Tänäkin vuonna Kristina K antoi meille kivan haasteen KLIK. Kiitos Kristina haasteesta!
Tammikuussa on tarkoitus kuvata kodin vanhin esine. Tätä pitikin vähän miettiä, kun en voi olla aivan varma muutamankin esineen iästä. Tähän yhteyteen valikoitui kuitenkin vanha nahkakantinen Biblia.
Luulin Bibliaa paljon vanhemmaksi, mutta näkyykin olevan painettu Kuopiossa 1903.
Raamatun alkulehdille on merkitty isäni Konrad-sedän (s. 1878) ja hänen Aina-vaimonsa (s. 1885) avioliittoon vihkiminen 1910. Heillä oli kaksi tytärtä, joista vanhempi Toini kuoli 2-vuotiaana ja nuorempikin Irma 46-vuotiaana naimattomana ja lapsettomana. Suku ei siis tuossa haarassa jatkunut ja varmaan sen tähden tämä heidän Bibliansa on kulkeutunut isäni kautta minulle.
Kirja ei ole rahallisesti arvokas, koska se on osin rikki ja etukansi on irti. Mainitun Irma-tädin mielestäni muistan, vaikka olin hänen kuollessaan 4-vuotias. Hänestä on myös valokuvia ja olen perinyt hänen kansallispukunsa.
Biblia on painettu vanhalla fraktuuralla ja kieli on vanhaa. Kuvassa näkyy jouluna luettavan jouluevankeliumin teksti:
"Mutta niinä päivinä tapahtui, että käsky kävi ulos keisarilta Augustukselta, että kaikki maailma piti werolliseksi laskettaman. Ja tämä weronlaskemus oli ensimmäinen, joka tapahtui silloin, koska Kyrenius oli maanherra Syriassa. Ja kukin meni kaupunkihinsa antamaan itseänsä arwattaa."
Raamatullisi on hyvä tarina ja historia, nehän ovat parasta vanhoissa tavaroissa. Meidän kotona ei oli kovin vanhoja esineitä, ne ovat vielä äidin kotona. Ehkä vanhin perintötaulu on 40-luvulta. Kun lasten piti viedä kouluun jokin vanha esine, lainasimme miehen enolta jotain vanhoja työkaluja. Pitääpä säästää videokasetteja, jos on joskus lapsenlapsia, jotka tarvitsevat kouluun vanhoja esineitä 😂 T Saukkis
VastaaPoistaHyvä idea säästää videokasetteja. Niistä voisi sitten luokassa pitää arvauskilpailun, että mitähän nämä ovat.
PoistaVaikka ei rahallisesti arvokas niin sinulle tunnearvoltaan suuri. Ja kyllähän kirjalla on ikääkin kunnioitettavasti! Hienoa kun vanhat aarteen kulkevat sukupolvelta toiseen.
VastaaPoistaOn hienoa ja arvokasta miettiä menneitä sukupolvia, jotka ovat pitäneet kirjaa kädessään ja nyt se on tässä.
PoistaHieno tarina ja kaunis vanha kirja kaikessa kuluneisuudessaankin.
VastaaPoistaKiitos. Vanhat esineet kertovat omaa tarinaansa.
PoistaIhana tarina ja upea vanha raamattu
VastaaPoistaKiitos. On se hieno, vaikka vähän rikki.
PoistaHienoa juhlallista tekstiä tuo evankeliumi.
VastaaPoistaHistorian siipien havinaa ja raamatun lehtien kahinaa.
Upea aarre ♥
On se koukeroista, mutta ehkä sen ajan ihmiset kuitenkin ymmärsivät.
PoistaUpea perintö ja varmasti tunnearvoltaan aarre sinulle. Me osaamme vielä lukea tuota tekstiä, seuravalla sukupolvella lienee jo siinä vaikeutta.
VastaaPoistaSinun raamattusi on pari vuotta nuorempoi, kun minun, mutta mielenkiinnosta vertailin jouluevankeljumia toisiinsa. Luin omastani Luukkaan evankeljumin 2 luku jakeet 1-20. Teksti oli erilaista. Sitten huomasin, ehkei sinun evankeljumin pätkä olikin jonkun muun kuin Luukaksen kirjoittama?
Piti oikein tarkistaa, mutta kyllä se on "Pyhän Luukkaan ewankeliumi". Minun versiossani ei ole merkintää minkä vuoden kirkolliskokouksen hyväksymää käännöstä teksti on - niin kuin nykyraamatuissa. Ainoastaan on teksti "Painettu Turun Pipliaseuran kustannuksella." Ehkä silloin ei vielä ollut niin tarkkaa, mitä käännösversiota käytettiin, eikä sitä tarvinnut merkitä.
PoistaBibliallasi on jo komea ikä. Hienointa näissä vanhoissa esineissä on niihin liittyvät tarinat ja merkinnät, joilla on yhteys esineen nykyiseen haltijaan eli tässä tapauksessa sinuun.
VastaaPoistaTuollainen esine vetää hiljaiseksi. Ajan kulu tulee lähelle.
PoistaUpea vanha kirja! Vanhoihin Raamatuihin on monesti kirjoitettu muistiin ihmisten syntymä- ja kuolinaikoja, sekä vihkimispäiviä. Se tekee niistä mielenkiintoisia ja henkilökohtaisempia kuin ne muuten olisivat. Teksti on kyllä ollut ennen hyvin erilaista kuin nykyään. Vanhahtavasta tekstistä on melkeinpä vaikeaa saada selvää.
VastaaPoistaAimarii tuossa yllä totesi, että me vielä osaamme lukea tuota vanhaa fraktuuraa, seuraavalla sukupolvella saattaa olla vaikeuksia. Miten mahtoivat tuon ajan ihmiset ymmärtää koukeroista kieltä.
PoistaNo nyt on vanhin esine. Hienosti säilynyt kuitenkin tähän päivään asti.
VastaaPoistaOnhan sillä ikää.
PoistaIhailen fraktuuraa... paljon Werot weellä ja muutoinkin - teki mieli lukea enemmänkin!
VastaaPoistaArvokas upeus - ihmehän se olisi, jollei olisi lainkaan rikki ja kannet koskemattomat, kun on noin paljon ikää!!
Kiitos kommentista. On se kaunis ja kohtalaisen hyvin aikaa kestänyt.
PoistaOi! Ihana aarre, jonkinlaista ei taida monessakaan kodissa edes tuoreena painoksena olla. Hienoa, että olet vaalinut sitä. Ajanpatina saa näkyä näissä esineissä.
VastaaPoistaKiitos kommentista. On se kaunis ja tuo menneet ajat lähelle.
PoistaEi sen arvoa voikaan rahassa mitata.
VastaaPoistaEi voi. Näinhän usein on vanhojen esineiden kohdalla. Arvo piilee niiden tarinassa, eikä tarinalla ole merkitystä muille, kuin niille ketä se koskee.
Poista