Kristiin K:n haaste KLIK oli oikeastaan viimeksi lukemani kirja. En oikein osannut päättää, minkä kirjan olen lukenut viimeksi, kun luen/kuuntelen niitä vähän limittäin. Kesken on tällä hetkellä kolme, joten niitä en voi laittaa. Päädyin siis seuraavaan.
Lähikirjastoni lukupiirikirjana oli syyskuussa Jenni Linturin Äärimmäisellä laidalla (2024).
Kirja on saanut kehuvat arvostelut ja Jenni Linturia (s. 1979) kuvataan merkittäväksi kirjaisijaksi. Hänen esikoisteoksensa Isänmaan tähden on ollut sekä Finlandia- että Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokkaina vuonna 2011.
Lukupiirien ehdoton hyvä puoli on, että tulee lukeneeksi kirjoja, joihin ei itse keksisi tarttua. On terveellistä poistua omalta mukavuusalueelta ja laajentaa näkökulmaa. Usein oppii jotain.
Äärimmäisellä laidalla kertoo murrosikäisten nuorten elämästä betonilähiössä 1970-luvun alussa. Minäkertojan perhe on muuttanut Tampereelta omakotitalosta Töölön kautta (ilmeisesti) Malmille - äärimmäiselle laidalle.
Teoksen keskeisiä henkilöitä ovat kertoja Mirkku, vasemmistolaisten vanhempien yhteiskunnallisesti tiedostava, itseään etsivä nuori. "Pauliina on minun paras ystäväni, mutta minä en ole hänen", sanoo Mirkku. Pauliinan kotiolot ovat epämääräiset, hän on likainen, valehtelee paljon ja epäillään, että hänen isänsä pahoinpitelee häntä. Pauliina suhtautuu Mirkkuun välinpitämättömästi jopa julmasti ja liikkuu enemmän puoliksi venäläisen Milan kanssa.
Alussa mukana on Jani, jota Pauliina pitää poikaystävänään. Mutta Jani katoaa, vai reppu jää, eivätkä nuoret tiedä minne. He yrittävät selvittää asiaa, mutta siihen liittyy jotain salaista ja epämääräistä. Janin katoamisesta tulee nuoria yhdistävä tekijä.
Luin kirjaa eräänlaisena ajankuvana ja väliin häiritsi, kun se ei oikein toiminut. Myöhemmin luin että Linturin kirjan ei ole tarkoituskaan olla tarkka kuva ajasta. En oikein ymmärrä; silloinhan aikaa ei tarvitsisi edes mainita.
Ja vielä yksi juttu: Linturin käyttämä tyylikeino. Pilkkoa. Lauseet. Mistä kohtaa. Tahansa. Täysin mielivaltaisesti. - Aluksi sitä ihmetteli, mutta lopulta pisteitä ei edes huomannut. Luki vaan eteenpäin. Ehkä tässä on pyritty noudattamaan nuorten tapaa puhua lyhyin lausein.
Helmet-lukuhaasteessa merkitsin tämän kohtaan: Kirja, jonka joku muu on valinnut minulle.
Sinä luet useampaa kirjaa samanaikaisesti. Siihen en pystyisi, sillä en koskaan muistaisi mitä viimeksi jossain kirjassa on tapahtunut jos meneillä olisi useampia. Johtuu tietysti osittain siitäkin, että nukahtelen välillä kirjaa kuunnellessani ja joudun kelaamaan takaisin päin jotta saan juonesta taas kiinni.
VastaaPoistaVaikutti sen verran mielenkiintoiselta tämä kirja että tallensin sen äänikirjaluettelooni. Kiitos vinkistä!