52 x villasukat - Osa II

Laine Publishingin uusin julkaisu 52 x villasukat - osa II tuli juuri postista. Olin ennakkotilannut ja maksanutkin ennen paaston alkua, joten ei pilaa paastoani.

           

Alla muutama makupala. Kuvat ovat vähän haaleita, kun nyt juuri ei ole tilaisuutta ottaa parempia (lapsi nukkuu). Mukana on 47 suunnittelijaa, joista nopeasti laskien ainakin neljä suomalaista. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tietää, mistä maasta suunnittelijat ovat. Kuvan ruskeat sukat alla ovat Veera Välimäen suunnittelemat. 

On paljon erilaisia toteutuksia; on pitsineuletta, palmikoita, nyppyjä, raitoja, röyhelöitä ja kirjoneuletta. On myös helmillä koristellut sukat ja yhdet joogasukat. Suurin osa on ohjeista on ohuille langoille, mutta ainakin islantilaisen Sveina Björk Jóhannesdóttirin ohje näyttää olevan paksummalle langalle. 

Vielä on muutamat tossut, sekä erikoisuutena kantapäästä aloitettavat sukat (harmaat sukat alla) ja sivuttain neulottava malli (siitä pinkki/vaalean vihreä kuva alla) 

Sekä kaikenlaista kuviota, palmikkoa ja vaikka kirjaimia.

 

Valovuosi Strömsöstä

Usein ihmettelen, kun podcastien pitäjät kertovat purkaneensa joskus aivan kokonaisen, valmiin, isokokoisenkin neuleensa. Ja joku saattaa vielä aloittaa uudelleen saman työn. Ei taitaisi meitsiltä kyllä onnistua. Nyt olen kuitenkin saman edessä, vaikka suurensuuri työ ei olekaan kyseessä.

Veera Välimäen Stay Soft -huivi on tuossa tekeillä. Silmukkamääriä tosin muokkasin. Tuo oranssiosuus tehdään viimeiseksi ja sen jälkeen samalla langalla vielä I-cord-reunus. Mutta niin kuin kuvasta näkyy, lanka ei tule siihen riittämään.

Nyt pitäisi purkaa koko oranssi osuus ja tehdä siitä kapeampi, jotta lanka riittää. En mitenkään viitsisi. 

Vaihtoehto 1) Jätän tämän lepäämään. Kun harmitus joskus lakkaa, ryhdyn siihen uudestaan. 

Vaihtoehto 2) Otan lusikan, eikun puikot kauniiseen käteen, puran oranssin osuuden ja jatkan sitä kapeampana.

Sanomattakin on selvää, kumpi näistä olisi järkevämpää, mutta kun...

------

Unohtakaa, mitä yllä lukee.

Olipa hyvä että otin kuvan. Nyt vasta tajusin, että olen alkanut oranssia osuutta väärälle puolelle huivia. Sen olisi pitänyt tulla tuohon kuvassa ylempänä olevaan reunaan. Johan olisi lankakin riittänyt! Voi ei! Nyt ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa, kuin purkaa oranssi osuus.

No, onneksi en tehnyt loppuun asti.

Retki lapsuuden kotiin ja siitä poikinut virkkaustyö

Vietin eilen syntymäpäivääni retkellä tosi erikoisessa paikassa. Jokin aika sitten huomasin sattumalta, että lapsuuden ja nuoruuden kotini kerrostalossa Helsingin keskustassa oli muuttunut turisteille vuokrattavaksi asunnoksi. Siitä syntyi idea vuokrata asunto kahdeksi päiväksi (minimiaika) juuri syntymäpäivän aikaan.

Oli outo kokemus, mutta mielenkiintoinen. Myimme siskojeni kanssa asunnon 47 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole käynyt koko talossa. Asuin siellä ensimmäiset 20 elinvuottani. Asunto oli toki muuttunut, ovia oli siirrelty ja sisustus tietenkin erilainen. Talossa on tehty täysi putkiremontti, jonka ansiosta kylpyhuone ja wc olivat hienoja ja moderneja. Muuten piha ja rappukäytävä, vintti ja kellari olivat lähes samanlaisia kuin ennen, kuin myös hissi. Melkein pelotti mennä tutisevaan, ties kuinka vanhaan veräjähissiin. Asuntomme ulko-ovi ja postiluukku olivat entiset.

Kävimme kahtena iltana ulkona syömässä. Ensin saksalaisessa Zinnkeller-ravintolassa, jossa söimme erittäin maukasta Gulaschsuppea. Toinen illallinen oli 70 vuotta vanhassa Kolme Kruunua -ravintolassa, Liisankadulla:

Olimme molemmat tyytyväisiä etenkin tähän viimeksi mainittuun, josta yllä oleva kuva. Minulla oli kuhaa, jossa sienikastike - aivan mahtavaa. Suosittelen.

Kun nyt huudeilla oltiin, kävin kaupunginmuseon kaupassa ostoksilla. Ostin kaksi keskusta-aiheista pientä tarjotinta lahjaksi ja meille kotiin saippuan. Halusin keltaisen, koska ennen pitkää on pääsiäinen ja pääsiäistipun väri kiehtoo kummasti juuri näinä aikoina. Siispä virkkasin tänään saippuakupille sävy-sävyyn alusliinan.

Liinan mallin otin kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Mallin nimi on Pieni simpukkaympyrä. Tosin seurasin mallia vain aluksi ja kun liinasta uhkasi tulla liian pieni jatkoin omin päin.

Tuollaiset liinat pitäisi virkata ohuesta puuvilla tms. langasta. Tipunkeltaista oli vain Novitan Muumitalo-lankana ja näin paaston aikaan se sai kelvata. Liinan paino on 14 grammaa, halkaisija on 15 cm ja koukku oli 3,5 mm. 

Lopuksi vielä maaliskuun alun bujo-sivu. Piti laittaa aikaisemmin, mutta unohdin. 

Terveisiä Kädentaidot messuilta 2023

Tänä viikonloppuna järjestetään kädentaitomessut Helsingin Katajanokan Wanhan Sataman -tiloissa. Olin mukana ensimmäistä kertaa. 

Paastossa kun ollaan, kiersin lankatarjoukset kaukaa. En edes pysähtynyt, vaikka kaikenlaista ihanaa oli esillä ja tarjouksiakin oli.

Yksi lankaostos oli pakollinen. Sain nimittäin tilauksen: lapsenlapsi pyysi tekemään Risto Räppääjä -elokuvissa olleen Alpo-kissan. Googlettamalla löysin kuvan ja eiköhän joku ohje siihen jostain löydy. Alpo-kissa on beige- ja ruskearaidallinen virkattu, pitkäkoipinen, etäisesti kissaa muistuttava otus. Beigeä puuvillalankaa oli omassa varastossa, mutta ruskeaa ei. 

Nyt lähtee siis nöyrä pyyntö paaston emäntä Olifantille:  Voiko tässä tapauksessa armo käydä oikeudesta? Mitään, en siis yhtään muuta lankaa ostanut messuilta, enkä mistään muualtakaan.

Voiko tämän poikkeaman korvata jonkinlaisilla katumusharjoituksilla?

Mitä siellä haahuillessani sitten ostin? 

*  Kaksi pientä ametistikiveä. Olen kala horoskoopissa ja ametisti on minun horoskooppikiveni. Kivet menevät takkien taskuihin.

* Aleksi Lydmanin kortteja. Osa on onnittelukortteja, merkkipäiville, uuteen kotiin, kihlajais- tms. ja vielä muutama joulukorttikin tuli mukaan.

* Mary's Art -kortteja.

* Ja se lanka:  Scheepjes Bamboo Soft Premium Blend, 50 g/150 m, väri: Smooth Cocoa.

* Sitten se kaikista ihanin ostos. Syntymäpäivälahja minulle, mies lupasi maksaa. Boutique Heeben on turkulainen yritys ja tämän mekon/tunikan valmistaja. Materiaali on puuvillaa, kestää 40 asteen konepesun ja värit kuulemma pysyvät. Tämä oli varsinainen heräteostos; en tuntenut yritystä ennestään.

Helmikuun lopun keskeneräiset

Näin kuun vaihteessa lienee terveellistä pysähtyä tarkistamaan mitä kaikkea on tullut aloiteltua ja missä vaiheessa ne ovat.

Tänä vuonna olen antanut itselleni luvan aloittaa kaikki käsityöt, mitä ikinä mieleen juolahtaa. Ennen pidin itselläni jotain rajoituksia, että en aloittaisi uutta työtä ennen kuin työ x olisi valmis. Sitten huomasin, että jos en aloita heti sitä mikä inspiroi, innostus laimenee ja unohtuu. Siksi aloituksia on nyt enemmän kuin koskaan.

Kesken ovat: kolme huivia, kahdet sukat, kahdet lapaset ja yksi laukku. Ne tuossa yllä paperikasseissaan. Etualalla oleva huivi saa luvan toteutua ensimmäisenä, koska on menossa lahjaksi.

Ompeluita on kesken: kuminauhakuja kahteen hameeseen sekä ulkoiluhousujen ja farkkujen lahkeiden lyhentäminen.

UFOja löytyy yhdet lapaset ja keskeneräinen virkattu kassi. Näiden kummankin kohtalo on vielä avoin.

Minkälaista politiikkaa olette, hyvät ystävät pitäneet? Onko rajoituksia uusien aloitusten suhteen, vai annatteko itsellenne luvan aloittaa silloin kun siltä tuntuu ja riippumatta keskeneräisten määrästä?