Mitä luit, mitä kuuntelit?

Blogiystävät ovat tehneet valtavan hienoja postauksia vuonna 2023 lukemistaan ja kuuntelemistaan kirjoista. Niitä on ollut kiva lukea - kiitos kaikille yhteisesti.

Minulla on nyt vaan ihan tylsä lista, mutta kysyn silti: 

Löytyykö sinulta samoja kirjoja tai samoja kirjailijoita.

Olen listaan tummentanut ne kirjat, jotka ovat jollain tavalla tehneet vaikutuksen.

Anneli Kanto: Rottien pyhimys - Kirja kertoo kuvitteellisen tarinan Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinäkuvien maalareista ajalla, jolloin Suomi oli osa Ruotsia ja katolinen. Mielenkiintoinen ja jännittävä kirja. Hämeenlinnan teatteri esittää kirjasta tehtyä näytelmää ja arvatkaa vaan, kuka on menossa sitä katsomaan.

Joel Haahtelan kirjoista olen aina pitänyt. Luin/kuuntelin trilogian kaksi osaa. Aiemmin olin lukenut tai kuunnellut Hengittämisen taito. 

Tommi Kinnunen on realististen tarinoiden kertoja. Suosittelen tätä tämän vuotista ja myös edellistä Ei kertonut katuvansa -kirjaa.

Lucinda Riley - pitkään yritin välttää Seitsemän sisarta -sarjaa, koska tiesin jääväni koukkuun, jos aloitan. Koukussa ollaan ja toinen osa odottaa kuuntelua. Ruotsinkielisessä versiossa oli mielestäni paha tyylivirhe. Puhutaan 1900-luvun alun brasilialaisesta luokkayhteiskunnasta ja kääntäjä on kääntänyt palvelijat sinuttelemaan esimiehiään! Senor se-ja-se, otatko kahvia? Ei näin ja jatkossa katson, että en ota kyseisen kääntäjän kääntämiä versioita. Englannin kielessä ei ole sinä ja te -pronomineja erikseen, mutta kyllä tuollainen olisi pitänyt huomata, vai eivätkö ruotsalaiset osaa enää teititellä?

Vuoden 2024 haasteet ja tavoitteet

Tämän vuoden bingo on nyt hakattu kiveen, eli muutoksia ei tule. Ei kyllä tarvitsekaan, koska tapani mukaan olen tehnyt aika kiltin bingon, toisin sanoen mahdollisuuksien rajoissa mennään.

Ainoat oikeat haasteet ovat kohdat: Jotain itselle ja Uusi kantapää. 

Jotain itselle pitää sisällään villatakin, johon langat on ostettu jo viime vuonna ja sopiva ohjekin on olemassa. 

Uusi kantapää oli ensin sukat varpaasta alkaen, mutta muutin sen aivan itsesuojeluna, kun viime yritys tuntui niin hankalalta.

Muut tämän vuoden haasteet kirjasin jo Raverlyynkin ja ne ovat:

1. Että lankavaraston määrä vuoden lopussa olisi alle 10 kg. Nyt vuoden alussa se on 11,8 kg.
2. Että lankojen kulutus kuukausitasolla olisi suurempi kuin ostettujen lankojen määrä.

Tuo kakkonen hirvittää jo etukäteen, mutta katsotaan miten tytön käy.

Ei tavoitteita, mutta toiveita olisi niitäkin:

1. Kristiinan silmukoiden innoittamana haluaisin elvyttää palapeliharrastukseni. Mietityttää vaan, onko se aika pois neulomisesta.

2. Pyyhkiessäni pölyjä pianon päältä mietin joka kerran, että haluaisin elvyttää soittoharrastukseni. Vaikka 15 minuuttia päivässä, tai 30 minuuttia. Onko sekin pois käsitöiltä?

Varmaan voimme kaikki yhtyä tasavallan presidentin viimeisen uudenvuoden puheen toivomukseen:

Nyt esitän yhteistä uudenvuodenlupausta: että kohtaamme toinen toisemme reilusti, toista ymmärtäen, ihmisyyttä kunnioittaen ja perinteistä yhteyttämme ja luottamustamme vaalien.

Kaikki varmaan toivoimme, että uusi vuosi alkaisi onnellisempien tähtien alla. Pidetään kuitenkin mielessä, että raskaimmatkin pilvet haihtuvat – kyllä tämä tästä selkiintyy.

Kyllä Suomen talvi on sitten kaunis

Yleensä en ole kovin paljoa maisema- tai muita luontokuvia tänne postaillut, koska minulla ei ole mitään kunnollista kameraa, puhelimen kamera vaan. Mutta nyt on pakko, kun oli niin kaunista. Kuvat on otettu tärisevästä ja heiluvasta autosta, joten yrittäkää kestää.

Pakkasaamuna -16 astetta, lähdimme kuljettamaan lapsenlasta Vierumäelle leirille. 

Käsityö oli mukana, mutta syliinhän se jäi, kun piti ihailla kaunista maisemaa:

Pakkasen melkein näkee:

Melkein perillä:

Ja sitten jo perillä, pakkasta -25 astetta:

Paras joululahjani

Menneenä jouluna sain yhden mieleisen lahjan, jonka haluan esitellä täällä myös siksi, että kyseessä on käsityöihmiselle tuiki tarpeellinen apuväline. 

Tällainen löytyi paketista. Aivan yllätys ei ollut: itse ostin, mies paketoi ja niin sain sen "häneltä".

On ollut käytössä ja hyväksi havaittu. Lampussa on kolme eri kirkkausastetta ja vartta voi käännellä itselleen sopivaan asentoon. Nyt voin neuloa myös hämärässä olohuoneessa, kun puoliso katsoo televisiota, eikä halua kirkasta yleisvalaistusta. 

Toimii tietysti myös lukuvalona; varmaan autossakin. Paristoja ei tarvita, vaan laite ladataan mukana olevalla USB-piuhalla.

Suosittelen. 

Tilinpäätöstä

Lankaostoista annoin itselleni jo synninpäästön, mutta silti vähän harmittaa, miten pakkasen puolelle on mennyt lankatilastointi. Olen ilmeisesti nopeampi ostelemaan kuin kuluttamaan lankoja ja siltä tilastokin näyttää.

Viime 2022 vuoden lopussa olin saanut loppusaldon pienemmäksi, kuin mitä se oli alkuvuonna. Tänä vuonna - hui hai - ei sinne päinkään. Alkusaldo oli 9,730 kiloa. Nyt vuoden viimeisenä päivänä lankoja on 11,776 kiloa - siis melkein 12 kiloa! 

Kunhan uusi vuosi tuosta pyörähtää käyntiin syöksyn kyseisen 11,776 kilon kimppuun ja tavoitteeni on vuoden loppuun mennessä saada saldo edes 10 kilon paremmalle puolelle. - Ei luulisi olevan mahdoton tehtävä.

Mitä sitten olen saanut aikaan, muuta kuin hankintoja:

26 paria sukkia

8 paria lapasia

6 pipoa tai myssyä

6 sisustusjuttua

4 huivia

4 nukenvaatetta tai lelua

kolmet ranteenlämmittimet

kahdet säärystimet

yhden pannan

yhden pussukan

Miten sinulla on kulunut vuosi mennyt? Pysyykö lankaveneesi tasapainossa vai kallistuuko jompaankumpaan suuntaan?

 

Tulkoon kaikki lumet tupaan

Ostin lankoja, kuinkas muuten. Tällä kertaa minulla on hyvät (teko)syyt:

1. Voitin Kässä Kirpun onnenpyörässä toimituksen ilman toimitusmaksua

2. Minulla oli Kässä Kirpun omalla tililläni rahaa, jonka en halunnut vanhentuvan

Nämä sieltä tuli:

 

Kyllä näille jotain suunnitelmantynkääkin on. Joukossa on alpakka- ja villalankoja mahdollisiin pipoihin sekä Kid Silkiä fingering-lankojen kavereiksi pipoihin ja lapasiin. Sain koko tilillä olevan rahan käytettyä, kun lisäsin vielä yhden Taito-lehden.

Uuden vuoden lupaus:

Keskityn olemassa oleviin lankoihin ja haen niistä inspiraatiota. Kokonaan en lupaa olla ostamatta lankoja. Pitäähän talouden rattaiden pysyä pyörimässä ja lankakauppiaiden pitää pysyä leivän syrjässä kiinni. Olkoon mottoni siis:

Lankojen ostaminen ei ole syntiä. 

Tiimalasitaistelu ja bingon voitto

Vuosi lähenee loppuaan ja bingosta puuttuu vielä yksi kuittaus: Sukat varpaista varteen. Kohdan täyttämisessä on ollut monivaiheinen taistelu.  

Vaihe 1. Pitsineulesukat

Projekti alkoi toukokuussa, kun lähdin neulomaan pitsineulesukkia varpaista varteen. Lahjaksi oli tarkoitus, mutta kun tarpeeksi katsoin langan väriä, ei lahjaksi antaminen tuntunut ollenkaan hyvältä idealta. Näin neule jäi kesken ja sen kohtalo harkintaan. Kuvassa on vain projektin alku. Tein toista sukkaa lähes kantapäähän asti.

Vaihe 2. Kirjoneulesukat

Aikansa tuomiotaan odottaneen neuleen pitsikuvio ei enää innostanut, mutta eräs kirjoneuleohje kiinnostikin. Jätin tekeleen kärjet jäljelle, purin pitsineuleen ja lähdin kirjoneuleen kimppuun. Enpä huomannut ottaa vähän paksumpia puikkoja ja jonkin matkaa neulottuani totesin kirjoneuleen kiristävän kovasti. Kesken jäi ja kohtalo mietintään. Tästä vaiheesta ei valitettavasti ole kuvaa. 

Vaihe 3. Oma versio 

Taas purkua kärkiin asti ja siitä eteenpäin joustinneuletta kantapäähän saakka. Uskoin tiimalasin olevan yksinkertaisin ratkaisu ja niin kaivoin esiin ohjeen, katsoin videoita ja valmistauduin taisteluun.

Ensimmäisen kantapään jälkeen olin kadottanut kahdeksan silmukkaa jonnekin. Toista tehdessäni piti sitten vähentää silmukoita vastaavasti. Vartta tuli lopuksi 5 cm verran.

Valmiit ovat, mutta kantapään paikan arviointi ei mennyt aivan nappiin (kyllä, katsoin ohjeesta 5 cm ennen koko pituutta) ja niin sukista tuli minulle liian pitkät. Ehkä päätyvät vaikka yösukiksi.

Lankana on Regia Premium Silk 4-fädig, väri 85 ruosteenpunainen. Puikot 2,5 mm ja valmis pari painaa 49 grammaa. 

Pääasia kuitenkin on, että bingo on täynnä - juhuu!!