Sinistä on vaikka miten paljon, se kun sattuu olemaan ehdoton ykkönen monen lempivärin joukossa. Nyt ei mennä merta edemmäs kalaan, vaan sinistä löytyy aivan läheltä. Ensimmäinen sininen on tässä aivan tietokoneen vieressä.
Kuvassa on tämän vuoden Bujo, eli Bullet Journal, eli kässäpäiväkirja. Viime vuonna oli samanlainen, toki erilaisella kannella. Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut kirjanpitäjä tms. tarkan kirjaamisen ihminen, kun yksi käsityön tuomasta nautinnosta on tarkasti kirjata bujoon, perustietojen lisäksi esim. langan menekki grammoina ja metreinä, väri ja sen numero ja värierän numero. Vielä teippaan mukaan kuvan tehdystä työstä ja pätkän käytettyä lankaa. Höppänää, mutta kivaa.
Muistikirja on ostettu p:llä alkavasta marketista ja se on siitä kiva, että kansi on tasku ja siihen voi pujottaa minkälaisen tekstin/kuvan kuin vain haluaa. Lisäksi muistikirja on jaettu neljään osaan muovisilla välilehdillä. Sehän sopii: olen jakanut vuosineljänneksittäin. Kuvassa ei näy, mutta takakanteen on niitattu kuminauha. Jos bujo tulee liian täyteen, kuminauhan voi kääntää pitämään etukantta kiinni.
Toinen sininen on yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Kuvan olen itse ottanut ja pidän sitä puhelimeni taustakuvana. - Ai että mitä tuo esittää. - Kun olin vielä töissä, nautin suunnattomasti valoilmiöstä, jota kutsutaan siniseksi hetkeksi. Tiedätte sen hetken kun lumi näyttää siniseltä aikaisin aamulla. Saatoin lähteä jopa aikaisemmin töihin tavoittaakseni tuon hetken.
Kuvassa on jalkakäytävällä olevaa lunta. Kun tarkkaan katsoo näkee, että lumessa näkyy kengän jälkiä. Yhden/jonkun/erään talviaamun sininen hetki.