Mitä luin vuonna 2025

Olen kirjannut lukemiani tai kuuntelemiani kirjoja yläpalkista löytyvälle Helmet 2025 sivulle. Helmet-lukuhaaste on kirjaston vuosittain julkaisema haaste, jossa on 50 kohtaa. Jos haluat tietää lisää jostain alla mainituista kirjoista, katso toisesta blogistani: https://kirjajasenkaveri.blogspot.com/

Nyt teen kuitenkin erilaisen yhteenvedon luetuista/kuunnelluista kirjoista. Kirjoja on kaikkiaan 46, joista 19 on äänikirjoja. Nyt mennään:

Erityisen vaikutuksen tänä vuonna tekivät:

Johanna Vuoksenmaa: Suuremmoinen matka. Kirjassa on kaksi aikatasoa. 1943 poikansa Saksan itärintamalla menettänyt Alma saa Hitlerilta kutsun vieraisille. Se on 13 lapsen äidin ensimmäinen ulkomaanmatka ja kaikki on uutta, suurta ja ihmeellistä. 2023 Alman lapsenlapsenlapsi Ilona saa käsiinsä Alman matkalta kirjoittamat kirjeet ja järkyttyy ihailevasta sävystä, jolla Alma kaikkea näkemäänsä kuvailee. Kun Ilonan ainoa lapsi, suomenvenäläinen Aku katoaa, herää pelko, onko tämäkin lähtenyt etsimään oman elämänsä rintamaa.

Milla Ollikainen: Mathilda. Mathilda Gylldén s. 1877 oli Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo. Avioliitto kariutuu kuitenkin pian, Mathilda saa keskenmenon ja masentuu siitä kovasti. 1904 Hvitträskissä on häät, kun Eliel avioituu Loja Geselliuksen kanssa ja Mathilda tämän veljen Herman Geselliuksen kanssa. Milla Ollikainen on toimittaja, joka lähtee tekemään Seura-lehteen artikkelia Hvitträskin kummituksesta, joka olisi keskenmenoaan sureva Mathilda. Hän kirjoittaa kaksikin artikkelia aiheesta, mutta halusi kirjoittaa Mathildasta vielä fiktiivisen romaanin. 

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu - nuoren lestadiolaisparin Viljan ja Aleksin tarina. Tiheään toisiaan seuraavat raskaudet väsyttävät Viljan niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun Viljan seuraava raskaus heittää hänen mielenterveytensä pahasti raiteiltaan, on Aleksin aika toimia. On ollut kovin myyty kirja. Tämä pokkari oli jo 12. painos.

     

Jos haluat tutustua kaukaisten maiden kulttuureihin, voin suositella seuraavia:

Vaula Norrena: Littana. Littana on tositarina kiellettynä lapsena Kiinassa syntyneestä tytöstä. Perheessä on jo tytär, eikä vanhemmilla ole lupaa hankkia toista lasta. Pingping on musikaalinen ja lahjakas, mutta häntä syrjitään oman perheen sisälläkin. Perhe muuttaa Suomeen Pingpingin ollessa 5-vuotias. Hän oppii nopeasti kielen, mutta elämä on vaikeaa koulussa ja kotona. Pingping, myöhemmin Jenni opiskelee kuitenkin ja on mukana politiikassa Vantaan kaupunginvaltuutettuna. Valtuustossa hän tutustuu Vaula Norrenaan, tämän kirjan kirjoittajaan.

Oyinkan Braithwaite: My Sister the Serial Killer ja samalta kirjailijalta The Baby is mine.  Nigerialaisen kirjailijan ensin mainittu on käännetty suomeksi Sisareni, sarjamurhaaja. Nimi kertoo mistä kirjassa on kysymys; jotenkin vaan käy, että ruumiita tulee. Toisessa The Baby is mine kaksi naista väittävät olevansa vauvan äiti. Absurdi ajatus, mutta sen ymmärtää, kun huomaa, miten erilaista kommunikointi on siihen verrattuna, mihin olemme tottuneet.

 

Jos jokin seuraavaksi mainituista kiinnostaa, käy lukemassa lisää toisesta blogistani:https://kirjajasenkaveri.blogspot.com/

Dekkareita on tullut luettua yhdeksän kappaletta:

Åsa Larsson: Till dess din vrede upphör

Anu Patrakka: Kiusaaja

Outi Pakkanen: Kuolema käy jatkoilla

Satu Rämö: Rakel

Outi Pakkanen: Seuralainen

Donna Leon: A Noble Radience

Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan

Camilla Läckberg: Isprinsessan

Outi Pakkanen: Peili

   

 

Kotimaista kirjallisuutta on kertynyt 11 kappaletta (yllä olevat kotimaiset eivät ole tässä mukana):

Enni Mustonen: Martan tarina

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

Petri Tamminen: Sinua, sinua

Jenni Linturi: Äärimmäisellä laidalla

Jari Tervo: Rautapää

Minna Lindgren: Sävelsinkö

Nura Farah: Lumimaa

Sisko Istanmäki: Yöntähti

Karin Collins: Snart har sommarn blommat ut

Juha Itkonen: Sivuraide

Annina Holmberg: Annabel Lee

                                                                                                                                                                            

                    

                                                                                             

Pohjoismaisten kirjailijoiden teoksia löytyy yllä mainittujen lisäksi viisi kappaletta:

 

Moa Herngren: Svärmodern

Moa Herngren: Skilsmässan

Moa Herngren: Syskonfejden

Trude Teige: Mormor dansade i regnet

Alex Schulman: Skynda att älska

  
 

             

                                                                                                                                                                      Kirjailijoilta Euroopasta ja kauempaa on tullut luetuksi yllä mainittujen lisäksi kuusi teosta.

Miranda Cowley Heller: The Paper Palace

Alan Bennètt: The Uncommon Reader

Èduard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Elizabeth Strout: The Burgess Boys

Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistoje valokuvaamo

     

      

 

Feel-good eli hyvänmielen kirjoja on vain kaksi. Pitäisikö niitä olla enemmän?

Clare Pooley: Ärlighetsprojektet
Tiina Kristoffersson & Vesa-Matti Toivonen: Kangaskauppa joen varrella

                          

             

Humoristisia kirjoja on niitäkin tarttunut mukaan vain kaksi. Lisää huumoria, vai?

Catharina Ingelman-Sundberg: Kaffe med rån

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan

                  

Viime aikoina olen jotenkin tykästynyt historiallisiin romaaneihin. Ikäkö tässä tekee tehtävänsä? En tiedä, mutta näiden parissa olen viihtynyt:

Pirkko Soininen: Signe
Heidi Köngäs: Sandra
Ingeborg Arvola: Kniven i elden
Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär
Tuomas Mustikainen & Jussi Sudenlehti: Vaiennut kaupunki

    

                 

Tällaisen listan tekeminen on siinä mielessä hankalaa - samoin kuin lukuhaasteen täyttäminen - että sama teos voi yhtä aikaa olla dekkari, pohjoismainen, historiallinen ja vaikka mitä. Tässä olen maininnut kunkin vain yhteen kertaan. 

Listasta saattaa saada käsityksen, että onpas monenlaista. Sille on syynsä: Osallistun kirjaston lukupiiriin ja sieltä tulee kaikenlaista luettavaksi mitä ei itse ole valinnut ja hyvä niin. Syksyllä osallistuin myös täällä blogimaailmassa Pöllön lukupiiriin, joka toivottavasti käynnistyy taas, kunhan pyhistä päästään. Yllä mainituista - jos oikein laskin - 14 on lukupiirikirjoja. 

Viimeinen lankakalenterin luukku - Jouluaatto

Taas tultiin jouluun, ja riemuita saa,

kun vuosi on mennyt, käy uusi oven taa.

Näin pääsimme jouluun, on valkea maa.

Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa,

että jouluilon jälkeen, vielä iloita vois.

Ja tulevat päivät, veis pelkomme pois.

Näin pääsimme jouluun, on valkea maa,

vaan vielä niin paljon on toivottavaa.

Me pääsimme jouluun, se takaako sen,

että maailma kerran, ois onnellinen?

Jos jouluilon jälkeen, vielä iloita vois.

Ei parempaa lahjaa, nyt toivoa vois.

Niin pääsimme jouluun ja riemuita saa.

Kun vuosi on mennyt, käy uusi oven taa.

Näin pääsimme jouluun, on valkea maa.

Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa,

että jouluilon jälkeen, vielä iloita vois.

Ja tulevat päivät, veis pelkomme pois.

Joulun rauhaa, joulun rauhaa, 

joulun rauhaa vaan.

John Lennon/Yoko Ono: Happy Xmas (War is over) 1971 

Suomenkieliset sanat: Juha Vainio ja Jukka Virtanen  

Jouluaaton lankakalenteriluukusta tuli tällä kertaa 100 g:n ja 424 metrin vyyhti.

Oikein mieleinen väri. Tämän nimi on Jouluyön taika. En taida raaskia sukkiin käyttää, vaan kerään tämän sävyisiä ja punaisia lankoja - niitä on jo jonkin verran. Suunnitelmissa on villatakki.

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Vietä sinäkin, hyvä blogiystäväni sellainen joulu, joka sinulle sopii ja josta nautit. Alla muutama kuva seimiasetelmastamme. Enkeli seisoo tuolla tallin katolla.

 

Neljäs adventti ja jotain pientä

 Neljännen adventin luukusta - siis pussista - tuli hempeän väristä lankaa 50 g = 212 metriä.

Kuva vähän vääristää väriä, tai sitten pöytäliina syö sitä. Väri on todellisuudessa selvempää ja kirkkaampaa. Lanka on nimeltään Aamunrusko talvella ja sopiihan se tuohon väriin. Minulle tuli ensimmäisenä mieleen huvipuiston hattara, mutta todella, aamunrusko talvisena pakkasaamuna voi olla juuri tuon värinen (huomasitko muuten vanhat steariinitahrat pöytäliinassa, ne ovat ajalta, jolloin vielä poltettiin kynttilöitä).

Lanka on vahvikkeellista sukkalankaa, mutta minulle tulee väristä mieleen huivi, ehkä raidoittaen. 

Vai mitä mieltä? Mitä kivaa tästä tulisi?

Malli: Osa kokonaisuudesta Seimiasetelma

Suunnittelija: Karoliina Korhonen

Lanka: Rigorumi

Koukku: 2,5 mm

Koko: korkeus 10 cm, sädekehän kanssa 11 cm

Viime vuonna, tarkemmin lokakuusta alkaen 2024, seurakunnassamme virkattiin Seimiasetelmia adventtimyyjäisiä varten. Kokonaisuuteen kuului Maria, Josef, enkeli, Jeesus-lapsi ja vielä seimikin, jossa Jeesus-lapsi makaa. Minun virkkaukseni tyssäsi tähän enkeliin, joka todellakin valmistui vasta nyt, joulukuussa 2025. Kaikki osat tein kyllä tuolloin, mutta siipien, hiusten ja sädekehän kiinnittäminen antoi odottaa itseään.

 Enkeliä ajatellen olin bingoon ottanut kohdan Jotain pientä. Nyt se on toteutunut.

Tämän takkuilun myötä, johdosta tai ansiosta voin todeta - minkä jo tiesinkin - että en ole, eikä minusta tule amigurumien virkkaajaa. En jaksa pientä väkerrystä ja sitten hermostun, kun ei suju. Kuvasta ei muuten näy, mutta enkeli ressukka seisoo vinossa ja pääkin on kallellaan. Jääköön tämä nyt yhden kerran amigurumi-yritykseksi.

 

 

Langanloppuja tuhoamassa ja kolmannen adventin äänestys

Nämäkin tekeleet liittyvät sarjaan "jämälangat pois päiväjärjestyksestä"

Malli: Kypärämyssy ja lapaset. Marttojen Suomi 100 -ohje

Suunnittelija: Tarja Rantanen

Puikot: 3 mm, 2,75 mm ja 2,5 mm

Painot valmiina: Myssy 18 g, lapaset 14 g.

Langat: 

- Hjertergarn Armonia Superfine Merino, väri 437 siniharmaa

- Misanja, 75% merino, 25% nylon, väri: luonnonvalkoinen

Armonian sain loppuun. Luonnonvalkoista jäi vielä vähän, mutta sille tulee muuta käyttöä. Näillä osallistun Stickande fru Svarvarin Instagram-haasteeseen: #svarvarrestgarnerkal.

Kolmannen adventin pussissa oli sini- ja harmaasävyinen 50 g / 212 m Superwash merinolanka. Tälle onkin suunnitelma valmiina tai oikeastaan kaksi. Laitetaanpa pystyyn pieni jouluinen äänestys. Kumpaa suosittelet:

1) Bingossa on odottamassa sormikkaat. Ne tulevat itselleni ja sopivat takkini väriin. Ottaisin tämän langan mukaan joko yksivärisen harmaan tai yksivärisen sinisen. Tai ehkä sinistä pörrömohairia. Teen siis kaksinkertaisella langalla. Takki on siniharmaa.

2) Toinen vaihtoehto on huivi, joka niin ikään odottaa bingossa. Suunnittelen Stephen Westin Vertices Unite -huivia. Siihen olen varannut sinisävyisiä lankoja. Osa langoista on yksivärisiä ja osa tällaisia liukuvärjättyjä. Pienempää versiota huivista ajattelin. Minkä laittaisin vielä kontrastiväriksi, kun muut ovat sinisävyisiä?

Jos piparinpaistolta ehdit, niin kerrotko minulle, mitä mieltä yllä kuvatuista vaihtoehdoista? Kumpaa suosittelet?

EDIT: Hauskasti lähes tasan menivät mielipiteet: 

Sormikkaat 6 suositusta
Huivi 8 suositusta
Kontrastiväreiksi sinisävyisille langoille huiviin suositeltiin pinkkiä, turkoosia, harmaata ja viininpunaista.

Pienet lapaset langanjämistä

Tästä ei jämälankaprojekti jämemmäksi voi muuttua. Lapaset ehtivät vielä 4-vuotiaan joulupakettiin.

Malli: Lapsen neulotut peruslapaset

Suunnittelija: Erika Appelström

Julkaistu: Novita Talvi 2015

Koko: 110 cm

Puikot: 3,5 mm

Silmukat: 32 s.

Paino valmiina: 46 g 

Langat: 

- Schachenmayr Extra Merino Big, väri 140 Navy Blue

- Løve Garn Ragsokgarn, väri 58 tummanharmaa

Näitä neuloessa jännitti peukalon viimeisiin silmukoihin saakka, että riittääkö sininen lanka. No riitti se onneksi, mutta ei montaa kymmentä senttiä jäänyt. Harmaata olisi tullut vielä muutaman kerroksen verran, mutta käytännössä sekin loppui.

Mikä siinä on, että tulee jotenkin keventynyt olo, kun joku tuote loppuu kokonaan? Tässä oli kyseessä lanka, mutta saman olen huomannut muista kodin tuotteista, puhdistusaineista ja kylpyhuonetuotteista.

Oletko huomannut samaa?

Näillä jämälankalapasilla osallistun Stickance fru Svarvarin Instagram-haasteeseen: #svarvarrestgarnerkal.

Erä oppirahoja maksettu

Kirjoneuleen harjoittelu jatkuu. Ehkä vielä joskus opin. 

Näihin sukkiin ryhdyin viimeisenä osana #neulekirjakal2025 -yhteisneulontaa. Sattui löytymään ohjeen mukaiset värit omasta varastosta ja samalla tuli harjoiteltua kirjoneuletta.

Lisäksi pääsen osallistumaan Stickande fru Svarvar (Youtube ja Instagramissa nimellä: stickande_frusvarvar) aloittamaan yhteisneulontaan: #svarvarrestgarnerkal. Yhteisneulonta kestää joulukuun ja tammikuun ajan.  

Malli: Leikkisä

Suunnittelija: Satu Niskanen

Julkaistu: Pehmeä arki -lehti 3/2025

Koko: 38

Puikot: 3,5 ja 4 mm

Paino valmiina: 84 g

Langat:

- 7-veljestä, 500 vappu

- 7-veljestä Nummi, 948 kelo

- Nako Pure Sock Plus, 2378 luonnonvalkoinen

Samassa ohjeessa on samalla kuosilla tyynyliinan ohje. 

Varressa otin - kuten on neuvottu - kirjoneuleeseen paksummat puikot 4 mm. Kun lisäksi yritin tehdä löysempää, niin varmaan arvaatte: tuli liian löysää. Kuvasta ei ehkä erotu, mutta aika lörpöt on.

Jalkaterässä toistuu sama kuvio. Nyt en vaihtanut puikkoja, mutta yritin tehdä löysempää ja vähän venytellä joka puikon jälkeen - parempi tuli.

Mitä mieltä te, taitavat kirjoneulojat olette? Kannattaako vaihdella puikkoja vai ei?

Kuten niin monesti: omaan käyttöön menevät. Käyttösukkalaatikossa alkaa vaan olla reilu valikoima näitä harjoituskappaleita. Melkein tekisi mieleni leikata varsi pois ja tehdä se uudelleen. Katsotaan viitsinkö. 

Melkein unohtui: tämän harjoituksen myötä saan bingoon merkinnän kohtaan: Kirjoneule. 

Tänään on toinen adventti ja sain avata lanka-adventtikalenterini toisen luukun eli pussin. Ensimmäisen adventin lanka on siinä vieressä ja on nimeltään Hiljainen aamu. Toisen adventin lanka on nimeltään Kynttilän valo. Kumpaankin on 50 grammaa, 212 metriä. Kauniita värjäyksiä kuopiolaiselta Adelia Fibersilta. 

Lohikäärme, dinosaurus vai krokotiili?

Ei kuitenkaan mikään niistä, vaan piirakkasukat. Nämä pienet sukat menevät lahjapakettiin dinosauruksista kiinnostuneelle 4 v -pikkupojalle. Tietääkseni lohikäärmeet ovat vihreitä ja niin taitavat olla dinosauruksetkin ja krokotiilit.

Mallin nimi: Piirakkasukat

Suunnittelija: Novitan malli, suunnittelijaa ei ole nimetty

Lanka: Nalle, 347 saniainen

Koko: 29

Puikot: 3 mm

Silmukoita: 42>46>44 s

Paino valmiina: 50 g

Mallineule on helppo ja sen oppii nopeasti ulkoa. Koko kuvio tehdään oikeilla ja nurjilla silmukoilla sekä langankierrolla. Hauska kuvio syntyy noinkin yksinkertaisin keinoin.