Hyvästi kaatopaikkamorkkis ja siniset

Jämälankanöttösiä on vuosien varrella siunaantunut. Keräsin kaikki sinisävyiset 7V-jämät yhteen, josko niistä tulisi sukkia. Meillä on aika kylmät lattiat ja etenkin talvisaikaan paksuille sukille on tarve. Inventoin vanhan sukkakasani ja totesin monen olevan huonossa kunnossa, vähän epäsopivia, muotonsa menettäneitä jne. jne. Viisi paria sai lopullisen tuomion; mikä nyt eteen?

Onneksi enää ei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa vaatteiden tms. poisheittämisestä, kun on olemassa poistotekstiilien keräys. Ehkä ei ole vielä aivan joka paikassa, mutta ainakin meidän kirjastomme aulassa nököttää tämän näköinen laatikko:

Poistotekstiilit jalostetaan mekaanisesti kierrätyskuiduksi. Kierrätyskuidusta voidaan valmistaa uusia tuotteita, kuten vaatteita, lankaa, suodatinkankaita, eristemateriaalia tai esimerkiksi akustiikkalevyjä. Kuidulle etsitään jatkuvasti uusia käyttökohteita. Poistotekstiilien käsittelyn eri vaiheet tehdään kaikki Suomessa. 

Sukkien lisäksi pussiin lähti vähän muutakin tiensä päähän tullutta tekstiiliä. Yleensä olen esim. t-paidoista, yöpaidoista ym. trikoovaatteista ommellut siivousrättejä, mutta niitä riittää jo vaikka harakoille jakaisi. 

Näin sitten väänsin tulevaksi talveksi itselleni kolme paria sukkia ja sain kaikki siniset 7V-jämät käytettyä. Vasemmanpuoleisessa parissa oleva vihreä (väri 390 kataja) piti korkata kokonaisesta kerästä, muuten eivät langat olisi riittäneet. En osaa enää laskeakaan montaako eri väriä sukissa on, kaikki on kuitenkin 7-veljestä paitsi vasemmanpuoleisessa ja keskimmäisessä näkyvä tumma kirkas turkoosi on Adlibriksen Socki Stonewash -lankaa. Tästä voin sivunmennen sanoa, että pesee  käyttökestävyydeltään 7-veljestä -langan mennen tullen. 

Kaikissa on aloitussilmukoita 48, puikot 3,5 mm, varsi 12-13 cm, pohja ennen kavennuksia 20,5 ja koko pohja 24 cm.

Painot vasemmalta oikealle: 94 g, 96 g ja 94 g.

Seuraavaksi hyökkään punaisten jämien kimppuun, mutta ehkä teen välillä jotain muuta. 

Bingoon tulee merkintä kohtaan: "Jämät käyttöön" ja neulehaaste saa merkinnän kohtaan: "Tee jämälankaneule".

  

Häkkyrä!

Kirpputorilta tarttui mukaan hintaan 1,50 € neuleiden kuivausteline. Teline oli muovipussissa, jonka koko oli 24 x 26 cm. Pussissa oli tällainen etiketti mukana:

Otin härpäkkeen pussista ja huomasin, että sen ympärillä oli kuminauha. Vapautin kuminauhan ja esiin pomppasi kuvan mukainen häkkyrä. Häkkyrässä on kaksi kerrosta, se on ilmeisen käyttämätön ja sen halkaisija on 62 cm, eli aika iso, kuva alla.

Ongelma on, että emme ole keksineet, miten häkkyrän saa takaisin mahtumaan pieneen pussiinsa. Etiketissä on kuva jonkinlaisesta taittamisesta, mutta ei ole ainakaan vielä onnistunut, kun aivan väkisinkään ei viitsisi vääntää.

Internetistä ei löytynyt apua. Onko hyvät ystävät, kenelläkään kokemusta kuvan mukaisesta häkkyrästä? Saako sitä enää koskaan mahtumaan pussiinsa?

Oi ostoja, vau voittoja ja sukkaboksi nro 4

Tuossa alempana tulee kuva sukkaboksin nro 4 sisällöstä, joten älä lue eteenpäin jos omasi on vielä matkalla ja haluat säilyttää yllätyksen.

Mutta ensin muihin ostoksiin. Juuri nyt minua inspiroivat jämälangat ja niistä on parhaillaan tekeillä sukat. Inspiraatio lähti kuitenkin sen verran lapasesta, että innostuin tilaamaan Kässä Kirpusta omien jämien lisäksi muiden jämiä. Tämä on nyt tunnustettava. Kasasta kuva alla:

Eniten pidän tuollaisista epämääräisistä vajaista keristä, muut ovat sitten plussaa. Lähdin rakentamaan tilausta Väskor och kassar -kirjan ympärille. Ajatuksissa on ollut ommella laukkuja ja kasseja - kunhan kerkiän. Sitten lähdin klikkailemaan erilaisia lankapusseja ja siinä ne nyt ovat. Vähän nolottaa; omia jämiä on kyllä aivan riittämiin. 

Langat pakkasin muovipusseihin ja laitoin ne pakastimeen. Raverlyn keskustelupalstoilla luin jutun, jossa kotiin oli lankojen mukana kulkeutunut koita (siis mikä on koi-sanan monikon partitiivi?). Viikko pakastimessa pitäisi riittää nitistämään mahdolliset ei-toivotut elukat. 

Lisää lankaa tuli myös, kun voitin Väriloikka -videopodcastin arvonnassa aivan ihanan Hannan lähettämän yllätyspaketin:

Karkkeja oli paljon enemmän kuin mitä kuvassa näkyy, pari sekoituspussia ja vielä vaahtokarkit. Paketillinen Teetaivas -teepusseja ja sitten ne ihastuttavat langat: Lankafarmin SuperSukka-vyyhti, musta-ruskea 20 gramman mini ja sitten vielä ihan lemppariväri kullankeltainen Handun vyyhti. Kiitin Hannaa jo Raverlyn kautta, mutta jos satut lukemaan tätä niin tusen tack eli kiitos aivan hirveästi. 

Sitten sukkaboksiin, kuva alla. Ohjeena on Sisko Sälpäkiven polvisukat. 

Kaksi luonnonvalkoista seiskaveikkaa, yksi Runo-lanka ja yksi Soft Merino 4-ply. Polvisukat ovat nimeltään Syksy saapuu ja ruskealla Runo-langalla on tarkoitus tehdä koivunlehtikuvioita. Minusta ajatus vähän ontuu; eivät koivun lehdet ole missään vaiheessa ruskeita vaan syksyisin keltaisia. No, taiteilijan vapaus on taiteilijan vapautta. Merinolanka on mukana maistiaisena. On ilmeisesti uutuuslanka. Tämä väri on 120 vesi.

Ohjeessa neuvotaan kolme eri kantapäätä: ranskalainen-, tiimalasi- ja jälkikäteen tehty kantapää.

Jotain joskus valmistuukin

Kyllä vaan, vihdoinkin jotain valmista, eikä vaan uusien aloituksia. Nämä sukat valmistuivatkin minun mittakaavassani nopeasti, kun neuloin vain näitä ja annoin muiden odottavien levätä. Sukat ovat menossa siskolle syntymäpäivälahjaksi. 

Malli on nimeltään Cougar Ridge ja sen on suunnitellut Lori Wagner. Ohje on saatavilla Raverlystä ja se on julkaistu Laineen 52 x villasukat II -julkaisussa. Ohje on hyvin kirjoitettu ja ruutukaavio on selkeä ja riittävän kokoinen.

Lankana minulla oli Regia Premium Silk 4-ply, väri 53 farkku. Aloitin puikoilla 2,5 mm, mutta tuli niin löysää, että aloitin uudelleen puikoilla 2,25 mm. Kivan tuntuinen lanka, ei halkeile, eikä pölyä. Aloituksessa silmukoita 66. Lankaa meni 78 grammaa, 312 metriä.

Koko on naisen 37-38 -kokoiseen jalkaan. Varsi 16 cm, pohja ennen kärkikavennuksia 20,5 cm ja koko pohja 24 cm.

Se erikoisuus ohjeessa oli, että vahvistettu kantapää tehtiin nostamalla joka toinen silmukka nurjalla puolella. Oikea kerros neulottiin sitten kokonaan. Siinä olikin keskittyminen, kun vanhasta muistista olisi nostanut silmukan oikealla kerroksella. 

Bingo herää henkiin pitkästä aikaan ja saa merkinnän kohtaan: Sukat sukulaiselle.

Sadepäivän retki Hattulan Pyhän Ristin kirkolle

Rottien pyhimys -kirjan (Anneli Kanto 2021) innoittamana halusin tietysti nähdä Hattulan Pyhän Ristin keskiaikaisen kirkon, joka toimii tuon kirjan tapahtumapaikkana. Vielä on suunnitelmissa syksyn mittaan hakeutua Hämeenlinnan teatteriin katsomaan kirjan tapahtumista dramatisoitua näytelmää. 

Niin kuin kuvista näkyy, päivä oli pilvinen ja sateinen. Paluumatkalla satoi oikein kunnolla.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla Suomen ollessa katolinen ja osa Ruotsia. Sisäseinien kalkkimaalaukset on tehty 1500-luvun alkupuolella. Kuvien tekijöistä ei ole tietoa; kuvia ei ole signeerattu. Rottien pyhimys -tarina on fiktiota. Kirja ei kerro pyhimyksistä, vaan päähenkilöt ovat kirkon kuvien maalareita. Ympäristö, maalaukset ja kirjassa mainitut ajan tunnetut historialliset henkilöt ovat oikeita. 

Alla muutama kuva seinä- ja kattomaalauksista. Puhelimen kameralla ei hämärässä kirkossa saa mitään mestariteoksia. Kannattaa mennä katsomaan omin silmin. 

Seiniä kiertävät raamatun tapahtumat Aatamin ja Eevan luomisesta ja syntiinlankeemuksesta alkaen. Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta on useampi kuva. Lisäksi on kuvattu erillisiä tapahtumia,  pyhimyskertomuksia ja Pyhän Ristin legendaa. Maailman loppu ja viimeinen tuomio kuvataan valtavan pedon kitana. 

   

Rottien pyhimys -kirjan nimen innoittajana ollut rottien pyhimys Kakukylla näkyy alla, vihreäpukuinen naishahmo  ikkunasyvennyksessä. Juonta voin sen verran raottaa, että kyseisen pyhimyksen tarinalla on kytkös kirjan tarinaan. 

Oppaana oli asiaan hyvin perehtynyt Vilppu Vuori. Kierroksen lopuksi hän lauloi ja soitti meille itse rakentamiaan neljää keskiaikaisen mallin mukaista instrumenttia. Kuvassa hän soittaa puista "huilua". Hyvin yksinkertaisen näköinen soitin, mutta aivan uskomattoman kaunis ääni siitä lähti. 

Muita soittimia olivat kuvassa näkyvät kaksi erilaista jousisoitinta, esseharppa ja jouhikko sekä vielä säkkipilli.

Kaikki kirkon kuvat eivät ole uskonnollisia. Heti sisäänkäynnin yläpuolella kuvataan vanhaa niskalenkkileikkiä. 

Kirkon lähellä on pop-up kahvila - suosittelen. Kahvin lisäksi maistuivat Brita-torttu ja vohveli. Parkkipaikan luona on kotiseutupuoti, jossa myydään paikallisten neulojien ja muiden taiteilijoiden töitä. Ostin oikein kauniin käsin maalatun kortin.

Kuukauden keskeneräiset

Eikä vain tämän kuun. Tässä niitä tulee. Jestas, onko niitä noin monta?

Tämä viimeksi aloitettu on kaikista kiireellisin. Havahduin kovin myöhään siskon lähestyvään syntymäpäivään. Taitaa sukkakisa jäädä, kun olen aika hidas neuloja, vaikka aikaa olisikin. Malli on 52 x villasukka II -kirjasta ja nimeltään Cougar Ridge. Katsotaan kuinka käy - onko minulle liian vaativa.

Näistä tulossa Käärijä-nimiset säärystimet tulevaan mahdolliseen Neulomuksia sydämestä -keräykseen. Lankana 7V Nummi. Ei kiire. 

Oma versio SWC-sukkakisan Shenanifriends Socks -ohjeesta. Yritin, pieleen meni, purin ja teen oman version. Kiva pintaneule: pientä valepalmikkoa. Ei kiire.

Tammikuussa aloitettu Niina Laitisen Encore-sukat. Ohjeesta olen tehnyt ennenkin ja se on aivan o.k., mutta nyt ei nappaa ollenkaan tämä aloitus. Menee purkuun ja lanka (Nalle) muuhun käyttöön.

Myös sukkakisan seurauksena aloitettu omaa versiota valepalmikkovarrella. Menee jatkoon, mutta ei kiire. 

Aloitettu Kantalapun sivustolla olleen KevätKAL-ohjeen mukaisia sukkia Regian Premium Silk -langasta. Malli on kiva ja ohje hyvä, lankakin on aivan jees, mutta väri ei miellytä. Väri on nimeltään ruosteenpunainen, mutta minusta näyttää siltä, miltä jotkut sanovat mämmin näyttävän. Ei tuon värisiä sukkia kehtaa kenellekään antaa. Varmaan teen itselleni eli jatkoon menee. Saanpa harjoiteltua kärjestä aloitettua malli. 

Sytomyssyn aloitus odottaa seuraavaa pidempää automatkaa. Ei kiire.

Lisää kirjoja

Pitkästä aikaa, mutta silti: olen ostanut kaksi kirjaa. Pienenä synninpäästönä pitää lisätä, että lähetin juuri jonkin verran kässäkirjoja Kässä Kirppuun myytäväksi ja tyhjensin kirjahyllyä muutenkin. Sain myös luvan lähettää Finlandia kirjalle hyllyn kevennystä (sinne pitää ensin lähettää kuvat tarjolla olevien kirjojen selkämyksistä ja sitten hyväksyvät jos hyväksyvät). Neljä banaanilaatikollista kirjoja lähti. Jee.

Nämä kaksi tilasin Adlibriksestä. Ja sitten ne kootut selitykset:

Knit this - Veronika Lindberg, Kutovakika. 2022. Cozy Publishing. 191 sivua.

Kun kirja oli kirjastosta lainassa, päätin ostaa sen itselleni. Muutama malli kiinnosti ja tuntui toteuttamiskelpoiselta; esim. Honey-villatakki, Lazy Cat -neuletakki tai Sprinklify-lapaset.

Kirjassa on toki muutakin, esim. pipo-ohjeita on neljä kappaletta, sukkia kaksi ja erilaisia paitoja jopa kymmenen ohjetta. 

Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. 2022. WSOY. 160 sivua

Tämä paljon huomiota saanut kirja pääsi mukaan melkein vain jakamaan postikuluja - no ei sentään. Siggan ja Satun kirjan olin myös lainannut jo aikaisemmin ja sen muistin perusteella otin sen tähän kyytiin. 

Vaan arvatkaa mitä: väärin muistin. Muistin nimittäin islantilaispaitaohjetta, jossa paita steekataan auki takiksi. Sitä ohjetta ei tässä kirjassa ole, vaan jossain muussa, jota olen lainannut. 

Islantilaistyylinen kaarrokepaita kutsuu minua oudosti puoleensa ja innostaisi aloittaa. Kysyn kuitenkin  itseltäni, että miksi ihmeessä:

 

- ajatuskin kutittaa

- ajatus pään yli vedettävästä neuleesta ahdistaa

- ajatus neulekauluksesta kurkulla kuristaa

- en ole ikinä omistanut villapaitaa, enkä siis käyttänyt

- missä sitä edes käyttäisin?

- en ole vilukissa; helpommin tulee liian kuuma kuin liian kylmä

- kukaan lähipiiristä ei käytä villapaitoja (paitsi Anelma-nukke, mutta hänellä on jo)

Mietin vaihtoehtoja:

- teen Anelmalle toisen paidan, mutta sen ohje on eri kirjassa (Vésdis Jónsdóttir: Islantilaisia neuleita)

- teen tästä kirjasta lasten koon ja laitan johonkin sopivaan keräykseen.

- hommaan steekkausohjeen ja sovellan sitä johonkin tämän kirjan ohjeeseen. Vetoketjullinen, takkimallinen saattaisi tulle kysymykseen. Se ei ehkä ahdistaisi, vaikka missä sitäkään käyttäisin 

- ilmoittaudun työväenopiston Strömsö-kurssille; ehkä siellä saa steekata

- laitan kirjan myyntiin tai lahjaksi arvontaan tms. 

Ihanat kuvat kirjassa on joka tapauksessa. Henkeäsalpaavia maisemia ja selkeitä kuvia paidoista. Ruutukaaviot ovat hyvän kokoisia, eivät mitään piperrystä, jota joskus näkee. Monta kaunista paitaa siis on, mutta jos joku pitäisi valita, niin se olisi tämä - myös Satu Rämön itsensä suosikki - paita nimeltään 3X. Nimi viittaa kolminkertaiseen lankaan, joten omalta osaltani menee ei-mahdollisuuksien-rajoissa-laariin. Kirjoneuletta kolminkertaisella langalla - ehkä ensi elämässä. 

 

Anelma paitoineen halusi myös päästä kuvaan. Hän on meidän perheemme ainoa villapaidan omistaja: