Farkkujen tuunausta pitsillä

18-vuotias lähetti minulle Tiktokissa olleen kuvan farkuista, ja kysyi josko osaisin tehdä tuollaiset. Hetken nikottelin, mutta päätin kuitenkin yrittää.

Tyttö kävi Kierrätyskeskuksesta ostamassa tarkoitukseen sopivat farkut ja yhteisvoimin kävimme E:llä alkavassa kangaskaupassa ja hän valitsi sieltä haluamansa pitsin.

Seuraavassa vaiheessa ratkoimme lahkeiden ulkosauman varovasti auki - hän yhden ja minä toisen (arvatkaa, kumpi oli nopeampi).

Farkkuja piti samalla myös lyhentää. Ratkominen onnistui, eivätkä kankaan reunat repeilleet tai rispaantuneet.

Ensin leikkasin sanomalehtipaperista jonkinlaisen kaavan ja sen mukaan pitsinpalat. Pitsiä oli ostettu sen verran runsaasti, että oli mokavaraa. Kolmioiden reunat kanttasin saumurilla. Sitten lähdin virittelemään pitsejä paikoilleen. Tässä kuvassa ovat vielä harsittuna ja vasta harsimisen jälkeen kiinnitin koneella. 

En muista oliko alkuperäisessä kuvassa pitsinpalasia muualla, mutta 18-v. halusi niin. Pidimme taas talkoot ja leikkelimme noita paloja irti pitsikankaasta. Oli aika tarkkaa ja hidasta hommaa. Onneksi oli apulainen.

18-v. määritteli palojen sijoituspaikat ja kiinnitimme ne nuppineuloilla. Seuraavaksi liimasin palat tekstiililiimalla ja annoin kiinnittyä kunnolla pari päivää. Lopuksi parantelin joitain reunoja harsimalla ja varsinkin monet kovin pienet kohdat, joihin oli hankala saada liimaa kohdalleen, piti harsia kiinni.

  

Valmista tuli. Jos näette kaupungilla nämä housut, niin tiedätte, mistä ne ovat peräisin. 

Tällaistakin voi ommella

Vähän mietin onko tämä liian hölmö juttu postattavaksi, mutta postaanpa kuitenkin.

Kun trikoopaita kulahtaa tilaan, jonka jälkeen sitä ei halua enää käyttää julkisesti se siirtyy elinkaarensa seuraavaan vaiheeseen, eli käytetään-vain-kotona-kastiin. Koska tähän kastiin on aina uuttakin tunkua, siirtyy paita seuraavaksi alempaan kastiin, nimittäin: siivous-remontointi-maalaus-kastiin.

Lopulta ollaan tilanteessa että elinkaaren kalkkiviivat häämöttävät lopullisesti.

Silloin paidoista saksitaan etukappale ja takakappale. Kuvassa näkyvät ylijäävät ruodot pakataan ja viedään tekstiilijätekeräyslaatikkoon.

Maailmankaikkeudessa on nyt kaksi paitaa vähemmän ja neljä siivousrättiä enemmän.

Puuvillatrikoo on mitä parhainta siivousrättiraaka-ainetta. Trikoo on joustavaa, pehmeää ja imukykyistä. Kevätsiivous voi siis alkaa. Kun reunat on suljettu siksakilla, rättejä voi pestä pesukoneessa. Rättejä on tosin ennestäänkin ja mies on joskus todennut, että onneksi hommattiin hieno ompelukone, niin voidaan ommella siivousrättejä. 

Kasseja Almalle - Osa 2 - korjausta

Kiitos taas ihanat ystäväni, kun aina jaksatte kannustaa minua.💕💕

Edellisessä postauksessa totesin, että olin ommellut kassin kahvat väärin päin. Nyt korjasin:

En ratkonut kahvoja irti; ne olivat nimittäin erittäin tiukasti ommeltu ja tuettu paikoilleen useammalla tavalla.

Leikkasin pohjan auki. Käänsin tekeleen niin, että kahvat tulivat oikealle puolelle ja ompelin pohjan kiinni. Kassi lyheni vähän; ei kuitenkaan liikaa ja nyt ovat entiset sivusaumat keskellä. Kahvojen etäisyys toisistaan on vähän liian iso, mutta saa kelvata. Tästä tulee minulle kirjastokassi. 

Loppu siis hyvin ja lupaan oppia tästä jotain. 

Kasseja Almalle

Kassi-Alma nosti pitkästä aikaa päätään, eli iski kassi-innostus. Edellisen kassi-innostuksen aikana kiertelin kirpputoreja ja varsinkinkin hyväksi koettuja Kierrätyskeskuksen, Fidan ja Pelastusarmeijan myymälöitä etsimässä lähinnä sisustustyynyjen päällisiä. Ne ovat usein tavallista puuvillakangasta jäykempää tai paksumpaa tekoa ja soveltuvat siten kassikäyttöön erinomaisesti.

Alkuverryttelynä syntyi pieni kassi. Tämä kangas on peruspuuvillakangasta, ei siis kovin paksua, mutta kevyeksi pikkukassiksi sopiva retrokuosinen kangas. Tässä hän on edestä...

... ja takaa. Käyn muun muassa sellaisessa jumpassa, jossa välillä vaihdetaan sukat jalkaan. Kassiin mahtuu juuri hyvin vaihtosukat, vesipullo ja pieni pyyhe. Käyttöön siis tulee. 

Sitten varsinaiseen projektiin. Finlaysonin kangas on edellisessä elämässään ollut jonkun sohvatyynyn päällisenä, tai oikeastaan kahden tyynyn. Näistä kahdesta kankaasta ryhdyn siis ompelemaan kassia.

Kassi edestä...

... ja takaa. Tässä voi nähdä pienen värieron eri puolien välillä. Toinen on tyynynä vielä ollessaan saanut vähän enemmän aurinkoa ja haalistunut hieman.

Tässä he ovat molemmat. HUOMAATKO MOKAN?

Isommassa kassissa olen ommellut kahvat väärin. Kummankin kahvan pitäisi olla samalla puolella kassia. Nyt kun kassin ottaa olalleen keskelle asettuu reunasauma. Voi ei!! Ja niin huolellisesti yritin tehdä! 

Hiukka harmittaa. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen ompelemani kassi, ja kuitenkin haksahdan aivan aloittelijan mokaan. Pienemmässä kassissa kahvat ovat oikeilla puolilla. 

Jos kassi-innostus vielä jatkuu suunnittelen testaavani vuorellisen kassin ompelua ja kenties vielä vetoketjullisen sisätaskun tekoa. Mutta nyt ripottelen hetken aikaa tuhkaa päälleni . 

Bingoon tulee merkintä kohtaan: Laukku tai kassi.

Repolaisen siivin jotain kotiin

Repolaisen kuukausihaasteena huhtikuussa on "Huhtikuun hurjuuksia". Samalla bingoni odottaa merkintää kohtaan "Jotain kotiin". Saisinko nämä kaksi asiaa kohtaamaan?

Tällainen HURRJAN vanha alumiininen vati oli aikoinaan lapsuudenperheeni kesäpaikassa ja on sieltä kulkeutunut minulle. Vati toimi tuolloin aina leipäkorina. 

 

Kirpputorilta bongasin kerran aivan samanlaisen vadin, mutta on ilmeisesti käyttämätön, koska vati on siisti ja kiiltää. Kuvasta ei ehkä välity ero näiden kahden välillä, mutta se on huomattava.

Selvää on, että vadit ovat samalta aikakaudelta ja uskoakseni tehty painamalla alumiinilevy kuvan mukaiseen muottiin ja sitten taiteltu vielä reunat.  

Onko sinulla tietoa tällaisten vatien alkuperästä tai oletko itse nähnyt samanlaisia? Olisi kiva tietää.

Olen pitänyt vadissa esimerkiksi hedelmiä, mutta tuntuu vähän karulta laittaa alumiinia vasten jotain syötävää, joten jotain liinaa pitäisi saada. 

Kaapista löytyy Kreikan tuliaisina saatu keittiöpyyhe. Tämä liina saa nyt uuden elämäntehtävän.

Ensin mietin pitsireunusta, mutta kotoa löytyykin sinistä vinonauhaa. Tätä siis ompelemaan. En ole kovin näppärä ompelija, joten kieli keskellä suuta mennään.

 

Vinonauha on kiinnitetty yhdeltä puolelta. Nyt pitäisi ommella vielä toinen puoli. En uskalla ommella sitä koneella, koska aivan varmasti en saisi nätisti, joten silitän työn hyvin, jotta vinonauha asettuu kohdalleen, kiinnitän klipsit ja ompelen toisen puolen käsin. 

Valmis. Liitoskohdasta tuli vähän paksu, mutta saa kelvata. 

Ja sitten tositoimiin. Uskon, että liina vähän rentoutuu käytössä. Nyt on vielä vähän jäykkä, kun silitinkin niin voimallisesti. 

Tässä siis panokseni Repolaisen kuukausihaasteeseen ja samalla saan bingoon merkinnän kohtaan "Jotain kotiin". 

Myssy ja pussi

Anelma on jo yli kaksi vuotta odottanut asuunsa kuuluvaa myssyä. Nyt hän sen sai.

Palasia arjestamme -kanavan Riikka Pirnes on suunnitellut Alku-myssy -nimisen vauvan myssyn. Tämän ohjeen puitteissa lähdin liikkeelle, toki aivan eri langasta ja nukelle mitoitettuna. Mutta minne ihmeeseen on minun matikkapääni kadonnut, kun taas kerran onnistuin laskemaan tarvittavat silmukat väärin: Myssystä tuli liian pieni ja jouduin neulomaan resorista paljon korkeamman. Myös myssyn syvyys on liian pieni. Olisin purkanut, jos olisi ollut ihmislapselle menossa, mutta Anelma saa nyt luvan kelpuuttaa.

Jos alkaa liikaa harmittamaan, teen uuden. 

 

Lankana on Louhittaren luolan Kipinätär, väreissä jalokivi ja karpalo. Näistä kummastakin olen muinoin tehnyt kummallekin siskolleni huivit. Puikot 2,5 ja 2,25 mm ja valmis pipo painaa 19 grammaa.

Ja sitten se pussi: Ompelin poismuuttavalle naapurille läksiäislahjaksi kenkä- tai käsityöpussin. Sain häneltä muuttosiivouksen yhteydessä ison kasan kankaita ym. ompelutarvikkeita ja pussi ja sen vuori on tehty tuon kasan kankaista. Päällimmäinen kangas on afrikkalaista batiikkia ja kerrankin puhelimen kamera toistaa kauniin kuvion värit aivan oikein. 

Bingo sai kuitin kohtaan "Jotain pientä" ja näin täydentyy ensimmäinen bingorivi. Neulehaasteen kuittaan kohtiin 22. Neulo minivaate ja 39. Neulo Barbien tai nuken vaate. 

Ompelutreenejä

Taloyhtiöstämme poismuuttava naapuri antoi minulle ison kasan toinen toistaan upeampia kankaita. Ohuista puuvillakankaista ompelin jo tyynyliinoja ja nyt vähän paksummista kankaista tuli kaksi isompaa ja kaksi pienempää koristetyynynpäällistä.

Näitä kumpaakin kangasta on vielä vaikka kuinka paljon, sekä muita ihanuuksia. Haaveissa olisi ommella laukkuja, pussukoita jne. Tyynynpäällisten harjoittelu taitaa nyt tältä erää riittää.

Paastokuulumisia ja sillä varjolla kassiesittely

Vielä ei olla aivan puolessa välissä paastoa, mutta se lähenee. Toivottavasti kaikki voivat hyvin, ja motivaatio on säilynyt. Itse olen onnistunut olemaan ostamatta lankaa tai kankaita - muuta en luvannutkaan. Paasto on opettanut menemään suunnitelmiin lanka/kangas edellä. Ei ollenkaan huono juttu. Lanka/kangas käteen ja siitä miettimään, mitähän tästä tulisi. 

Mitä sinun paastoosi kuuluu?

Tällä aasinsillalla pääsen esittelemään tilkkutyökurssin toiseksi viimeisen tekeleen, joka jalostui jälleen kerran kassiksi. 

Tämän harjoituksen nimi oli "perinteiset kaaret". Tarkoitus oli saada veden virtaamista jäljittelevä kuvion kulku. No, jotain sinne päin. Näitä kasseja nyt riittää. Kurssi päättyi ja nyt lienen täysin oppinut. Kyseessä oli kolmen jakson kokonaisuus, joka alkoi jo vähän ennen kuin korona alkoi. Välillä oltiin erilaisissa muodostelmissa etänä. Viimeiset kerrat kuitenkin onneksi lähiopetuksena, tai oikeastaan hybridinä. Oikein hyvä kurssi oli. Kiitos vaan Helsingin työväenopistolle ja kurssin taitavalle  ja innostavalle opettajalle.

Tulppaaneja, ei tulvillaan, yksi vain

 Tilkkutyökurssin satona sain taisteltua valmiiksi asti tällaisen tulppaanikuvion:

Nyt käytetty tekniikka on nimeltään paper piecing, eli paperitekniikka. Ehkä tämä etäisesti muistuttaa tulppaania, mutta kuulemma väärinpäin käännettynä voisi olla myös Nuuskamuikkunen.

Paper piecing -tekniikassa kangaspalat kiinnitetään toisiinsa yksi ommel kerrallaan. Keskittymistä vaatii siinä mielessä, että pitää ajatella kuviota peilikuvana, jolloin palat helposti saattavat mennä väärin päin. Muuten olen kyllä pitänyt tästä tekniikasta. Sitä on oikein kiva tehdä. 

Sohvalle

 Tavoitteeni tällä tilkkutyökurssin viimeisellä jaksolla on, että teen töistä jotain valmista. Viime kerran yhtenä aiheena oli pikatekniikka nimeltään ysiblokki. Taitavat kurssilaiset olivat tehneet näistä ysiblokeista raheja ja niissä kuvio pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun on laajempi pinta. Minä olin ihastunut tuohon sinapinkeltaiseen kankaanpalaan, mutta sitä ei ollut kovin paljoa, joten tyynynpäällisiin juuri ja juuri riitti, kun ompeli siniset reunat hirsimökkitekniikalla. 

Sää ulkona on mitä on. Käveleminen on taitolaji, eikä hiihtäminen onnistu, ainakaan nyt. Eilen miinusta, tänään plussaa. Mutta kyllä luonto vaan osaa tehdä pääkallokelistäkin taidetta. Vai mitä sanotte tästä eilisestä kuvasta lenkkipolun varrelta:

"Oi, sanoi siili. Olen eksynyt pieni siili."

Pieni siili lähti äitinsä kanssa metsään poimimaan mustikoita. Marjat unohtuivat, kun pieni siili lähti seuraamaan iloisesti leikkiviä perhosia. Äkkiä hän huomasi tulleensa pimeään metsään, eikä äitiä näy missään. Pelottaa.

Onneksi perhoset tuntevat metsän ja ne ohjaavat pienen poikasen takaisin tielle, missä äitisiili onnettomana jo huhuilee pienokaistaan. Sieltä he matkaavat yhdessä metsän valoisalle puolelle. Sinne, missä mustikat kasvavat.

Siis vielä yksi kassi, oma design. Käytetyt tilkkutyötekniikat: Viehättävät vuoret (siilien piikit), hirsimökki (kuvan reunat) ja sitten ihan tavallista ompelua. Vuorina on jäykkä huonekalukankaan pala, joten kassi pysyy melkein itsestään pystyssä. Kassi ei ole kovin iso, 24 x 30 cm.