Karvalakkiversio Lapin lapasista

Suurin suunnitelmin lähdin neulomaan Lapin lapasia Taito-liiton ohjeella. 

Alku menikin oikein hyvin, mutta hermo meni, kun tultiin kämmenselän kuvio-osuuteen. Ajatus oli kyllä aivan selkeä ja osasin kuvion toteuttaa, mutta parhaassa tapauksessa kerroksella on seitsemän (7) kerää lankaa menossa. Jokaisen kerroksen jälkeen piti selvittää lankojen sotku ja se oli todella hidasta. Luovuin ja päätin oikaista.

Kyseistä ohjetta en voi suositella: ohje on hyvin ylimalkainen ja esimerkiksi peukalon paikkaa ja aloituskohtaa silmukkamäärineen ei ole avattu. Ohje on tosin määritelty "osaajalle" ja monien lankakerien käyttö samaan aikaan onkin konstikasta, mutta vähän enemmän tarkkuutta olisin toivonut. 

 

Malli: Lapin lapaset

Ohje: Taitoliitto
Puikot: 3,25
Langat: 
- 7 veljestä, värit: 011 valkoinen, 170 laivasto, 587 karpalo, 288 tähkä

- Lankavan Lysti, väri 860 pesto

Paino: 99g

Resorin jälkeen olisi pitänyt tulla kierreraita, mutta siinä oikaisin myös.

Tarkoituksena on tehdä toiset, vähän eri muunnoksin. 

Vuoden pipo ja virkatun taiteen näyttely

Vuoden pipo kuullostaa mahtipontiselta, vaan ei: en ole voittanut mitään kilpailua. Pipon valmistuminen vaan kesti melko tarkkaan vuoden päivät. 

Työ töksähti pitkäksi aikaa, kun lanka loppui. Yritin etsiä sopivaa vaihtoehtoa, mutta lopulta oli pakko vaan tilata samaa lankaa toinen vyyhti.

Ensin tehdään tällainen pötkylä. Kuvasta näkyy hyvin väriero: samaa lankaa, mutta eri vyyhdistä. Vaaleampi osa tulee pipon sisään, joten ei haittaa.

Malli: Misanja-pipo

Lanka: Freija Yarn Merino Single, väri: Smokey

Puikot: 2,25 mm

Koko: aikuinen

Paino: 157 grammaa

Käsityöbingo 2 täydentyy kohtaan: Säästetty ohje.

VIRKATTUA TAIDETTA:

Kotikaupunginosani Kannelmäen Asukastalo Purpurissa on parhaillaan näytteillä taiteilija Minna Tuppuraisen virkattuja maalauksia. Minna Tuppurainen on kotoisin Joensuusta ja asuu nyt Järvenpäässä. Taiteilijana hän kokee olevansa harrastaja. Idean maalauksen ja virkkauksen yhdistämiseen hän sai maalaismarkkinoilta. 

 

Katajaan kapsahdin

Suomalaiset sananlaskut ovat masentavia. Tässä sitä yrittää parhaansa ja sananlasku senkun näyttää keskisormea. Mistä siis on kysymys ja mikä oli se kuusi, johon kurkotin?

Laineen 52 x villasukat, Osa II -kirjasta löysin ohjeen, jossa olisi tavallisesta poikkeava kantapää. Bingoni huutaa kokeilemaan uudenlaista kantapää, joten tästä siis liikkeelle. 

Malli: Luis

Suunnittelija: Lucia Ruiz de Aguirre Rodriquez

Julkaistu: 52 x villasukat, Osa II

Koko: 38 (ohjeen koko 1)

Silmukat: 56 - 60 - 56 s.

Puikot: 3 mm

Langat: Nalle, väri 147 koski ja 519 haave

Paino valmiina: 70 grammaa

Ohjeessa on oikein hauskan näköinen varsi, mutta minun ymmärrykseni nyrjähti jotenkin sitä tehdessä. Palasia arjestamme -kanavan Riikkakin totesi, että ohjetta ei aivan heti oppinut ulkoa, kun siinä on seassa nurjia silmukoita. Saattaa kuitenkin olla, että olen lisäksi tehnyt jonkin virheen tai sitten outo ulkonäkö johtuu erilaisesta langasta. Ohje on fingering-langoille ja minulla on käytössä Nalle. 

            

Ehkä sanomatta selvää, mutta sanon kuitenkin, että vasemmalla on kirjan kuva ja oikealla toteutus.

Kirjoneuletta voisin jopa kokeilla uudelleen fingering-langalla, jotta näkisin tuleeko parempaa.

Ulkonäössä ei siis kehumista, mutta ei siinä vielä kaikki. Kantapää tehdään nimittäin jälkeenpäin. Poimitaan silmukat samoin kuin lapasen aukkopeukaloa tehdessä. Silmukoilla tehdään ikäänkuin  nauhakavennus paitsi ei aivan loppuun asti, vaan viimeiset silmukat silmukoidaan neulalla.

Mikä voisi mennä pieleen: ei varmaan mikään, paitsi jos tekee niin kuin minä ja kääntää puikot väärin päin. Pitäisi siis neuloa idästä länteen. Minä neuloin etelästä pohjoiseen.

Kantapäästä tulee mieleen kilpikonnan pää, suu avoinna. 

Oudosta ulkonäöstään huolimatta istuvat jalkaan aivan hyvin, eikä kummallista kantapäätä tunne, kun sukka on jalassa. Omaan jalkaan tulevat, joten ei tarvitse kenellekään selitellä erikoista ulkonäköä.

Harkitsen purkamista: sehän tapahtuisi leikkaamalla saksilla päättelykohdan ja purkamalla pari kerrosta. Ei siis iso homma - en vaan millään viitsisi. Nyt perustankin äänestyksen:

Kommentoi tähän alle ja anna äänesi: puranko ja korjaanko vai en?

Ja huom. toisen sukan kohdalla olin viisaampi ja se on aivan oikeassa, eli itä-länsi-suunnassa.

Kaikesta huolimatta bingo kuittaantuu kohtaan: Erilainen kantapää.

EDIT: Mikäli oikein laskin, kahdeksan kommentoijaa on sitä mieltä, että ei kannata purkaa. Kukaan ei kehottanut purkamaan. Arvatkaa mitä päätin: En pura! Kiitos kaikille osallistumisesta.  Toki saa äänestää edelleenkin. 

Evakkoretkellä

Ensimmäinen viikko evakossa on takana. Kotona rakennetaan uutta kylpyhuonetta ja tältä siellä näytti, kun kävimme viikolla katsomassa:

Ei tuolla olisi kiva olla, joten lähdimme karkuun. Ei kovin kauas, vaan naapurikaupunkiin, eli Vantaalle ja tarkemmin Myyrmäkeen.

Tänään oli niin loistava ulkoilusää, että kävin tutustumassa lähistön kävelyteihin. 

      

Luonto valmistautuu talveen ja suurin osa lehdistä on pudonnut. Maisema on paljas ja väritön. Talvi saa nyt tulla. 

Sorsat eivät lähde mihinkään, vaan viihtyvät meidän seuranamme talvellakin.

Evakossa ollaan kolme, tai enintään neljä viikkoa. Ihan hyvin menee, tosin mieluummin olisin  kotona. Käsitöitä on mukana kassillinen. Ehkä saan jotain aikaan.  

Tumma + Tumma = Tositumma

Kun yhdistää kaksi fingering-paksuista lankaa, niin sitä sanotaan DK-vahvuiseksi. Minusta siitä kyllä tulee paksumpaa tai ainakin jäykempää. Tai sitten pitäisi valita 0,5 mm ohuempi puikko.

Tosi kiva malli löytyi Lindsey Fowlerin kirjasta ja sitä lähdin työstämään ruskeasta ja sinisestä tweed-langasta. Varressa on neljä ruskeaa raitaa, mutta eivät ne tuossa tummuudessa erotu. Kiva ohje, saatan tarttua toistekin.

Ohje: Happy Camper Socks
Suunnittelija: Lindsey Fowler
Julkaistu kirjassa: Trails & Valleys, Knitwear for Family Adventures
Puikot: 3 mm
Silmukat: 60 s
Koko: 42
Paino valmiina:
Langat: 
- Nako Boho, väri 12536 ruskea
- Alize Superwash, väri 92 ruskea
- Regia Tweed, väri 52 sininen

Ai niin: Tarkoitus olikin käyttää 3,25 puikkoja, mutta ne ovat minulla ruskean väriset, niin pakko oli vaihtaa valkoisiin puikkoihin, muuten ei olisi erottanut puikkoa silmukasta tai silmukkaa puikosta. 

Kiva ohje. Suosittelen. Kirjaa löytyy ainakin Helmet-kirjastoista. Yritin katsoa Raverlystä, mutta en oikein saanut selvää, onko sitä kautta saatavissa.  

Virhe ja sen kaveri

Tämän blogin motto lukee tuossa yläpalkissa: "Koskaan et kadu purkamista". Tämän viisauden on sanonut Maija Vesala, Laine-lehdessä 17/2023. Minä jatkan tätä filosofista pohdintaa ja sanon: "Kadut, jos et pura".

Yritän muistaa jatkossa.

Tarina alkaa kirjoneuleharjoituksesta. Tartun Sattumasukat-nimiseen ohjeeseen Käsityön ABC -lehdessä nro 38 Sukat ja syksyn neuleet. 

Virhe 1.

Lähden reippaasti liikeelle. Olen tehnyt ensimmäiseen sukkaan varren, kun huomaan vaihtaneeni väriä joka kerroksella, vaikka piti vaihtaa kahden kerroksen välein. Tuumaan, että ei se haittaa; teen saman virheen molempiin.

Virhe 2.

Olen päässyt kuvan mukaiseen pisteeseen, kun tajuan sovittaa sukanraakiletta jalkaan ja totean että ei mahdu: olen unohtanut vaihtaa kirjoneuleeseen paksummat puikot. Mikä nyt eteen? Oikean puoleinen sukka on jo hyvää vauhtia etenemässä.

Ratkaisu 1.

Puran vasemmanpuoleisen tekeleen resoriin saakka ja jatkan ohjeen mukaan ja oikeilla puikoilla.

Ratkaisu 2.

En pura oikeanpuoleista tekelettä, vaan teen terän valmiiksi asti. Sen jälkeen poimin silmukat varren juuresta ja leikkaan liian kireän varren irti. Jos kuka on moista harrastanut tietää, miten painajaismaista väärinpäin purkaminen on.

Lopulta saan jotenkuten silmukat poimittua ja neulon varren uudestaan alhaalta ylöspäin. Pientä tiplua jää lopputulokseen, mutta omaan käyttöön tulee, niin ei haittaa.

Ohje: Sattumasukat

Suunnittelija: Janita Koskinen

Julkaistu: Käsityön ABC 38 Sukat ja syksyn neuleet

Silmukat: 48

Puikot: 3,5 ja 4 mm

Paino valmiina: 96 g

Langat:

- Lankavan Lysti, väri 860 pesto

- Lankavan Lysti, väri 865 curry

- Novita Duo, väri 065 tiili

- Novita 7 veljestä, väri 010 luonnonvalkoinen

- Nako Pure Sock Plus, väri 2378 luonnonvalkoinen

Lupaan vielä joskus oppia neulomaan kirjoneuletta. Pitää jatkaa harjoittelua.

Virheistä huolimatta: syksy on ihanaa, värit loistavat ja taivaalta tulee kasvoille ilmaista kostutusta.

Kuvattu tänään 8.10.2025 hetkeä ennen sadetta.

Inspiraatiota syksyyn oikein isolla kauhalla

Syksyssä ollaan jo tukevasti. Jotkut ne vaan vielä sinnittelevät:

Rypäs ihania pieniä orvokkeja yllätti minut aivan ulko-ovemme vierestä. Onneksi en astunut päälle.

Kaverilta kuulin uusimmasta Rakkaat kuviot -lehdestä, jossa on graafikko Erik Bruunin julistekuvista muokattuja neuleohjeita, esimerkiksi Porvoo-sukat ja kannessa näkyvä Norppa-paita. Olen aiemminkin ostanut kyseisen lehden, mutta en ole oikein löytänyt itseäni miellyttäviä ohjeita. Mutta nyt, voi pojat, pääsisinpä heti aloittamaan useankin.

Kaaret-sukkien kuvio tulee Erik Bruunin 1962 suunnitteleman Jaffa-julisteen taustasta. Tässä kohtaa sekosin täysin: tilasin langat! En tiedä olenko ollenkaan järjissäni: en ole ikinä tehnyt pitkiä sukkia ja kirjoneulojana olen täysi noviisi.

Hiutale-kuvio tulee 1957 suunnitellun Hyvon-alusasujen mainosjulisteista. Settiin kuuluu panta, kaulahuivi ja lapaset. Suunnittelen tekeväni lapaset ja langatkin olisivat valmiina omasta takaa.

Kynsikkäiden kissakuvio on Bruunin suunnittelemasta taskulamppumainoksesta. Ja HUOM.: kynsikkäisiin riittävät 20 gramman minit. Lisäksi on ohje neulepaidalle samassa kuosissa.

Ohjeita on kaikkiaan 20, näistä viisi sukkaohjetta, viisi paitaohjetta, kaksi villatakki-, yksi pipo-, kaksi huivi-, yksi panta-, yksi lapas-, yksi kynsikäs-, yksi kauluri ja yksi tyynyohje. Kaupunkimalleista on edustettuna Porvoo, josta paita- ja sukkaohje, sekä Helsinki, josta on ohje tyynynpäälliselle.

Kun olin edellisen selailusta hetken toipunut, putosi uusin Käsityön ABC-lehti postiluukusta. 

Paljon, niin paljon kaikkea innostavaa. Lämmin suositus molemmille julkaisuille. 

Lukemani kirja - Kristiina K:n lokakuun haaste

Kristiin K:n haaste KLIK oli oikeastaan viimeksi lukemani kirja. En oikein osannut päättää, minkä kirjan olen lukenut viimeksi, kun luen/kuuntelen niitä vähän limittäin. Kesken on tällä hetkellä kolme, joten niitä en voi laittaa. Päädyin siis seuraavaan.

Lähikirjastoni lukupiirikirjana oli syyskuussa Jenni Linturin Äärimmäisellä laidalla (2024).

Kirja on saanut kehuvat arvostelut ja Jenni Linturia (s. 1979) kuvataan merkittäväksi kirjaisijaksi. Hänen esikoisteoksensa Isänmaan tähden on ollut sekä Finlandia- että Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokkaina vuonna 2011.

Lukupiirien ehdoton hyvä puoli on, että tulee lukeneeksi kirjoja, joihin ei itse keksisi tarttua. On terveellistä poistua omalta mukavuusalueelta ja laajentaa näkökulmaa. Usein oppii jotain. 

Äärimmäisellä laidalla kertoo murrosikäisten nuorten elämästä betonilähiössä 1970-luvun alussa. Minäkertojan perhe on muuttanut Tampereelta omakotitalosta Töölön kautta (ilmeisesti) Malmille - äärimmäiselle laidalle. 

Teoksen keskeisiä henkilöitä ovat kertoja Mirkku, vasemmistolaisten vanhempien yhteiskunnallisesti tiedostava, itseään etsivä nuori. "Pauliina on minun paras ystäväni, mutta minä en ole hänen", sanoo Mirkku. Pauliinan kotiolot ovat epämääräiset, hän on likainen, valehtelee paljon ja epäillään, että hänen isänsä pahoinpitelee häntä. Pauliina suhtautuu Mirkkuun välinpitämättömästi jopa julmasti ja liikkuu enemmän puoliksi venäläisen Milan kanssa.

Alussa mukana on Jani, jota Pauliina pitää poikaystävänään. Mutta Jani katoaa, vai reppu jää, eivätkä nuoret tiedä minne. He yrittävät selvittää asiaa, mutta siihen liittyy jotain salaista ja epämääräistä. Janin katoamisesta tulee nuoria yhdistävä tekijä.

Luin kirjaa eräänlaisena ajankuvana ja väliin häiritsi, kun se ei oikein toiminut.  Myöhemmin luin että Linturin kirjan ei ole tarkoituskaan olla tarkka kuva ajasta. En oikein ymmärrä; silloinhan aikaa ei tarvitsisi edes mainita. 

Ja vielä yksi juttu: Linturin käyttämä tyylikeino on pilkkoa. Lauseet. Mistä kohtaa. Tahansa. Täysin mielivaltaisesti. - Aluksi sitä ihmetteli, mutta lopulta pisteitä ei edes huomannut. Luki vaan eteenpäin. Ehkä tässä on pyritty noudattamaan nuorten tapaa puhua lyhyin lausein. 

Helmet-lukuhaasteessa merkitsin tämän kohtaan: Kirja, jonka joku muu on valinnut minulle.