Miten voi olla jo heinäkuu? Vastahan tämä kuvahaaste alkoi. Mutta asiaan: heinäkuun kuvat.
Hautova
Toukokuisella vuokramökillä ollessamme menin pihan vajaan etsimään pitkää keppiä, jonka avulla voisin onkia terassin lautojen väliin pudonneen silmukkamerkin. Sivusilmällä näin jotain roskaa ovensuussa, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, vaan keskityin kepin etsintään. Arvatkaa oliko sydän pysähtyä, kun tajusin, että roskakasalla oli silmät, ja ne seuraavat jokaista liikettäni. Poistuin varovasti ulos. Palasin kuitenkin myöhemmin hipihiljaa ottamaan kuvan ja yritin parhaani mukaan olla häiritsemättä tulevaa äitilintua.
Hurjan vaarallista
Kaskeaminen on wikipedian mukaan alkukantainen maanviljelytekniikka. Kun tuota kuvaa katsoo voi vain kuvitella miten kuumaa ja vaarallista tuolla on työskennellä. Miten estää palon leviäminen, jos yhtäkkiä alkaa tuulla? Miten usein vaatteet syttyvät palamaan? Ja huomaatteko: työtä tekevät sekä naiset että miehet.
Kuva on Kustaa Vilkunan kirjasta Isien työ - meren ja maan viljaa, arkityön kauneutta. Kuvat on ottanut Eino Mäkinen ja kirja on ilmestynyt 1953. On muuten mielenkiintoisia kuvia. Kirjaa löytyy myös kirjastoista.
Sanoppa muuta, kesäkuu menee aina viekkaan nopeasti ohitse, ja vasta lomilta, heinäkuussa, se kesä kunnolla alkaa.
VastaaPoistaOlisikohan niin, että tuo kaskeaminen on ollut entisvanhaan paremmin hallussa, joten vahinkoja ei ole juuri sattunut: Ei ole lähdetty tuulisena tai rutikuivana aikana hommailemaan..?
Pitää uskoa, että hallitsivat homman. Ehkä ihmiset olivat käsistään ja muutenkin taitavampia tekemään asioita itse, kun ei maataloudessakaan ollut nykyaikaisia koneita ja muita apuvälineitä.
PoistaHyvät kuvat keksit heinäkuullekin, on ihanan kesäisiä kuvia ja mukana myös historian havinaa. Kaskeaminen on kyllä ollut varmaan tosi kuumaa ja myös vaarallista työtä. No, ehkä ihmiset on seuranneet taivaan merkkejä ja kaskenneet vain sopivan tyynellä ilmalla.
VastaaPoistaTäytyy uskoa, että ovat osanneet ajoittaa kaskeamisen oikein. En ainakaan muista kuulleeni tai lukeneeni, että onnettomuuksia olisi sattunut. Pelottavalta tuo touhu silti näyttää.
PoistaMikä löytö vajasta... upean kuvankin onnistuit saamaan, kiitos siitä! Upea on haukikin, paistuiko pannulle?Tänne olisi maistunut myös... enpä muistakaan koska viimeksi haukea syönyt - asialle on tehtävä jotain!!
VastaaPoistaKaskeaminen ei varaankaan onnistuisi enää, silloin taidot opittiin isältä pojalle...
olen surullinen monen "hiljaisen tiedon" siirtymättömyydestä ja kaiken vaarallisuudesta,m varsinkin kun kaikki vaarallinen vain kielletään.... ei opeteta enää miten vaarallisia juttujakin voi tehdä turvallisesti... näin meillä, mutta ei onneksi vielä kaikkialla muualla... keväisellä reisullamme näin kaskeamista!
Hauki ja moni sen kaveri todella päätyivät pannulle. Opiskelimme Youtube-videoiden avulla hauen fileoimista ruodottomaksi ja se kannatti - onnistuimme lähes täydellisesti. Hauki on oikein hyvää paistettuna, kunhan siitä saa ärsyttävät y-ruodot pois.
PoistaKaskeamisella on ollut aivan maaperää parantava tarkoitus. Ilmeisesti se on muuallakin maailmassa ymmärretty.
Olipas mielenkiintoisia kuvia heinäkuulle! Olisin minäkin kyllä pelästynyt tuota kasaa, joka osoittautuikin äitilinnuksi.
VastaaPoistaTuota lorua en olekaan kuullut, mutta täytyy ottaa käyttöön👏☺️ Pisti silmään myös tuo kirjan nimi -Isien työt- ja kuitenkin kaskeamisessakin mukana ovat sekä miehet että naiset.
Kiitos. Katso ihmeessä, jos kirjaa löytyisi lähikirjastostasi. Siinä on mielenkiintoisia kuvia.
PoistaHienot kuvat ja tekstit! Varmaan pelastytti kun äkkiä havaitsi tuo hautojan vajassa. Minä olen pelännyt että sama tapahtuu meillä kun mökillä vajan ovi yleensä on päivät apposen avoinna, mutta onneksi ei niin ole käynyt, sillä kun ei olla mökillä, niin ovi lukitaan kun on niin paljon kaikkea työvälinettä vajassa, eikä niitä arvaa jättää avoimeen tilaan.
VastaaPoistaKiitos. Kyseisessä vajassa ei ole mitään ovea, vaan oviaukko. Vajassa on halkoja ja sekalaista romua, joten ei siellä mitään arvokasta ole - paitsi tietysti linnunpesä.
PoistaHetken verran näitä joutui miettimään mutta kyllähän sitä edelleenkin keksii h-sanoja. Hyvät h-sanat!
VastaaPoistaJoutuuhan näitä vähän miettimään ja pitää ottaa muutkin sanaluokat kuin substantiivit käyttöön. H-kirjain on nyt käsitelty ja siirrymme seuraaviin haasteisiin.
PoistaEino Mäkinen kuulostaa tutulta. Onko kirjan, kaskeamisen, julkaisupaikka merkitty?
VastaaPoistaEino Mäkinen on ollut valokuvaaja ja myös elokuvaaja. Hänen kuviaan on ollut monissa teoksissa. Kustaa Vilkuna oli tehnyt kirjan tekstit. Minulla ei ole kirjaa enää, koska lahjoitin keväällä keräilijöille ison kasan isäni vanhoja kirjoja. Oli paljon sotaa ja politiikkaa koskevia kirjoja. Tuo oli yksi lahjoitetuista. Muistaakseni kyseisen kuvan kohdalla ei ollut tarkempia aika- tai paikkatietoja. Nyt asia alkoi kiinnostaa sen verran, että tilasin kirjan kirjastosta. Siitä on otettu myös tuoreempi painos. Kuvat lienevät samat.
PoistaKivat kuvat. Oli jo pakko ihan miettiä H-kirjaimella kuvia itsekin.
VastaaPoistaOnpa hauska napakymppiotos tuo ensimmäinen. Harvoin pääsee edes näkemään linnunpesää - ja vieläpä hautovaa lintua. Ihana kuva
Viimeisestä kuvasta tuli mieleen lapsuuteni. Olin isäni mukana, kun hän raivasi peltoa. Kantoja poltettiin ja ilmassa oli tervan tuoksua.
Tämä on kiva haaste. Tulee paljon hyvin erilaisia kuvia. Hautovan linnun tilannekin osui kohdalleni aivan yllättäen.
Poista