Graavattu keltuainen !!??

 

Kopioin tähän tuoreimmassa Yhteishyvä-lehdessä olleen pienen jutun:

"Tee rasiaan suola-sokeripeti, jossa on yhtä paljon suolaa ja sokeria. Erottele keltuaiset ja laita ne pedille, peittele suola-sokeriseoksella. Anna maustua jääkaapissa vähintään viisi päivää. Huuhtele kylmällä vedellä ja raasta koristeeksi".

En kyllä ollenkaan ymmärrä tätä. Ovatko keltuaiset raakoja? Jos ovat, niin eivätkö ne valu rasian pohjalle? Jos ne ovat kypsiä, niin kovettuvatko ne, vai mikä on jutun juju? Jotenkin jäykkä rakenne pitää olla, että niitä voi raastaa. 

Onko joku kokeillut tätä? Kertokaa ihmeessä, ja vaikka kuvan kanssa. Tuossa jutussa nimittäin ei ollut mitään kuvaa.  

Luulisi aprillipilaksi, mutta nyt on vasta helmikuu. 

Joen tarina - osa 2 helmikuu

 

Talvimyrsky Valtteri toi viikonloppuna aivan vaaaltavasti lunta Helsinkiin. Senttejä en tiedä, mutta ehkä noiden kivien päältä voisi käydä mittaamassa - ainakin 30, ehkä 50 cm? Tänään tiistaina kaupungin hiihtokone oli jo käynyt vetämässä hienot ladut pellolle. 

On tuo luminen maisema vaan niin paljon kauniimpi, kuin pelkkä liukas jääkeli tai vaihtoehtoisesti sohjo.

Kaikki synnit - tammikuu

 Lankaa on niin, että mihinkään ei enää mahdu. Miksi silti sitä pitää hommata lisää?

Tammikuun syntilista näyttää tältä. Tai oikeastaan melkein; kuvasta puuttuu yksi 100 gramma kerä Socki Stonewashia, koska hän on jo jalostunut sukaksi.

Mutta ilman suunnitelmaa en osta lankaa, sen olen päättänyt. Näille kerille ja vyyhdeille suunnitelma onneksi on:

300 g Socki Stonewash - miesten koon sukat syntymäpäivälahjaksi. Tarve noin 120 g, eli tässä on kyllä yksi ylimääräinen kerä.

120 g Fibra Natura Raffia - tätä 100 % viskoosilankaa olin varannut Lankavasta. Näistä on tulossa kesähattu Lankavan ohjeen mukaan. 

300 g Everyday Sweater - näistä olisi tulossa huivi, ehkä Uumen. Lanka on 75% merinoa ja 25% nylonia, joten ei pitäisi kutittaa, mutta nylon ehkä pitää kuosissa paremmin kuin pelkkä merino. 

 

Huomenna hän tulee...

 ... sanotaan näytelmässä. Se ei kuitenkaan ole tämän mallin nimi, vaan pelkkä "Huomenna".

Malli on Niina Laitisen sukkakalenterin tammikuun malli. Kerrankin tein alusta loppuun mallin mukaan, vaikka edelleen olen sitä mieltä, että varsinkaan pitsineuletta ei kannattaisi neuloa kärkeen (siitähän menee varpaat läpi), vaan tasaista oikeaa kärkikavennusten ajan. Pitsikuvioita näissä sukissa riittää, monenlaista. Yleensä olen ehkä vähän rauhallisempien pitsimallien ystävä. No, tulipa harjoiteltua erilaisia kuvioita, eikä harjoittelusta ikinä haittaa ole.

Mallissa suositeltiin Kaupunkilanka Rotvallia. Sitä ei ollut, vaan käytin Novitan Muumitalo -lankaa, väri 507 Niiskuneiti, eli vaalean punainen. Pyrin siihen, että kaikki sukkakalenterin sukat neulon tänä vuonna jo olemassa olevista langoista, eli en osta tähän tarkoitukseen yhtään uutta lankaa. 

Puikot 3 mm. Valmis pari painaa 92 grammaa. 

Bingosta saan kuitattua kohdan "Pitsineulesukat".

Sohvalle

 Tavoitteeni tällä tilkkutyökurssin viimeisellä jaksolla on, että teen töistä jotain valmista. Viime kerran yhtenä aiheena oli pikatekniikka nimeltään ysiblokki. Taitavat kurssilaiset olivat tehneet näistä ysiblokeista raheja ja niissä kuvio pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun on laajempi pinta. Minä olin ihastunut tuohon sinapinkeltaiseen kankaanpalaan, mutta sitä ei ollut kovin paljoa, joten tyynynpäällisiin juuri ja juuri riitti, kun ompeli siniset reunat hirsimökkitekniikalla. 

Sää ulkona on mitä on. Käveleminen on taitolaji, eikä hiihtäminen onnistu, ainakaan nyt. Eilen miinusta, tänään plussaa. Mutta kyllä luonto vaan osaa tehdä pääkallokelistäkin taidetta. Vai mitä sanotte tästä eilisestä kuvasta lenkkipolun varrelta:

Tiukkapipoisuutta

 Tiukka on pipo ainakin tällä typyllä. Anelma-nukke on saanut uuden myssyn. Miksi näin?

                                    

Yritys oli tehdä "norjalaismyssy", alkuperäiseltä nimeltään Norwegian Sweet Baby Cap. Ohje löytyy ilmaisena Ravelrystä englanniksi ja myös suomeksi, esim. täältä tai täältä. Olisi kannattanut katsoa tarkemmin tuota enkunkielistä. Itse nimittäin yritin laskea silmukoita, tiheyksiä ja päänympäryksiä - hui, hai: pieleen meni.

Jo melko aikaisessa vaiheessa huomasin myssyn näyttävän tosi pieneltä. Sitten mietin, että pehmeän langan purkaminen ei kenties ole maailman paras idea, joten suosiolla päätin antaa myssyn nukelle. Kun tekele sitten valmistui, oli se jopa Anelmalle tosi pieni. Anelma-raukka joutui seisomaan yli yön märkä myssy päässään, jotta se edes vähän venyisi. I-cordia solmimisnauhoiksi en jaksanut alkaa, vaan ompelin leuan alle kuminauhan.

Aloitussilmukoita oli 84; olisi pitänyt olla enemmän. Käytin Filcolanan Arwetta Classic -lankaa kaksinkertaisena, 3 mm:n pyöröpuikko ja sukkapuikot. Tiukkaa tuli; olisi pitänyt käyttää 3,5 mm. Malli on sinänsä kiva ja istuu hyvin. Kiva vaihtoehto perinteiselle siksak-myssylle. 

Monta olisi-sanaa tässä tekstissä. Otan taas kerran tästäkin opikseni.

Kehtaako tämän laittaa bingoon kohtaan "Myssy tai pipo"? -Jospa laitan puolikkaan merkinnän?

Valmiin pipon paino on 24 grammaa.

Nuoskaa

 Nuoska-lapaset, ohje Rakkaudella Henna Instagramissa

Olen aika taitamaton Instagramin käyttäjä; tällaisen sieltä kuitenkin poimin. Alkuperäisessä mallissa oli valkoinen pohja ja kuviot kahdella värillä. Kivoja kuvia on näkynytkin ja hyvä tilaisuus upottaa pieniä jämiä. Puikot olivat 3,5 mm resorissa, yksivärisessä yläosassa ja peukaloissa ja 4 mm kuvio-osuudessa. Olisi kannattanut ottaa ohuemmat puikot, sen verran löysää jälkeä tuli.

Sinisen sohvan emäntä haastoi kuvaamaan kirjoneuleen nurjia puolia. Tässäpä se; löysää on.

Lankana 7-veljestä, värit 644 pihlaja ja 011 valkoinen. Valmiin parin paino on 75 grammaa ja siitä valkoisen osuus n. 15 grammaa. Sopivat minulle ja minulla on melko pieni käsi, tai oikeastaan lyhyt, mutta leveä. 

Nämä Nuoska-lapaset sopisivat useampaankin bingokohtaan, mutta vain yhden saa valita. Valitsen kohdan: Jokin kirjoneule.