puikot 3 mm ja 3,25 mm. Sukkien koko on 38, eli pohjan pituus 25 cm. Valmis pari painaa 72 grammaa.

Karkkipussi lähtee samaan pakettiin mukaan. 

Joskus jotain ei vaan voi ohittaa

Nyt kerron kirpputoriostoksesta, jonkalaisia en yleensä tee, mutta nyt....

Kävin paikallisella, lähellä sijaitsevalla kirpputorilla ja juutuin ihastelemaan kolmen pienen kahvikupin lajitelmaa. Hinta oli 2,50 kaikki yhteensä. Kupit ovat pieniä, ns. mokkakuppeja, espresso-, turkkilainen kahvi tms., mitä niitä nyt kaikkia onkaan.

Meillä on tuon kokoiset kupit, useammalle ei löydy tilaa, en todellakaan tarvitse jne. järkeilin ja marssin ulos kirpputorilta. 

Jonkun päivän kuluttua menin samalle kirpputorille. Suunnistin tietenkin kuppien luo katsomaan, ovatko vielä jäljellä. Kyseisen paikan myyjä oli varmaan lopettelemassa, koska kaikki paikan tavarat oli alennettu 50%. Kolmen kupin hinta oli siis nyt 1,25 €.

Varmaan arvaatte, kuinka kävi:

En osaa selittää mikä noissa viehätti; en vaan väsy katsomasta niitä. Edelleen: enempää kuppeja emme tarvitse, ne eivät mahdu mihinkään jne. jne. Nyt ne ovat lipaston päällä odottamassa, että keksin niille paikan.

Olisi kiva löytää noita lisää, jotta saisi koko serviisin (en edelleenkään tarvitse, ei ole tilaa jne. jne.). Nettihaku ei tuottanut tulosta. Jos sinulla sattuu olemaan jemmassa, niin kerro. Olisi kiva saada kokoon edes neljä kappaletta, tai kuusi (mihinköhän ne sitten mahtuisivat?). 

Kuppien pohjassa on teksti: Exclusively for Whittard of Chelsea. Kupit on käsin maalattu, mutta ovat silti konepesunkestäviä. Whittard for Chelsea -niminen firma löytyy ja myyvät kahvi-, tee-, ym. lahjatavaroita ja kattaustarvikkeita, mutta ei tietenkään näitä maailman suloisimpia kahvikuppeja.

Toinen adventti

Tänään on toinen adventti ja toisen kynttilän saa sytyttää. Tässä tapauksessa sytyttäminen tapahtuu pohjasta nappia painamalla. Meillä on ensimmäistä kertaa käytössä paristoilla toimivat kynttilät. Ne lepattavat aika luonnollisen näköisesti ja kauempaa katsoen näyttävät melkein oikeilta. Kiva, että tällaisia tuoksuherkille sopivia on olemassa.  

Toinen Adelia Fibersin adventtiyllätys odotti avaamista.

Ja sieltähän paljastui tällä kertaa tämän näköinen vyyhti:

Kaunis väri tämäkin. En ainakaan vielä näe, että näistä muodostuisi jokin kokonaisuus edellisen vyyhdin kanssa, mutta ei se mitään. Tykkään tästäkin. 

Lanka on Adelia Fibersin Merino Sockia, 75% superwash merinoa ja 25% nylonia. Vyyhdissä on 50 grammaa ja 212 metriä. Sävyn nimi on Piparilatte. Lanka on Kuopiossa käsinvärjättyä ja se kestää käsinpesun haaleassa vedessä.

Katse kantapäihin, osa 2 - Tekoäly sen tiesi

Jaa, miksi en aiemmin keksinyt kysyä tekoälyltä, vaan täällä itsekseni pohdiskelin ja teiltäkin, hyvä ystävät kyselin.

Nyt on siis tekoäly otettu kehiin ja mikäli sitä on uskominen - ja miksi emme uskoisi - laminaattilattia on todellakin villasukkien surma:

Laminaattilattia kuluttaa villasukkia muita materiaaleja enemmän, koska sen pinta on kovaa ja hieman karheaa. Tämä karheus aiheuttaa kitkaa, joka kuluttaa villasukkia nopeammin kuin sileämpi pinta12

Toisin kuin esimerkiksi parkettilattia, laminaattilattia ei ole puuta vaan se on valmistettu HDF-puukuitulevystä, jonka pinnassa on noin 0,2 mm laminointi ja valokuvattu kuosi. Laminaattilattian tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluvat hyvä iskunkestävyys, helppohoitoisuus, näyttävä ulkonäkö ja edullinen hinta1

Toivottavasti tämä vastaus auttoi sinua! Kerro, jos voin auttaa sinua jollain muulla tavalla

Nuo pienet numerot ovat viittauksia kyseisen lauseen lähteeseen. 

Tämä siis on kohtalomme; vaihdammeko lattian vai teemmekö lisää sukkia. Luulenpa, että teemme lisää sukkia. Lattia saa jäädä, se on muuten ihan kiva. 

 

Katse kantapäihin

tai ainakin ajatukset. Olen miettinyt sukkien filosofiaa ja vahvistettua neulosta kantapäissä.

Jätän tämän pohdinnan ulkopuolelle kengissä ja/tai saappaissa käytettävät sukat.

Meidän huushollissamme villasukkia käytetään kotona tassutteluun ja kun meillä on se sukkien kannalta vihonviimeinen laminaattilattia, ovat sukkaparat kovilla - tai eivät sukat kokonaisuudessaan; ainoastaan sukan pohjat. Novitakin on todennut, että laminaattilattia on villasukan surma, ja tämän allekirjoitan kokemuksen perusteella. 

Heräsin ongelmaan taas kerran, kun eräät elokuussa 2022 Nalle-langasta tekemäni sukat menivät roskiin (eivät kuvan sukat). Vajaa 1,5 vuotta on siis sukan kesto, eivätkä kyseiset sukat tietenkään ole olleet käytössä koko aikaa.  

Jos siis sukkia käyttää vain kotona, lattialla kävellessä, niin onko järkeä neuloa vahvistettua neulosta kantapään "selkäosaan" - sehän kulkee ilmassa. Pitäisikö enemmin neuloa vahvistettua neulosta kantapään pohjaan?

Olen viimeaikoina harrastanut ranskalaista kantapäätä - sen kerran opittuani. Siinä vahvistettua osuutta tulee pohjaan vielä vähemmän kuin peruslaatikkokantapäässä.

Mielestäni tätä ongelmaa ei ole huomioitu missään sukkaohjeessa. Pitäisikö asiaan saada parannus?

Mitä mieltä, hyvät ystävät olette tästä? Kuluvatko teidän kantapäänne niin kuin meillä? Kuinka pitkälle teette vahvistettua neulosta sukan pohjaan?

Kässäkirjoja ilman ohjeita

Nyt ei puhuta ohjekirjoista, vaan neulomista tai muuta käsityötä koskevista kirjoista ja vielä erikseen romaaneista, joissa tehdään käsitöitä.

Jos katsoit Ilun handu duunaa podcastin viimeisen jakson, näit ja kuulit esittelyn tästä kirjasta:

Neuloosi ei ole romaani, vaan kertoo käsityögenrestä juuri nyt. Mukana on vähän historiaa, käsityöbuumista pandemian aikana aina tähän päivään, kun tuttuja ovat Youtube-kavat, KALit, kädentaitomessut, neuletapaamiset, blogit ja vlogit. Kuuntelen kirjaa juuri nyt, löytyy siis ainakin BookBeatista, sekä pehmeäkantisena kaupoista ja kirjastoista. Kiva teos, vaikka onkin paljon tuttua asiaa.

Toinen, ehkä vähän vastaava, tosin en ole vielä itse lukenut, mutta tilauksessa on:

Kuvauksen mukaan: "Kokoelma lyhyitä tekstejä käsillä tekemisestä. Kirjassa käsitellään neulontaa, virkkausta, askartelua, ompelua, sisustusta, ruoanlaittoa ja valokuvausta."

Mutta sitten romaaneihin. Mitä kotimaisia on olemassa? 

* Kaisa Ikola on kirjoittanut kaksi neuleaiheista romaania: Oikein nurin ja Kaksi oikein yhteen. 

* Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa-kirjan luin äskettäin. Ei siis ole neuleaiheinen, vaan päähenkilö opettelee tekemään tilkkutöitä.

* Mainitsematta ei voi jättää Satu Rämön trilogiaa: Hildur, Rósa ja Björk sekä Jakob.

Jos tiedät lisää kotimaisia, niin kerro ihmeessä.

 

Käännettyjä kirjoja tiedän olevan ainakin Kate Jakobsin trilogia, joka on käännetty suomeksi. Pieni lankakauppa, Lankakaupan tyttö ja Lankakaupan talvi.

Käsitöitä tekee myös Miss Marple, Agatha Christien rikosromaaneissa, joskin neuleet ovat enemmän taustalla rikoksia ratkottaessa. 

Yllä mainitussa Neuloosi-kirjassa mainitaan vielä seuraavat. Näitä ei ole käännetty suomeksi, ja tätä ihmetteli Ilukin podcastissaan:

* Robert Kimmel Smith: Sadie Shapiro's Knitting Book. Ei löytynyt kirjastosta, eikä BookBeatista. Adlibriksestä ja Amazonista löytyy pokkarina. 

* Sally Goldenbaum: Seaside Knitters' Society. Kirjastosta en löytänyt. BookBeatissa on tätä sarjaa useita kirjoja, mutta ei kaikkia. Vielä en ole tutustunut, mutta käsittääkseni kirjoissa ratkotaan murhia käsitöiden lomassa 

* Ann Hood: The Knitting Circle. Ei löytynyt kirjastosta, eikä BookBeatista. Adlibriksessa ja Amazonissa on.

näitä etsiessäni törmäsin vielä yhteen, huh:

Derrick Jensen ja Stephanie McMillan  : The Knitting Circle Rapist Annihilation Squad. Mustan huumorin kirja käsittääkseni neulepiirin sekaantumisesta rikoksiin.

Kiitos

Kiitos ihana Saukkis! Tällaisen etukäteisjoululahjan sain, jota olin juurikin toivonut ja päivitellyt, kun ei mistään löydy - ei edes Raverlystä.

Tässä nimenomaisessa lehdessä on useampi mielenkiintoinen ohje: Yhdessä-lapaset, Onnekuplia-tuubihuivi, Mistelin alla -pipo ja -lapaset ja ehkä vielä Juhla-paitakin. Jouluyön sukissa on mielenkiintoinen kiila- ja kantapääratkaisu.

Tämä lehti on aivan paras. Mukana oli vielä kasvonaamio. Kiitos siitäkin; kaunistuminen on aina mahdollista. 

Lähdin tosissani miettimään tuubihuivia tuosta edellisen postaukseni langasta yhdistettynä johonkin sopivaan. Mutta odotan toki ensin, mitä muista kalenterin paketeista kuoriutuu. 

Ensimmäinen adventti

Joulukuu on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja heti ollaan jo ensimmäistä kynttilään sytyttämässä. Tänä vuonna meillä on ensimmäistä kertaa sähköiset, siis paristoilla toimivat adventtikynttilät, kun aidot kynttilät ahdistavat perheen allergikkoa. Laitan niistä kuvaa kunhan ehdin.

Tänään saan avata adventtikalenterini ensimmäisen paketin:

Ja sieltähän paljastui:

Ihana väri!. Lanka on Adelia Fibersin Merino Sock, 75% Superwash merino, 25% nylon. Paino 50 grammaa, 212 metriä. Värin nimi on Talvimarja. Käsinpesu haaleassa vedessä.

Kaunis kuin mikä. Vielä kun keksisin mihin tuon käyttäisi; ehkä huivin raitana vai onko hyviä ehdotuksia? Metrimäärä ei ole kuitenkaan aivan vähän. 

Onpa herttaista...

... tai sitten ei; eli ei mennyt kuin Strömsössä tämä yritys. Joulupukkipakettiin piti tehdä alla olevan kuvan sukat ja samalla saada toiseksi viimeinen bingoruutu kuitattua.

Työhön valikoitui Nalle-lanka, väri 159 järvenselkä, mutta kun arvelin, että lanka ei riittäisi, otin kaveriksi Maija-langan, väri 238 turkoosi. Maijasta oli tarkoitus tehdä kantapää ja jos tarpeen kärki. Kerillä kumpikin turkoosi näytti aivan samalta. 

Maijasta tuli sitten kantapää, mutta jatkaessani terän neulomista huomasin, että sävy on aivan väärä; itseasiassa rusehtavan kellertävä. Tässä vaiheessa luovuin lahja-ajatuksesta ja päätin tehdä sukat loppuun ja jättää itselleni. Outo juttu, että neuleena väri näyttää aivan erilaiselta kuin kerässä.  Kuvassa ero ei näy niin selvästi, mutta luonnossa se on tosi häiritsevä.

Kaiken kukkuraksi Nallea jäi vielä 25 grammaa, eli olisi saattanut riittää kantapäähänkin. Vaan ei hätää, sainpahan sukat ja vielä bingokuittauksen kohtaan "Niina Laitisen ohje".

Ohje on nimeltään Herttaiset ja sen pintaneule on oikein kiva. Ohje on julkaistu Suuri käsityö -lehden tilaajasivulla. Varmaan tulee taas johonkin SK:n kokoomajulkaisuun. Sukan koko on n. 38 ja valmis pari painaa 72 grammaa. 

Jotain itselle

"Jotain itselle" on bingossani yksi ruutu. Nyt pääsen sen kuittaamaan. Samalla kuittaan neulehaasteesta kohdat 35. Neulo itselle ja 42. Kokeile sinulle uuden langantuottajan lankaa. 

Löysin Vantaan Myyrmäessä sijaitsevasta liikkeestä (Silmunen, myös nimellä Langanpesä) aivan ihanan pehmeää lankaa nimeltään Alegria, jonka valmistaja on Manos del Uruguay. Lanka on niin pehmeää, että uskallan ja tuntuu, että voin todellakin pitää neuletta kaulaa vasten. Koostumus on 75% villaa, 25% polyamidia. Ostamani langan väri/sävy on A9035 Flow. 

Ohjeen suunnittelija on Mette Wendelboe Okkels, eli PetiteKnit ja varmaan monelle tuttu malli Sophie Shawl. Ohje on maksullinen ja löytyy Raverlystä. 

Poikkesin ohjeesta koska halusin keskikohdasta leveämmän.... Höpsis, huijasin! Oikeasti ajattelin, että on hankala laskea lisäykset ja kavennukset joka kuudennelle kerrokselle. Helpommalla pääsee, kun tekee ne joka neljännelle kerrokselle. Ehkä, mutta kun lankaa oli vain yksi vyyhti, 100g = 405 metriä, niin huivista tuli näin leveämpänä myös lyhempi. Kuulin onneksi jostain, että lyhyet huivit olisivat muotia, niin että aallonharjalla ollaan.

Huivi on leveimmältä kohdalta 35 cm ja siipiväli venyttämättä 136 cm. Aina oikea neulepinta venyy reilusti, joten kyllä se minulle mahtuu, saan pään ympäri ja eteen pienen solmun. Valmis huivi painaa 99 grammaa.

Nyt on kolme bingoriviä täynnä ja tyhjiä ruutuja on enää vain kaksi. Onnistunkohan vielä tänä vuonna saamaan koko bingon täyteen?

Kässämessut vai kuivaharjoittelua ja ensilumi

Tänä viikonloppuna on Tampereen kädentaitomessut, enkä taaskaan mennyt paikalle. Joka vuosi olen päättänyt, mutta taas kävi näin. 

Messuilla voi toki käydä kuivaharjoittelunakin. Voi lukea messutarjouksia, mutta niissä piilee tietty vaara. Voi lukea neulelehteä, mutta siinäkin piilee yllättävä vaara. Uteliaisuudesta ostin Novitan uuden Essentials lehden, enkä oikein odottanut mitään erikoista. Kuinka kävi:

                            

Onko käytetty eri graafikkoa, vai mistä on kysymys? (tarkistin, ei ole) Lehti on hyvin eri näköinen kuin Novitan julkaisut yleensä - piristävää. Käytetty fontti on uudenlainen. Kuvia on paljon ja ohjeet ovat aina heti kuvien jälkeen. Paitaohjeissa on mainittu myös niskan lyhennetyt kerrokset.

Ohjeet jakaantuvat seuraavasti: puseroita/paitoja 10 kpl, villatakkeja neljä, liivejä yksi, mekkoja yksi, pipoja yksi ja vielä yksi ison huivin ohje ja yksi pienen huivin ohje. Kannessa lukee yli 20 ohjetta, mutta ilmeisesti osaan laskea vain 19 asti. Suunnittelijat ovat suomalaisia. 

Joka tapauksessa jopa minä innostuin suunnittelemaan neulepuseroa, vaikka se on tähän mennessä kuulunut never-osastoon. Vielä kun ohjeet on kirjoitettu saumattomasti top-down-malliin, tämä julkaisu saa minulta 10 pistettä. Nyt tarvitaan villejä hevosia pitämään minut pois tietokoneelta tarttumasta Novitan messutarjouksiin - vielä huomenna sunnuntaina ehtii. Tässä muutama makupala:

 

Mitäkö tein, kun en lähtenyt messuilemaan? Inventoin lankani ja kyllä, niitä on juuri niin paljon kuin luulinkin. Toisin sanoen: Jäitä hattuun!

  

Voiko tätä sanoa ensilumeksi? Ei ainakaan sulanut pois. Pieni varpunenkin halusi kuvaan mukaan. Mustarastas pakeni kuvasta. Meidän pihallamme on paljon pikkulintuja. 

Yhdet vielä

nimittäin lapaset. Katia Peru -lankaa kuluttelin ja sainkin melkein koko kerän menemään.

Silmukkamäärät otin Raverlystä, ohjeesta nimeltään Thick and Quick Álafosslopi Mittens. Ohjeen on kirjoittanut Simone Van Iderstine.

Koko on pienen aikuisen, eli minun tai teinin, eli nuoren tai lapsen. Aloitussilmukoita oli 28, puikot resorissa 4 mm ja muuten 5 mm. Katia Peru -langan väri on 37 Night Blue. 

Valmis pari painaa 85 grammaa ja nyt suljen Lankavalle lähtevän paketin ja ryhdyn miettimään joulupukkiasioita. 

Bingo edellä

Bingo on suhteellisen hyvässä mallissa ja vielä paremmassa, kun saan kuitattua kohdan Pitsineulesukat. 

Ohjeen olen joskus tulostanut Pappilan mummon blogista. Siellä se oli nimellä Helppoa Pitsisukkien neulontaa. Helppoa onkin: kuvio muodostuu seitsemällä silmukalla ja viidellä kerroksella.

Käytin teetee:n Pallas-lankaa, väri 34 turkoosi. Taisivat olla maanantaikappaleita nämä kaksi kerää; sen verran usein tuli huopuneen näköisiä möykkyjä vastaan. Välillä yritin leikata niitä varovasti pois, mutta aina se ei ollut mahdollista. En muista tällaista huomanneeni aikaisemmin.

Puikoilla 3 mm tuli 39-numeroiset naisten sukat. Valmis pari painaa 92 grammaa. Nämä menevät varmaan keräykseen ja bingo saa merkinnän kohtaan Pitsineulesukat. 

Se on loppu nyt...

... nimittäin lankojen ostaminen. Koko syksyn on ollut ostohousut jalassa, enkä ole millään saanut niitä riisuttua. Nyt tuli seinä vastaan, eli tila. Olemassa olevat langat eivät mahdu mihinkään ja määrä vain kasvaa kasvamistaan.

Minulle on kolme sängynaluslaatikkoa, joita olen pitänyt jonkinlaisena takarajana että enempää lankaa ei saa olla. Yhdessä laatikossa on Worsted, Aran, Chunky jne. paksut langat 7-veljestä lähtien. Toisessa on Sport ja DK -vahvuiset langat ja kolmannessa laatikossa on ohuet, eli fingering ja sitä ohuemmat langat. Fingering-laatikko ei mene enää kunnolla kiinni ja viimeisimmät ostokset jouduin jo sijoittamaan muualle. Näiden kolmen laatikon lisäksi on salaisia piiloja ja niitä alkaa olla sen verran, että en kohta enää muista, mihin olen piiloja kehitellyt.

Tänään tuli postista Adelia Fibersin joulukalenteriboksi. Sen avaan vasta oikeina päivinä.

Varmaan joulukuussa on vielä tulossa yksi Sukkamestarin boksi Novitalta. Sitä en laske ostokseksi, koska boksi on maksettu etukäteen.

Lankoja on kirjanpidon mukaan nyt yli 11 kg (erinäisiä salaisia puuttuu tästä luvusta). Hirveässä morkkiksessa lupaan, että en tee yhtään uutta lankatilausta ennen kuin pääsen vähintään viime vuoden lopun saldoon, joka oli 9730 kg. Ainoa poikkeus voi olla, jos jostain työstä jää puuttumaan lankaa, eikä mitään korvaavaa ole. Mitä sanotte tällaisesta lupauksesta? Pystynkö? Onnistuuko?

Jotain on onneksi kulutettukin. Pienin muutoksin tein Novitan/Lea Petäjä ohjeella Vinssi-kohoneulepipon. Puikot kuvassa, aloitussilmukoita 72, ja resorin jälkeen 60. Lankana on Katia Peru, väri 24 punainen. Lanka on 40% villaa, 40% akryyliä, 20% alpakkaa. Minua kutittaa kovasti ja pesin villapesuaineella, jospa pehmentää vähän, mutta laitan kuitenkin keräykseen. Paino valmiina 91 g.

Kukkia ja podcasteja

Kas maantiellä kalpea kukka,

lumipälvestä nostavi pään.

Mitä vuottelet kukkani vielä?

On aika jo painua pään.

Sanoo Eino Leino tälle pihamme kukalle, jolle kukaan ei ole kertonut, että enää ei ole kesä. En muista tämän nimeä, mutta lumi-jotain se on. Kukkii aina vaan. Ei sitä tappaakaan voi, joten annetaan kukkia.

Sitten ajattelin esitellä täällä äskettäin löytämäni podcastin. Kässäkaffit on vasta 3 kuukautta sitten aloittanut Taijan ja Hennan Youtube-kanava. Kässäkaffit poikkeaa käsityöaiheisista vlogeista siinä, että valmiita tai keskeneräisiä töitä ei esitellä, vaan Taija ja Henna keskustelevat kulloisestakin käsitöihin liittyvästä asiasta.

Aiheita on ollut esimerkiksi jonkun lehden tai kirjan esittely, käsitöihin liittyvät tekijänoikeudet, eri some-kanavat, joulu tulee, julkkisneulojat jne. Tähän mennessä jaksoja on ilmestynyt 15. Ne eivät ole kovin pitkiä, mutta näitä nuoria naisia on ollut mukava kuunnella. 

Seuraan aika montaakin kanavaa, ja katson mielelläni valmiiden ja keskeneräisten töiden esittelyjä ja kuuntelen neulojien tulevista suunnitelmista. Tämä kanava piristi erilaisuudellaan - käypä katsomassa. 

Lanka loppuun vaikka väkisin

Taas kerran shoppailin Kässä Kirpussa. Tummaa keltaista lankaa oli myynnissä nimellä 7 veljestä Pohjola. Kun lähetys tuli totesin, että ei liene 7 veljestä ainakaan: paksumpaa ja aivan eri tuntuista. Olisin tietenkin voinut palauttaa, mutta en viitsinyt. Tuhota se piti kumminkin.

Keltainen lanka oli paksuudeltaan ja muutenkin tuntui olevan samaa luokkaa kuin Schachenmayrin Extra Merino Big Premium, josta olin juuri tehnyt pannan. Näistä siis lapaset. Mokomaa jäi vielä, joten lopusta tuli Anelmalle kaulahuivi. 

Lapaset ovat kokoa nainen, paino 61 grammaa. Kaulahuivi painaa 13 grammaa. Puikot resorissa 4 mm ja muuten 4,5.

Ajattelin laittaa lapaset vielä Lankavan keräykseen, mutta kun en ole varma lieneekö tuo villaa ollenkaan, niin taidan jättää itselleni. 

Miksi ihmiset eivät säilytä vyötteitä? Osaako joku selittää?

Lokakuun viimeinen

Monta työtä on kesken, osa menee purkuun väärän lankavalinnan tai muun syyn takia. Tuntuu, että en oikein saa mistään otetta. Haluaisin tehdä valmista, mutta jokin iskee kapuloita rattaisiin. Vähän jotain valmista kuitenkin on: kokonaista yksi panta.

Tummaa väriä on vaikea kuvata ainakaan pelkällä puhelimen kameralla. Lankana tässä on ollut Schachenmayrin Extra Merino Big Premium, väri 150 tummansininen. Kässä Kirpusta ostin, lienee varhaisempaa tuotantoa; en ainakaan löytänyt, että olisi enää tarjolla. Lanka on paksua 100 g = 160 m ja 100% superwash -merinovillaa. 

Aloitin Novitan ohjeella Isoveli-langalle, mutta siinä oli palmikoita kovin tiheään, ja tuli liian jäykän näköinen. Sitten löysin Raverlystä Ann Linderhjelmin ohjeen Headband with Cable. Ohje on ilmainen ja kaksinkertaiselle langalle, mutta sopi minun tarkoitukseeni.

Aloitussilmukoita oli 22, puikot 5 mm ja valmis panta painaa 35 grammaa. Pannan pituus venyttämättä on 43 cm. Sopii ainakin minun 57 cm kokoiseen päähäni, mutta matkaa keräykseen. 

Neulehaaste saa merkinnän kohtaan 23. Neulo palmikkoa. 

Terveisiä ratikkareissulta ja Hiivatehtaan lankamarkkinoilta

Tänä viikonloppuna on ollut kaksi mielenkiintoista tapahtumaa. Ensinnäkin kävimme mieheni kanssa uuden pikaraitiovaunu nro 15 koeajelulla. Emme ajaneet aivan koko 25 km reittiä, vaan Haagasta Itäkeskukseen ja takaisin. Hieno oli, tilava sisältä ja mukavan tuntuinen. Muuten sama olo kuin vanhoissakin raitiovaunuissa, mutta tämä uusihan pääsee paljon kovempaa. Luin, että vauhti voi olla jopa 70 km/h. Kyllä sen huomasikin. Alla oleva kuva ei ole oma, vaan netistä kaapattu. Jos joku pahoittaa mielensä, poistan toki. 

Toinen tapahtuma oli Hiivatehtaan lankamarkkinat Rajamäellä, eli Nurmijärvellä. Olimme paikalla vähän klo 10 jälkeen ja saimme viimeisen parkkipaikan sisäänkäynnin läheltä. Olin ajatellut ottaa jotain kuvia tänne laitettavaksi, mutta tungos oli sitä luokkaa, että lankahyllyjen luo tuskin pääsi. 

Minun ostokseni eivät olleet suuren suuret, eikä ollut tarkoituskaan. Yhteen villatakkiin sain inspiraation Rouva Silmusolmun kioskista. Langat kyseiseen villatakkiin maksaisivat toista sataa ja kun on jo yhdet villatakkilangat odottamassa, vastustin kiusausta, mutta jätän ehdottomasti harkintaan. 

Villanpesuaineen ja staattisten papereiden vihon ostin Jalovillan kioskista. Etenkin nuo staattiset paperit ilahduttivat; en ole nähnyt niitä missään kaupan, joten tarrasin kiinni heti, kun huomasin. Staattinen paperi toimii hyvin, kun pitää seurata jotain ohjetta tai kaaviota. Viivaintakin voi käyttää, mutta se liikkuu helposti paikoiltaan. 

Villapesuainetta ei ole ennen ollutkaan - nyt on. 

Vielä ostin hiustenpesuun tarkoitettua käsintehtyä saippuaa. Tämä matkaa meiltä kyllä valitettavasti muualle. Saippua on periaatteessa tuoksuton, mutta tuoksuvat siinä kuitenkin käytetyt raaka-aineet, ja tämän saippuan tuoksu tuntuu minun nenääni epämiellyttävältä. Olisi pitänyt tuoksutella tarkemmin, niin ei olisi tullut hutiostosta, eli oma vika. 

Kun teimme poislähtöä ehkä noin tunnin kuluttua, paikka oli täynnä autoja. Niitä oli pysäköitynä katujen varsille pitkälle varsinaisen parkkipaikan ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa, että täällä pääkaupunkiseudulla ja myös kehyskunnissa on aivan liian vähän käsitöihin liittyviä tapahtumia. Kyseinen tapahtuma oli melko pieni ja siihen nähden kiinnostus oli valtaisaa. Lisää siis näitä.