maanantai 1. elokuuta 2022

Kässäjumi ja risti hukassa

Huh, on ollut aikamoinen heinäkuu. Vaihteleva määrä lapsenlapsia on ollut hoidossa kolmen heinäkuun viikon aikana. Kun viimeiset vilkutettiin kotimatkalleen ilmeni, että olemme altistuneet koronalle ja nyt jännätään muutama päivä, että tuliko bingo vai ei.

Onneksi oli aivan o.k. säät ja pääsimme moneen kertaan lasten kanssa uimaan. Maauimalasta onnistuin saamaan punkin, mutta jälki on jo vaalentunut, eikä rengasta näy, joten varmaan pääsin pelkällä säikähdyksellä. Rokotus vakavampaan tautiin on otettuna, mutta olen aiemmin sairastanut melko rankan borrelioosin, josta ei ilman jälkiseurauksia selvitty. 

Iltaisin menin aika pian lasten jälkeen nukkumaan, joten neuleaikaa oli tosi vähän. Yhdellä automatkalla sain huivia jatkettua jonkin verran ja Niina Laitisen Mökkitie-sukkia myös vähän. 


Sitten se tylsempi juttu: Menin rippikoulua käyvän lapsenlapseni seuraksi kirkkoon sunnuntain messuun. Panostin tilanteeseen kiinnittämällä kaulaani oman rippiristini. Kun sitten palasimme kotiin, risti ketjuineen oli poissa! Voi itku! Laskin, että risti on ollut minulla 52 vuotta ja sain sen isältäni rippilahjaksi. Etsitty on joka paikasta, ilmoituksia laitettu jne jne. Surettaa, mutta en ole vielä menettänyt toivoa. Sanotaanhan, että kulta palaa omistajalleen... 

20 kommenttia:

  1. Neuleet etenee omaa vauhtiaan. Iso harmi on tuo ristin putoaminen, toivottavasti löytyy ja palaa takaisin T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteneväthän ne. Lapset palailevat pikkuhiljaa arkeensa, niin minulle jää enemmän neuleaikaa.

      Poista
  2. Kesä on välillä myös vähentynyttä neuleaikaa. Onpa harmi, että koru hävisi, mutta ehkä se löytyy vielä ovelasta paikasta.

    VastaaPoista
  3. Lapsenlapsia on kiva hoitaa, tulevat sillä tavalla läheisemmiksi, mutta kyllä sen jälkeen uni maittaa. Leikki on lasten työtä, mutta aikuisilla se vasta työstä käykin. Pientä väkeä meilläkin oli lomani aikana hyvinkin usein ja tänään palasin taas töihin.
    Hukkasin muistoksi saamani korun vuosia sitten, se oli kadoksissa useita kuukausia ja yllättäin tupsahti käteeni jostain syövereistä silloin kun sitä vähiten odotin. Varmaan sinun korullesi käy samoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jotenkin on vahva tunne, että se palaa vielä luokseni. Ainakin toivon niin.

      Poista
  4. Juu silloinkun lastenlapsia on,niin eipä sitä käsitöitä paljoa tehdä. Kyllä harmittava tuo rippiristin katoaminen. Toivon kovasti,että löytyis.

    VastaaPoista
  5. Tuo anonyymi on Intsu

    VastaaPoista
  6. Äitini sanoi aina sen jälkeen, kun haettiin meidän pojat pois, että "tulipa oudon hiljaista" :D Ja tykkää lapsista kyllä. Kaikella on puolensa, mutta ihanaa, että lapset saavat olla isovanhemmillaan hoidossa.
    Punkit ovat niin inhottavia otuksia, kummasti nykyään ei tee mieli lähteä kahlaamaan pitkään heinikkoon tai pöpelikköihin, aiemmin ei käynyt mielessäkään joku punkki, vaan paineltiin vain menemään.
    Toivottavasti risti löytyy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuden kesät vietin saaristossa, enkä tiennyt mistään punkeista. Ehkä niitä ei ollut.
      Minäkin toivon, että risti löytyy. En ole vielä menettänyt toivoa.

      Poista
  7. Onpas sinulla nyt ollut monenlaista eikä ihme, että neulomiset ovat olleet hieman tauolla! Tosi kurjaa tuo rippiristin tippuminen. Onkohan se tippunut sillä lailla, että takertunut joksikin aikaan vaatteeseesi ja sitten tipahtanut siitä omia aikojaan. Eli voi hyvinkin löytyä pitkänkin ajan päästä👍
    Muistinkin tuon, että sinä sairastit pahan borrelioosin, josta et selviytynyt jälkiseuraamuksilta, joten nyt toivotaan, että selvisit tosiaan ihan säikähdyksellä❤️T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nyt vaikuttaa siltä, että terveenä olen säästynyt sekä koronasta että punkista. Risti ei ole vielä löytynyt, mutta toivo elää ja kyselyjä teen edelleen.

      Poista
  8. Tosi harmi tuo risti. Josko vielä löytyisi.

    VastaaPoista
  9. Tosi iso harmi tuo korun katoaminen! Facebookissa on erilaisia alueellisia ryhmiä, joissa voisi kadonnutta korua etsiä. Täällä Kajaanissa on esimerkiksi Meidän Kajaani-ryhmä. Sitten kannattaa jionkin ajan kuluttua käydä poliisiasemalla katsomassa löytötavaroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea on kokeiltu; etsitty ja ilmoituksia laiteltu. Olen myös kirjoittanut kaikille löytämilleni paikallisille kultaa ostaville yrityksille. Ensi viikolla yritän vielä löytötavaratoimistoista.

      Poista
  10. Teillä on ollut kiva kesä pienten kanssa. Nyt sitten akkuja lataamaan! Onpa harmillinen tuo korun hukkuminen. Toivotaan, että joku olisi vienyt löytämänsä löytötavaratoimistoon. Oothan katsonut, ettei risti olisi jäänyt vaatteesi tai asusteesi saumoihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän vielä löytötavaratoimistosta. Toivo elää.

      Poista