Katse kantapäihin, osa 2 - Tekoäly sen tiesi

Jaa, miksi en aiemmin keksinyt kysyä tekoälyltä, vaan täällä itsekseni pohdiskelin ja teiltäkin, hyvä ystävät kyselin.

Nyt on siis tekoäly otettu kehiin ja mikäli sitä on uskominen - ja miksi emme uskoisi - laminaattilattia on todellakin villasukkien surma:

Laminaattilattia kuluttaa villasukkia muita materiaaleja enemmän, koska sen pinta on kovaa ja hieman karheaa. Tämä karheus aiheuttaa kitkaa, joka kuluttaa villasukkia nopeammin kuin sileämpi pinta12

Toisin kuin esimerkiksi parkettilattia, laminaattilattia ei ole puuta vaan se on valmistettu HDF-puukuitulevystä, jonka pinnassa on noin 0,2 mm laminointi ja valokuvattu kuosi. Laminaattilattian tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluvat hyvä iskunkestävyys, helppohoitoisuus, näyttävä ulkonäkö ja edullinen hinta1

Toivottavasti tämä vastaus auttoi sinua! Kerro, jos voin auttaa sinua jollain muulla tavalla

Nuo pienet numerot ovat viittauksia kyseisen lauseen lähteeseen. 

Tämä siis on kohtalomme; vaihdammeko lattian vai teemmekö lisää sukkia. Luulenpa, että teemme lisää sukkia. Lattia saa jäädä, se on muuten ihan kiva. 

 

Katse kantapäihin

tai ainakin ajatukset. Olen miettinyt sukkien filosofiaa ja vahvistettua neulosta kantapäissä.

Jätän tämän pohdinnan ulkopuolelle kengissä ja/tai saappaissa käytettävät sukat.

Meidän huushollissamme villasukkia käytetään kotona tassutteluun ja kun meillä on se sukkien kannalta vihonviimeinen laminaattilattia, ovat sukkaparat kovilla - tai eivät sukat kokonaisuudessaan; ainoastaan sukan pohjat. Novitakin on todennut, että laminaattilattia on villasukan surma, ja tämän allekirjoitan kokemuksen perusteella. 

Heräsin ongelmaan taas kerran, kun eräät elokuussa 2022 Nalle-langasta tekemäni sukat menivät roskiin (eivät kuvan sukat). Vajaa 1,5 vuotta on siis sukan kesto, eivätkä kyseiset sukat tietenkään ole olleet käytössä koko aikaa.  

Jos siis sukkia käyttää vain kotona, lattialla kävellessä, niin onko järkeä neuloa vahvistettua neulosta kantapään "selkäosaan" - sehän kulkee ilmassa. Pitäisikö enemmin neuloa vahvistettua neulosta kantapään pohjaan?

Olen viimeaikoina harrastanut ranskalaista kantapäätä - sen kerran opittuani. Siinä vahvistettua osuutta tulee pohjaan vielä vähemmän kuin peruslaatikkokantapäässä.

Mielestäni tätä ongelmaa ei ole huomioitu missään sukkaohjeessa. Pitäisikö asiaan saada parannus?

Mitä mieltä, hyvät ystävät olette tästä? Kuluvatko teidän kantapäänne niin kuin meillä? Kuinka pitkälle teette vahvistettua neulosta sukan pohjaan?

Kässäkirjoja ilman ohjeita

Nyt ei puhuta ohjekirjoista, vaan neulomista tai muuta käsityötä koskevista kirjoista ja vielä erikseen romaaneista, joissa tehdään käsitöitä.

Jos katsoit Ilun handu duunaa podcastin viimeisen jakson, näit ja kuulit esittelyn tästä kirjasta:

Neuloosi ei ole romaani, vaan kertoo käsityögenrestä juuri nyt. Mukana on vähän historiaa, käsityöbuumista pandemian aikana aina tähän päivään, kun tuttuja ovat Youtube-kavat, KALit, kädentaitomessut, neuletapaamiset, blogit ja vlogit. Kuuntelen kirjaa juuri nyt, löytyy siis ainakin BookBeatista, sekä pehmeäkantisena kaupoista ja kirjastoista. Kiva teos, vaikka onkin paljon tuttua asiaa.

Toinen, ehkä vähän vastaava, tosin en ole vielä itse lukenut, mutta tilauksessa on:

Kuvauksen mukaan: "Kokoelma lyhyitä tekstejä käsillä tekemisestä. Kirjassa käsitellään neulontaa, virkkausta, askartelua, ompelua, sisustusta, ruoanlaittoa ja valokuvausta."

Mutta sitten romaaneihin. Mitä kotimaisia on olemassa? 

* Kaisa Ikola on kirjoittanut kaksi neuleaiheista romaania: Oikein nurin ja Kaksi oikein yhteen. 

* Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa-kirjan luin äskettäin. Ei siis ole neuleaiheinen, vaan päähenkilö opettelee tekemään tilkkutöitä.

* Mainitsematta ei voi jättää Satu Rämön trilogiaa: Hildur, Rósa ja Björk sekä Jakob.

Jos tiedät lisää kotimaisia, niin kerro ihmeessä.

 

Käännettyjä kirjoja tiedän olevan ainakin Kate Jakobsin trilogia, joka on käännetty suomeksi. Pieni lankakauppa, Lankakaupan tyttö ja Lankakaupan talvi.

Käsitöitä tekee myös Miss Marple, Agatha Christien rikosromaaneissa, joskin neuleet ovat enemmän taustalla rikoksia ratkottaessa. 

Yllä mainitussa Neuloosi-kirjassa mainitaan vielä seuraavat. Näitä ei ole käännetty suomeksi, ja tätä ihmetteli Ilukin podcastissaan:

* Robert Kimmel Smith: Sadie Shapiro's Knitting Book. Ei löytynyt kirjastosta, eikä BookBeatista. Adlibriksestä ja Amazonista löytyy pokkarina. 

* Sally Goldenbaum: Seaside Knitters' Society. Kirjastosta en löytänyt. BookBeatissa on tätä sarjaa useita kirjoja, mutta ei kaikkia. Vielä en ole tutustunut, mutta käsittääkseni kirjoissa ratkotaan murhia käsitöiden lomassa 

* Ann Hood: The Knitting Circle. Ei löytynyt kirjastosta, eikä BookBeatista. Adlibriksessa ja Amazonissa on.

näitä etsiessäni törmäsin vielä yhteen, huh:

Derrick Jensen ja Stephanie McMillan  : The Knitting Circle Rapist Annihilation Squad. Mustan huumorin kirja käsittääkseni neulepiirin sekaantumisesta rikoksiin.

Kiitos

Kiitos ihana Saukkis! Tällaisen etukäteisjoululahjan sain, jota olin juurikin toivonut ja päivitellyt, kun ei mistään löydy - ei edes Raverlystä.

Tässä nimenomaisessa lehdessä on useampi mielenkiintoinen ohje: Yhdessä-lapaset, Onnekuplia-tuubihuivi, Mistelin alla -pipo ja -lapaset ja ehkä vielä Juhla-paitakin. Jouluyön sukissa on mielenkiintoinen kiila- ja kantapääratkaisu.

Tämä lehti on aivan paras. Mukana oli vielä kasvonaamio. Kiitos siitäkin; kaunistuminen on aina mahdollista. 

Lähdin tosissani miettimään tuubihuivia tuosta edellisen postaukseni langasta yhdistettynä johonkin sopivaan. Mutta odotan toki ensin, mitä muista kalenterin paketeista kuoriutuu. 

Ensimmäinen adventti

Joulukuu on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja heti ollaan jo ensimmäistä kynttilään sytyttämässä. Tänä vuonna meillä on ensimmäistä kertaa sähköiset, siis paristoilla toimivat adventtikynttilät, kun aidot kynttilät ahdistavat perheen allergikkoa. Laitan niistä kuvaa kunhan ehdin.

Tänään saan avata adventtikalenterini ensimmäisen paketin:

Ja sieltähän paljastui:

Ihana väri!. Lanka on Adelia Fibersin Merino Sock, 75% Superwash merino, 25% nylon. Paino 50 grammaa, 212 metriä. Värin nimi on Talvimarja. Käsinpesu haaleassa vedessä.

Kaunis kuin mikä. Vielä kun keksisin mihin tuon käyttäisi; ehkä huivin raitana vai onko hyviä ehdotuksia? Metrimäärä ei ole kuitenkaan aivan vähän. 

Onpa herttaista...

... tai sitten ei; eli ei mennyt kuin Strömsössä tämä yritys. Joulupukkipakettiin piti tehdä alla olevan kuvan sukat ja samalla saada toiseksi viimeinen bingoruutu kuitattua.

Työhön valikoitui Nalle-lanka, väri 159 järvenselkä, mutta kun arvelin, että lanka ei riittäisi, otin kaveriksi Maija-langan, väri 238 turkoosi. Maijasta oli tarkoitus tehdä kantapää ja jos tarpeen kärki. Kerillä kumpikin turkoosi näytti aivan samalta. 

Maijasta tuli sitten kantapää, mutta jatkaessani terän neulomista huomasin, että sävy on aivan väärä; itseasiassa rusehtavan kellertävä. Tässä vaiheessa luovuin lahja-ajatuksesta ja päätin tehdä sukat loppuun ja jättää itselleni. Outo juttu, että neuleena väri näyttää aivan erilaiselta kuin kerässä.  Kuvassa ero ei näy niin selvästi, mutta luonnossa se on tosi häiritsevä.

Kaiken kukkuraksi Nallea jäi vielä 25 grammaa, eli olisi saattanut riittää kantapäähänkin. Vaan ei hätää, sainpahan sukat ja vielä bingokuittauksen kohtaan "Niina Laitisen ohje".

Ohje on nimeltään Herttaiset ja sen pintaneule on oikein kiva. Ohje on julkaistu Suuri käsityö -lehden tilaajasivulla. Varmaan tulee taas johonkin SK:n kokoomajulkaisuun. Sukan koko on n. 38 ja valmis pari painaa 72 grammaa. 

Jotain itselle

"Jotain itselle" on bingossani yksi ruutu. Nyt pääsen sen kuittaamaan. Samalla kuittaan neulehaasteesta kohdat 35. Neulo itselle ja 42. Kokeile sinulle uuden langantuottajan lankaa. 

Löysin Vantaan Myyrmäessä sijaitsevasta liikkeestä (Silmunen, myös nimellä Langanpesä) aivan ihanan pehmeää lankaa nimeltään Alegria, jonka valmistaja on Manos del Uruguay. Lanka on niin pehmeää, että uskallan ja tuntuu, että voin todellakin pitää neuletta kaulaa vasten. Koostumus on 75% villaa, 25% polyamidia. Ostamani langan väri/sävy on A9035 Flow. 

Ohjeen suunnittelija on Mette Wendelboe Okkels, eli PetiteKnit ja varmaan monelle tuttu malli Sophie Shawl. Ohje on maksullinen ja löytyy Raverlystä. 

Poikkesin ohjeesta koska halusin keskikohdasta leveämmän.... Höpsis, huijasin! Oikeasti ajattelin, että on hankala laskea lisäykset ja kavennukset joka kuudennelle kerrokselle. Helpommalla pääsee, kun tekee ne joka neljännelle kerrokselle. Ehkä, mutta kun lankaa oli vain yksi vyyhti, 100g = 405 metriä, niin huivista tuli näin leveämpänä myös lyhempi. Kuulin onneksi jostain, että lyhyet huivit olisivat muotia, niin että aallonharjalla ollaan.

Huivi on leveimmältä kohdalta 35 cm ja siipiväli venyttämättä 136 cm. Aina oikea neulepinta venyy reilusti, joten kyllä se minulle mahtuu, saan pään ympäri ja eteen pienen solmun. Valmis huivi painaa 99 grammaa.

Nyt on kolme bingoriviä täynnä ja tyhjiä ruutuja on enää vain kaksi. Onnistunkohan vielä tänä vuonna saamaan koko bingon täyteen?