Inspiraatiota syksyyn oikein isolla kauhalla

Syksyssä ollaan jo tukevasti. Jotkut ne vaan vielä sinnittelevät:

Rypäs ihania pieniä orvokkeja yllätti minut aivan ulko-ovemme vierestä. Onneksi en astunut päälle.

Kaverilta kuulin uusimmasta Rakkaat kuviot -lehdestä, jossa on graafikko Erik Bruunin julistekuvista muokattuja neuleohjeita, esimerkiksi Porvoo-sukat ja kannessa näkyvä Norppa-paita. Olen aiemminkin ostanut kyseisen lehden, mutta en ole oikein löytänyt itseäni miellyttäviä ohjeita. Mutta nyt, voi pojat, pääsisinpä heti aloittamaan useankin.

Kaaret-sukkien kuvio tulee Erik Bruunin 1962 suunnitteleman Jaffa-julisteen taustasta. Tässä kohtaa sekosin täysin: tilasin langat! En tiedä olenko ollenkaan järjissäni: en ole ikinä tehnyt pitkiä sukkia ja kirjoneulojana olen täysi noviisi.

Hiutale-kuvio tulee 1957 suunnitellun Hyvon-alusasujen mainosjulisteista. Settiin kuuluu panta, kaulahuivi ja lapaset. Suunnittelen tekeväni lapaset ja langatkin olisivat valmiina omasta takaa.

Kynsikkäiden kissakuvio on Bruunin suunnittelemasta taskulamppumainoksesta. Ja HUOM.: kynsikkäisiin riittävät 20 gramman minit. Lisäksi on ohje neulepaidalle samassa kuosissa.

Ohjeita on kaikkiaan 20, näistä viisi sukkaohjetta, viisi paitaohjetta, kaksi villatakki-, yksi pipo-, kaksi huivi-, yksi panta-, yksi lapas-, yksi kynsikäs-, yksi kauluri ja yksi tyynyohje. Kaupunkimalleista on edustettuna Porvoo, josta paita- ja sukkaohje, sekä Helsinki, josta on ohje tyynynpäälliselle.

Kun olin edellisen selailusta hetken toipunut, putosi uusin Käsityön ABC-lehti postiluukusta. 

Paljon, niin paljon kaikkea innostavaa. Lämmin suositus molemmille julkaisuille. 

Lukemani kirja - Kristiina K:n lokakuun haaste

Kristiin K:n haaste KLIK oli oikeastaan viimeksi lukemani kirja. En oikein osannut päättää, minkä kirjan olen lukenut viimeksi, kun luen/kuuntelen niitä vähän limittäin. Kesken on tällä hetkellä kolme, joten niitä en voi laittaa. Päädyin siis seuraavaan.

Lähikirjastoni lukupiirikirjana oli syyskuussa Jenni Linturin Äärimmäisellä laidalla (2024).

Kirja on saanut kehuvat arvostelut ja Jenni Linturia (s. 1979) kuvataan merkittäväksi kirjaisijaksi. Hänen esikoisteoksensa Isänmaan tähden on ollut sekä Finlandia- että Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokkaina vuonna 2011.

Lukupiirien ehdoton hyvä puoli on, että tulee lukeneeksi kirjoja, joihin ei itse keksisi tarttua. On terveellistä poistua omalta mukavuusalueelta ja laajentaa näkökulmaa. Usein oppii jotain. 

Äärimmäisellä laidalla kertoo murrosikäisten nuorten elämästä betonilähiössä 1970-luvun alussa. Minäkertojan perhe on muuttanut Tampereelta omakotitalosta Töölön kautta (ilmeisesti) Malmille - äärimmäiselle laidalle. 

Teoksen keskeisiä henkilöitä ovat kertoja Mirkku, vasemmistolaisten vanhempien yhteiskunnallisesti tiedostava, itseään etsivä nuori. "Pauliina on minun paras ystäväni, mutta minä en ole hänen", sanoo Mirkku. Pauliinan kotiolot ovat epämääräiset, hän on likainen, valehtelee paljon ja epäillään, että hänen isänsä pahoinpitelee häntä. Pauliina suhtautuu Mirkkuun välinpitämättömästi jopa julmasti ja liikkuu enemmän puoliksi venäläisen Milan kanssa.

Alussa mukana on Jani, jota Pauliina pitää poikaystävänään. Mutta Jani katoaa, vai reppu jää, eivätkä nuoret tiedä minne. He yrittävät selvittää asiaa, mutta siihen liittyy jotain salaista ja epämääräistä. Janin katoamisesta tulee nuoria yhdistävä tekijä.

Luin kirjaa eräänlaisena ajankuvana ja väliin häiritsi, kun se ei oikein toiminut.  Myöhemmin luin että Linturin kirjan ei ole tarkoituskaan olla tarkka kuva ajasta. En oikein ymmärrä; silloinhan aikaa ei tarvitsisi edes mainita. 

Ja vielä yksi juttu: Linturin käyttämä tyylikeino on pilkkoa. Lauseet. Mistä kohtaa. Tahansa. Täysin mielivaltaisesti. - Aluksi sitä ihmetteli, mutta lopulta pisteitä ei edes huomannut. Luki vaan eteenpäin. Ehkä tässä on pyritty noudattamaan nuorten tapaa puhua lyhyin lausein. 

Helmet-lukuhaasteessa merkitsin tämän kohtaan: Kirja, jonka joku muu on valinnut minulle.