Tämän blogin motto lukee tuossa yläpalkissa: "Koskaan et kadu purkamista". Tämän viisauden on sanonut Maija Vesala, Laine-lehdessä 17/2023. Minä jatkan tätä filosofista pohdintaa ja sanon: "Kadut, jos et pura".
Yritän muistaa jatkossa.
Tarina alkaa kirjoneuleharjoituksesta. Tartun Sattumasukat-nimiseen ohjeeseen Käsityön ABC -lehdessä nro 38 Sukat ja syksyn neuleet.
Virhe 1.
Lähden reippaasti liikeelle. Olen tehnyt ensimmäiseen sukkaan varren, kun huomaan vaihtaneeni väriä joka kerroksella, vaikka piti vaihtaa kahden kerroksen välein. Tuumaan, että ei se haittaa; teen saman virheen molempiin.
Virhe 2.
Olen päässyt kuvan mukaiseen pisteeseen, kun tajuan sovittaa sukanraakiletta jalkaan ja totean että ei mahdu: olen unohtanut vaihtaa kirjoneuleeseen paksummat puikot. Mikä nyt eteen? Oikean puoleinen sukka on jo hyvää vauhtia etenemässä.
Ratkaisu 1.
Puran vasemmanpuoleisen tekeleen resoriin saakka ja jatkan ohjeen mukaan ja oikeilla puikoilla.
Ratkaisu 2.
En pura oikeanpuoleista tekelettä, vaan teen terän valmiiksi asti. Sen jälkeen poimin silmukat varren juuresta ja leikkaan liian kireän varren irti. Jos kuka on moista harrastanut tietää, miten painajaismaista väärinpäin purkaminen on.
Lopulta saan jotenkuten silmukat poimittua ja neulon varren uudestaan alhaalta ylöspäin. Pientä tiplua jää lopputulokseen, mutta omaan käyttöön tulee, niin ei haittaa.
Ohje: SattumasukatSuunnittelija: Janita KoskinenJulkaistu: Käsityön ABC 38 Sukat ja syksyn neuleetSilmukat: 48Puikot: 3,5 ja 4 mmPaino valmiina: 96 gLangat:- Lankavan Lysti, väri 860 pesto- Lankavan Lysti, väri 865 curry- Novita Duo, väri 065 tiili- Novita 7 veljestä, väri 010 luonnonvalkoinen- Nako Pure Sock Plus, väri 2378 luonnonvalkoinen
Lupaan vielä joskus oppia neulomaan kirjoneuletta. Pitää jatkaa harjoittelua.
Virheistä huolimatta: syksy on ihanaa, värit loistavat ja taivaalta tulee kasvoille ilmaista kostutusta.
Kuvattu tänään 8.10.2025 hetkeä ennen sadetta.
Sukista tuli kivan näköiset. Purkaminen on ärsyttävää, mutta palkitsevaa. En tiedä kumpiko siinä purkamisessa enemmän ottaa päähän, se tympeä purkaminen kaikkine lankojen sotkeutumisineen vai se, kuinka ärsyyntynyt on omaan hölmöilyyn, mitä varten on sekoilut ihan selvän asian kanssa ja huomannut sen vasta aikojen kuluttua.
VastaaPoistaVarmaan molemmat tai sitten sitä yliarvostaa omaa tekemistään niin, että ei millään haluaisi purkaa. Kiitos kommentista, Purulaari.
PoistaHarjoitus todella tekee "metsurin", niin ainakin väitetään ;) Virheen kanssa elämä on just noin vaikeaa. Useimmiten puran, kun tiedän, että tulee ärsyttämään. Joskus saatan peitellä, jos mahdollista. Jos toistaa samaa virhettä, muuttuuko se lopulta totuudeksi? Näinkin voi tehdä ;) Minä neuloin yhdessä sukkaparissa toisen sukan kapeammaksi silmukkamäärältään. Olin unohtanut lisätä resorin jälkeen s/ puikko. Olin jo niin pitkällä, että päätin tehdä vielä kummallekin sukalle uuden parin. Se oli aika työläs juttu.
VastaaPoistaPurkaminen on niin tylsää, että mieluummin tekee vaikka juuri kuin sinä: kummallekin sukalle uuden parin. Tässä minun tapauksessani purkaminen oli ainoa vaihtoehto, kun sukka ei olisi mahtunut jalkaan ollenkaan.
PoistaAivan varmasti kadun, ellen pura. Omalla kohdalla purkamattomuus taitaa olla laiskuutta. Selityksiäkin riittää. "Ei haittaa, tulevat omaan käyttöön." "Teen sitten toiseen sukkaan saman virheen, jolloin ne ovat identtiset." "Ei sitä virhettä kukaan huomaa." Sain juuri valmiiksi sukat, joihin käytin Jules-mallia. Kantapään jälkeen kummastelin, miksi mallineule näyttää niin oudolta. Kunnes tajusin jättäneeni kaksi kerrosta pois, jolloin kuvio tietenkin muuttui. En alkanut purkamaan, vaan tein sitten toiseen sukkaan saman operaation. Ihan hyvät niistä sukista tuli, mutta olisi kannattanut pysyä alkuperäisessä Jules-neuleessa ja purkaa heti virheen huomattuani. Harmittaa ja ärsyttää. Eniten tietenkin oma käyttäytyminen.
VastaaPoistaKirjoneuleistani tulee aina liian tiukat ja epätasaiset. Kannattaa kuulemma harjoitella. Siten oppii ja jälki paranee. Toistaiseksi on ollut helpompaa mennä aidan matalimmalta puolelta eli jättää kirjoneuleet tekemättä.
Nuo mainitsemasi selitykset ovat juuri niitä, joihin minäkin turvaudun. Ei pitäisi arvostaa omaa tekemistä niin paljon, että purkamista ei viitsi/raaski/jaksa tehdä.
PoistaPitsineuleen purkaminen on vielä inhottavampaa kun ei voi välttämättä vetää vain puikkoja pois vaan joutuu tehdä sen kerros kerrokselta ja silmukka silmukalta.
VastaaPoistaRatkaisu 2 kuulostaa aikamoiselta neulekirurgialta ja uskaliaalta ja kekseliäältä joten olet hienosti onnistunut siinä. Itse en uskaltaisi leikata neuletyötä vaan varmaan olisin purkanut tuossa tapauksessa molemmat.
En ole vielä joutunut purkamaan pitsineuletta, mutta hyvä tietää, että siinä(kin) olisi painajainen edessä.
PoistaNeulekirurgia on haastavaa hommaa. Onneksi tajusin olla leikkaamatta pääväriä, eli vihreää lankaa, koska jos sen olisi tehnyt, olisi kaikki mennyt pieleen.
Aijai, olipas ärsyttävää! Ja tiedän tosiaan minkälaista on purkaa väärinpäin🙄 Minulla käy monesti niin, että huomaan jonkin virheen kun olen kutonut jo pitkästi, mutta pitkällisen mietinnän jälkeen päädyn silti jatkamaan. Yleensä teen sitten siinä neulomuksessa vielä toisenkin vielä pahemman virheen ja sitten joudunkin purkamaan. Eli kyllä, kadut, jos et pura😅Mutta näistä sukista tuli hienot👍🥰
VastaaPoistaVoimme siis yhdessä todeta: purkaminen kannattaa aina.
PoistaIhana Ei mennyt kuin Strömsössä -tarina. Tuskailusi kirjoneuleiden kanssa on minulle lohdullista, joku muukin on siinä taidossa vaikeuksissa. Silti aina välillä sorrun kirjoneuleohjeisiin, ja lopputulos on sitten mitä on. Purkamiseenkin harmaantuu, ja aina on ollut lopulta tyytyväinen olo, kun on purkanut. T Saukkis
VastaaPoistaTämän sukkaparin kanssa oli todella vaiheita. Mutta en luovuta, vaan jatkan harjoituksia.
PoistaJoskus on tuollaista, mikään ei mene putkeen. Onneksi lopputulos on kiva, ja parin kuukauden päästä ei enää edes muista, mitä kommervenkkejä tekomatkalla oli. Sinua ihan selvästi väreissä syksyttää, sukkien värit ovat melkein kuin kuvan maisemasta. :)
VastaaPoistaSyksy on niin ihana. Värejä riittää, niin ulkona kuin sukissakin. Kiitos kommentista.
PoistaHuomenta! Löysit ratkaisun ja nätit sukat valmistui. Jalkaan kokeileminen unohtui itseltäkin kun opettelen palmikoita. Enpä älynnyt että olisi pitänyt olla isommat puikot tai enemmän silmukoita. Enkä sitä että olisi pitänyt kokeilla jo ennen kuin kantapäät molempiin tehty... Purkamiseksi siis meni, mutta jätin varret kun ajattelin että jospa näistä joskus tuleekin lapaset. t. Eija
VastaaPoistaLuovaa ongelmanratkaisua: sukanraakileista lapaset!
PoistaNyt opin ainakin, että kun kannattaa sovittaa, varsinkin kun on jotain epätavallista tekemässä.
Olet sinä sitkeä sissi! Virheet harmittaa, purkutyöt on vaan joskus tehtävä. Valmis sukkapari on kauniin syksyinen.
VastaaPoistaKiitos, TeSa. Näin sitä vähitellen oppii - ehkä.
PoistaMinäkin teen neulo-pura neulo menetelmällä kaiken. Jos tulee virhe on pakko purkaa, Kauniit tuli sukistasi.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle.
Kiitos kannustuksesta, Enkuli. Yritän muistaa jatkossa; parempi purkaa kuin katua.
PoistaJos ei pura , niin se jää vaivaamaan omaa mieltä vaikkei toiset virhettä huomaisikaan. Jatkuvasti puran minäkin tekeleitäni ennen kuin saan mieleiseni. Kirjoneuletta en ole oppinut ikinä, enkä aio enää opetellakaan . Paljon helpompi silmukoida haluttu kuvio jälkeenpäin, (se on helpompi purkaakin 😄) Kauniit on nämä sinun uudet sukkasi .
VastaaPoistaKiitos Sude! Silmukointi on vielä minun opettelulistallani. Vielä en luovuta kirjoneuleen suhteen, ehkä se joskus vielä onnistuu.
PoistaYlettömän kauniit sukat ❤️💚🧡
VastaaPoistaKäsityöopettaja sanoi minulle aina koulussa: "Pura." 😀🙃
Oikeassa oli käsityönopettaja, sitä minäkin tässä kantapään kautta opettelen.
PoistaKyllähän sitä joskus joutuu purkamaan vaikka yleensä vain teen loppuun, minkä aloitan aj sitten vasta mietin, mihin sitä voisi käyttää.
VastaaPoistaHarvemmin minäkään sovitan kesken työn. Onneksi tällä kertaa kuitenkin sovitin.
PoistaIhanat värit ja kiva kuvio sukissa :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos.
Poista