Joen tarina - osa 12 - joulukuu

Joen tarina päättyy tähän, mutta joki jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, luonnon kiertokulun mukaan. 

Jos olisin kuvannut muutama päivä sitten, olisi lunta ollut enemmän. Muutama lämpimämpi päivä verottaa lumikerrosta välittömästi. Kuvan vasemmalla puolella näkyi jonkun ensimmäisen innokkaan jälkeen jääneet suksien ja sauvojen jäljet.

Ensi viikolla pitäisi taas pakastaa ja silloin joki jäätyy. Voimakkaimmin virtaava kohta jää toki avoimeksi kovallakin pakkasella. 

Joki kiittää seurasta kuluneen vuoden aikana. Hyvää loppuvuotta kaikille. 

Joen tarina - osa 11 - marraskuu

Luonto valmistautuu talveen. Joen vesimäärä vaihtelee sen mukaan onko satanut vai ei. Kuivalta näyttää; koko vuoden on satanut todella vähän.

Mutta missä ovat kaikki vesilinnut? Ne eivät tunnu oikein pitävän tästä kivirakennelmasta. Sorsat saattavat istuskella kivillä joskus, kun vesi on oikein matalalla.

Sorsat pitävät enemmän vain muutaman kymmenen metsin päässä olevasta joen kohdasta. Ehkä siitä löytyy enemmän syötävää.

 

Joen tarina - osa 10 - lokakuu

Tähän lokakuun päivitykseen on aivan pakko laittaa kaksi kuvaa. Sadekuva on otettu kaksi päivää sitten, noin kahdeksaan aikaan aamulla vesisateessa. Sorsat ovat tulleet aamupesulle.

Tänään 1.10. paistoi aurinko. Sateen jälkeen joessa on vähän enemmän vettä. Muutama sorsakin oli ensin paikalla, mutta lähtivät sitten kuvaajaa karkuun. 

Joen tarina - osa 9 - syyskuu

 

Mätäjoki jatkaa elämäänsä. Vettä on vähän, kun sääennusteista huolimatta on edelleen satanut tosi vähän. Luonto kellastuu, niin kuin tähän aikaan kuuluukin. Kuvauspäivänä on kaunis auringonpaiste, mutta aikaisesta ajankohdasta johtuen, aurinko ei ole aivan vielä kääntänyt katsettaan joelle. Lämpötila kuvan ottohetkellä +9 C.

Joen tarina - osa 8 - elokuu

 

Nyt on taivaalta tullut vettä, vaikka ei vieläkään aivan tarpeeksi. Vesi kuitenkin virtaa ja ulpukat kukkivat. Yritin zoomata niitä ja kaislikon sorsia, mutta tuli kovin epätarkkoja kuvia. Kaksi naarassorsaa siellä kuitenkin uiskenteli ja yksi mustavalkoinen kokosukeltelija. Oli niin vikkelä, että en nähnyt tarkemmin. Pohjalla lienee paljon syötävää tai sitten niillä oli muuten vaan ruokatunti. 

Joen tarina - osa 7 - heinäkuu

 

Tukahduttavan kuuma, mutta pilvinen päivä. Missä sade viipyy? Joki kuivuu, puut ja pensaat huutavat vettä. Nyt saisi sataa oikein kunnolla. 

Joen tarina - osa 6 - kesäkuu

 

Kesä on tullut Mätäjoellekin. Nyt pääsin kuvaamaan ilta-auringossa. Vesi on vähän noussut. Muutama sorsa siellä uiskentelee, ruoho vihertää ja puissa ja pensaissa on lehdet. 

Joen tarina - osa 5 - toukokuu

 

Joki tulvi vielä pari viikkoa sitten, mutta nyt ovat lumet jo sulaneet ja kun ei ole satanutkaan, on joki aika kuiva ja kapea. Vappupäivän sää oli kolea mutta aurinkoinen. Yhtään lintua ei näkynyt. Luonto alkaa vähitellen herätä kevääseen.  

Joen tarina - osa 4 - huhtikuu

 

Takatalvi yrittää viimeisillä voimillaan puskea päälle ja repii yölämpötiloja pakkasen puolelle. Taistelun se on kuitenkin tuomittu häviämään, sillä aurinko sulattaa päivällä sen minkä yö on jäädyttänyt. 

Kuvassa ei näy sorsia, mutta kauempana joella oli menossa melko aggressiivinen reviirikamppailu; kovaa ääntelyä, siipien heilutusta ja toistensa näykkimistä ja tiehensä ajamista oli jännittävää seurata. Harakka istui matalalla puunoksalla katselemassa sorsien taistelua. Toisen puun latvassa istui kyyhkynen yksinään huhuilemassa.

Joen tarina - osa 3 - maaliskuu

Maaliskuu ja joen elämä jatkuu. Mätäjoki on oikeastaan kaupunkipuro, vaikka nimi vähän suurempaa lupaa. Mitä joelle kuuluu näin maaliskuun ensimmäisenä päivänä?

Virtauskohta pysyy avoimena vaikka pakkasta olisi kuinka paljon, mutta muuten joelle ja sen lähiympäristölle kuuluu noidankehää muistuttavaa toistuvaa vaihtelua: paljon lunta - sulaa - jäätyy - sulaa - jäätyy - lisää lunta - sulaa - jäätyy - sulaa - jäätyy ja niin pois päin.

Tänään kuvauspäivänä on kirkas auringonpaiste ja silta, jolta kuvaan pääsee varjona mukaan. Kevät tulee.  

Joen tarina - osa 2 helmikuu

 

Talvimyrsky Valtteri toi viikonloppuna aivan vaaaltavasti lunta Helsinkiin. Senttejä en tiedä, mutta ehkä noiden kivien päältä voisi käydä mittaamassa - ainakin 30, ehkä 50 cm? Tänään tiistaina kaupungin hiihtokone oli jo käynyt vetämässä hienot ladut pellolle. 

On tuo luminen maisema vaan niin paljon kauniimpi, kuin pelkkä liukas jääkeli tai vaihtoehtoisesti sohjo.

Joen tarina - osa 1 tammikuu

 

Kuvassa näkyvä Mätäjoki (ruotsiksi Rutiån) on kotimme lähellä virtaava kaupunkipuro. Joki virtaa Helsingin ja Vantaan alueella laskien lopulta Isoon Huopalahteen, joka on meren lahti. Mätäjoki on alueeltaan 24,2 km2 ja sen varrella asuu noin 72 000 ihmistä, kertoo Wikipedia.

Kaupunki kunnostaa jokea aktiivisesti ja sen varrella pidetään linturetkiä, näyttelyitä ja jokakeväinen Mätisfestari. Joen rannoilla on runsaasti pensaita, puita (tervaleppiä, pajuja, tuomia, saarneja ja kuusia) ja muuta kasvillisuutta, joiden ansiosta alueella elää vesimyyriä ja useita lintulajeja (satakieliä, tukkasotkia ja haapanoita, myös mustarastaita, sinisorsia ja lokkeja). Valkoposkihanhet käyttävät aluetta pysähdyspaikkanaan muuttomatkoillaan. 

Mätäjoki mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1690, mutta sen varrelta on löydetty merkkejä kivikaudesta. Helsingin 15 kivikautisesta asuinpaikasta 12 sijaitsee nykyisen Mätäjoen varrella.

Kuvassa on yksi kaupungin kunnostustoimenpiteen kohde, eli jokeen rakennetut kalaportaat. Joen kummallakin puolella on kävelyteitä ja näin talvisin hiihtolatuja. Seuraan tänä vuonna tuota kohtaa vuoden jokaisen kuukauden alussa. Tervetuloa mukaan luontoretkelle.