Sadepäivän retki Hattulan Pyhän Ristin kirkolle

Rottien pyhimys -kirjan (Anneli Kanto 2021) innoittamana halusin tietysti nähdä Hattulan Pyhän Ristin keskiaikaisen kirkon, joka toimii tuon kirjan tapahtumapaikkana. Vielä on suunnitelmissa syksyn mittaan hakeutua Hämeenlinnan teatteriin katsomaan kirjan tapahtumista dramatisoitua näytelmää. 

Niin kuin kuvista näkyy, päivä oli pilvinen ja sateinen. Paluumatkalla satoi oikein kunnolla.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla Suomen ollessa katolinen ja osa Ruotsia. Sisäseinien kalkkimaalaukset on tehty 1500-luvun alkupuolella. Kuvien tekijöistä ei ole tietoa; kuvia ei ole signeerattu. Rottien pyhimys -tarina on fiktiota. Kirja ei kerro pyhimyksistä, vaan päähenkilöt ovat kirkon kuvien maalareita. Ympäristö, maalaukset ja kirjassa mainitut ajan tunnetut historialliset henkilöt ovat oikeita. 

Alla muutama kuva seinä- ja kattomaalauksista. Puhelimen kameralla ei hämärässä kirkossa saa mitään mestariteoksia. Kannattaa mennä katsomaan omin silmin. 

Seiniä kiertävät raamatun tapahtumat Aatamin ja Eevan luomisesta ja syntiinlankeemuksesta alkaen. Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta on useampi kuva. Lisäksi on kuvattu erillisiä tapahtumia,  pyhimyskertomuksia ja Pyhän Ristin legendaa. Maailman loppu ja viimeinen tuomio kuvataan valtavan pedon kitana. 

   

Rottien pyhimys -kirjan nimen innoittajana ollut rottien pyhimys Kakukylla näkyy alla, vihreäpukuinen naishahmo  ikkunasyvennyksessä. Juonta voin sen verran raottaa, että kyseisen pyhimyksen tarinalla on kytkös kirjan tarinaan. 

Oppaana oli asiaan hyvin perehtynyt Vilppu Vuori. Kierroksen lopuksi hän lauloi ja soitti meille itse rakentamiaan neljää keskiaikaisen mallin mukaista instrumenttia. Kuvassa hän soittaa puista "huilua". Hyvin yksinkertaisen näköinen soitin, mutta aivan uskomattoman kaunis ääni siitä lähti. 

Muita soittimia olivat kuvassa näkyvät kaksi erilaista jousisoitinta, esseharppa ja jouhikko sekä vielä säkkipilli.

Kaikki kirkon kuvat eivät ole uskonnollisia. Heti sisäänkäynnin yläpuolella kuvataan vanhaa niskalenkkileikkiä. 

Kirkon lähellä on pop-up kahvila - suosittelen. Kahvin lisäksi maistuivat Brita-torttu ja vohveli. Parkkipaikan luona on kotiseutupuoti, jossa myydään paikallisten neulojien ja muiden taiteilijoiden töitä. Ostin oikein kauniin käsin maalatun kortin.

Kuukauden keskeneräiset

Eikä vain tämän kuun. Tässä niitä tulee. Jestas, onko niitä noin monta?

Tämä viimeksi aloitettu on kaikista kiireellisin. Havahduin kovin myöhään siskon lähestyvään syntymäpäivään. Taitaa sukkakisa jäädä, kun olen aika hidas neuloja, vaikka aikaa olisikin. Malli on 52 x villasukka II -kirjasta ja nimeltään Cougar Ridge. Katsotaan kuinka käy - onko minulle liian vaativa.

Näistä tulossa Käärijä-nimiset säärystimet tulevaan mahdolliseen Neulomuksia sydämestä -keräykseen. Lankana 7V Nummi. Ei kiire. 

Oma versio SWC-sukkakisan Shenanifriends Socks -ohjeesta. Yritin, pieleen meni, purin ja teen oman version. Kiva pintaneule: pientä valepalmikkoa. Ei kiire.

Tammikuussa aloitettu Niina Laitisen Encore-sukat. Ohjeesta olen tehnyt ennenkin ja se on aivan o.k., mutta nyt ei nappaa ollenkaan tämä aloitus. Menee purkuun ja lanka (Nalle) muuhun käyttöön.

Myös sukkakisan seurauksena aloitettu omaa versiota valepalmikkovarrella. Menee jatkoon, mutta ei kiire. 

Aloitettu Kantalapun sivustolla olleen KevätKAL-ohjeen mukaisia sukkia Regian Premium Silk -langasta. Malli on kiva ja ohje hyvä, lankakin on aivan jees, mutta väri ei miellytä. Väri on nimeltään ruosteenpunainen, mutta minusta näyttää siltä, miltä jotkut sanovat mämmin näyttävän. Ei tuon värisiä sukkia kehtaa kenellekään antaa. Varmaan teen itselleni eli jatkoon menee. Saanpa harjoiteltua kärjestä aloitettua malli. 

Sytomyssyn aloitus odottaa seuraavaa pidempää automatkaa. Ei kiire.

Lisää kirjoja

Pitkästä aikaa, mutta silti: olen ostanut kaksi kirjaa. Pienenä synninpäästönä pitää lisätä, että lähetin juuri jonkin verran kässäkirjoja Kässä Kirppuun myytäväksi ja tyhjensin kirjahyllyä muutenkin. Sain myös luvan lähettää Finlandia kirjalle hyllyn kevennystä (sinne pitää ensin lähettää kuvat tarjolla olevien kirjojen selkämyksistä ja sitten hyväksyvät jos hyväksyvät). Neljä banaanilaatikollista kirjoja lähti. Jee.

Nämä kaksi tilasin Adlibriksestä. Ja sitten ne kootut selitykset:

Knit this - Veronika Lindberg, Kutovakika. 2022. Cozy Publishing. 191 sivua.

Kun kirja oli kirjastosta lainassa, päätin ostaa sen itselleni. Muutama malli kiinnosti ja tuntui toteuttamiskelpoiselta; esim. Honey-villatakki, Lazy Cat -neuletakki tai Sprinklify-lapaset.

Kirjassa on toki muutakin, esim. pipo-ohjeita on neljä kappaletta, sukkia kaksi ja erilaisia paitoja jopa kymmenen ohjetta. 

Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. 2022. WSOY. 160 sivua

Tämä paljon huomiota saanut kirja pääsi mukaan melkein vain jakamaan postikuluja - no ei sentään. Siggan ja Satun kirjan olin myös lainannut jo aikaisemmin ja sen muistin perusteella otin sen tähän kyytiin. 

Vaan arvatkaa mitä: väärin muistin. Muistin nimittäin islantilaispaitaohjetta, jossa paita steekataan auki takiksi. Sitä ohjetta ei tässä kirjassa ole, vaan jossain muussa, jota olen lainannut. 

Islantilaistyylinen kaarrokepaita kutsuu minua oudosti puoleensa ja innostaisi aloittaa. Kysyn kuitenkin  itseltäni, että miksi ihmeessä:

 

- ajatuskin kutittaa

- ajatus pään yli vedettävästä neuleesta ahdistaa

- ajatus neulekauluksesta kurkulla kuristaa

- en ole ikinä omistanut villapaitaa, enkä siis käyttänyt

- missä sitä edes käyttäisin?

- en ole vilukissa; helpommin tulee liian kuuma kuin liian kylmä

- kukaan lähipiiristä ei käytä villapaitoja (paitsi Anelma-nukke, mutta hänellä on jo)

Mietin vaihtoehtoja:

- teen Anelmalle toisen paidan, mutta sen ohje on eri kirjassa (Vésdis Jónsdóttir: Islantilaisia neuleita)

- teen tästä kirjasta lasten koon ja laitan johonkin sopivaan keräykseen.

- hommaan steekkausohjeen ja sovellan sitä johonkin tämän kirjan ohjeeseen. Vetoketjullinen, takkimallinen saattaisi tulle kysymykseen. Se ei ehkä ahdistaisi, vaikka missä sitäkään käyttäisin 

- ilmoittaudun työväenopiston Strömsö-kurssille; ehkä siellä saa steekata

- laitan kirjan myyntiin tai lahjaksi arvontaan tms. 

Ihanat kuvat kirjassa on joka tapauksessa. Henkeäsalpaavia maisemia ja selkeitä kuvia paidoista. Ruutukaaviot ovat hyvän kokoisia, eivät mitään piperrystä, jota joskus näkee. Monta kaunista paitaa siis on, mutta jos joku pitäisi valita, niin se olisi tämä - myös Satu Rämön itsensä suosikki - paita nimeltään 3X. Nimi viittaa kolminkertaiseen lankaan, joten omalta osaltani menee ei-mahdollisuuksien-rajoissa-laariin. Kirjoneuletta kolminkertaisella langalla - ehkä ensi elämässä. 

 

Anelma paitoineen halusi myös päästä kuvaan. Hän on meidän perheemme ainoa villapaidan omistaja:

Vielä yksi autoneule, eli sytomyssy

Sytomyssyt ovat nyt vakiintuneet minulle autoneuleeksi. Tarkoitukseen sopivuutta auttavat neuleen pieni koko, helppo malli ja mahdollisuus käyttää pyöröpuikkoa. 

Mallina jo tuttu Unelma, jonka ohje löytyy vuonna 2018 päivitetystä blogista: 

https://kirjavalanka.blogspot.com/2018/01/unelma-myssy-ohje.html 

Minulla tässä lankana Schachenmayr Catania Originals -100% puuvilla, väri 261 Regatta. Resorissa puikko 2,75 ja muuten 3 mm. Aloitussilmukoita 116 ja resorin jälkeen 126. 

Valmis myssy painaa 52 grammaa.

Terveisiä asuntomessuilta Loviisasta

Nyt on tämäkin ensikokemus korkattu. En tiedä, miten ei ole aiemmin tullut mennyksi, mutta nyt hakeuduimme Loviisaan vuoden asuntomessuille. Yhtenä vaikuttimena oli toki se, että suunnittelemme kylpyhuoneremonttia ja halusin kerätä ideoita.

Luulin kävelleeni ainakin 10 kilometriä, mutta askelmittari näytti vain runsaat 6 km. Portaita ylös ja alas riitti melkein joka talossa ja ne askelmittari tulkitsee ilmeisesti vain normaaliksi askeliksi. Jalkani tulkitsevat toisin, eli huh - oli aika urakka.

Joko sinä kävit Loviisassa ja käytkö yleensä asuntomessuilla?

Kylpyhuoneita siis katselin ja jos ketä kiinnostaa, niin täältä pesee kuvia:

 

Festariterveisiä

Joensuun Ilosaari Rock 2023 viikonloppuna 14-16.7.2020 keräsi 68 000 kävijää. Sää oli vähän liiankin aurinkoinen, eli kuumaa oli. 

Yritin ottaa kuvaa pääportin sisäänkäynnin luota ihmisten takaa, mutta eiköhän joku ollut kuitenkin kääntänyt päänsä ja kasvot olisivat näkyneet kuvassa, niin jouduin typistämään kuvaa. No, portti ainakin näkyy. 

Totta puhuakseni ja myös kirjoittaakseni: en ole ikinä ollut festareilla, en neule-, enkä musafestareilla, eli minulla on suuri aukko sivistyksessä. 

Nytkään en päässyt portin edustaa pidemmälle. Olin lapsenlapsen henkisenä tukena kun hän keräsi pulloja ja tölkkejä festarikävijöiltä. Keräsin siinä häntä rohkaistakseni itsekin. Lasten vanhemmat olivat festareilla kaikkina kolmena päivänä ja me mieheni kanssa olimme lastenvahteina. 

Kimalaiset kesässä

Vielä mennään Supersock World Championship -sukkia. Tällä kertaa värivalinnassa tulee lähinnä mieleen kesäiset kimalaiset vaiko sittenkin pantterit jossain muilla mailla. Taustalle pihamme kellastunut nurmikko.

Malli on nimeltään Repeat after me ja sen on suunnitellut Erika de Niet. Löytyy tuolla nimellä Raverlystä. Mallissa on erikoista se, että kuvio ei ole kirjoneuletta, vaan mosaiikkia. Tehdään aina kaksi kerrosta per väri ja nostetaan silmukoita. Siitä syntyy kuvio. Toinen erikoisuus on kuvassakin näkyvä kiila, josta syntyy kantapään levennys. Ei jää suosikiksi - olisin mieluummin tehnyt aivan peruskantapään ruskealla.

Lankoina tässä työssä oli Alize Superwash, värit ruskea (92) ja sahrami (789). Puikot 2,5 mm, aloitussilmukoita 64 ja valmiin parin paino on 78 grammaa, josta ruskean osuus on 45 grammaa.

Jättäisin itselleni kokeiltavaksi, miten tuollainen hassu kantapää kestää, mutta ovat minulle liian isot, enkä jaksa alkaa pienentämään. 

Sukan koko pohjan pituus on 27 cm, eli sopivammat 39-40 kokoiselle kulkijalle.

Bingoon tulee kuittaus kohtaan "Uusi tekniikka". Hyvin erikoinen kantapää tässä. Voisi tehdä toistekin.