Näin kuun vaihteessa lienee terveellistä pysähtyä tarkistamaan mitä kaikkea on tullut aloiteltua ja missä vaiheessa ne ovat.
Tänä vuonna olen antanut itselleni luvan aloittaa kaikki käsityöt, mitä ikinä mieleen juolahtaa. Ennen pidin itselläni jotain rajoituksia, että en aloittaisi uutta työtä ennen kuin työ x olisi valmis. Sitten huomasin, että jos en aloita heti sitä mikä inspiroi, innostus laimenee ja unohtuu. Siksi aloituksia on nyt enemmän kuin koskaan.
Kesken ovat: kolme huivia, kahdet sukat, kahdet lapaset ja yksi laukku. Ne tuossa yllä paperikasseissaan. Etualalla oleva huivi saa luvan toteutua ensimmäisenä, koska on menossa lahjaksi.
Ompeluita on kesken: kuminauhakuja kahteen hameeseen sekä ulkoiluhousujen ja farkkujen lahkeiden lyhentäminen.
UFOja löytyy yhdet lapaset ja keskeneräinen virkattu kassi. Näiden kummankin kohtalo on vielä avoin.
Minkälaista politiikkaa olette, hyvät ystävät pitäneet? Onko rajoituksia uusien aloitusten suhteen, vai annatteko itsellenne luvan aloittaa silloin kun siltä tuntuu ja riippumatta keskeneräisten määrästä?
Minä en pidä erityisiä sääntöjä paitsi, että pitää saada joskus jotain valmiiksikin. Jos joku asia aloituttaa, sitten se aloitetaan. Keskeneräisten määrään vaikuttaa myös, missä neulon. On ihan eri asia neuloa kaaviota seuraten kotisohvalla kuin sileää oikeaa paidanhelmaa tai sukanvartta kokouksessa tai isoa työtä kotona ja pienikokoista työtä matkalla. T. Saukkis.
VastaaPoistaSamaa mieltä. On hyvä olla erilaisia neuleita, joita voi tilanteen mukaan vaihdella. Kiitos kun sain kannustusta omille ajatuksilleni.
PoistaOlet hienosti järjestellyt keskeneräiset. Itse olen tehnyt vuosia sitten päätöksen, että yksi työ. Mutta välillä on pakko ottaa jokin työ väliin, mutta aina palaan takaisin järjestykseen.
VastaaPoistaTänä vuonna ajattelin tehdä näin. Katsotaan ilmeneekö se hyväksi tavaksi. Hienoa tietysti on, että työt valmistuvatkin, edes joskus.
PoistaOnpas sinulla hienosti kasseissaan nuo keskeneräiset👍👍Minä myös annan itseni aloittaa uutta työtä, vaikka edellinen olisi kesken, koska innostuksestahan tätä kutomista tehdään. Ja se innostus menee tosiaan helposti ohi tai unohtuu ja sitten se kiva on mennyttä. Ja kiitoksia tuhannesti; suklaat tulivat perille ja niin lempparisuklaata!😋😍😍t. Irkku
VastaaPoistaKiitos kehuista. Hyvä, että suklaat tulivat perille, vaikka olin vahingossa kirjoittanut kaupungin väärin. Postinumero oli kuitenkin oikein. Pahoittelen - joku kumma ajatusvirhe.
PoistaMikäs Kassi-Alma siellä onkaan, mutta onpa kyllä hienosti järjestelty nuo keskeneräiset. Pääsääntöisesti teen yhden kerrallaan valmiiksi asti, mutta jostain silti putkahtelee niitä keskeneräisiäkin jotka ei ehkä koskaan valmistu....
VastaaPoistaKassi-Alma todellakin. En käytä kangaspusseja, niin kuin monet käyttävät projektipusseina. Olen mieltynyt noihin paperikasseihin; ne pysyvät hyvin pystyssä itsestään. Katsotaan, mihin tämä runsauden sarvi vielä johtaa.
PoistaAloitan aina uuden työn kun tuntuu siltä. :D Kuulostaa ehkä pelottavalta, mutta ei niitä töitä tule kuitenkaan joka päivä aloitettua tai useampaa edes viikossa. Kyllä ne aina joskus tulee valmiiksi ja tai jos ei, niin purankin myös aika herkästi, jos tuntuu siltä, että pitää purkaa jokin työ. Liiat rajoitukset tappaa luovuuden ja/tai innostuksen :D
VastaaPoistaSamaa mieltä. Tai ainakin juuri nyt olen samaa mieltä. Jos tämä johtaa totaaliseen kaaokseen, mietin uudestaan.
PoistaMinulla on yleensä yksi työ meneillään, mutta sen lisäksi on useita keskeneräisiä, jotka on omalla tavallaan "valmiita", koska ovat jo häipyneet mielestä ja menettäneet myös mielenkiintonsa. Välillä niitä keskeneräisiä sitten putkahtelee kaapin syövereistä ja ihmettelen, mitähän ne on esittävinään. En ole kyllä tietoisesti päättänyt tehdä edellistä työtä valmiiksi ennen uuden aloittamista. Upea kassirivi sinulla! Vaikuttaa tehokkaalta ja järjestelmälliseltä.
VastaaPoistaPiilee tietysti se vaara, että kauan keskeneräisenä seissyt menettää kiinnostavuutensa - niin kuin tuossa kuvasti. Kun tekee yhden kerrallaan, on sen valmistuminen todennäköisempää.
PoistaMinä yritän tehdä työn kerrallaan, mutta on sitten muutama ristipistotyö, joita luultavasti en ikinä saa valmiiksi. Suunnitelmia on paljon paljon. Langat saattavat olla juurikin paperipussissa odottamassa sitä H-hetkeä, kun aloitan neulomisen. Minun mottoni on se, että pitää aina tehdä sitä mihin on inspiraatio. Minulla vaan on niin paljon inspiksiä, että on pakko rajoittaa yhteen kerrallaan
VastaaPoistaSama täällä; en pysy ideoiden vauhdissa ollenkaan. Uutta pukkaa kaiken aikaa.
PoistaAika usein on vain yksi työ kerrallaan. Tällä hetkellä on kuitenkin useampi kesken. Yksi virkkaustyö (matto) on ollut tekeillä jo kolmisen kuukautta, eikä tunnu etenevän. Sitä on hankala tehdä, koska painaa tällä hetkellä jo noin 3 kiloa :)
VastaaPoistaSinulla on tosiaan hieno järjestys noilla töillä, paperikassit pysyy hyvin pystyssä, kangaskassi olisikin tuossa hankala, mulla on käytössä niitä pienempiä kaupan kestokasseja, jotka myös hyvin pysyy pystyssä, mutta ovat kyllä ehkä vähän liian isoja. Pitääkin ryöstää sinun idea ja haalata kaapeista kaikki paperikassit, niitä kyllä löytyy :)
Tuo huivi, jota nyt yritän saada valmiiksi, on aika iso ja hankala pitää sylissä. Aloinkin neuloa sitä niin, että iso osa työtä on pöydällä edessäni. Ehkä se toimisi sinun mattoasi virkatessa, että koko paino ei ole sylissä.
PoistaMuutama työ aina, koska eri tilanteisiin tarvitaan erilaista tekemistä, kuten vaikka kurssille yksinkertaista perussukkaa. Aika usein on noita dedlaineja eli merkkipäiviä, joihin pitää ähertää joku työ valmiiksi nopealla aikataululla. Yritän kyllä pitää jonkinlaista varastoa yllätyksiä varten, mutta aina tulee kiire esim. ennen joulua.
VastaaPoistaAivan niin; eri tilanteet tarvitsevat erilaisia neuleita. Minullakin pitäisi olla yllätyksiä varten varasto. Siihen pyrin.
PoistaTämä on varmasti osittain myös luonnekysymys. Keskeneräiset työt stressaavat minua, oli kyse mistä työstä tahansa. Tuntuu, että uuteen työhön on enemmän energiaa, kun edelliset on saatettu valmiiksi päättelyineen. Meneillään oleva työ valmistuu nopeammin, kun mielessä siintää joku uusi projekti. Kerään itselleni ideoita kuvineen ja ohjeineen. Joskus joku mielenkiintoiselta näyttävä työ ei sitten enää viikon kuluttua tunnukaan yhtään kiinnostavalta. Silloin olen tyytyväinen, etten sitä aloittanut oitis, että annoin idean muhia rauhassa.
VastaaPoistaUskon, että meneillään oleva työ valmistuisi nopeammin, jos uusi kolkuttelee mielessä. Minä kun olen niin kovin hidas neuloja, että pelkään, että innostus menee ohi, jos en siihen heti tartu. Yksi tapa voisi olla kerätä uuden innostuksen langat ja ohjeet omaan kassiinsa, mutta ei aloita heti. Jos hanke myöhemmin ei enää innosta, niin langat vaan takaisin laatikkoon.
PoistaMinulla on yksi neule ja yksi virkkuu kesken ihan "luvan kanssa", mutta vaatehuoneessa on isoja keskeneräisiä. Neljälle lapselle aion tehdä päiväpeitteet isoäidinneliöistä, joten niihin joutuu virkkaamaan lappusia silloin, kun sopivaa lankaa on saatavilla ja vain yhden peitteen kaikki ruudut ovat valmiit. Nyt löysin sopivan mohairlangan yhdistelyyn, joten siitä tulee kesäkäsityö. Tytär saa oman peitteensä ekana. Pojille on vaikeampi keksiä oikeita väriyhdistelmiä. Lisäksi yksi matto odottaa yhteenvirkkaamista, kaistaleet on jo punottu ja nuppineulotettu (tuli ero, muutto ja muuta väliin), mutta ehkä ehdin senkin ensi kesänä tehdä valmiiksi partsilla istuessani.
VastaaPoistaMinulle on parasta, että vain yksi työ on kesken. Tai kolme, kun neule-, virkkuu- ja nypläystyö.:)
Kiitos palkinnosta! Hain sen tuosta kulman takaa, kun sen hakupaikka muuttui pääpostista omille nurkilleni. Syvennyn niihin viikonloppuna. Nyt ei ehdi, kun jouduin ostamaan uuden kännykän ja sen opetteluun menee aikaa. Ed. olikin jo 7 vuotta vanha.
Aurinkoista loppuviikkoa!
Ruusuperhonen
Sinulla onkin tosi isoja töitä tulossa: peittoja ja matto. Monella vastaajalla tuntuu olevan keskeneräisiä, vaikka olisikin yhden työn pyrkimys. Kiva että on kesäkäsityöt jo suunnitteilla. sillä kohta on jo kevät. Hyvä tietää, että palkinto tuli hyvin perille.
PoistaNo nyt osui ja upposi....
VastaaPoistaEn pysty edes laskemaan ja noin hienosti "pussittamaan" KAIKKIA inspiraation lähteitä....
Siis varmaan sata työtä kesken... aloitan aina uutta, kun innostun... deadlinet siirtyy, mutta lopulta uskon kuitenkin niiden valmistuvan!! Heh heh....
Kiitos vastauksesta. Minä kokeilen nyt tätä linjaa ja annan inspiraation viedä. Uskon myös, että lopulta kaikki valmistuu ja jos ei valmisti, niin silloin ei ollut tarkoituskaan.
PoistaPapreikassit on tosi hyviä neuleiden säilytykseen ja ilo niitä tehdessäkin, eivät kerät karkaile. :)
VastaaPoistaNäin on. Eläköön paperikassit!
Poista