Miten pyöröpuikon jäykkä kaapeli kesytetään

Meitä hemmotellaan nykyään niin ihanilla pyöröpuikoilla (ChiaoGoo, Addi, Zing jne). Kaapeli ei kierry, vaan palautuu kauniin suoraksi, vaikka olisi ollut miten kierteellä kotelossaan. Nuo ihanuudet ovat sen verran hintavia, että en ole ainakaan vielä kaikkia pyöröpuikkojani korvannut uusilla, ainoastaan ne eniten käytetyt.  

Katsoin juuri kemiönsaarelaisen lankakaupan Garnhärvan viimeisimmän Youtube podcastin. Siinä kaupanpitäjät Tone ja Sara kertoivat muun kässäjuttelun ohessa, miten ennenvanhaisen pyöröpuikon kaapelin saa suoristettua. No eihän sitä usko, ennen kuin kokeilee.

Tässä lähtötilanne. Kyseessä on vuosikymmeniä vanha, Pony-merkkinen, 80 cm, 4 mm pyöröpuikko, joka kaiken lisäksi on äskettäin ollut huivityössä mukana, mutta sitkeästi vaan vetää itsensä kippuraan. 

Puikko kylpyhuoneen lavuaariin ja 1,5 litraa vettä kiehumaan vedenkeittimeen.

Aluksi pelotti koko juttu. Jätin tulpan auki ja kaadoin kiehuvan veden varovasti puikon päälle. Vesi valui tietysti heti pois. Kun huomasin, että suurempaa muutosta ei tapahdu, suljin tulpan ja laitoin uuden satsin vettä kiehumaan. Nyt annoin puikon levätä kuumassa vedessä ehkä minuutin ja ongin sen sitten haarukalla ylös.

Sama puikko kuvattuna liotuksen jälkeen samalla matolla. Jippii, onnistui!

Tarina ei kerro kuinka pysyvä tämä muutos on, mutta väliäkö sillä: prosessin voi suorittaa uudelleen, kun seuraavan kerran ottaa puikon käyttöön. Eihän tämä sama ole kuin ne ihanat punaiset pehmeät kaapelit, mutta varmaan liotusta voi jatkaa vähän pidempään, etenkin kun on näin vanha puikko kyseessä.

Minulle tämä oli aivan uutta. Miten on, onko tämä teille muille aivan tuttu juttu jo ennestään?

Testisukat

Tästä lähtee käyntiin empiiristieteellinen sukkatesti. Tencel-vahvikkeen, eli modaalikuidun kestävyydestä sukkakäytössä on kuulunut kokemuksia, että ei olisi riittävä. Sukkaboksissa tuli Novitan Woolly Wood -lankaa (70% modaali, 30% villa) ja lähden tätä nyt sitten testaamaan.

Koska halusin päästä pian liikkeelle ja testaamaan, jätin pitsineuleen toiseen kertaan ja sutaisin pikapikaa lyhytvartiset perussukat. Aloitin joustimen 52 silmukalla ja 3,5 mm puikoilla, mutta kun tuntui tulevan kovin löysää, vaihdoin teräosassa puikkoihin 3,25 mm. Woolly Wood sijoittuu juoksevuudeltaan Nallen ja 7-veikan väliin, eli 100 grammassa on 225 metriä lankaa. 

Neulomiskokemus oli miellyttävä. Lanka asettuu hyvin ja tasaisesti. Sen pinta on vähän kiiltävää ja kaapelimaisesti kudottuna lanka ei pölyä samoin kuin perus-Nalle tai 7V.

Sukkien koko on 37-38, koko pohjan pituus on 24 cm. Valmis pari painaa 66 grammaa.

Raportoin testin etenemisestä käytön jälkeen.

Tässä vielä alla varma kevään merkki: valkoposkihanhet levähtämässä pienellä uimakierroksella. Yritin kuvata lintuja edestä päin, mutta ennen kuin sain kameran esiin, ne ehtivät kääntää selkänsä.

Tämä pariskunta antoi kuvata itseään vähän lähempää:

   

 

Stay Soft -huivi

Vähän piti peruuttaa, kun olin lähteä aivan harhateille reunimmaisen osion sijoituksessa. Nyt huivi on kuitenkin valmis - tai oikeastaan vielä pesua vailla. 

Aluksi yritin tunkea oranssia osuutta aivan väärälle puolelle huivia. Nyt se on omalla paikallaan. 

Stay Soft -huivi on Veera Välimäen suunnittelema ja on alun perin julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä 10/2019. Ohje löytyy myös Raverlystä sekä Pikana puikoilta -kokoomajulkaisusta. 

Beige lanka on Hedgehog Stock Yarn, väri Silence. Muut kaksi ovat Black Elephant -lankaa väreissä Blossom Honey ja Cinnamon. Käytin pyöröpuikkoa 3,5 mm ja huivin mitat ovat 48 cm x 185 cm.

Valmis huivi painaa 237 grammaa ja bingoon kilahtaa merkintä kohtaan Huivi. Myös Neulehaaste saa kuittauksen kohtaan 47. Neulo väristä, jota vierastat. Ruskea ja oranssi vielä menisivät minullekin, mutta jos beigeä pukisin, häviäisin varmaan tapettiin. Huivi onkin menossa lahjaksi henkilölle, jonka lempivärejä kyseiset ovat. 

Sukkamestarin boksi nro 2

 Ensin kuva boksista. Älä siis lue eteenpäin, jos boksisi on vasta matkalla ja haluat säilyttää yllätyksen.

Ja sitten sisältö. Neljä kappaletta nahkaisia "Neulottu rakkaudella" -merkkejä, kolme kerää Earth Collection, Woolly Wood -lankaa, värissä 356 malakiitti (Vanuttunut villasukka kertoo blogissaan, mitä malakiitti tarkoittaa) ja vielä Merja Ojanperän ohje nimeltään Pitsilehti. Ohjeessa on kaksi varren pituutta ja kolme erilaista joustinvaihtoehtoa. 300 grammasta pitäisi tulla joko kahdet pitkävartiset tai yhdet pitkävartiset ja kahdet lyhytvartiset pitsineulesukat.

Saatekortti kertoo, että Woolly Wood on modaali-merinovillalankaa, joka on "hengittävä, kosteutta siirtävä ja biohajoava lanka, jonka kaapelikierteen ansiosta pitsit ja palmikot tulevat kauniisti esiin". 

Vyötteen mukaan vahvike on Tencel Modal Fibres. Olen ymmärtänyt, että Tencel ei olisi sukissa kestävää. Ajattelinkin nyt tehdä tieteellisen kokeen: Neulon näistä itselleni vaikka sitten lyhytvartiset sukat ja testaan kuinka käy. Olen lukenut, että laminaattilattia kuluttaisi sukkia enemmän kuin muunlainen lattia, joten Tencel joutuu kunnolla koetukselle, sillä meillä on nimenomaan laminaattilattiat.

Perästä kuuluu, jahka ensin saan ne sukat tehtyä.  

Alpo-kissa

Risto Räppääjä -elokuvista tuttu Alpo-kissa nyt  tällaisena versiona. Lapsenlapsi toivoi Alpo-kissaa itselleen, joten netistä löydetyn kuvan mallin mukaan virkkaamaan.

Vinkkiä hain kuvan lisäksi kirjastosta. Veikeät virkatut eläimet -kirjassa olikin hyviä vinkkejä kissan kokoamiseen.

Mutta kunnia sille, kelle kunnia kuuluu. Sormi meni nimittäin suuhun kokoamisen suhteen ja piti pyytää apua. Päätä virkattiin puolet  ja sitten piti aloittaa täyttäminen. Seurakunnan työtupatuttuni, joka on virkannut täytettäviä pehmoja ennenkin, tuli ystävällisesti apuun, virkkasi pään loppuun,  täytti ja kokosi kissan osat yhteen. Omaa ansiota on siis puolet päästä ja muiden ruumiinosien virkkaus.

Lankana Svarta Fåret Tilda, 50% puuvilla, 50% akryyli, väri beige 36 grammaa ja Scheepjes 100 % Bamboo Soft, väri Smooth Cocoa, 14 grammaa.

Alpo on 30 cm pitkä. 

52 x villasukat - Osa II

Laine Publishingin uusin julkaisu 52 x villasukat - osa II tuli juuri postista. Olin ennakkotilannut ja maksanutkin ennen paaston alkua, joten ei pilaa paastoani.

           

Alla muutama makupala. Kuvat ovat vähän haaleita, kun nyt juuri ei ole tilaisuutta ottaa parempia (lapsi nukkuu). Mukana on 47 suunnittelijaa, joista nopeasti laskien ainakin neljä suomalaista. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tietää, mistä maasta suunnittelijat ovat. Kuvan ruskeat sukat alla ovat Veera Välimäen suunnittelemat. 

On paljon erilaisia toteutuksia; on pitsineuletta, palmikoita, nyppyjä, raitoja, röyhelöitä ja kirjoneuletta. On myös helmillä koristellut sukat ja yhdet joogasukat. Suurin osa on ohjeista on ohuille langoille, mutta ainakin islantilaisen Sveina Björk Jóhannesdóttirin ohje näyttää olevan paksummalle langalle. 

Vielä on muutamat tossut, sekä erikoisuutena kantapäästä aloitettavat sukat (harmaat sukat alla) ja sivuttain neulottava malli (siitä pinkki/vaalean vihreä kuva alla) 

Sekä kaikenlaista kuviota, palmikkoa ja vaikka kirjaimia.

 

Valovuosi Strömsöstä

Usein ihmettelen, kun podcastien pitäjät kertovat purkaneensa joskus aivan kokonaisen, valmiin, isokokoisenkin neuleensa. Ja joku saattaa vielä aloittaa uudelleen saman työn. Ei taitaisi meitsiltä kyllä onnistua. Nyt olen kuitenkin saman edessä, vaikka suurensuuri työ ei olekaan kyseessä.

Veera Välimäen Stay Soft -huivi on tuossa tekeillä. Silmukkamääriä tosin muokkasin. Tuo oranssiosuus tehdään viimeiseksi ja sen jälkeen samalla langalla vielä I-cord-reunus. Mutta niin kuin kuvasta näkyy, lanka ei tule siihen riittämään.

Nyt pitäisi purkaa koko oranssi osuus ja tehdä siitä kapeampi, jotta lanka riittää. En mitenkään viitsisi. 

Vaihtoehto 1) Jätän tämän lepäämään. Kun harmitus joskus lakkaa, ryhdyn siihen uudestaan. 

Vaihtoehto 2) Otan lusikan, eikun puikot kauniiseen käteen, puran oranssin osuuden ja jatkan sitä kapeampana.

Sanomattakin on selvää, kumpi näistä olisi järkevämpää, mutta kun...

------

Unohtakaa, mitä yllä lukee.

Olipa hyvä että otin kuvan. Nyt vasta tajusin, että olen alkanut oranssia osuutta väärälle puolelle huivia. Sen olisi pitänyt tulla tuohon kuvassa ylempänä olevaan reunaan. Johan olisi lankakin riittänyt! Voi ei! Nyt ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa, kuin purkaa oranssi osuus.

No, onneksi en tehnyt loppuun asti.