Nyt kerron kirpputoriostoksesta, jonkalaisia en yleensä tee, mutta nyt....
Kävin paikallisella, lähellä sijaitsevalla kirpputorilla ja juutuin ihastelemaan kolmen pienen kahvikupin lajitelmaa. Hinta oli 2,50 kaikki yhteensä. Kupit ovat pieniä, ns. mokkakuppeja, espresso-, turkkilainen kahvi tms., mitä niitä nyt kaikkia onkaan.
Meillä on tuon kokoiset kupit, useammalle ei löydy tilaa, en todellakaan tarvitse jne. järkeilin ja marssin ulos kirpputorilta.
Jonkun päivän kuluttua menin samalle kirpputorille. Suunnistin tietenkin kuppien luo katsomaan, ovatko vielä jäljellä. Kyseisen paikan myyjä oli varmaan lopettelemassa, koska kaikki paikan tavarat oli alennettu 50%. Kolmen kupin hinta oli siis nyt 1,25 €.
Varmaan arvaatte, kuinka kävi:
En osaa selittää mikä noissa viehätti; en vaan väsy katsomasta niitä. Edelleen: enempää kuppeja emme tarvitse, ne eivät mahdu mihinkään jne. jne. Nyt ne ovat lipaston päällä odottamassa, että keksin niille paikan.
Olisi kiva löytää noita lisää, jotta saisi koko serviisin (en edelleenkään tarvitse, ei ole tilaa jne. jne.). Nettihaku ei tuottanut tulosta. Jos sinulla sattuu olemaan jemmassa, niin kerro. Olisi kiva saada kokoon edes neljä kappaletta, tai kuusi (mihinköhän ne sitten mahtuisivat?).
Kuppien pohjassa on teksti: Exclusively for Whittard of Chelsea. Kupit on käsin maalattu, mutta ovat silti konepesunkestäviä. Whittard for Chelsea -niminen firma löytyy ja myyvät kahvi-, tee-, ym. lahjatavaroita ja kattaustarvikkeita, mutta ei tietenkään näitä maailman suloisimpia kahvikuppeja.
Tänään on toinen adventti ja toisen kynttilän saa sytyttää. Tässä tapauksessa sytyttäminen tapahtuu pohjasta nappia painamalla. Meillä on ensimmäistä kertaa käytössä paristoilla toimivat kynttilät. Ne lepattavat aika luonnollisen näköisesti ja kauempaa katsoen näyttävät melkein oikeilta. Kiva, että tällaisia tuoksuherkille sopivia on olemassa.
Jaa, miksi en aiemmin keksinyt kysyä tekoälyltä, vaan täällä itsekseni pohdiskelin ja teiltäkin, hyvä ystävät kyselin.
Nyt on siis tekoäly otettu kehiin ja mikäli sitä on uskominen - ja miksi emme uskoisi - laminaattilattia on todellakin villasukkien surma:
Laminaattilattia kuluttaa villasukkia muita materiaaleja enemmän, koska sen pinta on kovaa ja hieman karheaa. Tämä karheus aiheuttaa kitkaa, joka kuluttaa villasukkia nopeammin kuin sileämpi pinta12
Toisin kuin esimerkiksi parkettilattia, laminaattilattia ei ole puuta vaan se on valmistettu HDF-puukuitulevystä, jonka pinnassa on noin 0,2 mm laminointi ja valokuvattu kuosi. Laminaattilattian tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluvat hyvä iskunkestävyys, helppohoitoisuus, näyttävä ulkonäkö ja edullinen hinta1
Toivottavasti tämä vastaus auttoi sinua! Kerro, jos voin auttaa sinua jollain muulla tavalla
Nuo pienet numerot ovat viittauksia kyseisen lauseen lähteeseen.
Tämä siis on kohtalomme; vaihdammeko lattian vai teemmekö lisää sukkia. Luulenpa, että teemme lisää sukkia. Lattia saa jäädä, se on muuten ihan kiva.
tai ainakin ajatukset. Olen miettinyt sukkien filosofiaa ja vahvistettua neulosta kantapäissä.
Jätän tämän pohdinnan ulkopuolelle kengissä ja/tai saappaissa käytettävät sukat.
Meidän huushollissamme villasukkia käytetään kotona tassutteluun ja kun meillä on se sukkien kannalta vihonviimeinen laminaattilattia, ovat sukkaparat kovilla - tai eivät sukat kokonaisuudessaan; ainoastaan sukan pohjat. Novitakin on todennut, että laminaattilattia on villasukan surma, ja tämän allekirjoitan kokemuksen perusteella.
Heräsin ongelmaan taas kerran, kun eräät elokuussa 2022 Nalle-langasta tekemäni sukat menivät roskiin (eivät kuvan sukat). Vajaa 1,5 vuotta on siis sukan kesto, eivätkä kyseiset sukat tietenkään ole olleet käytössä koko aikaa.
Jos siis sukkia käyttää vain kotona, lattialla kävellessä, niin onko järkeä neuloa vahvistettua neulosta kantapään "selkäosaan" - sehän kulkee ilmassa. Pitäisikö enemmin neuloa vahvistettua neulosta kantapään pohjaan?
Olen viimeaikoina harrastanut ranskalaista kantapäätä - sen kerran opittuani. Siinä vahvistettua osuutta tulee pohjaan vielä vähemmän kuin peruslaatikkokantapäässä.
Mielestäni tätä ongelmaa ei ole huomioitu missään sukkaohjeessa. Pitäisikö asiaan saada parannus?
Mitä mieltä, hyvät ystävät olette tästä? Kuluvatko teidän kantapäänne niin kuin meillä? Kuinka pitkälle teette vahvistettua neulosta sukan pohjaan?
Nyt ei puhuta ohjekirjoista, vaan neulomista tai muuta käsityötä koskevista kirjoista ja vielä erikseen romaaneista, joissa tehdään käsitöitä.
Jos katsoit Ilun handu duunaa podcastin viimeisen jakson, näit ja kuulit esittelyn tästä kirjasta:
Kiitos ihana Saukkis! Tällaisen etukäteisjoululahjan sain, jota olin juurikin toivonut ja päivitellyt, kun ei mistään löydy - ei edes Raverlystä.
