Jippii! Bingo täynnä!

 Bingo on täynnä. Jee! Viime vuonna ei onnistunut, mutta nyt sain kaikki ruudut kuitattua.

Viimeinen, eli keskimmäinen ruutu oli haastavin, kun piti vähentää Novitan lankoja. Tänä päivänä Novitan lankoja on 3864 grammaa, siis alle 4 kg. Vielä on tämän vuoden puolella valmistumassa sukat Nallesta, joten saldo tulee tästäkin paranemaan. 

Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että bingo on tehty vähän oma häntä kainalossa. Samaa periaatetta aion noudattaa ensi vuoden bingon suhteen. Mitään liian vaativaa en lupaa. 

Maijan ratkaisu ja pari ihanaa joululahjaa

Edellisessä postauksessa Maija Myöhäinen pähkäili joulunpunaisen pienen liinan virkkaamista kylpyhuoneeseen, saippua-astian alle. Viisas Saukkis-täti neuvoi ystävällisesti Maijaa: virkkaa vaan siitä paksummasta langasta, ja jätä pienemmäksi.

- Kas kun en itse tuota keksinyt, sanoo Maija ja alkaa virkata.

Seurasin Kauniit Käsityöt -kirjan ohjetta vain aluksi, ja sitten piti alkaa keksiä itse, muuten kuvio ei olisi toiminut. Nyt on pieni liina saippua-astian alla ja kunhan pääsen kauppaan, ostan lisää virkkauslankaa ja teen varsinaisen liinan. Tämä pieni liina valmistui jouluaattona, hetkeä ennen Joulurauhan julistusta. Lankana on Perfect Cotton, koukku 3, ja liinan paino on 14 grammaa.

Olen koko vuoden ollut erityisen kiltti, ainakin mitä voi päätellä saamistani lahjoista. Oli kosmetiikkaa, karkkia, vihreitä kuulia, herkkupaketteja, muumimukeja, pyyheliinoja. Pyynnöstäni sain kauan toivomani esineen, ja tässä se on:

Kyseessä siis ladattava nypynpoistaja - ei paristokäyttöinen. En ole raaskinut itse ostaa, kun on mielestäni turhan hintava. Joululahjaksi kehtasin pyytää. No, itse sen kyllä tilasin. En muista maksoinko omalta tililtäni vai miehen, mutta hän sen kuitenkin paketoi ja niin siitä tuli joululahja. 

Toinen ihana joululahja on itseltäni itselleni. Kun Kaarama Studion Tiina ilmoitti lopettavansa ja siirtyvänsä Taito-lehteen halusin hyödyntää heidän loppuunmyyntiään.

Aivan ihastuttava sukkalankatarvikepaketti. Jenna Kostetin ohjekirjanen on mukana. Tulisiko tästä minun ensimmäinen kirjoneulesukkakokeiluni? Tai ehkä pitää kuitenkin harjoitella jollain vähän edullisemmalla langalla.

Maija Myöhäinen herää huomaamaan, että on joulu

Jouluvalmisteluja ei ole paljoakaan tehty Maija Myöhäisen kotona; pipareita tai torttuja ei ole paistettu, kortit ja lahjat ovat onneksi sentään kuosissa. Joulukuusi on haettu varastosta ja koristeltu. Muitakin koristeita on ripoteltu omille paikoilleen, kun Maijan sisäinen pieni jouluihminen herää. Tortut ehtivät sentään vielä, siihen kaupasta taikinaa. Kylpyhuonekin pitää koristella, enkeleitä ja joulupukkeja muistuttamaan juhlan lähestymisestä.

- Mutta kyllä on kalpean näköinen tuo saippua-astia. Aina sama valkoinen liina siinä alla, miettii Maija.

Liinan pitää olla punainen, että saippuakin saa arvoisensa juhla-asun. Mars markettiin ostamaan puuvillalankaa. Sopiva ohje löytyy kirjahyllystä: Kauniit käsityöt. 3 mm virkkuukoukku käteen ja Maija virkkaa innoissaan virtuaalinen tonttulakki päässään. 

- Mutta apua, en minä ole mitään mattoa tässä virkkaamassa. Tästähän tulee valtava!

- Luepas Maija ohjetta vähän tarkemmin. Mitä siellä sanotaan?

- Ei! Sanotaan että virkkauslanka nro 8 ja 1,25 mm puikot! En kyllä ala!

- Älä nyt kiukuttele, vaan katso, mitä laatikosta löytyy.

Ja löytyyhän sieltä: nro 8 virkkauslankaa, vaan ei punaisena. Punaisena löytyy vajaa vyyhti nroa 5. Se on vähän paksumpaa kuin nro 8, mutta saa kelvata. Koukku löytyy 1,5 mm, saa kelvata. 

Maija virkkaa, mutta lanka loppuu aika nopeasti. Mikä nyt eteen, huomenna on aatto?

Vaihtoehto 1) syöksyä keskustan Menitaan, joka menee kiinni klo 14 tai vaihtoehto 2) tilata nettikaupasta.

Tässä vaiheessa Maijalla on sen verran jäitä tonttulakissaan, että aletaan järkeilemään. Kumpi tulee kalliimmaksi, matka keskustaan ja takaisin vai nettikaupan postimaksu? Kumpi on nopeampaa, tilata vai mennä itse Menitaan? Ratkaisu: Matka keskustaan on sekä halvempi, että nopeampi.

Maija rauhoittuu: Saippua-astia saa odottaa uutta asuaan. Tuskin se mitään eroa huomaa.

Maija ja minä toivotamme teille, hyvät neuleystävät, Rauhallista Joulua ja mukavaa Uuden Vuoden odotusta. 

Vielä yksi kässäkirja

Käsityökirjoja ilmestyy kuin sieniä sateella, mutta tässä tulee yksi, jossa ei ole yhtään ohjetta. Det blå garnet - En bok om att sticka sekä sen käännös Sininen lanka - Mitä tiedän neulomisesta (Ulla Lempinen) on molemmat julkaistu vuonna 2022, julkaisija Schildts & Söderströms.

                        

Sininen lanka - Mitä tiedän neulomisesta -kirjaa on jo esitelty muissakin blogeissa, mm. Maarit blogissa Sweets & Socks. Satuin näkemään kirjan kaupassa ja siitä sitten kirjastoon tilaamaan. Ruotsinkieliseen oli lyhyempi jono, otin sen.

Karin Erlandsson (s. 1978 Uusikaarlepyy) on ahvenanmaalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja, jännitystä ja fantasiaa ja ollut ehdolla useiden kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hänen teoksiaan on suomennettu runsaasti. Det blå garnet - En bok om att sticka kertoo jostain aivan muusta.

Karin ostaa syntymäpäivänsä kunniaksi Ahvenanmaan maaseudulla sijaitsevasta Lottas stickstuga -lankakaupasta yhdeksän vyyhtiä sinistä lankaa eri sävyissä, aina myrskynsinisestä kesätaivaansiniseen. Karin ei ole neulojana mikään vasta-alkaja; hän oppi neulomaan jo kolmannella luokalla ollessaan. Sinisistä langoista tulisi pusero. Mitään mallia tai ohjetta ei ole, sen on tarkoitus kehittyä itsestään.

Kirjassa on paljon asiaa, osa meille neulojille tuttua, osa uutta. On tietoa erilaisista langoista, puikoista, nimityksistä, lammasroduista, pintaneuleista ja kuvioneuleista. On asiaa neuletyyleistä, neuleyhteisöstä ja internetin tuomista mahdollisuuksista pitää yhteyttä muihin neulojiin. 

Fair Isle -kirjoneuletyyli on monille tuttu. 1920-luvulla Fair Isle -villapaidat tarvitsivat nostetta. Apuun tuli Walesin prinssi, myöhemmin Edward VIII, joka teetti itselleen skottiruutuisen golfpaidan (liivin?). Prinssi antoi kuvata itseään paita päällä ja mainitsi sen elämänkerrassaankin ja näin Fair Isle -kirjoneule jäi elämään. 

Yllä olevan kaltaisia anekdootteja on paljon. Mielenkiintoisinta on käsityön, lähinnä neulomisen historiaosuudet. Näiden lomassa kulkee tarina sinisten lankojen päätymisestä neuleeksi. On monta aloitusta ja aloituksen purkua. Jännityksellä odotan, mikä on lopputulos. Kirjassa ei tosin ole kuvia.

Asiapitoisuuden takaa kirjan lopussa viisi ja puoli sivua pitkä lähdeluettelo. Toimittaja on tutkinut asiaa; mistään mu-tu-kirjailijasta ei ole kysymys. Kirja löytyy myös äänikirjana, kuten moni muukin saman kirjailijan teos.  

p.s. Talvi Knitsin Susanna julkaisee parhaillaan Fair Isle -tyylistä Knit Along -ohjetta.

Kiitos vinkeistä ystävät

Näin joulun alla voisi vaikka leipoa tai tehdä muuta hyödyllistä, vaan kun pitää mennä sinne, minne inspiraation nenä näyttää.

Kiitos vinkeistä Olifantti, Saukkis, Satu ja kaikki muutkin edellisen postauksen kommentoijat! 

Minulla oli kymmenen isoäidin neliötä, joista piti joskus tulla peitto. Kahdeksasta tuli pieni laukku, mutta kaksi jäi vielä käyttämättä. Nyt niistä tuli pieni kukkaro.

                        

Kukkarossa on vuori (samaa kangasta kuin laukussakin, mutta ilman koviketta), vetoketju ja pohjaan on ommeltu nyöri, johon voi pujottaa avaimen/avaimet. Siis avainkukkaro. Kukkaron koko on 11 x 11 cm.

Nyt on kevyt olo, kun kaikki neliöt poistuivat keskeneräisten laatikosta. 

Tästä piti tulla peitto

Vuonna 2010 aloitin entisen blogini kirjoittamisen. Siellä postasin kuvan kymmenestä isoäidin neliöstä otsikolla: "Tästä tulee vielä joskus peitto". Tarina ei siis kerro milloin palaset on virkattu; ehkä vuonna 2010 tai sitten aikaisemmin.

Tänään, vuonna 2022 palasia on edelleen kymmenen. Ei tullut peittoa, tuli laukku.

 

Laukkuun sain upotettua kahdeksan palaa. Kaksi jäi siis orvoiksi, enkä tiedä mitä niillä tekisin. Lankana on ollut 7-veljestä ja samalla mustalla virkkasin tuohon läpän, joka on mustalla napilla kiinni. Mustan kuvaaminen on yhtä hankalaa, kuin sen ompeleminen, neulominen tai virkkaaminen - ei oikein erotu kuvasta. 

Laukun sisäosassa on vuori miesten paitakankaasta. Vuori on kaksipuolisella miksikä-sitä-sanotaan-kankaalla silitetty kiinni toiseen valkoiseen kankaaseen, joten kokonaisuus on vähän jäykempi kuin muuten olisi. Laukun koko on 21 cm x 21 cm.

Mutta mikä tärkeintä, saan kuitattua bingoruudun "Keskeneräinen virkkaustyö valmiiksi". Alimmainen bingorivi on nyt täynnä.

Viimeinen sukkaboksi

 

Tässä sen sisältö. Kolme kerää 7 veljestä -lankaa, joista yksi on valkoinen ja kaksi sukkaboksia varten värjättyä erikoiserää värissä 587 karpalo - oikein kaunis väri. Lisukkeina oli pussi kofeiinitonta Rooibos-yrttiteetä, viisi neuleaiheista korttia, omiin luomuksiin kiinnitettävä vyöte ja tietenkin Niina Laitisen ohje. 

Ohje on nimeltään Talven taikaa ja kyse on polvisukista, koko 39. En ole vielä neulonut yksiäkään polvisukkia ja sellaisten aloittaminen kirjoneuleena ei taida vielä onnistua. Langat tulevat kyllä muuhun käyttöön.