Oliko pakko?

Onnistuin -rokotuksista huolimatta- saamaan itselleni ilmeisesti A-influensan. Kuume nousi ja yskä oli kova. Pari vuorokautta meni sohvalla maaten ja välillä nukkuen. Kun sitten kuume laski lähelle normaalia teki mieli tehdä jotain konkreettista.

Junasukat ovat olleet pitkään keskeneräisinä. Varret oli kumpaankin valmiina, teräosien kimppuun siis. Kädet tärisivät vielä kuumeen jäljiltä ja silmukoita tipahteli. Välillä purin ja jatkoin ja niin sain lopulta taisteltua sukat valmiiksi.

Oliko pakko? - No ei tietenkään. Eikä olisi edes kannattanut. En muutenkaan saa sileää jälkeä ohuella langalla ja nyt on jälki vielä haparoivampaa kuin tavallisesti. En tiedä kehtaako noita mihinkään keräykseen edes laittaa laittaa. Seuraavana päivänä sitten ilmeni, että ei todellakaan olisi kannattanut. Olo huononi ja kuume nousi uudestaan. 

Malli: Junasukat
Suunnittelija: tuntematon
Silmukoita: 40 s
Puikot: 2,5 mm
Lanka: Helmi Baby Wool
Paino: 24 g

Seurakunnassamme taitavammat tekevät näitä junasukkia ja niitä annetaan kaikille kastettaville vauvoille. 

Mistä nimi junasukat? Varmaan moni tietää, mutta kopioin kuitenkin tähän alle junasukkien tarinan. 

Junasukkien tarina

Tarinan kertojan, Terttu Latvalan äiti oppi sukkaohjeen junassa. Hän oli talvisodan aikaan matkalla Vaasasta Kauhajoelle pommituksia pakoon vauvansa eli Tertun ja tämän Tuula-siskon kanssa. Yhtäkkiä juna joutui pysähdyksiin. Äitiä vastapäätä istui eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jonka tuli surku palelevaa vauvaa. Hän alkoi purkaa neuletakkiaan ja neuloa siitä sukkaa. Hän ehti saada yhden valmiiksi, toista varten hän keri lankaa lasten äidille mukaan jatkettavaksi. Nainen sanoi, ettei mallia saisi muuttaa, sillä pitkävartiset sukat pysyvät jalassa, vaikka lapsi potkisikin.

Kun äiti havaitsi ohjeen hyväksi, hän jatkoi sukkien neulomista koko ikänsä ja opetti ohjeen myös tyttärelleen. Hän arvosti käsityönopettajan ystävällisyyttä niin, että halusi myös kertoa, miten oli ohjeen saanut.