Voiko lankoja olla liikaa?

Pitääkö olla huono omatunto, kun lankamäärä kasvaa, vaikka sitä pitäisi pienentää? Minulla on, enkä tiedä, miten siitä pääsisin. 

Novitan sukkaboksi tuli ja Nallen lankasaldo sen kuin kasvaa. Paketissa niitä oli neljä, kaksi luonnonvalkoista ja värit messinki ja saniainen. Ihanat syksyn värit. Mukana oli vielä puikkojen suojat ja Lumenen kosteusnaamio sekä tietysti myös Niina Laitisen ohje kyseisille langoille. Ohje on polvisukille ja kun en polvisukkia käytä, menevät langat johonkin muuhun tarkoitukseen. Ohjeessa positiivista on, että siinä on huomioitu kolmea eri pohkeen paksuutta.

Käynti Snurressa tuli niin arvokkaaksi, että ihan hirvittää. Palvelu oli tosin hyvää ja avuliasta. Langoista on tarkoitus neuloa lahjahuivi, joten ehkä se pyhittää omaatuntoa edes vähän. Ostin Black Elephant -sukkalankaa väreissä Blossom Honey ja Cinnamon, sekä Hedgehog Fibersin Silence-lankaa. Langat ovat merinoa, mutta niissä on nylon vahvike. Vielä mukaan tarttui ympyränmuotoisia silmukkamerkkejä isommassa koossa kuin mitä aiemmin ostin. 

 Nyt en kyllä vähään aikaan osta yhtään mitään. 

Venlojen uho ja tuho

Kauran värinen Venla ei vaan ottanut loppuakseen. Nyt sain sen selätettyä:

Sukat aloitin kärjestä ja niin sain tuhottua kauan uhonneen laivaston (väri 170) värisen Venlan. Sitten otin käsittelyyn kauran (väri 658). Sitä niin kauan kuin häntä riitti ja loppuun vielä silaus sahramia (väri 285). Venloista ei siis vieläkään päästy, vaan sahramia jäi kokonaiseen sukkapariin ja vähän yli.

Projektilla oli kaksi tavoitetta: 

1. Saada bingosta kuitattua kohta "Sukat varpaasta alkaen". 

2. Testata valekiilakantapäätä. Ohje löytyy Suuri käsityölehden numerosta 6-7/2022.  

Aivan kuin normaalissa tiimalasikantapäässä, lankoja pitää kiristää, jotta ei tule reikiä. No en kiristänyt, ainakaan tarpeeksi ja niin sain kursia reikiä kokoon. Omaan käyttöön tulevat, joten tyylipisteitä ei tarvita. 

Valmis pari painaa 58 grammaa. 

Kun värit riitelevät...

Kerrankin päätin olla ekologinen ja neuloa uudet terät vanhoihin sukkiin. Syyskuussa 2018 olin neulonut itselleni kotikäyttöön 7-veikasta villasukat. Neljän vuoden aikana olen kävellyt pohjat puhki, mutta varsi oli mielestäni vielä aivan priima. 

Varoitus: Jos olet kauniisti yhteen sointuvien värien ystävä tai silmiisi jopa sattuu katsella huonoja yhdistelmiä, älä katso alla olevaa kuvaa. En minäkään katso.

Punasävyisiä lankoja hain kätköistäni. Valikoimaa ei oikein ollut, niin päädyin - huh - näihin: 7-veljestä väri 549 joulu ja kun sitä ei riittänytkään, jatkoin Novita Duo, väri 065 tiili.

Lankaa meni 41 + 10 grammaa, eli 51 grammaa. Puikot 3,5 mm.

Omaan kotikäyttöön menevät, joten ehkä kestän nuo värit. 

Bingoon napsahti merkintä kohtaan "Jämät käyttöön". 

Mökkitiellä

Näiden sukkien lanka ja malli ovat peräisin viimeisimmästä Novitan sukkaboksista. Niina Laitisen suunnittelema malli on nimeltään Mökkitie.

Malli on helppo ja sen oppii nopeasti. Minua miellyttävät tuollaiset graafiset ja rauhalliset mallit. 

Ainoa vähän tökkivä juttu näissä oli muutenkin Niina L:n malleissa usein toistuvat takareunasta neulotut oikeat silmukat. Olen kruunaamaton maailmanmestari pudottamaan silmukoita. Tiedätte, millaista on yrittää poimia tuollaista takareunasta neulottua oikeaa silmukkaa. Arrggh! Sitä paitsi en vaan saa niistä nättiä. Minua lohduttaa, että OranssiHanna (nykyään nimellä Väriloikka) on sanonut, ettei hänkään saa kyseisestä joustimesta nättiä. Minulla oikea jää kovin kireäksi ja nurja paistaa välistä aivan liikaa. 

Lankana sukissa on Nalle, väri 068 metsäsieni, puikot 3. Neuloin looppaamalla, mutta kantapään ja kärjen päättelyt tein normipuikoilla.

Koko on miehen 41-42. Valmiin parin paino on 85 grammaa.

Ja, jippii: ensimmäinen bingorivi on täynnä, kun tästä kilahti merkintä kohtaan: Sukat miehelle.

Käynti Snurressa

Kaupunki tarjosi neljännen koronarokotteen tällaisille aikuisten ikäisille. Suuntasin paikalle ja tarkoitus oli piipahtaa Snurressa - siinä matkan varrella. Mutta mitä ihmettä; Snurre on muuttanut, enkä minä ole huomannut mitään. No ei se kauas mennyt, nimittäin Yrjönkadulle, eli lähemmäksi aivan ydinkeskustaa ja parempien yhteyksien päähän.

Huivilankoja katselin, vaan en vielä löytänyt. Maltoin olla ostamatta muutakaan lankaa, mutta yhden ostoksen tein. Näitä härpäkkeitä olen kaivannut kauan. Sukkia neuloessani kierrätän mielelläni puikkoja ja silloin näistä on apua. Pysyvät puikkojen välit kohdallaan. Olen käyttänyt hakaneulamallisia, mutta ne jäävät aina kiinni johonkin väärään paikkaan. Aika tyytyväinen olen ostokseen, vaikka ei se edullinen ollut: hinta 14,60 eur.

Samalla matkalla ilahdutin itseäni lisää ostamalla uudet uimalasit ja uimatossut.

Kässäjumi ja risti hukassa

Huh, on ollut aikamoinen heinäkuu. Vaihteleva määrä lapsenlapsia on ollut hoidossa kolmen heinäkuun viikon aikana. Kun viimeiset vilkutettiin kotimatkalleen ilmeni, että olemme altistuneet koronalle ja nyt jännätään muutama päivä, että tuliko bingo vai ei.

Onneksi oli aivan o.k. säät ja pääsimme moneen kertaan lasten kanssa uimaan. Maauimalasta onnistuin saamaan punkin, mutta jälki on jo vaalentunut, eikä rengasta näy, joten varmaan pääsin pelkällä säikähdyksellä. Rokotus vakavampaan tautiin on otettuna, mutta olen aiemmin sairastanut melko rankan borrelioosin, josta ei ilman jälkiseurauksia selvitty. 

Iltaisin menin aika pian lasten jälkeen nukkumaan, joten neuleaikaa oli tosi vähän. Yhdellä automatkalla sain huivia jatkettua jonkin verran ja Niina Laitisen Mökkitie-sukkia myös vähän. 

Sitten se tylsempi juttu: Menin rippikoulua käyvän lapsenlapseni seuraksi kirkkoon sunnuntain messuun. Panostin tilanteeseen kiinnittämällä kaulaani oman rippiristini. Kun sitten palasimme kotiin, risti ketjuineen oli poissa! Voi itku! Laskin, että risti on ollut minulla 52 vuotta ja sain sen isältäni rippilahjaksi. Etsitty on joka paikasta, ilmoituksia laitettu jne jne. Surettaa, mutta en ole vielä menettänyt toivoa. Sanotaanhan, että kulta palaa omistajalleen... 

Joen tarina - osa 8 - elokuu

 

Nyt on taivaalta tullut vettä, vaikka ei vieläkään aivan tarpeeksi. Vesi kuitenkin virtaa ja ulpukat kukkivat. Yritin zoomata niitä ja kaislikon sorsia, mutta tuli kovin epätarkkoja kuvia. Kaksi naarassorsaa siellä kuitenkin uiskenteli ja yksi mustavalkoinen kokosukeltelija. Oli niin vikkelä, että en nähnyt tarkemmin. Pohjalla lienee paljon syötävää tai sitten niillä oli muuten vaan ruokatunti.