Tästä ei jämälankaprojekti jämemmäksi voi muuttua. Lapaset ehtivät vielä 4-vuotiaan joulupakettiin.
Malli: Lapsen neulotut peruslapasetSuunnittelija: Erika AppelströmJulkaistu: Novita Talvi 2015Koko: 110 cmPuikot: 3,5 mmSilmukat: 32 s.Paino valmiina: 46 gLangat:- Schachenmayr Extra Merino Big, väri 140 Navy Blue- Løve Garn Ragsokgarn, väri 58 tummanharmaa
Näitä neuloessa jännitti peukalon viimeisiin silmukoihin saakka, että riittääkö sininen lanka. No riitti se onneksi, mutta ei montaa kymmentä senttiä jäänyt. Harmaata olisi tullut vielä muutaman kerroksen verran, mutta käytännössä sekin loppui.
Mikä siinä on, että tulee jotenkin keventynyt olo, kun joku tuote loppuu kokonaan? Tässä oli kyseessä lanka, mutta saman olen huomannut muista kodin tuotteista, puhdistusaineista ja kylpyhuonetuotteista.
Oletko huomannut samaa?
Näillä jämälankalapasilla osallistun Stickance fru Svarvarin Instagram-haasteeseen: #svarvarrestgarnerkal.
Kivat lapaset! Onnittelut, kun sait lankoja loppumaan. Sellainen on harvinainen ilmiö. Yleensä lankaa jää jokin pieni erä. Olen huomannut saman mielen keveyden, kun lanka kuluu loppuun, shampoopullo tulee tyhjäksi jne. Joulukortteja askarrellessa sain muutaman tarra-arkin käytettyä loppuun ja se tuntui mukavalta.
VastaaPoistaKiitos. En siis ole yksin tämän asian kanssa.
PoistaSait onnistuneesti langat riittämään pieniin tumppuihin.
VastaaPoistaMinullakin mieli kevenee jämälankakerien määrän vähetessä. Ja kyllä sama ilmiö toistuu monissa muissa kodin kohteissa. Kodinhoitohuoneessa odottaa parhailaan kaksi uuninpesuainepurkkia. Toisessa enää vähän jäljellä. Pian saan yhden purkin verran lisätilaa siivouskaappiin.
Kiitos kommentista. Ehkä tämä onkin yleismaailmallinen ilmiö.
PoistaJännä sana jämemmäksi...lilliputin lapaset ja totta on että kun joku asia loppuu jotenkin helpottaa....-D
VastaaPoistaOn kiva saada vajaita keriä pois päiväjärjestyksestä.
PoistaTodellakin olen huomannut! 😂 Jämät käyttöön, että saa ne pois. Tämä pätee myös jääkaapin sisältöön, vaikka ei olisi ihan jämäkään.
VastaaPoistaMinäkin tein just pienet sukat ja lapaset. Hämmästyttävää, millainen homma niissä on verrattuna isompiin. Aikamoista äheltämistä.
Hyvä tietää, että minulla on kohtalontovereita, enkä ole omituinen.
PoistaPienissä sukissa ja lapasissa on melkein sama määrä työtä kuin isommissa. Sormet vaan meinaa mennä solmuun pieniä peukaloita tehdessä.
Nätit. Söpöt. Sympaattiset. 🖤💙
VastaaPoistaJa kaupan päälle täyttymyksen tunne 🙂🥰
Kiitos, kiitos.
PoistaSe on se sisäinen nautinto ja täyttymys tuotteiden loppumisessa. Eritoten jämälangoissa ja vielä suurempi nautinto kun menee täysin tasan eikä mitään jää. Yleensähän se jää pienestä kiinni. :D
VastaaPoistaKivat kaksiväriset lapaset!
... ja jää se harmitus pois, mikä olisi tullut, jos lanka ei olisikaan riittänyt.
PoistaPitääpä ottaa projektiksi pikkukerien loppukäytön ja tehdä vaikka jämälankasukkia.
Joskus aikapäiviä sitten luin lehtijutun, jossa kritisoitiin sitä, että ihmiset iloitsevat tuottaessaan jätettä kun se jotenkin todentaa olemassaolon. Ei se ajatus ihan noin kai mennyt, mutta siten sen silloin tulkitsin. Poden siis aina huonoa omaatuntoa, kun lykkään OMO-pulloja muovinkeräykseen tai einesruokien pahveja pahvinkeräykseen, vaikka kierrätys on iloinen asia! Ja jätettä nyt vaan tulee kun elää.
VastaaPoistaMutta täytyy myöntää, nyt kun säilytystilaa on enää murto-osa edelliseen kotiin verraten, iloitsen jokikisestä säilykepurkista, shampoosta, reikiintyvästä sukkaparista, jonka laitan roskiin/kierrätykseen, vähemmän säilytettävää!
Kuluttamisesta on tullut synti, vaikka siinä on se toinen puoli: työllistäminen. Silti on jotenkin helpottavaa pienentää kodin tavaramäärää. Ehkä olemassaolo on jo riittävästi todennettu.
PoistaEi kannata tuntea huonoa omaatuntoa purkin laittamisesta muovi- tai lasikeräykseen; nehän menevät uusiokäytön materiaaleiksi. Kierrätys on hyvin organisoitu ja se on upea asia.
Sanoitit hyvin jotain, jota ei ole tullut ääneen ajateltua. Jos jotain on varastossa, olkoon se jämälankaa tai shampoota tai mitä vaan, niin minullekin tulee keventynyt olo jos sen loppuun saaminen tarkoittaa tilan saamista kaappiin. Mutta minulla on myös hiven ristiriitainen olo - koska haluan aina että kaapissa on varalla tarpeellisia pesuaineita, hammastahnaa mitä nyt onkin ja etten joudu tilanteeseen jossa asiat loppuu kesken. Mikä sitten on tarpeeksi varaa, ja missä varaa tarvitaan. Lankojen suhteen on ollut nautinto, että aina löytyy varastosta mitä tarvitsee, joskus soveltaen mutta silti. Miten pakollinen kotivara sitten kattava lankavarasto on, se onkin toinen kysymys.
VastaaPoistaMinullakin on seuraava hammastahna/shampoo/hiuslakka odottamassa, koska en halua joutua tilanteeseen, että joku tarpeellinen loppuu yllättäen. Nämä varastot eivät minua häiritse tai rasita henkisesti. Lankavarastoista on vähän erilainen, ehkä vähän syyllinenkin olo.
PoistaKeventynyt olo jonkun tuotteen loppuun asti käyttämisestä voi tulla tarpeesta todistaa, että kyseistä asiaa ei ole ostettu turhaan. Kuluttamisesta syyllistetään jatkuvasti. Siitäkö tulee tarve osoittaa että en minä ainakaan?