maanantai 2. tammikuuta 2023

Mikä oli paras lukemasi/kuuntelemasi kirja vuonna 2022?

Jos pitää valita yksi paras kirja viime vuoden luetuista tai kuunnelluista kirjoista, niin mikä se olisi? Kerro valintasi alle kommenteissa, siitä voivat muut saada inspiraatiota. Entä oletko lukenut/kuunnellut yhtään samaa kuin minä?


Alempana on ensin lista minun lukemistani kirjoista vuonna 2022 ja sen alla on lista äänikirjoista. 

Minun valintani on Heidi Köngäksen Dora, Dora (2012). Lukukokemus innoitti lukemaan lisää tämän kirjailijan teoksia. Se innoitti myös lukemaan lisää Albert Speeristä. Esim. Yrsa Stenius on kirjoittanut hänestä kaksikin kirjaa. Speer ei ollut sotilashenkilö, vaan yläluokkainen, komea ja lahjakas arkkitehti ja taiteilija. Hän pääsi Führerin suosioon olemalla kaikkea, mitä Hitler ei itse ollut. Julmuus oli heillä yhteistä. 

Dora, Dora on kertomus kolmannen valtakunnan varusteluministerin Albert Speerin matkasta Lapin Petsamon nikkelikaivoksille ja jäämeren rannalle joulun aikaan 1943. Speer on joutunut Hitlerin epäsuosioon oltuaan aiemmin yksi läheisimmistä. Speer jumaloi Führeriään ja kärsii välirikosta. Fakta ja fiktio sekoittuvat, sillä todellisuuden Albert Speer teki aikoinaan juuri tuon matkan.

Mukana Speerillä on sihteerinsä, Frau Annemarie Kempf, suomalainen tulkki Eero Kallankari, saksalainen taikuri Ewald Himmelblau ja viulutaiteilija Borries. Kaksi jälkimmäistä ovat mukana tarkoituksena viihdyttää Lapissa olevia saksalaisia sotilaita. Taikuri jännittää esiintymisiään, lisäksi häntä pelottaa tulevatko hänen osin juutalaiset sukujuurensa ilmi. Kukin kertoo matkan etenemisestä vuorollaan ja omalta kannaltaan. Näistä ainakin Annemarie Kempf on ollut todellinen henkilö.



KIRJAT

Ann Cleeves: The Heron's Cry

Ann Cleeves: The Long Call

Anna-Mari Kaskinen: Olkoon päiväsi onnellinen

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Elena Ferrante: Skuggan av en dotter

Enni Mustonen: Tekijä

Han Kang: Valkoinen kirja          

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Jani Nieminen: Komero

Karin Erlandsson: Det blå garnet En bok om att sticka

Katja Lahti: Lasitehdas

Ljudmila Ulitskaja: Sielun ruumis 

Lucinda Riley:The Butterfly Room

Maeve Binchy: Vinter i drömhuset

Marie Ndiaye: Kolme vahvaa naista

Michael Monroe: Makke ja Nupu

Oskari Saari: Tänään olen elossa Aki Hintsa Kuolevan miehen päiväkirja

Riina Katajavuori: Kypros   

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni Perhe-elämää viikinkien malliin

Sjón: Maissinkeltaiset hiukset, harmaat silmät

Sujata Massey: Bombayn prinssi

Ville Eerola: Nuori Waltari 

Ville Eerola: Rakkaudella, Tove

 

ÄÄNIKIRJAT

Alba de Céspedes: Kielletty päivirja.

Anja Snellman: Kaikki minun isäni 

Douglas Stuart: Shuggie Bain. 

Emmy Abrahamson: Hur man förälskar sig i en man som bor i en BUSKE. 

Eppu Nuotio: Leinikkimekko Raakel Oksa ratkaisee. 

Frida Skybäck: Bokcirkeln vid världens ände. 

Johanna Venho: Syyskirja

Kaisa Ikola: Oikein nurin.   

Maria Mustranta: Äidin tehtävä 

Merja Mäki: Ennen lintuja 

Mikko Kuustonen: Omaelämänkerta 

Rachel Deldache Williams: Min vän Anna 

Rosa Liksom: Everstinna  

Satu Rämö: Hildur 

Theodor Kallifatides: Kärlek och främlingskap 

Tiina Raudaskoski: Kuudennen kerroksen nainen 

Tove Ditlevssen: Barndom

Tuula-Liina Varis: Maan päällä paikka yksi on 

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa. 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in 

Åsa Larsson: Fädernas missgärningar

 

20 kommenttia:

  1. Luin vain muutaman kirjan Na kesällä kuuntelin joitakin kirjoja, kovin merkittäviä muistijälkiä niistä ei jäänyt. Ehkä Hildur ja pari vanhaa Seppo Jokista olivat miellyttävämmät vuonna 2022.

    VastaaPoista
  2. Lukeminen on jäänyt luvattoman vähiin, pari onnetonta kirjaa luin ja niihinkin petyin. Pitää vähän vakoilla muiden suosikkeja, jos saisin hyviä vinkkejä täältä tai myöskin Sartsalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko Satu Rämön Hilduria lukenut? Siinä neulotaan villapaitaa rikosten selvittämisen lomassa Islannin upeissa maisemissa.

      Poista
  3. Aika vähän oli sellaisia, joita olisin noista lukenut. Dora dora vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lisäksi tuli ajatus, että kokeilisin jotain helppoa kirjaa ruotsiksi... se ei ole minulla kyllä mikään vahva alue, mutta aion kokeilla :)
    Luulen, että paras viime vuonna kuuntelemani kirja on Keskisarjan Viipuri 1918. Oli tosin monta muutakin hyvää, mutta tuo jäi toistaiseksi parhaiten mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkarit toimivat mainiosti kielikylpynä. Niissä on ruotsiksi paljon vaihtoehtoja, esim. Max Seeckin kirjat on käännetty ruotsiksi. Ja sinullahan oli jo yksi Nilla Kjellsdotter listalla. Hän on suomenruotsalainen ja kirjoittaa ruotsiksi.
      Olen kerran kuunnellut Keskisarjaa ihan livenä, ja hän on todella mielenkiintoinen hahmo. Tuota Viipuri 1918 voisi testata.

      Poista
  4. Olipas vaikuttava lista! Mitään noista en ole mukenut tai kuunnellut. Yritin paria helppoa dekkaria, josko ymmärtäisin mistä on kyse, mutta olivat niin ennalta-arvattavia, että jotakin muuta voisin vielä yrittää. Aikoinani luin dekkarit aina ruotsiksi, varsinkin Donna Leonin kirjoja. Pitääpä kokeilla jotakin muita dekkareita vielä ruotsiksi👍t. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa Sartsallekin totesin, että dekkarit ovat mitä mainiointa kielikylpyä. Ne ovat sen verran juonivetoisia, että ei putoa kärryiltä, vaikka ei aivan joka sanaa ymmärtäisikään.

      Poista
    2. Kyllä ja kun ymmärtää, että mord on murha, tietää jo suurinpiirtein missä kohtaa ollaan menossa:):)

      Poista
  5. 3 samaa kirjaa löytyi listalta. Täytyypä mahdollisesti tehdä kirjakooste omaankin blogiin.

    VastaaPoista
  6. Everstinna on ainoa luettelosi kirja, jonka olen lukenut joskus. Tuohon lempikirjaasi en tartu. Tunnen syvää vastenmielisyyttä kaikkeen natsiaikaa käsittelevään, vaikka jotain kirjoja olen lukenut, leffoja katsellut, sarjoja seurannut. Jotkut ovat olleet hyviä, mutta mieluiten valitsen jotain muuta.
    Lukemaani, kuten muutakin elämääni, muistan tosi huonosti, joten vaikea sanoa, mikä olisi lempparini. Haruko Murakamin Komtuurin surma ehkä. Tykkään kaikesta Murakamista. Tai Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta, joka oliyllättävän kiehtova. Tai Keigo Higashinon Uskollinen naapuri eli dekkari, jonka loppuratkaisu oli kerrankin todellinen yllätys. Luin aika monta Donna Leonia ja Outi Pakkasta.
    Tänä vuonna olen ajatellut tehdä listan lukemisistani. Katsotaan, onnistuuko.
    Ja äänikirjat ei edelleenkään ole minun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kirjoja on niin paljon, että kaikille riittää ja joka makuun. Minä olen Murakamilta lukenut Norwegian wood ja Kafka rannalla. Molemmat hyviä. Ishiguron Pitkän päivän ilta odottaa vielä. Outi Pakkasesta tykkään myös.

      Poista
  7. Leinikkimekko ja everstinna kirjoina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eppu Nuotio on myös kirjoittanut taideteoksiin pohjautuvia dekkareita ja niissä on ollut toinen kirjailija mukana kirjoittamassa. Niistä olen pitänyt enemmän kuin Leinikkimekosta. Everstinna oli vaikuttava.

      Poista
  8. Eipä yhtään osunut minun listaani. Luin niin monta kirjaa, etten itsekään tiedä. Kymmeniä. Vaikea valita parasta, kun tykkäsin Tapio Koivukarin trilogiasta, Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta-sarjasta ja jopa Aleksi Rikkisen ja Emil Kastehelmen Sturmbockista. :) Luen yleensä ulkolaisia käännettyjä romaaneja. Yritin lukea Ulla-Lena Lundbergin kirjoja, mutta ei ollut minun makuuni, joten kesken jäivät. Vein takaisin kirjastoon. :D Äänikirjoihin en koske!!! Haluan nähdä pisteet ja pilkut, huutomerkit ja puolipisteet, kääntää sivuja, tuntea kirjan painon kädessäni. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Minua lähti kiinnostamaan tuo mainitsemasi Tapio Koivukarin trilogia. Kertoo näköjään saaristosta. Varasin heti ensimmäisen osan kirjastosta. Koivukarista en ole ennen tiennytkään, eli kiitos vinkistä.

      Poista
    2. Se oli osin niin järkyttävä, että piti välillä pitää taukoa lukemisessa. Mutta sellaista se elämä saaristossa oli. Kaipasin kyllä jotain sanastoa, että olisin paremmin pysynyt kärryillä, mitä tehtiin milloinkin. Kun en ole meri-ihminen.... Itse tykkäsin hänen sanojen käyttötavastaan. Eräs mies tuota suositteli, kun kuuli, että luen paljon.

      Poista
    3. Minä olen kyllä meri-ihminen, mutta tuo kertoo vanhemmasta ajasta, joten ehkä sanasto on sen mukainen. Jännä nähdä, minkälainen tuo on. Ulla-Lena Lundbergiä olen kyllä lukenut oikein mielelläni. Nehän ovat myös saaristotarinoita.

      Poista