Blogiperjantai - menneitä muistellen

Luin Sweets & Socks -blogista, että tänään olisi blogiperjantai. Tämä tieto laukaisi nostalgisia ajatuksia ja innosti pohtimaan bloggaamista omasta näkökulmastani.

Miksi bloggaan, enkä tee videopodcasteja? 1) Tämä sopii minulle paremmin. 2) Podcastien tekijät neulovat tosi paljon ja osa heistä on ammattilaisia tai ainakin lähellä sitä. Minun neulomisharrastukseni ei ole niin mittavaa.

Historian havinaa:

Noin 2009-2010 lueskelin käsityöblogeja netistä. Lopulta rohkaistuin itsekin avaamaan blogin, jonka nimeksi tuli lopulta Puikko, koukku ja ompelukone. Ensimmäisen postauksen pvm on 17.8.2010. Otsikkona oli "Mittavin suoritus tähän mennessä" ja sitä se olikin - mitään noin suurta en ollut aiemmin tehnyt. Huivi on mohair-lankaa Novitan ohjeen mukaan ja meni ystäväni 60-vuotislahjaksi. 

Samoihin aikoihin bongasin SNY-toiminnan, eli salainen neuleystävä -ringin, joka aika lailla perustui blogikirjoituksiin. Syksyllä 2010 otin sitten osaa kyseiseen rinkiin ja ensimmäinen SNY-paketti saapui syyskuussa:

Noihin aikoihin tehtiin ns. Etiopia-nuttuja ja tässä niistä ensimmäinen. Myöhemmin tein lisääkin, kunnes touhu loppui tulliongelmiin, ja nuttujen lähettäminen Etiopian synnytyssairaaloihin ei enää onnistunut.

Kaikenlaista pientä tuli tuolloin tehtyä, mutta eniten huvittavat seuraavat kaksi kuvaa. Nämä työt ovat nimittäin edelleen laatikossa samassa vaiheessa kuin mitä kuvasta näkyy. Ensimmäisestä tulee joskus kassi ja toisesta piti tulla peitto, mutta ehkä siitä tulee vain laukku.

Historiasta nykypäivään 

Kyseinen ensimmäinen blogini on edelleen olemassa osoitteessa https://virtuaalineuloja.vuodatus.net/ , mutta en päivitä sitä enää vaan tämän vuoden 2022 alussa aloitin tämän nykyisen, jota juuri luet. Syy muuttoon oli, että halusin parempaa muokattavuutta ja olen ollut valintaani tyytyväinen 

Kiva, että olette mukana pitämässä tällaista etäseuraa. Luen mielelläni teidän juttujanne ja seuraan päivityksiänne. Jatketaan samaan malliin.

Nyt on kesä. Nautitaan.

Lapasia ja ketunleipiä

 Mitäpä sitä kauniina toukokuun päivänä neuloisi kuin paksuja lapasia?

Nämä ovat menossa syksyn asunnottomien keräykseen ja toivottavasti sieltä löytyy isoja miehiä tai naisia. Kokoa nimittäin riittäisi vaikka yhden edesmenneen presidenttimme käteen. Koko lapanen on 30 cm pitkä, ja pituutta ranteesta kärkeen on 22 cm. Peukalokin on kokonaista 8 cm pitkä. 

Ohje löytyi Suuri käsityö -lehden kokoomajulkaisusta Pikana puikoilta (2020).

Bingosta saan kuitattua kohdan: Lapaset keräykseen.

Puikot 3,5 mm. Lankana Novitat Nature ja Venla sekä muutama sekalainen jämä. Valmiin parin paino on 143 grammaa, josta Naturea 99 g, Venlaa 41 g ja muita 3 g.

Sadepäivänä löytyi muutama ketunleipä maisteltavaksi. Kuittaan siis kohdan 14. Retki ketunleipiä maistellen. Maistoin myös yhden kuusenkerkän; oli aika samaa suolaista makumaailmaa kuin ketunleivätkin. Yhden tosiaan vain otin, kun olen ymmärtänyt, että niitä ei pitäisi katkoa. 

Retkiä: pisaroita poskilla ja metsän eläimiä

Retkihaaste on nytkähtänyt uudelleen liikkeelle, kiitos teidän hyvät kässäkaverit. Tänään pystyimme tekemään vähän pidemmän kävelylenkin, kun sade sitoo pahimmat siitepölyt maahan.

Venytänkö tässä nyt vähän mutkia suoriksi, mutta kuittaan saavutetuksi kaksi retkihaastetta:

Haaste nro 46. Pisaroita poskilla -retki. 

Tällainen sade on ihan parasta; ei sada kaatamalla, vaan hiljaa ja pitkään. Sade ehtii imeytyä maahan, eikä valu suoraan viemäreihin. Ilma on raikas ja puhtaan tuntuinen. 

Haaste nro 22. Retki, jolla tarkkailet metsän eläimiä.

Käykö kaupungin eläimet? Tarkkailin siis etanoita, kastematoja, oravia ja citykaneja. Varmaan kelpaa tähän haastekohtaan. 

Kevätsiivousta

Anelma: Mikä ihmeen kasa on minun sohvalleni ilmestynyt?
Anelman äiti: Siinä on lankoja menossa kirpputorille myyntiin. Jos jotain jää, ne menevät lahjoitukseen.

Kyllä vaan. Sängynaluslaatikkojen lankamäärä alkoi lopulta sen verran ahdistaa, että karsin vähän kovemmalla kädellä. Eivät laatikot tyhjää jääneet kaikumaan ollenkaan. Nyt voin siirtää näihin virallisiin laatikoihin erilaisissa muissa jemmoissa olevia lankoja. 

Karsimisperiaatteena oli, että jäljelle jääneille langoille on olemassa jokin suunnitelma tai ajatus. Varastoon en enää osta. 

Kukin täysi kerä on omassa pussissaan ja pussi on niitattu kiinni. Toivottavasti kestävät kirpputorikäsittelyn.

Myyn myös Suuri käsityö, Kotiliesi käsityö ja Novita -lehdet. Niitä on paljon. Kävin lehdet läpi ja otin kopiot minua kiinnostavista malleista. Novitan mallithan jäävät heidän nettiinsä, joten niitä ei tarvitse säästää. Jos lehtiä jää, vien ne kirjaston vaihtohyllyyn. Sieltä ne kokemuksen mukaan katoavat ennen kuin on selkänsä kääntänyt. 

Kuvassa on 1938 grammaa lankaa. 

Matkaan lähden...

Nämä kaverukset saivat lopulta syödäkseen ja vielä kaulaliinat kaulaan.

Pakkasin kummankin omaan muovipussiinsa ja nyt ovat jo matkanneet maailmalle, tai tarkemmin sanoen SPR:n Kontti-kierrätystavarataloon. 

Tuollaiseen menee aina vähän kuin hattu kädessä: minulla olisi tässä pari pupua... Onneksi sain oikein rohkaisevan vastaanoton: kyllä täällä näitä kerätään, kiitos oikein paljon. 

Kultanaamio - huhtikuu

Hiukka jäljessä aikataulusta, mutta ei panikoida: vain yhden askeleen verran. Kultanaamio on Niin Laitisen sukkakalenterin huhtikuun malli.

Malliin olen oikein tyytyväinen. Saatan käyttää sitä toistekin. Lankaan taas vähemmän tyytyväinen. Ohjeen mukainen olisi ollut Rouva Silmusolmun Villa Sukkis, mutta halusin saada kauan odottaneen Novitan Venlan pois lankalaatikosta, joten se tähän päätyi. Väri, 658 kaura on luonnossa tummempaa kuin tuossa ulkona otetussa kuvassa. Lanka on niin löyhäkierteistä, että hajoaa osiin jos yhtään sählää, ja minähän sählään. 

Valmis pari painaa 55 grammaa.

Vaan ei siinä kaikki. Nyt lähdin harjoittelemaan Magic Loop -tekniikkaa eli suomeksi looppausta. Toisen sukan tein perinteisesti viidellä puikolla (2,5 mm), mutta toiseen käytin kuvan maailman parasta pyöröpuikkoa ChiaoGoo. Pakko tosin tunnustaa, että kiila- ja kärkikavennusten ajaksi siirsin työn puikoille, mutta muuten looppasin. Ei hassumpaa, mutta en ainakaan vielä hylkää perinteisiä puikkoja, niin kuin olen ymmärtänyt muiden tehneen. Harjoittelen vielä ja katson sitten. 

Bingoon saan merkinnän kohtaan: Uusi tekniikka.

Miten on, te kokeneemmat looppaajat: Looppaatteko aivan kaikki sukan/lapasen vaiheet? Entä oletteko kokonaan hylänneet viiden puikon systeemin? Onko eroa sillä, aloitetaanko kärjestä vai varresta? Entä miten pitkää pyöröpuikkoa käytätte?

Lohtuhuivi eli Nikolai-huivi

Puolalainen Marysia Nodzykovska on tämän huivin suunnittelija. Ohjeen tekstin mukaan hän on antanut luvan käyttää ohjettaan lohtuhuiveihin. Seurakuntamme vapaaehtoiset neulovat näitä ja papit jakavat lohtuhuiveja läheisensä menettäneille. Malleja on muitakin ja miehille neulotaan enemmän kaulaliinatyyppisiä huiveja.

Alkuperäinen ohje löytyy Marysian blogista : täällä
Suomenkielisessä ohjeessa on tarkennuksia ohjeeseen ja päättelyohjeet : täällä

Huiviosa neulotaan aina oikein ja reunapitsi toteutuu kahdeksan kerroksen mallia toistaen. On siis hyvä televisionkatselu- tai matkaneule.

Ohjeesta poiketen tein keskikohtaan enemmän lisäyksiä niin, että huivista tuli keskeltä korkeampi vai pitäisikö sanoa syvempi/leveämpi. Alkuperäisen ohjeen mukainen huivi on kapeampi (ohuempi/matalampi).

Käytin pyöröpuikkoa 3 mm ja Novitan Baby Merino -lankaa, väri 588, kirsikka. Valmiin huivin paino on 93 grammaa ja bingoon saan merkinnän kohtaan: Huivi.