Vanhan paketoimista ja uuden alkua

Vuosi vaihtui ilotulitteiden räiskeessä. Mutta huh, miten liukas keli oli. Aivan henki kurkussa taivalsimme illalla kylään. Paluu olikin sitten taksilla ja hyvä niin - hengissä selvittiin.

Tykkään listoista ja tilastoista ja mikäs sen hauskempaa kuin hypistellä lankoja. Olen yrittänyt pitää aika tarkkaakin kirjanpitoa, mutta nyt on käynyt jotain outoa:

Tilastoni mukaan olisin tuhonnut 6969 grammaa lankaa. Uutta lankaa on tullut 6347 grammaa - voiton puolella siis ollaan. Alkusaldo oli 10330 grammaa ja kun nuo ynnää, vuoden lopun saldoksi tulee 9708 grammaa.

Inventoin äskettäin kaikki langat ja saldoksi tuli 9096 grammaa. Jonnekin on siis kadonnut 612 grammaa. Laskin että ero on 6,3%, joten kirjaan sen nyt inventaarioeroksi. Vuoteen 2023 lähden todellisesta saldosta 9096 grammaa.

Pilkun viilaamista, mutta niin kivaa. 

KORJAUS yllä olevaan sekoiluun. Kun inventoi langat, pitää laskea kaikki, myös ne, jotka ovat jo projektissa kiinni. Nyt korjasin tilanteen: lankoja vuodenvaihteessa on 9730 grammaa. Heittoa kirjanpitoon on siis vain 22 grammaa - sen hyväksyn ja voin todeta, että aika tarkka kirjanpito on ollut. 

Langat asustavat kolmessa sängynaluslaatikossa. Lajittelin ne uudelleen paksuuden mukaan. 

Muita aikaansaannoksia viime vuoden aikana:

25 paria sukkia
10 paria lapasia
3 päähinettä
3 huivia
2 lelua
2 sisustusjuttua
1 kauluri

2 koronarokotusta
1 influenssarokotus
1 sairastettu korona
2 ulkomaan matkaa (Tukholma)

25 luettua kirjaa

21 kuunneltua kirjaa

Kiveen on nyt hakattu bingo vuodelle 2023. Muutoksia ei siis enää voi tehdä:

 

Tervetuloa Uusi Vuosi 2023

Pikkupihamme lyhdyt halusivat tulla kuviin. Näiden kuvien myötä toivotan teille, hyvät ystävät, Hyvää Uutta Vuotta 2023. Kiitän kommenteistanne ja kannustuksesta nyt päättyvän vuodan aikana. 

Toivon teille kaikille iloa, valoa ja inspiraatiota tulevan vuoden aikana. Toivon montaa muutakin asiaa: 

- että Ukrainaan tulee rauha
- että Suomen NATO-jäsenyys etenee
- että terveydenhoitoalan ongelmiin saadaan ratkaisu

Nämä tulevat nyt päällimmäisinä mieleen, mutta ei maailma tänäkään vuonna tullut valmiiksi.

Käsityöt jatkuvat tulevana vuonna. Niiden suhteen toivon itselleni:

- että en lankeaisi - ainakaan liikaa - lankojen alennusmyynteihin
- pyrin käyttämään jo laatikoissani olevia lankoja
- pyrin harjoittelemaan kirjoneuletta

Vielä vinkkinä tulevaan: Olifantin joulukalenterin innoittamana olen valmistelemassa kirjankansien tunnistuskisaa. Kannet tulevat olemaan käsityökirjojen kansia. Ajankohta ei ole vielä tarkentunut, onko se pääsiäiskalenteri, laskiaiskalenteri tms. Pysy kanavalla, jos haluat osallistua. 

Vuoden viimeinen

Jossain vaiheessa piti tulla sukat joulupakettiin, mutta suunnitelmilla on taipumus muuttua, kun muuta tekemistä tunkee edelle. Nyt siis lopulta vuoden vihoviimeisenä valmistuivat nämä sukat.

Ohje on Niina Laitisen ja nimeltään Emiliat. Malli löytyy 2021 sukkakalenterista ja aikuisten versiona myös Raverlystä. Ohje ja oma tarkoitus oli neuloa 37-kokoiset sukat. Samalla ajattelin testata, minkälaista jälkeä tulee 2,75 puikoilla, kun yleensä käytän Nalle-langalle 3 mm puikkoja. Tuli pienemmät. Lopputuloksen koko on 34-35, kun koko pohjan pituus on 22 cm. 

Malli on kiva ja helppo oppia. Neljää kerrosta toistetaan puikoilla 2 ja 3. Muuten joustinta ja pohjassa sileää oikeaa.

Lankana siis Nalle, väri 285 sahrami, puikot 2,75 mm ja valmiin parin paino on 70 grammaa.

Jippii! Bingo täynnä!

 Bingo on täynnä. Jee! Viime vuonna ei onnistunut, mutta nyt sain kaikki ruudut kuitattua.

Viimeinen, eli keskimmäinen ruutu oli haastavin, kun piti vähentää Novitan lankoja. Tänä päivänä Novitan lankoja on 3864 grammaa, siis alle 4 kg. Vielä on tämän vuoden puolella valmistumassa sukat Nallesta, joten saldo tulee tästäkin paranemaan. 

Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että bingo on tehty vähän oma häntä kainalossa. Samaa periaatetta aion noudattaa ensi vuoden bingon suhteen. Mitään liian vaativaa en lupaa. 

Maijan ratkaisu ja pari ihanaa joululahjaa

Edellisessä postauksessa Maija Myöhäinen pähkäili joulunpunaisen pienen liinan virkkaamista kylpyhuoneeseen, saippua-astian alle. Viisas Saukkis-täti neuvoi ystävällisesti Maijaa: virkkaa vaan siitä paksummasta langasta, ja jätä pienemmäksi.

- Kas kun en itse tuota keksinyt, sanoo Maija ja alkaa virkata.

Seurasin Kauniit Käsityöt -kirjan ohjetta vain aluksi, ja sitten piti alkaa keksiä itse, muuten kuvio ei olisi toiminut. Nyt on pieni liina saippua-astian alla ja kunhan pääsen kauppaan, ostan lisää virkkauslankaa ja teen varsinaisen liinan. Tämä pieni liina valmistui jouluaattona, hetkeä ennen Joulurauhan julistusta. Lankana on Perfect Cotton, koukku 3, ja liinan paino on 14 grammaa.

Olen koko vuoden ollut erityisen kiltti, ainakin mitä voi päätellä saamistani lahjoista. Oli kosmetiikkaa, karkkia, vihreitä kuulia, herkkupaketteja, muumimukeja, pyyheliinoja. Pyynnöstäni sain kauan toivomani esineen, ja tässä se on:

Kyseessä siis ladattava nypynpoistaja - ei paristokäyttöinen. En ole raaskinut itse ostaa, kun on mielestäni turhan hintava. Joululahjaksi kehtasin pyytää. No, itse sen kyllä tilasin. En muista maksoinko omalta tililtäni vai miehen, mutta hän sen kuitenkin paketoi ja niin siitä tuli joululahja. 

Toinen ihana joululahja on itseltäni itselleni. Kun Kaarama Studion Tiina ilmoitti lopettavansa ja siirtyvänsä Taito-lehteen halusin hyödyntää heidän loppuunmyyntiään.

Aivan ihastuttava sukkalankatarvikepaketti. Jenna Kostetin ohjekirjanen on mukana. Tulisiko tästä minun ensimmäinen kirjoneulesukkakokeiluni? Tai ehkä pitää kuitenkin harjoitella jollain vähän edullisemmalla langalla.

Maija Myöhäinen herää huomaamaan, että on joulu

Jouluvalmisteluja ei ole paljoakaan tehty Maija Myöhäisen kotona; pipareita tai torttuja ei ole paistettu, kortit ja lahjat ovat onneksi sentään kuosissa. Joulukuusi on haettu varastosta ja koristeltu. Muitakin koristeita on ripoteltu omille paikoilleen, kun Maijan sisäinen pieni jouluihminen herää. Tortut ehtivät sentään vielä, siihen kaupasta taikinaa. Kylpyhuonekin pitää koristella, enkeleitä ja joulupukkeja muistuttamaan juhlan lähestymisestä.

- Mutta kyllä on kalpean näköinen tuo saippua-astia. Aina sama valkoinen liina siinä alla, miettii Maija.

Liinan pitää olla punainen, että saippuakin saa arvoisensa juhla-asun. Mars markettiin ostamaan puuvillalankaa. Sopiva ohje löytyy kirjahyllystä: Kauniit käsityöt. 3 mm virkkuukoukku käteen ja Maija virkkaa innoissaan virtuaalinen tonttulakki päässään. 

- Mutta apua, en minä ole mitään mattoa tässä virkkaamassa. Tästähän tulee valtava!

- Luepas Maija ohjetta vähän tarkemmin. Mitä siellä sanotaan?

- Ei! Sanotaan että virkkauslanka nro 8 ja 1,25 mm puikot! En kyllä ala!

- Älä nyt kiukuttele, vaan katso, mitä laatikosta löytyy.

Ja löytyyhän sieltä: nro 8 virkkauslankaa, vaan ei punaisena. Punaisena löytyy vajaa vyyhti nroa 5. Se on vähän paksumpaa kuin nro 8, mutta saa kelvata. Koukku löytyy 1,5 mm, saa kelvata. 

Maija virkkaa, mutta lanka loppuu aika nopeasti. Mikä nyt eteen, huomenna on aatto?

Vaihtoehto 1) syöksyä keskustan Menitaan, joka menee kiinni klo 14 tai vaihtoehto 2) tilata nettikaupasta.

Tässä vaiheessa Maijalla on sen verran jäitä tonttulakissaan, että aletaan järkeilemään. Kumpi tulee kalliimmaksi, matka keskustaan ja takaisin vai nettikaupan postimaksu? Kumpi on nopeampaa, tilata vai mennä itse Menitaan? Ratkaisu: Matka keskustaan on sekä halvempi, että nopeampi.

Maija rauhoittuu: Saippua-astia saa odottaa uutta asuaan. Tuskin se mitään eroa huomaa.

Maija ja minä toivotamme teille, hyvät neuleystävät, Rauhallista Joulua ja mukavaa Uuden Vuoden odotusta. 

Vielä yksi kässäkirja

Käsityökirjoja ilmestyy kuin sieniä sateella, mutta tässä tulee yksi, jossa ei ole yhtään ohjetta. Det blå garnet - En bok om att sticka sekä sen käännös Sininen lanka - Mitä tiedän neulomisesta (Ulla Lempinen) on molemmat julkaistu vuonna 2022, julkaisija Schildts & Söderströms.

                        

Sininen lanka - Mitä tiedän neulomisesta -kirjaa on jo esitelty muissakin blogeissa, mm. Maarit blogissa Sweets & Socks. Satuin näkemään kirjan kaupassa ja siitä sitten kirjastoon tilaamaan. Ruotsinkieliseen oli lyhyempi jono, otin sen.

Karin Erlandsson (s. 1978 Uusikaarlepyy) on ahvenanmaalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja, jännitystä ja fantasiaa ja ollut ehdolla useiden kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hänen teoksiaan on suomennettu runsaasti. Det blå garnet - En bok om att sticka kertoo jostain aivan muusta.

Karin ostaa syntymäpäivänsä kunniaksi Ahvenanmaan maaseudulla sijaitsevasta Lottas stickstuga -lankakaupasta yhdeksän vyyhtiä sinistä lankaa eri sävyissä, aina myrskynsinisestä kesätaivaansiniseen. Karin ei ole neulojana mikään vasta-alkaja; hän oppi neulomaan jo kolmannella luokalla ollessaan. Sinisistä langoista tulisi pusero. Mitään mallia tai ohjetta ei ole, sen on tarkoitus kehittyä itsestään.

Kirjassa on paljon asiaa, osa meille neulojille tuttua, osa uutta. On tietoa erilaisista langoista, puikoista, nimityksistä, lammasroduista, pintaneuleista ja kuvioneuleista. On asiaa neuletyyleistä, neuleyhteisöstä ja internetin tuomista mahdollisuuksista pitää yhteyttä muihin neulojiin. 

Fair Isle -kirjoneuletyyli on monille tuttu. 1920-luvulla Fair Isle -villapaidat tarvitsivat nostetta. Apuun tuli Walesin prinssi, myöhemmin Edward VIII, joka teetti itselleen skottiruutuisen golfpaidan (liivin?). Prinssi antoi kuvata itseään paita päällä ja mainitsi sen elämänkerrassaankin ja näin Fair Isle -kirjoneule jäi elämään. 

Yllä olevan kaltaisia anekdootteja on paljon. Mielenkiintoisinta on käsityön, lähinnä neulomisen historiaosuudet. Näiden lomassa kulkee tarina sinisten lankojen päätymisestä neuleeksi. On monta aloitusta ja aloituksen purkua. Jännityksellä odotan, mikä on lopputulos. Kirjassa ei tosin ole kuvia.

Asiapitoisuuden takaa kirjan lopussa viisi ja puoli sivua pitkä lähdeluettelo. Toimittaja on tutkinut asiaa; mistään mu-tu-kirjailijasta ei ole kysymys. Kirja löytyy myös äänikirjana, kuten moni muukin saman kirjailijan teos.  

p.s. Talvi Knitsin Susanna julkaisee parhaillaan Fair Isle -tyylistä Knit Along -ohjetta.