Menneen kesän ja Bonnie Tylerin muistolle

Heinäkuun 8. päivänä menehtyi walesilainen käheä-ääninen laulaja, taiteilijanimeltään Bonnie Tyler 75-vuotiaana.

Hän tuli taas mieleeni, kun ryhmäliikuntatunnilla yksi taustamusiikeista oli todennäköisesti kaikkien tuntema It's a heartache.

"Mennyt kesä" ajoittuu varmaan 70-luvun loppuun (biisi on julkaistu 1978). Olimme viettämässä kesää sisareni perheen mökillä meren rannalla. Heidän silloin teini-ikäinen tyttärensä oli ihastunut Bonnie Tyleriin ja varsinkin tähän mainittuun kappaleeseen.

Tuohon aikaan ei vielä ollut henkilökohtaisia korvanappeja tai kuulokkeita kuuntelemista varten. Jos joku jotain halusi kuunnella, sitä kuuntelivat sitten kaikki muutkin. Mutta c-kasetteja ja niiden nauhoitusmahdollisuus oli. Tämä teini oli äänittänyt c-kasetin täyteen Bonnie Tyleria laulamassa It's a heartache. 

Kun yksi heartache loppui, uusi alkoi välittömästi alusta. Kun kasetti loppui, se käännettiin ja sama uudestaan.

It's a heartache tuli kuunneltua niin moneen kertaan, että muistan sanat ulkoa vieläkin.

- Tuliko biisistä inhokki?

- Olisi voinut tulla, mutta ei. Kun It's a heartache lähtee soimaan, mieleeni palaa meren tuoksu kauniina kesäpäivänä. 

Onko sinulla muistoja kyseisestä biisistä tai muusta Bonnie Tylerin kappaleesta?

Bonnie Tyler on vieraillut Suomessa useita kertoja ja viimeksi vuonna 2024. Ja vielä yksi wikipedia-tieto: Bonnie Tyler julkaisi albumillaan The Best -nimisen kappaleen. Vuoden kuluttua siitä Tina Turner levytti sen uudestaan ja nosti sen hitiksi (You're Simply) the Best. 

Toukokuun touhuja - Repolaisen toukokuun haaste

Toukokuu on heitellyt meille vaikka minkälaista säätä, eikä aina tiedä onko kylmä vai lämmin. Toukokuun töitä pitää kuitenkin tehdä ja siitä tässä:

Pienellä 25 m2 pihallamme on kuvan kahden istuttava pöydällinen systeemi. Katsoin googlesta, miksi kyseistä rakennelmaa sanotaan, mutta kauhistuin, kun tuli esim. puutarhapenkki teepöydällä. Ensinnäkin tuo ei ole hyvää kieltä ja toiseksi miksi tee, eikä vaikka kahvi.

Jos keksit rakennelmalle hyvän kauniin kielen mukaisen nimen, niin kerro.

Tämä tuoli-pöytä-tuoli-systeemi on koko talven ulkona - katoksen alla, mutta ulkona kuitenkin. Keväällä se on aika surullinen näky: pinnalla koko talven pölyt ja linnunkakat. 

Töihin siis. Aseena kädenlämpöinen vesi, rätti ja harja. Kuten kuvasta näkyy, oli aika vilpoinen päivä. 

Tässä hän on, vielä märkänä. Aina parin vuoden välein ostan pienen purkin Valtti Coloria ja käsittelen pinnan, mutta en ole varma onko nyt joka toinen vuosi vain ei. 

Vauhtiin päästyäni pesin myös talven lyhdyt. Nyt ne pääsevät kellariin odottamaan ensi syksyä. 

Ihan kuvauksen vuoksi laitoin tuoli-pöytä-tuoli-yhdistelmään istuintyynyt paikoilleen. Vielä on liian kylmä istua ulkona ja muutenkin haluan odottaa istuintyynyjen kanssa, että pahin siitepölyaika on ohi. Sitä paitsi projekti on vielä kesken: kuten kuvasta näkyy, linnunkakkaa on maassakin. Sitä on tosi hankala saada tiilien päältä harjattua pois, mutta yritetään, kunhan vähän lämpenee. 

Kysymys ranskalaisesta kantapäästä

Nyt on ongelma. Joskus harvoin olen tehnyt ranskalaisen kantapään; yleensä teen sen peruslappusysteemin, onko se sitten hollantilainen. On kai.

Ongelma on, että silmukoita tulee aivan hervoton määrä. Onko tämä o.k.?

Olen lukenut ohjetta ja toistakin ohjetta ja katsonut yhden videoa. 

Kantapäälapun kerroksia tehdän sama määrä kuin puikoilla on silmukoita. Minulla nyt 28. (silmukoita yhteensä 54, eli 14/puikko). Näistä kerroksista poimitaan sitten n. 14 s. Lisäksi on kantapään käännöksestä muodostuneet silmukat.

Kiilakavennukset tehdään tässä mallissa pohjaan, mutta sama ongelma olisi, jos ne tehtäisiin sivuun: silmukoita on valtava määrä. Jos edes kavennettaisiin joka kerroksella niin ymmärtäisin, mutta ohje kehottaa kaventamaan joka toisella kerroksella. 

Olenko tehnyt jotain kummallista tai ymmärtänyt jotain aivan väärin?

Tilinpäätös 2025. Entä mitä kävi bingoille? Uusi bingo

Vuoden alussa en asettanut itselleni ostorajoituksia, mutta ilmoitin pyrkiväni siihen, että lankavarasto ei ylittäisi 10 kg. Hui hai, toisin kävi! tässäpä vuoden tilasto: 

Ei nyt mikään järisyttävä määrä lankaa, runsas 11 kg. En nyt kuitenkaan aseta mitään kokonaistavoitteita tämän suhteen itselleni. Pappijaana julkaisi juuri Instagramissa kuvan itsestään lankojen keskellä ja liitti mukaan heillä kotona käydyn keskustelun:

- Onko sulla jo vähän liikaa noita lankoja?
- Ei, mä käytän niitä kaikkia.

Laskin nopeasti, mitä sitten on tullut tehtyä. Sukkia enimmäkseen, eli 21 paria. Entä muuta?

6 pipoa, tms. myssyä
5 paria lapasia
5 kpl jotain kotiin, koriste tms.
2 laukkua tai kassia
2 paria kämmekkäitä
2 nukenvaatetta Anelmalle
1 peitto

Miten sitten kävi 2025-vuoden kahdelle bingolle? Kaksi riviä tuli täyteen bingo 1:stä ja toisesta bingosta jäi yksi kohta täyttämättä. Nämä ei-toteutuneet suunnitelmat siirtyvät seuraavaan vuoteen, koska niille on olemassa suunnitelma ja langatkin.

                                            käsityöbingo 1 /2025

Toteutumatta jäivät siis sormikkaat, huivi, kauluri, säärystimet ja Raverlyn ohje. Ne siirtyvät uuteen, vuoden 2026 bingoon, joka näyttää tältä:

käsityöbingo 2026

Mitä luin vuonna 2025

Olen kirjannut lukemiani tai kuuntelemiani kirjoja yläpalkista löytyvälle Helmet 2025 sivulle. Helmet-lukuhaaste on kirjaston vuosittain julkaisema haaste, jossa on 50 kohtaa. Jos haluat tietää lisää jostain alla mainituista kirjoista, katso toisesta blogistani: https://kirjajasenkaveri.blogspot.com/

Nyt teen kuitenkin erilaisen yhteenvedon luetuista/kuunnelluista kirjoista. Kirjoja on kaikkiaan 46, joista 19 on äänikirjoja. Nyt mennään:

Erityisen vaikutuksen tänä vuonna tekivät:

Johanna Vuoksenmaa: Suuremmoinen matka. Kirjassa on kaksi aikatasoa. 1943 poikansa Saksan itärintamalla menettänyt Alma saa Hitlerilta kutsun vieraisille. Se on 13 lapsen äidin ensimmäinen ulkomaanmatka ja kaikki on uutta, suurta ja ihmeellistä. 2023 Alman lapsenlapsenlapsi Ilona saa käsiinsä Alman matkalta kirjoittamat kirjeet ja järkyttyy ihailevasta sävystä, jolla Alma kaikkea näkemäänsä kuvailee. Kun Ilonan ainoa lapsi, suomenvenäläinen Aku katoaa, herää pelko, onko tämäkin lähtenyt etsimään oman elämänsä rintamaa.

Milla Ollikainen: Mathilda. Mathilda Gylldén s. 1877 oli Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo. Avioliitto kariutuu kuitenkin pian, Mathilda saa keskenmenon ja masentuu siitä kovasti. 1904 Hvitträskissä on häät, kun Eliel avioituu Loja Geselliuksen kanssa ja Mathilda tämän veljen Herman Geselliuksen kanssa. Milla Ollikainen on toimittaja, joka lähtee tekemään Seura-lehteen artikkelia Hvitträskin kummituksesta, joka olisi keskenmenoaan sureva Mathilda. Hän kirjoittaa kaksikin artikkelia aiheesta, mutta halusi kirjoittaa Mathildasta vielä fiktiivisen romaanin. 

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu - nuoren lestadiolaisparin Viljan ja Aleksin tarina. Tiheään toisiaan seuraavat raskaudet väsyttävät Viljan niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun Viljan seuraava raskaus heittää hänen mielenterveytensä pahasti raiteiltaan, on Aleksin aika toimia. On ollut kovin myyty kirja. Tämä pokkari oli jo 12. painos.

     

Jos haluat tutustua kaukaisten maiden kulttuureihin, voin suositella seuraavia:

Vaula Norrena: Littana. Littana on tositarina kiellettynä lapsena Kiinassa syntyneestä tytöstä. Perheessä on jo tytär, eikä vanhemmilla ole lupaa hankkia toista lasta. Pingping on musikaalinen ja lahjakas, mutta häntä syrjitään oman perheen sisälläkin. Perhe muuttaa Suomeen Pingpingin ollessa 5-vuotias. Hän oppii nopeasti kielen, mutta elämä on vaikeaa koulussa ja kotona. Pingping, myöhemmin Jenni opiskelee kuitenkin ja on mukana politiikassa Vantaan kaupunginvaltuutettuna. Valtuustossa hän tutustuu Vaula Norrenaan, tämän kirjan kirjoittajaan.

Oyinkan Braithwaite: My Sister the Serial Killer ja samalta kirjailijalta The Baby is mine.  Nigerialaisen kirjailijan ensin mainittu on käännetty suomeksi Sisareni, sarjamurhaaja. Nimi kertoo mistä kirjassa on kysymys; jotenkin vaan käy, että ruumiita tulee. Toisessa The Baby is mine kaksi naista väittävät olevansa vauvan äiti. Absurdi ajatus, mutta sen ymmärtää, kun huomaa, miten erilaista kommunikointi on siihen verrattuna, mihin olemme tottuneet.

 

Jos jokin seuraavaksi mainituista kiinnostaa, käy lukemassa lisää toisesta blogistani:https://kirjajasenkaveri.blogspot.com/

Dekkareita on tullut luettua yhdeksän kappaletta:

Åsa Larsson: Till dess din vrede upphör

Anu Patrakka: Kiusaaja

Outi Pakkanen: Kuolema käy jatkoilla

Satu Rämö: Rakel

Outi Pakkanen: Seuralainen

Donna Leon: A Noble Radience

Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan

Camilla Läckberg: Isprinsessan

Outi Pakkanen: Peili

   

 

Kotimaista kirjallisuutta on kertynyt 11 kappaletta (yllä olevat kotimaiset eivät ole tässä mukana):

Enni Mustonen: Martan tarina

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

Petri Tamminen: Sinua, sinua

Jenni Linturi: Äärimmäisellä laidalla

Jari Tervo: Rautapää

Minna Lindgren: Sävelsinkö

Nura Farah: Lumimaa

Sisko Istanmäki: Yöntähti

Karin Collins: Snart har sommarn blommat ut

Juha Itkonen: Sivuraide

Annina Holmberg: Annabel Lee

                                                                                                                                                                            

                    

                                                                                             

Pohjoismaisten kirjailijoiden teoksia löytyy yllä mainittujen lisäksi viisi kappaletta:

 

Moa Herngren: Svärmodern

Moa Herngren: Skilsmässan

Moa Herngren: Syskonfejden

Trude Teige: Mormor dansade i regnet

Alex Schulman: Skynda att älska

  
 

             

                                                                                                                                                                      Kirjailijoilta Euroopasta ja kauempaa on tullut luetuksi yllä mainittujen lisäksi kuusi teosta.

Miranda Cowley Heller: The Paper Palace

Alan Bennètt: The Uncommon Reader

Èduard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Elizabeth Strout: The Burgess Boys

Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistoje valokuvaamo

     

      

 

Feel-good eli hyvänmielen kirjoja on vain kaksi. Pitäisikö niitä olla enemmän?

Clare Pooley: Ärlighetsprojektet
Tiina Kristoffersson & Vesa-Matti Toivonen: Kangaskauppa joen varrella

                          

             

Humoristisia kirjoja on niitäkin tarttunut mukaan vain kaksi. Lisää huumoria, vai?

Catharina Ingelman-Sundberg: Kaffe med rån

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan

                  

Viime aikoina olen jotenkin tykästynyt historiallisiin romaaneihin. Ikäkö tässä tekee tehtävänsä? En tiedä, mutta näiden parissa olen viihtynyt:

Pirkko Soininen: Signe
Heidi Köngäs: Sandra
Ingeborg Arvola: Kniven i elden
Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär
Tuomas Mustikainen & Jussi Sudenlehti: Vaiennut kaupunki

    

                 

Tällaisen listan tekeminen on siinä mielessä hankalaa - samoin kuin lukuhaasteen täyttäminen - että sama teos voi yhtä aikaa olla dekkari, pohjoismainen, historiallinen ja vaikka mitä. Tässä olen maininnut kunkin vain yhteen kertaan. 

Listasta saattaa saada käsityksen, että onpas monenlaista. Sille on syynsä: Osallistun kirjaston lukupiiriin ja sieltä tulee kaikenlaista luettavaksi mitä ei itse ole valinnut ja hyvä niin. Syksyllä osallistuin myös täällä blogimaailmassa Pöllön lukupiiriin, joka toivottavasti käynnistyy taas, kunhan pyhistä päästään. Yllä mainituista - jos oikein laskin - 14 on lukupiirikirjoja.