Oikein nurin - Kaisa Ikola

Juuri sain kuunneltua tällaisen teoksen:

Romaanin päähenkilö on Anni, kolmekymppinen akateeminen pätkätyöläinen. Annin mies on menestyvä yrittäjä, mutta Anni etsii vielä elämälleen sisältöä. Ystävän kannustuksesta hän perustaa blogin, jossa ruotii elämäntilannettaan. Näin mutkan kautta Anni löytää käsityöblogit ja bloggaaminen alkaakin keskittyä käsitöihin, joita Anni ei tiennyt osaavansa, eikä ollut uskaltanut edes yrittää. Hän saa paljon kannustusta ja rohkaisua tässä maailmassa ja löytää myös oman ystäväpiirin käsitöitä harrastavien parista.

Kirjailija Kaisa Ikola on historioitsija ja kokenut samanlaista kannustusta blogimaailmasta. Hän kertoo haastattelussa bloggaamisesta:

- Siellä hyväksyttiin kaikki, se oli ihan uskomaton maailma. Jopa minua, joka olin ollut käsityötuntien hitain ja huonoin, tsempattiin. Rupesin ihmettelemään, miksei kukaan kirjoita tästä kirjaa?

Näin syntyi sitten tämä Oikein nurin -kirja. Mahtaako olla kukaan toinen tähän aiheeseen tarttunut? Kate Jakobsin Lankakauppa-sarja liippaa ehkä läheltä, mutta ei niissä taideta bloggaamisesta puhua.

Kaisa Ikola kirjoitti kirjan jo vuonna 2008, mutta se ei silloin kelvannut yhdellekään kustantajalle. Aika ei ollut kypsä. Vuonna 2020 teoksesta otettiin e-kirjaversio ja helmikuussa 2021 tuli äänikirjaversio, joka nopeasti ampaisi äänikirjoissa kuunneltujen kärkeen ja nyt minäkin olen sen kuunnellut.  

Kevyttä kuunneltavaa tutusta asiasta, mutta hyvä kuvaus nykyajan yhteisöllisyydestä netin kautta. 

Joen tarina - osa 5 - toukokuu

 

Joki tulvi vielä pari viikkoa sitten, mutta nyt ovat lumet jo sulaneet ja kun ei ole satanutkaan, on joki aika kuiva ja kapea. Vappupäivän sää oli kolea mutta aurinkoinen. Yhtään lintua ei näkynyt. Luonto alkaa vähitellen herätä kevääseen.  

Vapun kunniaksi pupukaksikko

 Monen muun tavoin minäkin ryhdyin neulomaan apupupuja SPR:n ohjeen mukaan.

Nämä kaverit eivät ole vielä syöneet. Vähän arveluttaa niiden täyttäminen; vanua kyllä löytyy, mutta kun täyttöaukkoja ei ole kuin lahkeiden alareuna ja pään päällä parin sentin avoin pätkä. No, mietin vielä. Ehkä teen vielä yhden ja katson sitten.

Käytin puuvillalankaa ja vasemmanpuoleisessa on Sirdar Snugglyn jämä (pää) ja muuten Järbo-minikeriä. Hän painaa 28 grammaa. Oikeanpuoleisen vartalolankana on Svarta Fåret Tilda ja vaatteet ovat Järbo-minikeristä. Hän painaa 26 grammaa. Puikot 2,5 mm.

Vinkkejä olen lueskellut ja kantapään kautta itsekin todennut seuraavaa:

1. Kasvojen kirjailu onnistuu parhaiten ennen hihojen neulomista ja silmukoiden poimimista käsiaukosta.

2. Puserosta ei kannata tehdä raidallista: vaikeuttaa silmukoiden poimimista käsiaukosta.

3. Hihoista kannattaa tehdä vähän leveämmät. Ainakin uskon sen helpottavan täyttämistä. Ohjeessa neuvotaan poimimaan 16 silmukkaa eli 4 s/puikko. Näin tein raitapaitaisen kohdalla. Kapealta näytti. Oranssiin hihaan poimin 20 s eli 5 s/puikko.

Sukkaboksi nro 2

                                         

Novitan Sukkaboksi nro 2 saapui ja tänään hain postista. Tällaista löytyi:

                                             

300 grammaa kivan väristä uutuuslankaa 7-veljestä Nature, väri 183 Pisara. Langassa on 70% villaa ja 30% lyoncell-kuitua eli kauppanimeltään Tencel. Tencel on biohajoava kuitu päinvastoin kuin polyamidi, joka on teknistä muovia. Ymmärrän luonnonsuojelunäkökulman, mutta eikö kulutusta kestämätön tuote ole omalla tavallaan epäekologinen? Tencelin huonosta kestävyydestä nimenomaan sukissa olen lukenut ja kuullut podcasteissa. Ajattelin, että jos nämä päätyvät sukiksi asti, en arvaa antaa lahjaksi, vaan jäävät omaan käyttöön. Tosin omaan käyttöön tuntuu jäävän sukkia jopa yli oman tarpeen, mutta kuluvathan ne, kun joka päivä käyttää oli sitten polyamidia tai ei.

Mitä mieltä olette, hyvät ystävät? Miksi Tencel-kuitua laitetaan sukkalankoihin? Eikö toimisi paremmin sellaisissa vaatteissa ja asusteissa, jotka eivät ole niin kovalla koetuksella, esim. huiveissa? 

Niina Laitisen mukana tullut Tanssivat pisarat -malli on sinänsä kiva, vaan kun olen kaksi kuukautta jäljessä sukkakalenteristakin, niin en tiedä milloin ehdin. Malliin tarvitaan vain 180 grammaa, joten lankaa jää vielä muuhunkin.

Mukana oli projektipussiksi tarkoitettu kangaspussi. Varmaan toimii myös kenkäpussina. Vielä oli Taika-merkkistä kosteuttavaa vartalovoidetta. Kaunis pullo, mutta voiteessa on melko voimakas havun tuoksu; hyvä sinänsä, mutta meidän tuoksuherkkään talouteemme liian voimakas.

Paasto päättyi - arvonta ja palkinnot

Paasto, ostolakko ja/tai lankalaihis päättyi pääsiäisviikonloppuna. Hienosti olette olleet mukana ja raportoineet. Taina Lötjönen oli alun perin ilmoittautunut mukaan, mutta hänestä en ole kuullut, enkä löytänyt yhteystietoja, joten olen suorittanut arvonnan muiden osallistujien kesken.  

Purulaari kirjoitti näin: Kaiken kaikkiaan paasto oli ihan mielenkiintoinen. Herätteli taas kerran miettimään, onko pakko aina ostaa uutta vai kannattaako ensin tutkia, mitä kotoa jo valmiiksi mahtaa löytyä.

Tämän yritän painaa mieleeni; inspiraatiota voi hakea aivan sieltä omasta lankavarastosta. Toki lankaa ostan vastaisuudessakin, mutta pyrin siihen, että ostokselle on selvä tarkoitus, joka lähtee toteutumaan mahdollisimman pian. Ainakin yritän olla ostamatta varastoon. 

Saukkis oli luvannut palkita suurimman pudottajan (lue: langan käyttäjän) ja sehän oli Tytti, joka oli pienentänyt lankavarastoaan 1568 grammaa. Tytti, otatko yhteyttä joko minuun (sähköposti: puikoillanikin at gmail piste com) tai Saukkikseen blogin kautta (https://saukkiksen-leipomuksia.vuodatus.net/)

 Käsityökirjan arvonta on nyt suoritettu:

And the winner is:

Onnea Repu. Palkinnon saat valita kahdesta vaihtoehdosta. Ilmoitatko minulle kumman valitset ja lähetä myös postitustietosi osoitteeseen: puikoillanikin at gmail piste com.

Kiitos kaikille osallistumisesta. Tätä on ollut kiva seurata. 

Paasto, lakko, lankalaihis päättyy tähän päivään

Tuhkakeskiviikkona 2.3.2022 aloitimme 40 vuorokauden paaston. Paaston viimeinen päivä on tänään lankalauantaina16.4.2022.

Meillehän tämä nimi lankalauantai sopii kuin nenä päähän. Google tietää kertoa nimen alkuperästä:

Pääsiäislauantaina noidan mellastivat navetoissa taikomassa taloon huonoa karjaonnea: Tätä yritettiin torjua polttamalla kokkoja. Tapana oli myös värjätä lankoja. Tuhkakeskiviikko aloitti paaston ja silloin oli tapana sirotella ylleen tuhkaa katumuksen ja parannuksen merkiksi. 

Meidän tarkoituksenamme oli keventää elämää ja ajatuksia ja ehkä ympäristöämme ja varsinkin ylimääräisiä varastoja, kuten lankavarastoja. Myös on ollut hyvä muistaa muita tarvitsijoita, esim. neulomalla tai muuten osallistumalla lahjoituksiin, tukiin tai keräyksiin. Näin keventyneinä valmistaudumme kevään ja tulevan kesän odotukseen kukin omalla tavallaan. Muistutuksena vielä, että sunnuntait eivät olleet paastopäiviä.

Mukaan olivat ilmoittautuneet:

Repu - lanka, kankaat, kirjat, lehdet, karkki, suklaa, punaviini (lahjaksi saadut eivät ole mukana).

HPöllö - ainakin lanka, mahdollisesti muutakin, neuloo asunnottomien keräykseen.

Saukkis - lanka, kankaat, kirjat, tee. Neuloo hyväntekeväisyyteen.

Purulaari - lanka. Neuloo lahjoiksi sukulaisille.

Iso Gnu - lanka. Neuloo hyväntekeväisyyteen.

Taina Lötjönen - lanka, herkut, kirjat, kankaat.

Tytti - lanka, kankaat, kirjat, karkit, viinit. Jotain hyväntekeväisyyteen 

Nämä lupaukset olen kirjannut ja luvannut arpoa osallistujien kesken käsityökirjan. Lisäksi Saukkis on luvannut palkita suurimman pudottajan, eli sen, joka on neulonut eniten grammoja paaston aikana. 

Kerrotteko siis, hyvät ystävät miten meni, pysyittekö mukana. Saukkiksen palkintoa varten summaatko myös neulotut grammat (oletan, että virkkaus tms. on mukana?).

Ja Irkku, jäit silloin miettimään osallistumista. Mitä päätit?

Maaliskuun Encore

Tosi Encoret näistä tuli, kun nämä maaliskuun sukat valmistuivat huhtikuussa. Niina Laitisen sukkakalenterista on siis kysymys ja siinä yritän pysyä kyydissä toistaiseksi ei niin hyvällä menestyksellä.

Malli, tuollainen kevyt palmikko on minun mieleeni. Pidän rauhallisista, toistuvista kuvioista, joissa ei konstailla. 

Mutta ainainen ongelma on Nalle-lanka, josta en saa tasaista jälkeä sitten millään. Hanna Oranssi äänessä -podcastissa sanoi, että pitää vaihtaa puikkokokoa, jos jälki ei ole tasaista. Mutta kumpaan suuntaan vaihdan; suurempaan vai pienempään? Olen käyttänyt 3 mm puikkoja. Vai onko vika langassa, puikoissa vai kenties omien korvien välissä?

Tein vähän pienemmän kuin ohjeessa, eli kuvioneuleen vain seitsemän kertaa, enkä kahdeksan. Näin sopii omaan jalkaani

Lankana siis Nalle, väri 539 azalea. Valmis pari painaa 67 grammaa.