Inspiraatiota syksyyn oikein isolla kauhalla

Syksyssä ollaan jo tukevasti. Jotkut ne vaan vielä sinnittelevät:

Rypäs ihania pieniä orvokkeja yllätti minut aivan ulko-ovemme vierestä. Onneksi en astunut päälle.

Kaverilta kuulin uusimmasta Rakkaat kuviot -lehdestä, jossa on graafikko Erik Bruunin julistekuvista muokattuja neuleohjeita, esimerkiksi Porvoo-sukat ja kannessa näkyvä Norppa-paita. Olen aiemminkin ostanut kyseisen lehden, mutta en ole oikein löytänyt itseäni miellyttäviä ohjeita. Mutta nyt, voi pojat, pääsisinpä heti aloittamaan useankin.

Kaaret-sukkien kuvio tulee Erik Bruunin 1962 suunnitteleman Jaffa-julisteen taustasta. Tässä kohtaa sekosin täysin: tilasin langat! En tiedä olenko ollenkaan järjissäni: en ole ikinä tehnyt pitkiä sukkia ja kirjoneulojana olen täysi noviisi.

Hiutale-kuvio tulee 1957 suunnitellun Hyvon-alusasujen mainosjulisteista. Settiin kuuluu panta, kaulahuivi ja lapaset. Suunnittelen tekeväni lapaset ja langatkin olisivat valmiina omasta takaa.

Kynsikkäiden kissakuvio on Bruunin suunnittelemasta taskulamppumainoksesta. Ja HUOM.: kynsikkäisiin riittävät 20 gramman minit. Lisäksi on ohje neulepaidalle samassa kuosissa.

Ohjeita on kaikkiaan 20, näistä viisi sukkaohjetta, viisi paitaohjetta, kaksi villatakki-, yksi pipo-, kaksi huivi-, yksi panta-, yksi lapas-, yksi kynsikäs-, yksi kauluri ja yksi tyynyohje. Kaupunkimalleista on edustettuna Porvoo, josta paita- ja sukkaohje, sekä Helsinki, josta on ohje tyynynpäälliselle.

Kun olin edellisen selailusta hetken toipunut, putosi uusin Käsityön ABC-lehti postiluukusta. 

Paljon, niin paljon kaikkea innostavaa. Lämmin suositus molemmille julkaisuille. 

Lukemani kirja - Kristiina K:n lokakuun haaste

Kristiin K:n haaste KLIK oli oikeastaan viimeksi lukemani kirja. En oikein osannut päättää, minkä kirjan olen lukenut viimeksi, kun luen/kuuntelen niitä vähän limittäin. Kesken on tällä hetkellä kolme, joten niitä en voi laittaa. Päädyin siis seuraavaan.

Lähikirjastoni lukupiirikirjana oli syyskuussa Jenni Linturin Äärimmäisellä laidalla (2024).

Kirja on saanut kehuvat arvostelut ja Jenni Linturia (s. 1979) kuvataan merkittäväksi kirjaisijaksi. Hänen esikoisteoksensa Isänmaan tähden on ollut sekä Finlandia- että Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokkaina vuonna 2011.

Lukupiirien ehdoton hyvä puoli on, että tulee lukeneeksi kirjoja, joihin ei itse keksisi tarttua. On terveellistä poistua omalta mukavuusalueelta ja laajentaa näkökulmaa. Usein oppii jotain. 

Äärimmäisellä laidalla kertoo murrosikäisten nuorten elämästä betonilähiössä 1970-luvun alussa. Minäkertojan perhe on muuttanut Tampereelta omakotitalosta Töölön kautta (ilmeisesti) Malmille - äärimmäiselle laidalle. 

Teoksen keskeisiä henkilöitä ovat kertoja Mirkku, vasemmistolaisten vanhempien yhteiskunnallisesti tiedostava, itseään etsivä nuori. "Pauliina on minun paras ystäväni, mutta minä en ole hänen", sanoo Mirkku. Pauliinan kotiolot ovat epämääräiset, hän on likainen, valehtelee paljon ja epäillään, että hänen isänsä pahoinpitelee häntä. Pauliina suhtautuu Mirkkuun välinpitämättömästi jopa julmasti ja liikkuu enemmän puoliksi venäläisen Milan kanssa.

Alussa mukana on Jani, jota Pauliina pitää poikaystävänään. Mutta Jani katoaa, vai reppu jää, eivätkä nuoret tiedä minne. He yrittävät selvittää asiaa, mutta siihen liittyy jotain salaista ja epämääräistä. Janin katoamisesta tulee nuoria yhdistävä tekijä.

Luin kirjaa eräänlaisena ajankuvana ja väliin häiritsi, kun se ei oikein toiminut.  Myöhemmin luin että Linturin kirjan ei ole tarkoituskaan olla tarkka kuva ajasta. En oikein ymmärrä; silloinhan aikaa ei tarvitsisi edes mainita. 

Ja vielä yksi juttu: Linturin käyttämä tyylikeino on pilkkoa. Lauseet. Mistä kohtaa. Tahansa. Täysin mielivaltaisesti. - Aluksi sitä ihmetteli, mutta lopulta pisteitä ei edes huomannut. Luki vaan eteenpäin. Ehkä tässä on pyritty noudattamaan nuorten tapaa puhua lyhyin lausein. 

Helmet-lukuhaasteessa merkitsin tämän kohtaan: Kirja, jonka joku muu on valinnut minulle. 

Kauan se kesti ...

... mutta lopulta valmistui. Kuvan peitto nimittäin. 

Aloitin peiton palojen virkkaamisen Pinterestin mallista innostuneena 14.9.2024. Valmistui lopulta 19.9.2025. Palat kyllä valmistuivat aika ripeään tahtiin, mutta siihen se sitten jämähti. Nyt sain palat yhdistettyä ja virkattua vielä vähän reunustakin. 

Malli: Ei tietoa, idea matkittu Pinterestistä

Koukku: 3 mm

Langat: Nalle, värit 010 luonnonvalkoinen ja 650 vahakas

Koko: 57 x 77 cm 

Paino: 330 g

Viimeisiä kerroksia virkatessa totesin, että käsi kipeytyy aika lailla. Virkkaaminen on niin yksipuolista. Neuloessa kumpikin käsi on mukana ja saa aika pitkään tehdä, ennen kuin käsissä alkaa mitään tuntumaan. 

Peiton keskeneräisyys on vaivannut ja ollut mielessä. Nyt voin tyytyväisenä todeta, että bingosta kuittaan  kohdan: Jotain isompaa.

 

Intiaanikesä ja sukat

Hetken meillä olikin intiaanikesä, eli Wikipedian mukaan lämmin jakso, joka tulee syyskylmien alettua. 

Nyt emme kuitenkaan puhu säästä, vaan Maarit O Designin järjestämästä syksyisestä yhteisneulonnasta Instagramissa ja blogissa Sweets & Socks (https://lankakerablogi.blogspot.com/).

Malli: Intiaanikesä

Suunnittelija: Maarit O Design

Koko: 34

Lanka: Nako Pure Sock Plus, väri 569 luumu

Puikot: 3,5 mm

Silmukat: 40 ja 42

Ohje löytyy yllä mainitusta blogista ja siinä on myös aikuisten koko. 

Erityisesti pidin resorista, joka poikkeaa tavallisimmasta 2o 2n. Myös venytettäessä resori aukeaa oikein nätisti. Palmikot olivat kivoja, mutta reikäneule ei minun kömpelöillä käsilläni onnistu kovin tasaisesti. Ehkä pitää kiristää lankaa enemmän kyseisessä kohdassa, niin asettuisi paremmin. Tätä pitää vielä harjoitella. 

Yhteisneulonnan ansiosta saan bingoon merkinnän kohtaan: Palmikoita. 

Kiitos vielä Maarit, kun järjestit tällaisen nopean ja  syksyisen yhteisneulonnan. 

Pehmeä - Kristiina K:n syyskuun haaste

Pehmeä kuin...., pehmeä kuin......, pehmeä kuin pumpuli.

Syyskuun Kristiina K:n haaste KLIK on siis kuvata jotain pehmeää. Ihania pehmeitä kuvia on näkynytkin; on valoa, kukkia, kissoja, pilviä ja vaikka mitä. Tässä minun panostukseni tämän syyskuun haasteeseen.

Ihanaa syksyä juuri sinulle. 

Jotain Anelmalle

Viime vuoden vauvaneuleista oli jäänyt Hjertegarnin Armonia-lankaa sen verran, että arvelin sen riittävän uuteen myssy-/tossu -settiin, tai ainakin myssy-/lapaset -settiin. Jossain mielenhäiriössä valitsin ohuemmat puikot kuin aiemmin. Toisessa mielenhäiriössä valitsin vääränlaista lankaa kontrastiväriksi. En tiedä, mikä vaivasi. 

Kaksi ratkaisevaa virhettä: 

1) Ohuempien puikkojen takia myssystä tuli niin pieni, että se hädin tuskin mahtuu Anelmalle. Anelma on keskimääräisen vastasyntyneen kokoinen.

2) Valitsin toiseksi väriksi luonnonvalkoista Regiaa. Mutta sehän ei ole merinovillaa - ei siis voi antaa elävälle vauvalle. Anelmaa myssy ei kutita, joten hän saa sen pitää. Merinoa olisi ollut saatavilla, en vaan tuolloin muistanut tuotakaan ajatella.

Ohje: Martat/Tarja Rantanen. Marttojen Suomi 100 -ohje.
Puikot: 2,5 mm, solmimisnauhat 2,25 mm
Langat: Hjertegarn Armonia, 437 siniharmaa ja Regia, 1992 luonnonvalkoinen
Paino valmiina: 18 g.

Teen nyt vielä loppulangasta tossut. Niissä ei Regia haitanne; tossut eivät tule ihoa vasten niin kuin myssy. 

Lisää sukkia Huvikumpuun

Kolmas ja viimeinen panostus teemasukkalaatikkoon otsikolla Nöttösistä töppöset. Tällä kertaa kyytiä saivat Nalle-lankojen jämät. Niitä tosin riittää vielä, mutta hetken saavat nyt levätä.

Malli/ohje: Perusmalli, ei ohjetta

Koko: 37-38

Puikot: 3 mm

Silmukat:  52 + 4 = 56 s.

Nalle-langat: 347 saniainen, 160 farkku, 285 sahrami, 068 metsäsieni, 539 azalea

Paino valmiina: 74 g

Kuvaa katsellessani jokin häiritsi. Mikä? Sitten huomasin muihin sukkakuviin verrattuna, että jostain syystä kuvaan sukat aina toisin päin; siis varpaat vasemmalle päin, mutta näissä varpaat sojottavat oikealle. Oletteko huomannut samaa? Johtuuko tämä oikea-/vasenkätisyydestä, vai mistä? Minua häiritsee kohta sen verran, että menen ja kuvaan uudelleen. Ensin kuitenkin katson kuvaa ikään kuin siedätyshoitona.

Sukat osallistuvat kahden muun jämälankaparin kanssa Instagramin haasteeseen #teemasukkalaatikkovalmis. Haasteessa on tarkoitus kuvata kolme sukkaparia, joilla on jokin yhdistävä tekijä.