Viimeinen, eli pikkujoulukalenterin kahdeskymmenesneljäs luukku aukeaa

Tänne asti on tultu ja viimeistä luukkua avataan. Ihanasti olette olleet mukana.

Kisasarjoja on siis kolme. Ensimmäinen on tietäjien sarja ja siinä on selkeä kärki: Johdossa on Tytti 23 pistettä ja toisena ja kolmantena ovat Ruusuperhonen ja Sini. 

Hauskan nimen sarjasta olen ollut erityisen iloinen; niin lennokkaita nimiehdotuksia on tullut. Tästä lisää huomisen jälkeen. 

Mutta ennen sitä, viimeinen luukku aukeaa nyt:

Kiitos vastauksista. Olisin itsekin keksinyt tälle nimen: "Tuijotuskisa ja miten se tehdään". Mutta se ei ollut se, vaan:

Rock-muusikko Michael Monroe kirjoitti tämän tositapahtumiin perustuvan kertomuksen korona-aikana. Tarina kertoo hänestä itsestään ja hänen lempipupustaan, jonka korvien pilkuissa piili mahtavia voimia. Suloinen tarina. 

        - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kiitos teille ihanat, kun olette olleet mukana tällä matkalla. Kommentteja tuli yhteensä 209 ja on tullut aika julistaa tulokset:

Tietäjien sarjan kolmen kärki pysyi tiiviisti mukana koko ajan ja he ovat: Sini (23), Tytti (24) ja Ruusuperhonen (23).

"Mikä kirjan nimi voisi tai mikä sen pitäisi olla" -sarja oli mitä riemastuttavin. Sain hymyillä monta kertaa - kiitos niistä hymyistä. En kuitenkaan halua arvottaa näitä mihinkään paremmuusjärjestykseen. Olen myös höpissyt arpomisesta, mutta siitä ajatuksesta luovun nyt ja haluan mieluummin nostaa esiin ne, jotka sekä hauskassa sarjassa, että muiden kommenttien sarjassa olivat ahkerammin mukana. He ovat: Purulaari (24), Sartsa (23), Irkku (20), Olifantti (15) ja Between (15).

Yllämainitut, lähettäkää nimenne ja osoitteenne sähköpostiin: puikoillanikin at gmail piste com. Varmuudeksi voi laittaa vielä puhelinnumeron, jos palkinto on paksumpi kuin 3 cm. 

Hyvää marraskuun loppua ja alkaa joulukuuta teille kaikille, hyvät ystäväni. 

Suomen kädentaidot 15. - 17.11.2024

Tampereelta on kotiuduttu ja kuvat katsottu. Tässä raportti messuilta, mutta alkuun Tampere-aiheinen tietokilpailukysymys: Haloo siis Tampereen tuntijat, mistä alla oleva kuva on otettu? Kaikki oikein vastaavat saavat luvan sanoa itselleen ääneen: "Minä olen Tampereen tuntija".

Lauantainen aamu valkeni tuulisena ja sateisena. Bussin pitäisi lähteä rautatieaseman vierestä.

Ei ollut vaikeaa arvata kummalta puolelta katua bussi lähtee. Naisihmisiä oli pitkä jono pysäkillä. Oli siellä muutama mieskin.

Kuin sillit tynnyrissä matkustimme bussilla numero 12 pääkallon paikalle.

Sain ohjelman, rannekkeen ja vähän myöhemmin vielä puikkomitan. 

Heti vaatesäilytyksen vieressä aukeni Joulukylä.

Tämän kiersin melko nopeasti, vaikka tarjolla olisi ollut erilaisia maistiaisia esim. tyrnimehua.

Siirryin kiertämään näyttelyhalleja, joita oli Joulukylän lisäksi kolme A, C ja E. 

Laineen osastolta löytyi Youtubesta tuttu hahmo.

Ostokseni eivät oikeastaan ole messuostoksia, koska olin tilannut ja maksanut ne etukäteen. Säästin postimaksun, kun tilasin langat noudettavaksi messuilta. Lankavan osastolta hain Álafosslopi-langat. Näistä on tulossa Baldur-lapaset Katja Makkosen (Lankajengi) ohjeella. 

Oululaisen Butik Frillan osastolta hain tilaamani Mini Merino -paketin. Pakettiin kuuluu Sulo Knit Designin Boogie-huivin ohje.

Heräteostoksilta en välttynyt, vaikka kaiken runsauden keskellä alkoi tuntua, että en tarvitse mitään. Moreeni-kirjapaino myi osastollaan käsityökirjoja.

Neulo takki -kirjan ostoa olen harkinnut jo aiemmin ja Japanilaiset neulekuviot tuli siinä vähän kylkiäisenä edullisen hintansa vuoksi (15 eur, Suomalainen kirjakauppa: 27,95).

Niina Laitinen Design -osastolla vaihdoin pari sanaa itse NL:n kanssa ja häneltä ostin ensi vuoden sukkakalenterin. 

Muuten katselin muutamaa työnäytöstä ja kuuntelin Molla Millsin haastattelun. Lankavan osastolla Strömsöstä tuttu Lee näytti miten kolmiopuikkoja käytetään. Sai itsekin kokeilla. Nämä ovat siis ne samaiset puikot, joita tuossa taannoin vähän arvostelin.

Menenkö uudestaan? Kyllä varmaan, mutta vain yhdeksi päiväksi; se riittää varsin hyvin. Kiva tapahtuma, mutta myös uuvuttava. Olisi ollut paljonkin mielenkiintoista, mutta kun tarjontaa on niin paljon, sitä jotenkin sokeutuu kaikelle runsaudelle. 

Vain kolme kuvaa - marraskuu

M niin kuin marraskuu ja teemaksi otin M niin kuin muistomerkit.

Ensimmäinen muistomerkki on kesäiseltä vuokramökkimatkaltamme Sysmään: 

Sysmän oma poika Olavi Virta (1915-1972) on saanut muistomerkkinsä Sysmän keskustaan. Muistomerkin nimi on "Hopeinen kuu", joka on yksi Virran tunnetuista kappaleista. Wikipedia tietää kappaleesta seuraavaa:

"Hopeinen kuu" on Olavi Virran vuonna 1960 levyttämä kappale. Sen on säveltänyt ja alkuperäiset sanat on kirjoittanut Gualtiero Malgoni. Suomenkielinen teksti on Reino Helismaan. Kappaleen alkuperäinen nimi on "Guarda che luna".

"Hopeinen kuu" mielletään usein tangoksi, mutta todellisuudessa se on pikemminkin hidas foxtrot. Kappaleesta julkaistiin uusi versio tammikuussa 2024. Virran laulu irrotettiin levytyksen säestyksestä tekoälyn avulla ja levytyksen säestys on uusi. 

Toinen muistomerkki on syksyiseltä Lapin matkaltamme mm. Kilpisjärvelle:

Laatan teksti: "Jalkaväkirykmentti 1 kävi toisen maailmansodan viimeisen taistelun Suomen kamaralla tällä raja-alueella 27.4.1945. Pohjan prikaatin kilta 1975."

Kivi laattoineen sijaitsee Kilpisjärvellä, Saana-tunturin juurella. 

Viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta ja Lapin sota päättyi 27.4.1945. Tuona päivänä eversti Oinosen johtama osasto hiihti Kilpisjärven yli ja kohotti siniristilipun kolmen valtakunnan rajapyykille. Päivää juhlitaan kansallisena veteraanipäivänä. 

Kolmas muistomerkki on niin ikään Lapin matkaltamme, nyt Pelkosenniemeltä: 

Täällä on Pelkosenniemen oma poika Antti Hulkko (1962 -), eli Andy McCoy saanut näköispatsaan. Patsas on veistetty männystä ja sen on taiteillut McCoyn setä Matti Hulkko vuonna 2009.

En tosin ole varma voiko puhua muistomerkistä, kun henkilö on vielä elossa, mutta jos ei, niin onhan hän kuitenkin M niin kuin muusikko. 

Kalenteriin väliin pieni pipo

Innoittajana tämän pipon aloittamiseen oli superhelppo pipo-ohje Raverlyssä ja ohjeen mukainen lanka omassa varastossa. Lankaa oli olevinaan riittävä määrä S-kokoiseen pipoon, mutta eihän sitä sitten ollutkaan ja jouduin ottamaan toista lankaa mukaan. En usko haittaavan, koska erivärinen osuus on aivan kärjessä, joka tulee kokonaan pipon sisään. 

Päivän valossa otetussa kuvassa näkyy myös kerän vaihtokohta. Sisävalossa sitä ei näe, eikä taitettuna varsinkaan.

Pipo tehdään pitkänä putkena, joka sitten pujotetaan sisäkkäin. Minulla on näköjään niin tiukka neulekäsiala, että piposta tuli lähinnä XS-kokoinen. Putken pituus laskettiin senteissä ja vaikka sentit täsmäävät olisi putki mielestäni voinut olla 5-10 cm pitempi, jotta siihen saisi riittävän taitteen. 

 

Malli: The Sweet Isla Beanie (Raverly, suomenkielinen)

Suunnittelija: Elizaveta Klimenko

Puikot: 3 mm, 40 cm pyörö- ja sukkapuikot

Langat: Drops Baby Merino, värit 34 kanerva ja 41 luumu

Putken pituus: 60 cm

Paino valmiina: 102 g

Lasten koko siis tuli ja tämä saa mennä Lankavan joulukeräykseen. Kopioin tähän tiedot keräyksestä:

Osallistu Hyvänmielen Jouluneuleet -kampanjaan!

Lankava ja Pelastakaa Lapset ry järjestävät jo 16. kerran Hyvänmielen Jouluneuleet -kampanjan, jossa jaetaan itsetehtyjä neuleasusteita joululahjoina Suomen vähävaraisille lapsille. Tule mukaan jakamaan hyvää mieltä ja lämpimiä asusteita lapsille. Avun tarvitsijoita on paljon.

Näin osallistut lahjoitukseen:

• Neulo lasten sukkia, pipoja, lapasia ja kaulahuiveja. Myös aikuisten kokoja teini-ikäisille tarvitaan.
• Liitä parilliset tuotteet yhteen langalla.
• Lähetä neuleet 25.11. mennessä osoitteeseen Lankava Oy, Kauppatie 65, 62200 Kauhava. Huom. Lisää lähetykseen puhelinnumero 044 750 4044.

Jouluna 2023 asusteita lahjoitettiin 2198 kpl. Kiitos!


Ilmaisia neuleasusteohjeita löydät Lankavan verkkosivuilta 

Hurmaavan harmaa Helsinki

Repolaisen KLIK lokakuun värihaaste oli harmaa. Meikä vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Täältä siis pesee:

Hurmaavan harmaa Helsinki siinä kuvassa, tarkemmin sanottuna Pasilan virastotalo. 

Betoniarkkitehtuurista ollaan montaa mieltä, jopa rumaksi haukkuvat. Mutta eikö ole niin, että kun joku asia on tarpeeksi ruma, se alkaa kääntyä kauniin puolelle? Joskus on äänestetty ruminta rakennusta, enkä nyt muista oliko tämä kolossi kärkikahinoissa, saattaa olla. 

Tiedän olevani poikkeava, tai ainakin kuuluvani tosi pieneen ryhmään, sillä: rakastan marraskuuta ja jos vielä on kuvan mukainen räntäsade, niin se on kuin kirsikka kakun päällä. 

Tämä siis vähän myöhässä, koska nyt on jo marraskuu - ihan parasta!

Lapasboksi 10 - lokakuu - syksyn värit

Lapasboksissa alkavat kalkkiviivat kohta näkyä. Marraskuun haaste tiedetään jo, mutta mennään sitä ennen vielä lokakuuta. Sweets&Socks -blogissa ja Instagramissa on nyt tehtävänä neuloa lapaset syksyn väreissä.

Syksyllä on värejä vaikka kuinka, joten runsauden pulaa on. Valitsin kuitenkin yhden lempiväreistäni, jonka väristä lankaa tuntuu jostain kumman syystä löytyvän useampaakin sorttia. 

 

Syksyiset Ericat eli kanervat ovat saanet korvata kesäkukat pihallamme. Nämä säilyvät ja pitävät värinsä yleensä oikein hyvin kevääseen asti. Pyhäinpäivästä alkaen ne saavat vähän kausivaloa ympärilleen. 

Malli: Peruslapaset (Lankavan mallistosta)

Suunnittelija: Silja Palviainen

Koko: pieni naisten

Silmukoita: resorissa 39 s, sen jälkeen 42 s

Puikot: 3 mm

Paino valmiina: 65 g 

Langat: 

Austermann Step, väri 0133 Purple Easy

Austermann Step Classic, väri 1021 punavioletti

Drops Fabel Unicolor, väri 104 Purple 

 Alussa oli vähän kunnianhimoisempi suunnitelma; kirjoneuletta tms., mutta kiire pakotti oikomaan mutkia ja tässä sitä nyt ollaan. Noudatin osin mainittua ohjetta, mutta siinä oli peukalo neuvottu niin erikoisesti, että vaihdoin peukalon toteutuksen tutumpaan tapaan. 

Muuten noudatin ohjetta ja tarkoitus oli saada jonkinlaista raidoitusta aikaan. No, raidoitus ei juuri erotu, mutta tiedoksi, että lapasissa on koko matkan menossa Austermann Step ja sen kaverina on kahden kerroksen välein vuoroin Austermann Step Classic ja Drops Fabel. 

Lapaset ovat minun pieneen käteeni sopivat, joten bingo kuittaantuu kohtaan: Jotain itselle.

Kirjankansikisa - olisiko kiva?

Pitkään aikaan ei ole näkynyt mitään tunnistuskisaa, eli joulukalenterityyppistä arvaus- tai tietokilpailua. Lähdettekö mukaan, jos järjestän? En tee tästä joulukalenteria, koska haluan antaa tilaa jos joku olisi siitä kiinnostunut. Kutsutaan tätä vaikka pikkujoulukalenteriksi. Jouluun viittaa suunnitelmassani luukkujen määrä, eli 24 on tarkoitus tarjota avattavaksi.

Mitä siis tehdään: 

1) Kalenterin aikana avaan joka aamu - tai edellisenä iltana - arvattavan kirjan kannen kuvan. Tarkoitus on arvata kirjan nimi ja vaikka kirjailijakin. Mahdollisesti perustan myös toisen kilpasarjan: hauskin nimi - katsotaan, miten moni lähtee mukaan. 

2) Kalenterin ajaksi suljen kommentoinnin hyväksymistä vaativaksi. Kun siis kommentoit, et näe kommenttiasi, ennen kuin minä vapautan sen illalla, aikaisintaan klo 20. Siihen asti voi siis arvailla. Illalla julkaisen kirjankannenkuvan.

3) Oikeasta arvauksesta tai tiedosta saa pisteen ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja. Voittajat palkitaan, ehkä teen myös arvonnan. Jos perustan hauskimman nimen sarjan, niin eiköhän sitäkin sarjaa pidä jotenkin palkita. 

4) Esimerkkikirja yllä on kaunokirjallisuutta, tai tarkemmin dekkari. Kalenterissa on mukana muutakin kirjallisuuden lajia, paitsi tällä kertaa lupaan, että mukana ei ole yhtään käsityöohjekirjaa.

5) Ensimmäinen kalenterin luukku aukeaa perjantaina 1.11.2014 ja viimeinen 24.11.2014.

Lähdetkö mukaan?