tiistai 29. maaliskuuta 2022

Kide Shawl MKAL #MEIJUKNITSMKAL2022

 



Valmis. Mutta huh, oli siinä homma. Mysteerihuivin ohje löytyy Raverlystä, Meiju K-P:n sivulta. Vaihekuvia omasta tekeleestäni on tuolla aikaisemmin otsikolla Mystistä neulontaa.

Kuudennessa, eli viimeisessä osiossa lisättiin silmukoita oikein olan takaa ja vielä toiseksi viimeisellä kerroksellakin niin, että ohjeen mukaan lopulta pääteltäviä silmukoita olisi 663 kpl. En lähtenyt laskemaan niitä, sitä paitsi fuskasin lopussa muutamat viimeiset kerrokset niin että minulla lienee ollut noin 640 silmukkaa.

Lanka on Freija Yarnin merino single -lankaa - oikein ihana neuloa, eikä tunnu kutittavan, ainakaan vielä. Puikko: KnitPro Zing, pyörö 120 cm. Värivalinta harmittaa vähän näin jälkikäteen. Valitsin valmiiksi suunnitelluista väriyhdistelmistä noista-tykkään-periaatteella. Olisin ehkä valinnut toisin, jos olisi ollut parempi kuva siitä, mitä tuleman pitää. Nyt tuli jonkinlainen inka-versio. Keltaisen värin nimi onkin kuvaavasti: Aztec.

Tämä kokemus mysteeriyhteisneulonnasta opetti sen, että ehkä haluan tietää tarkemmin, minkälaisesta lopputuloksesta on kysymys. Pelkkä KAL, eli yhteisneulonta ilman mysteeriä sopii paremmin. Vaan, never say never sanoi joku viisas.  

Valmis huivi painaa 205 grammaa. Koko on suunnilleen ohjeen mukainen, syvyys 55 cm, leveys 160 cm.

Bingoon tulee merkintä kohtaan: Jokin KAL.

16 kommenttia:

  1. Minä en uskalla niitä kaikkein mieluisimpia ja ihanimpia lankoja neuloa mysteerimalleihin, jos ei sitten olekaan lopulta niin kiva kuin ko langoille haluaisin. Osa mysteereistä olisi ansainnut ne ihanimmat langat esim Toivola MKAL kesällä -20, mutta se surullisen kuuluisa Kevätaurinko, jossa ohje katosi julkisesta Facebook-levityksestä suljettuun ryhmään kesken yhteisneulonnan, olisi tullut halvemmastakin langasta, vaikka siinä on kyllä kaunis pitsiosuus. Talviknitsin tulossa oleva mysteerihuivi on aika ihana (testineuloin sen) ja sen lankavalintaan olen tyytyväinen.
    Arpapeliä siis mysteerineulonnat, mutta minusta on hauska neuloa niitä, kun niissä on aikataulu.
    Kide-huivisi on oikein kaunis ja lämpimän näköinen, ja olet ahkeroinut hyvää tahtia, siinä on ollut monta silmukkaa neulottavana. Voi olla, että syksyllä olet ihan eri mieltä huivin kauneudesta. Hassua, miten silmää miellyttää eri vuodenaikoina erilaiset värit ja väriyhdistelmät. Kieltämättä vähän inkaväritys tuosta tulee mieleen, mutta positiivisessa mielessä kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikataulu pitää projektin kasassa ja se on aina hyvä puoli. Värivalinnat tekevät huivista tai mistä vaan vaatteesta aivan oman näköisensä. Raverlyssä ja instagramissa on kuvia noista huiveista mitä erilaisimmissa väriyhdistelmissä, myös paljon rauhallisempiakin valintoja. Varmaan totun tuohon ajan kanssa. Pitää seurata Talviknitsiä, mutta kovin isokokoista huivia en nyt tarvitse, kun minulla on tuo inkahuivi.

      Poista
  2. Työlään näköinen huivi. Onnittelut maaliin pääsystä!

    VastaaPoista
  3. Vau, onpa hieno huivi! En olekaan koskaan osallistunut mysteerihuivien neulontaan paitsi kevätaurinkohuiveja tuli neulottua jos se voidaan sellaiseksi laskea. Ehkä joskus johonkin muuhunkin jos tulee kiva vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin nyt tuntuu, että seuraava yhteisneulonta saa luvan olla jotain pienempää.

      Poista
  4. Kaunis huivi. Väritkin sointuu hienosti. Joskus nuo yhteisneulonnat on hankalia, jos käyttää omia värejä ja lopputulos on lähinnä outo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tässä oli valmiiksi valittuja väriyhdistelmiä, joista sai valita ja niin valitsinkin. Olisi voinut tietysti valita jotain aivan muuta. Mysteereissä on juuri se epävarmuustekijä, kun ei tiedä miltä lopputulos tulee näyttämään. Valmiissa ohjeissa on helpompi, kun näkee kuvan etukäteen. Siihen on sitten helpompi soveltaa omia mielivärejä.

      Poista
  5. Minusta niin,niin kauniin värinen ja muutenkin kaunis huivi. Aikamoinen työ ollut.

    VastaaPoista
  6. Onpas ollut suuritöinen huivi tehtäväksi ja vielä mysteerinä! Ehkä itsekin ajattelisin, että mukavampi tietää mitä kudotaan, niin voi tarvittaessa soveltaa omiaan, jos sille päälle sattuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin ajattelin minäkin. Luulen suhtautuvani vähän varauksella mysteereihin tästä lähtien, vaikka aina voi mieli muuttua.

      Poista
  7. Kaunis huivi! Ite en osaisi edes aloittaa käsityötä, josta en tietäisi, millainen työmaa tekemisessä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Langanmenekin tietää etukäteen, mutta kuvioita ei. Se kai siinä mysteerissä jännittää ja kiehtoo tai sitten epäilyttää.

      Poista
  8. Mysteereissä on aina se mysteerin viehätys, mutta joskus myös harmitus. Kaunis huivi tuli kuitenkin, ihanat värit! 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tykkään edelleenkin noista väreistä, mielestäni tuossa toteutuksessa kokonaisuudesta tulee vähän levoton. Olen kyllä jo alkanut tottua tuohon; ehkä siitä vielä jalostuu lempihuivi.

      Poista