Mitäpä sitä kauniina toukokuun päivänä neuloisi kuin paksuja lapasia?
Ohje löytyi Suuri käsityö -lehden kokoomajulkaisusta Pikana puikoilta (2020).
Bingosta saan kuitattua kohdan: Lapaset keräykseen.
Puikot 3,5 mm. Lankana Novitat Nature ja Venla sekä muutama sekalainen jämä. Valmiin parin paino on 143 grammaa, josta Naturea 99 g, Venlaa 41 g ja muita 3 g.
Sadepäivänä löytyi muutama ketunleipä maisteltavaksi. Kuittaan siis kohdan 14. Retki ketunleipiä maistellen. Maistoin myös yhden kuusenkerkän; oli aika samaa suolaista makumaailmaa kuin ketunleivätkin. Yhden tosiaan vain otin, kun olen ymmärtänyt, että niitä ei pitäisi katkoa.
Lämpimän näköiset lapaset hyvään tarkoitukseen. Mitä sitten kesällä tekisi, jos ei saisi neuloa?
VastaaPoistaMinulle on kerrottu tarina kahdesta tutusta pojasta, jotka söivät ketunleipiä. Toinen sanoi että hyviä ketunleipiä ja toinen vastasi, että meidän äiti leipoo parempia. ;)
Joopa joo, mutta nyt siirryn vähän ajankohtaisempiin neulomuksiin.
PoistaOvat ne äidit vaan taitavia, kun osaavat ketunleipiäkin leipoa. Minulle sanottiin lapsena, että mennään keräämään pajunkissoja. Luulin, että nyt saadaan kissanpentu. Ei saatu.
Mitäpä sitä tosiaan muuta kuin oikein paksuja lapasia :D Varmasti löytyvät syksyn tullen sopiviin käsiin.
VastaaPoistaKetunleivistä on muisto ajalta, jolloin olin ehkä 2. tai 3. luokalla ja yksi kaveri söi niitä paljon, olivat hänestä älyttömän hyviä... ja eihän ne pysyneet sisällä. Minä en tykännyt, enkä syönyt. Alkoi kiinnostaa, tykkäisinkö vieläkään, kun aikaa on kuiten jokunen vuosi vierähtänyt...
On niissä kiva, vähän suolainen maku. Liikaa ei tosiaankaan kannata.
PoistaLapaset ovat hienot :)
VastaaPoistaKiitos kaunis!
PoistaKetunleivätpä ovat olleet nyt ihan suosiossa! Lapaset ovat hienot, varmasti niille löytyy syksyllä jotkin viluiset sormet.
VastaaPoistaToivotaan niin.
Poista