perjantai 5. heinäkuuta 2024

Vain kolme kuvaa: heinäkuu

Miten voi olla jo heinäkuu? Vastahan tämä kuvahaaste alkoi. Mutta asiaan: heinäkuun kuvat.

Hautova 

Toukokuisella vuokramökillä ollessamme menin pihan vajaan etsimään pitkää keppiä, jonka avulla voisin onkia terassin lautojen väliin pudonneen silmukkamerkin. Sivusilmällä näin jotain roskaa ovensuussa, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, vaan keskityin kepin etsintään. Arvatkaa oliko sydän pysähtyä, kun tajusin, että roskakasalla on silmät, ja ne seuraavat jokaista liikettäni. Poistuin varovasti ulos. Palasin kuitenkin myöhemmin hipihiljaa ottamaan kuvan ja yritin parhaani mukaan olla häiritsemättä tulevaa äitilintua. 



Hauki on kala, hauki on kala, mikä hauki on?

Eikö tuollainen loru ollut joskus? Sitten muistan sellaisen runon, jonka kesäpaikassamme Porvoon saaristossa kuulin lapsena: Lite kan jag finska tala, gäddan heter haukikala.



Hurjan vaarallista

Kaskeaminen on wikipedian mukaan alkukantainen maanviljelytekniikka. Kun tuota kuvaa katsoo voi vain kuvitella miten kuumaa ja vaarallista tuolla on työskennellä. Miten estää palon leviäminen, jos yhtäkkiä alkaa tuulla? Miten usein vaatteet syttyvät palamaan? Ja huomaatteko: työtä tekevät sekä naiset että miehet.

Kuva on Kustaa Vilkunan kirjasta Isien työ - meren ja maan viljaa, arkityön kauneutta. Kuvat on ottanut Eino Mäkinen ja kirja on ilmestynyt 1953. On muuten mielenkiintoisia kuvia. Kirjaa löytyy myös kirjastoista.   

26 kommenttia:

  1. Sanoppa muuta, kesäkuu menee aina viekkaan nopeasti ohitse, ja vasta lomilta, heinäkuussa, se kesä kunnolla alkaa.
    Olisikohan niin, että tuo kaskeaminen on ollut entisvanhaan paremmin hallussa, joten vahinkoja ei ole juuri sattunut: Ei ole lähdetty tuulisena tai rutikuivana aikana hommailemaan..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää uskoa, että hallitsivat homman. Ehkä ihmiset olivat käsistään ja muutenkin taitavampia tekemään asioita itse, kun ei maataloudessakaan ollut nykyaikaisia koneita ja muita apuvälineitä.

      Poista
  2. Hyvät kuvat keksit heinäkuullekin, on ihanan kesäisiä kuvia ja mukana myös historian havinaa. Kaskeaminen on kyllä ollut varmaan tosi kuumaa ja myös vaarallista työtä. No, ehkä ihmiset on seuranneet taivaan merkkejä ja kaskenneet vain sopivan tyynellä ilmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy uskoa, että ovat osanneet ajoittaa kaskeamisen oikein. En ainakaan muista kuulleeni tai lukeneeni, että onnettomuuksia olisi sattunut. Pelottavalta tuo touhu silti näyttää.

      Poista
  3. Mikä löytö vajasta... upean kuvankin onnistuit saamaan, kiitos siitä! Upea on haukikin, paistuiko pannulle?Tänne olisi maistunut myös... enpä muistakaan koska viimeksi haukea syönyt - asialle on tehtävä jotain!!
    Kaskeaminen ei varaankaan onnistuisi enää, silloin taidot opittiin isältä pojalle...
    olen surullinen monen "hiljaisen tiedon" siirtymättömyydestä ja kaiken vaarallisuudesta,m varsinkin kun kaikki vaarallinen vain kielletään.... ei opeteta enää miten vaarallisia juttujakin voi tehdä turvallisesti... näin meillä, mutta ei onneksi vielä kaikkialla muualla... keväisellä reisullamme näin kaskeamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauki ja moni sen kaveri todella päätyivät pannulle. Opiskelimme Youtube-videoiden avulla hauen fileoimista ruodottomaksi ja se kannatti - onnistuimme lähes täydellisesti. Hauki on oikein hyvää paistettuna, kunhan siitä saa ärsyttävät y-ruodot pois.
      Kaskeamisella on ollut aivan maaperää parantava tarkoitus. Ilmeisesti se on muuallakin maailmassa ymmärretty.

      Poista
  4. Olipas mielenkiintoisia kuvia heinäkuulle! Olisin minäkin kyllä pelästynyt tuota kasaa, joka osoittautuikin äitilinnuksi.
    Tuota lorua en olekaan kuullut, mutta täytyy ottaa käyttöön👏☺️ Pisti silmään myös tuo kirjan nimi -Isien työt- ja kuitenkin kaskeamisessakin mukana ovat sekä miehet että naiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Katso ihmeessä, jos kirjaa löytyisi lähikirjastostasi. Siinä on mielenkiintoisia kuvia.

      Poista
  5. Hienot kuvat ja tekstit! Varmaan pelastytti kun äkkiä havaitsi tuo hautojan vajassa. Minä olen pelännyt että sama tapahtuu meillä kun mökillä vajan ovi yleensä on päivät apposen avoinna, mutta onneksi ei niin ole käynyt, sillä kun ei olla mökillä, niin ovi lukitaan kun on niin paljon kaikkea työvälinettä vajassa, eikä niitä arvaa jättää avoimeen tilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyseisessä vajassa ei ole mitään ovea, vaan oviaukko. Vajassa on halkoja ja sekalaista romua, joten ei siellä mitään arvokasta ole - paitsi tietysti linnunpesä.

      Poista
  6. Hetken verran näitä joutui miettimään mutta kyllähän sitä edelleenkin keksii h-sanoja. Hyvät h-sanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutuuhan näitä vähän miettimään ja pitää ottaa muutkin sanaluokat kuin substantiivit käyttöön. H-kirjain on nyt käsitelty ja siirrymme seuraaviin haasteisiin.

      Poista
  7. Eino Mäkinen kuulostaa tutulta. Onko kirjan, kaskeamisen, julkaisupaikka merkitty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eino Mäkinen on ollut valokuvaaja ja myös elokuvaaja. Hänen kuviaan on ollut monissa teoksissa. Kustaa Vilkuna oli tehnyt kirjan tekstit. Minulla ei ole kirjaa enää, koska lahjoitin keväällä keräilijöille ison kasan isäni vanhoja kirjoja. Oli paljon sotaa ja politiikkaa koskevia kirjoja. Tuo oli yksi lahjoitetuista. Muistaakseni kyseisen kuvan kohdalla ei ollut tarkempia aika- tai paikkatietoja. Nyt asia alkoi kiinnostaa sen verran, että tilasin kirjan kirjastosta. Siitä on otettu myös tuoreempi painos. Kuvat lienevät samat.

      Poista
  8. Kivat kuvat. Oli jo pakko ihan miettiä H-kirjaimella kuvia itsekin.
    Onpa hauska napakymppiotos tuo ensimmäinen. Harvoin pääsee edes näkemään linnunpesää - ja vieläpä hautovaa lintua. Ihana kuva
    Viimeisestä kuvasta tuli mieleen lapsuuteni. Olin isäni mukana, kun hän raivasi peltoa. Kantoja poltettiin ja ilmassa oli tervan tuoksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kiva haaste. Tulee paljon hyvin erilaisia kuvia. Hautovan linnun tilannekin osui kohdalleni aivan yllättäen.

      Poista
  9. Hienot kuvat. Onko tuo lintu harmaasieppo? Hiukan on sen tyyliin, mihin pesä rakennetaan.
    Komee on hauki ja komeat fileet siitä saa. Tykkään myös hauesta, kuten ahvenestakin.
    Kaskeminen on kovaa työtä. Enää ei kait kasketa, mutta keväisin kulotetaan vanhaa heinää nurmikoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Huonosti tunnen lintuja ja googletin harmaasiepon kuvan. Tuo oli kyllä ruskeampi, eli pääpuoli oli ruskea ja muuten musta.
      Haukea paistoimme monena päivänä, kun olimme harjoitelleet fileoimista ruodottomaksi. Hyvää oli.
      Sen verran luin kaskeamisesta, että siinä oli kyllä ideaa: rikastaa maaperää jne.

      Poista
  10. Hurja kokemus tuo hautovan kohtaaminen, hienot Hoot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anna. Kyllä pelästyin pahan kerran ja hiivin mahdollisimman hiljaa ulos.

      Poista
  11. Meilläpäin hauki on kettujen ruokaa ja jää aina rannalle. Ei tulisi mieleenkään sitä syödä. Sehän on oikea roskiensyöjä, eikä ole mukavaa löytää sen sisältä toisia kaloja, myyriä, sammakoita ja linnunpoikasiakaan. No, sanovat, että virtaavan veden hauki olisi parempi kuin järvistä pyydetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Minusta se on maistunut oikein hyvälle. Sammakoita tai linnunpoikasia ei ole näkynyt, mutta pikkukaloja on useinkin löytynyt haukien vatsasta.

      Poista
  12. Hautova, ei kyllä olisi tullut minulle mieleen. Hienot valinnat haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on jo kolmas h-kuukausi, niin alkaa substantiivit loppua. Onneksi on muitakin sanaluokkia.

      Poista
  13. Aivan ihanat hoot! Minulle mieleisiä kaikki.

    VastaaPoista